F1Forum.fi

 
-Etusivu Forum Fanituotteet
 


 
Kolumni: Mestarin paluu, osa 4
 
 


Schlegelmilch

F1-kilpailukalenteri 2010

Abu Dhabin GP - Vettel voittoon

Abu Dhabin GP - Aika-ajot

Abu Dhabin GP - Perjantain vapaat harjoitukset

Brasilian GP - Button mestariksi

Brasilian GP - Barrichello paalulle


Keskusteluforum

#77 Valtteri Bottas 2017 - Voittaja
[Mr Hindsight] [162 vastausta]

Pirelli, virallinen rengastoimittaja
[Googol] [1014 vastausta]

F1-uutisia 2017
[Lazer] [286 vastausta]

Näytä kaikki


F1-Vapaa

Iltapäivälehtien, Twitterin yms. "F1-uutiset ja huhut"
[Krtecek] [164 vastausta]

Satiiria Alonson Hondan moottorikehittelystä
[Joel Hallikainen] [53 vastausta]

F1-kuljettajien palkkakehitys
[CCMK] [1271 vastausta]

Näytä kaikki



Veikkausvihjeet tarjoaa Veikkaussivut.com

  Nyt kun vanhojen F1-mestarien Villeneuve ja Häkkinen paluukuviot on viimein saatu selvitettyä, on hyvä lopettaa myös aihetta käsittelevä kolumnisarja. Viimeisessä osassa mies, joka on ensin lopettanut uransa ja sitten palannut useammin kuin kukaan, mutta joka ei vieläkään ole virallisesti ilmoittanut F1-uransa loppuneen. F1-kuljettajista ehkä teatraalisin, Nigel Mansell.

Nuriseva leijona

Otsikko on Nigel Roebuckin kirjoituksesta, joka julkaistiin Mansellin maailmanmestaruusvuoden 1992 jälkeen. Paremmin Nigelin luonnetta ei voisi kahteen sanaan tiivistää. Radalla hän oli rohkeampi kuin kukaan, hänen suorittamansa ohitukset vartaansa vailla. Ayrton Senna kertoi kerran Mansellin olevan ainoa kuljettaja, jonka voi nähdä molemmista peileistä yhtä aikaa, niin kova oli yritys.

Radan ulkopuolella Mansell oli kuitenkin täysin toisenlainen – valittaja, joka nurisi pienimmästäkin ongelmasta. Legendaksi on muodostunut tarina siitä, kuinka Mansell kerran nilkutti ympäri varikkoa ja valitti loukanneensa jalkansa. Ihmetys oli suuri, kun hänen nähtiin myöhemmin linkkaavan väärää jalkaa!

Ensimmäinen kerta

Kun Mansell siirtyi Williamsilta Ferrarille vuodeksi 1989, oli alku miltei paras mahdollinen. Nigel voitti kahdesti ja tifosit ottivat hänet välittömästi omakseen. Unkarin kilpailua, jossa 12. lähtöruutukaan ei estänyt nousemista voittoon, pidetään jopa hänen uransa parhaana. Mansellista tuli Il Leone, ”Leijona”. Hänen räväkkä ja riskejä kaihtamaton ajotyylinsä oli italialaisten mieleen – menestyksen ohella tietty.

Vuosi 1990 muutti kaiken. Talliin tuli Alain Prost, joka sai vuorostaan nauttia menestyksestä kun taas Mansell ei tallikaverilleen pärjännyt. Nigelin logiikan mukaan tallin täytyi suosia ranskalaista. Lopulta turhautuminen johti siihen, että Ison-Britannian GP:n yhteydessä – ehkä hienoimman aika-ajosuorituksensa ja johtopaikalta keskeytykseen päättyneen kilpailun jälkeen - Nigel kutsui ryhmän brittilehtimiehiä koolle ja kertoi lopettavansa uransa.

Asia ei ollut kuitenkaan lainkaan niin yksinkertainen – mitä pitemmälle vuosi kului, sitä vahvemmiksi tulivat huhut, joiden mukaan Mansell ajaisi Williamsilla vuonna 1991. Nigel kutsui saman ryhmän lehtimiehiä koolle Monzassa vakuuttaakseen, ettei mitään sopimusta ole tekeillä. Vain pari viikkoa myöhemmin brittitabloidit kuitenkin huusivat kilpaa Williams-sopimuksen olevan totta! Voitte vain kuvitella Mansellin huijaamien lehtimiesten reaktiot...

Toinen kerta

Mansellin toinen Williams-jakso päättyi ylivoimaiseen mestaruuteen kaudella 1992. Sinikeltaiset autot olivat pitkälle kehitetyn aktiivijousituksen ja Renault'n moottorien ansiosta omaa luokkaansa ja Nige rikkoi niin yhden kauden voitto- kuin paalupaikkaennätyksetkin. Mestaruus varmistui jo Unkarin kilpailussa elokuussa.

Mansell ei kuitenkaan olisi Mansell, ellei mestaruuskauteenkin olisi liittynyt dramatiikkaa. Ferrarilla Nigelin lyönyt Prost oli solminut sopimuksen seuraavasta kaudesta jo alkuvuonna 1992 ja Nigel oli näin vailla aiemmin omaamiaan valtteja – vuonna 1990 Frank Williams oli pakotettu suostumaan siihen mitä Nigel vaati, sillä muita huippukuskeja ei ollut vapailla markkinoilla. Nyt Mansell luuli voivansa jälleen pyytää mitä tahansa ja erehtyi, Williams ei ottanut kuuleviin korviinsa hänen hurjaa palkkavaatimustaan. Nigelin oma versio tapahtumista oli tietenkin täysin toinen ja marttyyrin elkein hän siirtyi Yhdysvaltoihin ja IndyCar-sarjaan vuodeksi 1993.

Mansellin suoritus USA:ssa oli sitä vastoin vertaansa vailla. Mestaruus ensimmäisenä kautena eurooppalaisista sarjoista jo ovaalienkin takia varsin paljon poikkeavassa IndyCar:ssa oli hieno näyttö britin kyvyistä, joskin vääräleuat laittoivat varsin paljon painoa tallikaveri Mario Andrettin tekemille säädöille. Yhtä kaikki saavutus oli kerrassaan hieno.

Kolmas kerta

Vuonna 1994 Mansellin menestys IndyCar-sarjassa ei ollut enää aivan niin loistavaa, Pensken autot löivät Newman-Haas-tallin Lolat nopeudessa ja myös britin otteista tuntui paras terä kadonneen. Heikohko menestys ja vanhan mantereen ikävät tapahtumat avasivat myös keskustelut takaisin F1-sarjaan siirtymisestä. Bernie Ecclestone oli halukas saamaan lähinnä nuorten kloppien tähdittämään sarjaansa maailmanmestarin ja kun Frank Williams ajatti toisessa autossaan testikuljettajaansa David Coulthardia, oli tilaisuus tuuraamiseen olemassa.

Lopulta Mansell ja Williams päätyivät sopimukseen, jonka mukaan Nigel ajoi kilpailuissa, jotka eivät menneet IndyCar-kalenterin kanssa päällekkäin. Nämä kilpailut olivat Ranskan GP sekä kauden kolme viimeistä kilpailua Jerezissä, Suzukassa ja Adelaidessa. Aika-ajoissa neljä ensimmäistä ruutua kunkin kertaalleen valloittaneen viiksivallun vauhti ei näyttänyt kadonneen. Suzukan sateessa nähtiin hieno osoitus siitä, miksi Mansellia verrataan leijonaan, hän heittäytyi kilpailuun Jean Alesin kanssa aivan kuin parhaina päivinään ja Adelaidesta tuli paalupaikan jälkeen voitto mestarikandidaattien Schumacher ja Hill kolaroitua.

Mansellin ja Williamsin tekemä rahakas sopimus neljästä kilpailusta (Williams maksoi niistä enemmän kuin Damon Hillille koko kaudesta) sisälsi myös option kaudesta 1995. Kontrahtiin kuului myös varsin iso rahasumma, mikäli optiota ei lunastettaisi, mutta Williams ja Patrick Head päättivät maksaa ja valita David Coulthardin. Johtokaksikko koki, ettei ailahteleva Mansell ollut enää parhaiden aikojensa vireessä.

Eräs toinen vanha kehäkettu syöttiin kuitenkin kaikkien yllätykseksi tarttui. Ron Dennis oli 80-luvulla vannonut, ettei Nigel ikinä ajaisi hänen tallissaan ja tekipä hän myös erääseen tallinsa kauden päätöstilaisuuteen kevennykseksi filmin, jossa ilveiltiin Mansellin ajovirheillä. Kun Williams ensimmäisen kerran otti Mansellin kuskikseen 1985, kolahti tämän postiluukusta vastaavanlainen nauha saatesanoilla ”Tällaisen kuljettajan sinä olet hankkinut!” Kun Mansell vielä näytti ajattelevan ajamisen sijaan lähinnä rahaa, näytti kaksikon liitto jo alusta alkaen tuhoon tuomitulta.

Sitä se myös oli. Ensimmäinen katastrofi nähtiin jo ennen kauden alkua, kun raskasrakenteinen maailmanmestari ei mahtunut MP4/10-auton ohjaamoon! McLaren rakensi uuden auton tuolloin ennätyksellisessä 30 päivässä, mutta Nigel joutui silti jättämään väliin kauden kaksi ensimmäistä kilpailua. San Marinossa hän sai viimein alleen sopivan työkalun, mutta purjehti maaliin vaatimattomasti yhdeksäntenä. Pahin oli kuitenkin vielä tulossa.

Häkkisen ja Mansellin McLarenit asettuivat Espanjan GP:n starttiin lähtöruutuihin yhdeksän ja kymmenen. Mika paranteli alussa hienosti asemiaan ja nousi pistesijan syrjään kiinni, mutta Nigel valui tuloslistalla juuri toiseen suuntaan. Kierroksella kymmenen ”Il Leone” tuli varikolle viimeisen kerran F1-urallaan. ”Nigel ei halunnut jatkaa”, totesi Dennis lakonisesti. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun Mansell toi ehjän auton varikolle, vuonna 1990 Span kilpailussa saivat Ferrarin mekaanikot äimistellä vastaavanlaista suoritusta. Mutta viimeinen se oli.

Viiksetön F1-kuljettaja etsii töitä

Tällä kertaa Nigel ei ilmoittanut lopettamisestaan, eikä ole sitä itse asiassa tehnyt tähänkään päivään mennessä. Viiksistään luopunut eläkeläisgolfari ei ole pysynyt täysin poissa F1-auton ratista, sillä hänet on nähty useampaan otteeseen Jordanin ratissa. Mansellin aktiviteetteihin kuuluu muun muassa Brand Synergy -yhtymä, jonka nokkamiehenä hän yritti vastikään pelastaa sekä Ison-Britannian GP:n että Jaguarin F1-tallin.

Edelleen suuri arvoitus on se, kuinka auton ratissa rohkea ja sisukas kuljettaja voi muuttua niin täysin noustessaan pois ohjaamosta. Patrick Head on sanonut Mansellin olevan täydellinen F1-kuljettaja, mikäli hänet vain voisi laskea helikopterilla autoon ja nostaa samalla tavalla pois sieltä ilman, että häntä tarvitsisi oikeasti kuunnella.

Nigelillä oli aina oltava ongelma, jonka hän itse saattoi voittaa. Esimerkiksi ottaessaan ylivoimaisen voiton Ison-Britannian GP:ssä 1991 valitti Nigel, että hänen autossaan oli vaihdeongelma. Patrick Head kertoi myöhemmin, ettei laatikossa ollut mitään vikaa, Mansell puhui pötyä. Tallin reaktiota ei ole vaikea arvata.

Tämän takia Nigel takasi myös lehdistölle aina kirjoitettavaa. ”Mitä Manselliin tulee, hän tarjosi aina jonkin jutunaiheen”, kirjoitti Nigel Roebuck maanmiehestään kirjassaan ”Chasing the title”. ”Joko hän oli voittanut jonkun kilpailun tai lyönyt päänsä teräspalkkiin, tai molempia. Lähes varmasti juttu sisälsi teatteria ja johtaisi konfliktiin.”

Bobakki

Lisää aiheesta:
Kolumni: mestarin paluu, osa 3
Kolumni: Mestarin paluu, osa 2
Kolumni: Mestarin paluu, osa 1





Etusivulle
19/11/2004 22:08
F1Forum.fi

© F1-Forum - mainosmyynti - email