F1Forum.fi

 
-Etusivu Forum Fanituotteet
 


 
Kolumni: Mestarin paluu, osa 2
 
 


Schlegelmilch

F1-kilpailukalenteri 2010

Abu Dhabin GP - Vettel voittoon

Abu Dhabin GP - Aika-ajot

Abu Dhabin GP - Perjantain vapaat harjoitukset

Brasilian GP - Button mestariksi

Brasilian GP - Barrichello paalulle


Keskusteluforum

Williams-Mercedes 2017: Stroll #18 & Massa #19
[Cmoney] [46 vastausta]

Moottoriratakeskustelu
[Jv] [2320 vastausta]

McLaren 2017
[Ernst Stavro Blofeld] [7 vastausta]

Näytä kaikki


F1-Vapaa

Satiiria Alonson Hondan moottorikehittelystä
[Ernst Stavro Blofeld] [49 vastausta]

Kiinnostusta live-kommentoinnille Discordissa?
[Antsa Rieppo] [27 vastausta]

Formula 1 videoita
[Masza] [437 vastausta]

Näytä kaikki



Veikkausvihjeet tarjoaa Veikkaussivut.com

  Kolumnisarjan toisessa osassa tarkastellaan Australian viimeisimmän maailmanmestarin, 1980 tittelin voittaneen Alan Jonesin paluuyrityksiä kuninkuusluokkaan.

Lammasfarmari

Vuonna 1981 Williamsin tiimihenki ei ollut niitä lämpimimpiä. Alan Jones ja Carlos Reutemann eivät tulleet toimeen keskenään lainkaan, eikä tilannetta ainakaan helpottanut se, että Jonesille taattiin sopimuksessaan ykköskuljettajan paikka – käytännössä Regazzonin tuli päästää Jones ohitseen, mikäli tilanne sen mahdollistaisi.

Tälläinen tilanne tulikin eteen heti alkukaudesta Brasilian osakilpailussa Riossa. Reutemannille näytettiin varikolta moneen kertaan taulua 1. Jones 2. Reutemann, mutta ”Lole” ei taipunut. Tallikaverien välit olivat lopullisesti pilalla - myöhemmin kaudella argentiinalainen ehdotti Jonesille sotakirveen hautaamista. Vastaus oli jäätävä: ”Sopii. Selkääsi.”

Molemmat kuskit saivarkin touhusta tarpeekseen kauden jälkeen. Frank Williams sai ylipuhuttua Reutemannin mukaan vielä seuraavan kauden ensimmäisiin kilpailuihin, mutta Jones päätti vetäytyä takaisin Australiaan kasvattamaan lampaita ja kilpailemaan puolitosissaan.

Tullessaan Australiasta vanhalle mantereelle 12 vuotta aiemmin Jonesilla oli mukanaan vain 50 dollarin matkakassa ja kova halu ajaa kilpaa. Formula Atlantic-, F5000- ja F3-luokkien kautta australialaisen onnistui viimein vuonna 1975 päästä ajamaan Heskethiä Formula ykkösiin. AJ kiersi pikkutallista toiseen ja jotkut ehtivät leimata hänet jo ikuiseksi mukana roikkujaksi, kunnes Frank Williams kiinnostui ja hankki hänet talliinsa kaudeksi 1978. ”En hetkeäkään kuvitellut kiinnittäväni voittajatyyppiä”, tunnusti Williamskin jälkeenpäin.

Mutta sellaisen Frank sai. Ensimmäinen vuosi oli valtaisan saudirahoituksen saaneelle tallille opettelua, mutta kaudella 1979 työ alkoi kantaa hedelmää: Jones kehitti kauden loppupuolella kolmen voiton putken ja nousi kolmanneksi loppupisteissä. Seuraavalla kaudella sitten tärppäsi. Ratkaisu venyi viimeiseen kilpailuun, jossa Jones voitti sarjajohdossa olleen Nelson Piquet'n ja mestaruuden.

Kun kaikki menee pieleen

Viimeisen Williams-kautensa Jones taas päätti hienoon voittoon Las Vegasissa ja hän näytti olevan niitä, jotka onnistuvat lopettamaan tyylillä. Toisin kuitenkin kävi. ”Kuvittelin voivani ajaa ainoastaan huvikseni, mutta se ei onnistu”, kertoi hän itse. ”Yhtä hyvin voin palata tekemään sitä rahasta. Autourheilua on harjoitettava joko tosissaan tai sitten ei lainkaan.”

Ensimmäisen kerran paluusta alettiin kuiskia jo 1982. Ferrari oli muutamia vuosia aiemmin hyvinkin lähellä sopimusta australialaisen kanssa, mutta valinta kohdistuikin lopulta Gilles Villeneuveen. Nyt Villeneuve oli kuollut ja toinen kuljettaja Didier Pironi pahoin loukkaantunut. Neuvotteluja käytiin, mutta Jonesia ei Ferrarin ratissa ikinä nähty. Tuolloin huhuttiin, että AJ olisi kyllä ollut halukas palaamaan, mutta vaimo halusi miehensä pysyvän karjatilallaan. Oikeaa vastausta ei toki tiedetä, ja seuraavat tapahtumat puhuvatkin näitä huhuja vastaan.

Vuodeksi 1983 Jones nimittäin etsi varsin kuumeisesti ajopaikkaa kuninkuusluokasta. Huipputallit eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita vuoden tauon pitäneestä aussista, joka oli kaiken lisäksi turvonnut huomattavasti lopettamisensa jälkeen. AJ ei aiemmalla urallaankaan ollut mikään keijukainen, mutta nyt elopaino lähenteli sataa kiloa! Kaiken kukkuraksi Jones tippui tammikuussa hevosen selästä ja mursi sääriluunsa, mikä ei sekään ainakaan lisännyt mielenkiintoa hänen palkkaamiseensa.

Lopulta pahaan taloudelliseen ahdinkoon joutunut Arrows kiinnostui Jonesin palveluksista. Jackie Oliver ajatteli AJ:n kokemuksen olevan hyödyksi tallille, joka joutui kaiken lisäksi luottamaan turbojen rinnalla hampaattomiin vapaastihengittäviin Ford-koneisiin. Taloustilanteesta kertonee jotain se, ettei autossa ollut ainuttakaan sponsoritarraa! Kauden ensimmäisessä kilpailussa Brasiliassa Jones ei jalkansa takia ajanut, mutta kauden toiseen GP:hen Long Beachissa sisukas aussi koki kykenevänsä osallistumaan. Alku olikin lupaava: hän jätti tallikaveriaan Marc Sureria aika-ajoissa 1,5 sekuntia ja todisti, etteivät taidot olleet kadonneet.

Kilpailu oli kuitenkin täysin eri asia. Alkukierroksilla Jones hipaisi ratavallia ja joutui käymään varikolla. Tämän jälkeen hän jatkoi vain muutaman kierroksen kunnes jalka tuli liian kipeäksi jatkamisen kannalta. AJ toi auton varikolle, eikä enää ikinä kilpaillut sillä. Australialaisen ensimmäinen paluuyritys päättyi ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa.

Viimeinen yritys

Jones ei kuitenkaan vieläkään ymmärtänyt lopettaa. Carl Haasin tuodessa oman tallinsa mukaan loppukaudesta 1985 päätti Jones hypätä mukaan kelkkaan. Haas käytti Lolan suunnittelemia runkoja, joihin liitettiin Brian Hartin kasaamat turbokoneet. Kauden neljään viimeiseen kilpailuun mukaan ehtinyt talli ei vakuuttanut sen kummemmin nopeudellaan kuin luotettavuudellaankaan, tuloksena oli kolme starttia 20. ruudun tietämiltä ja yhtä monta keskeytystä.

Talli jatkoi yritystään 1986 ja Jones sai kaverikseen Patrick Tambayn. Alusta alkaen oli selvää, kumpi kaksikosta oli nopeampi; Tambay sijoittui aika-ajoissa yleensä viitisen sijaa tallikaveriaan paremmin. Nopeuden puolesta kehitystä ei juuri tapahtunut ja auto oli lähes yhtä epäluotettava kuin edellisellä kaudella - kuljettajat näkivät ruutulipun kauden aikana yhteensä vain yhdeksän kertaa. Kolme pistesijaa oli laiha lohtu ja niin Tambay, Jones kuin Haasin tallikin poistuivat sarjasta.

Toisen yrityksensä jälkeen Jones palasi Australiaan, jossa elää edelleen. Hän kilpaili pitkään Australian vakioautosarjassa ja toimii nykyään TV-kommentaattorina. Aktiiviuransa aikana hänen suhteensa mediaan oli kuitenkin varsin kaksijakoinen: AJ jopa palkittiin yhteistyöhaluisimpana kuljettajana, mutta tuli kuuluisaksi siitä, ettei voinut sietää tyhmyyttä. Kerrotaanpa hänen jopa käyneen hölmöjä kyselleen toimittajan päälle. Jones on myös pyrkinyt auttamaan poikansa Christianin autourheilu-uraa – ilmeisesti vauhti on geeneissä, Alanin isä Stan kilpaili menestyksekkäästi mm. Jack Brabhamia vastaan Australiassa 50-luvulla.

Seuraavassa osassa ihmetellään Ranskan ainoan maailmanmestarin Alain Prostin välivuoden syitä ja seurauksia.

Bobakki

Lisää aiheesta:
Kolumni: Mestarin paluu, osa 1





Etusivulle
28/8/2004 12:28
F1Forum.fi

© F1-Forum - mainosmyynti - email