F1Forum.fi

 
-Etusivu Forum Fanituotteet
 


 
Kolumni: mestarin paluu, osa 3
 
 


Schlegelmilch

F1-kilpailukalenteri 2010

Abu Dhabin GP - Vettel voittoon

Abu Dhabin GP - Aika-ajot

Abu Dhabin GP - Perjantain vapaat harjoitukset

Brasilian GP - Button mestariksi

Brasilian GP - Barrichello paalulle


Keskusteluforum

Williams-Mercedes 2017: Stroll #18 & Massa #19
[Cmoney] [46 vastausta]

Moottoriratakeskustelu
[Jv] [2320 vastausta]

McLaren 2017
[Ernst Stavro Blofeld] [7 vastausta]

Näytä kaikki


F1-Vapaa

Satiiria Alonson Hondan moottorikehittelystä
[Ernst Stavro Blofeld] [49 vastausta]

Kiinnostusta live-kommentoinnille Discordissa?
[Antsa Rieppo] [27 vastausta]

Formula 1 videoita
[Masza] [437 vastausta]

Näytä kaikki



Veikkausvihjeet tarjoaa Veikkaussivut.com

  Kolumnisarjan kolmas osa keskittyy Alain Prostin sapattivuoden syihin ja seurauksiin sekä ranskalaisen paluuseen sarjaan oman tallinsa päällikkönä.

Professorin potkut – ja kuinka niin pääsi käymään

Kun Alain Prost siirtyi Ferrarille vuoden 1989 lopussa, odotettiin tallin menestyksen viimein kääntyvän todelliseen nousuun. Edellisestä kuljettajien maailmanmestaruudesta oli jo kymmenen vuotta ja valmistajien vastaavastakin kuusi. Hallitsevan maailmanmestarin mukana myös numero yksi siirtyi talliin. Nigel Mansellin lupaava vauhti McLarenien takana antoi odottaa menestystä.

Ensimmäisenä yhteisenä vuonnaan Prost ja Ferrari pääsivät varsin lähelle tavoitettaan. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan – Ayrton Sennan kolaroidessa Alainin brutaalisti ulos kilpailusta ja mestaruuskamppailusta Japanin Suzukassa oli ranskalainen ehtinyt ottaa viisi voittoa ja kritisoida talliaan julkisesti. Joka tapauksessa tulos oli Ferrarin paras sitten vuoden 1985, jollon Michele Alboreto kykeni haastamaan mestaruuden voittaneen Prostin, joten erimielisyydet haudattiin ja seuraavaan kauteen lähdettiin luottavaisina.

Kausi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä. Prost ja toiseen autoon palkattu Jean Alesi jäivät toistuvasti McLarenien ja Williamsien jalkoihin ja loppukaudesta Prost saikin tarpeekseen heikosta kilpailukyvystä. ”Professori” arvosteli kovasanaisesti tallin toimintaa muun muassa kutsumalla työkaluaan kuorma-autoksi.

Ferrarin johto ei enempää arvostelua sietänyt. Kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa autossa numero 27 istui kyömynenäisen ranskalaisen sijaan nuori italialainen Gianni Morbidelli. Haukkuihin oli kuitenkin aihetta: Ferrarin auto pohjautui edelleen jo vuonna 1988 nähtyyn Ferrari 639:ään ja oli selkeästi elinkaarensa loppupäässä.

Sapattivapaalta kärkitalliin

Seuraavalle kaudelle Ferrari esitteli viimein täysin uuden auton, jonka takajousitus tosin periytyi edelleen neljän vuoden takaa. Auto oli fiasko ja kaudesta tuli Ferrarin heikoin sitten vuoden 1980, jolloin se jäi yhdeksään pisteeseen.

Prostia ei Ferrarin menestys enää kiinnostanut – tallin rämpiessä kilpailusta toiseen vietti ranskalainen sapattivuotta ja kuittasi samalla palkkaa Ferrarilta. Maranellossa ei haluttu Prostin ajavan missään muussa tallissa ja talli oli jopa valmis maksamaan tästä ilosta. Niinpä ”Professori” päätti jättää koko kauden väliin, tosin hän osallistui Renault-moottorit saaneen Ligierin kehitystyöhön talven aikana ja rikkoi kuin näytiksi Paul Ricardin radan rataennätyksen.

Sen sijaan ranskalainen päätti keskittyä kauteen 1993. Hän solmi sopimuksen sarjan uudeksi kärkitalliksi nousseen Williamsin kanssa jo alkukaudesta 1992 – Nigel Mansellilta tiedusteltiin kauden toisessa GP:ssä Meksikossa, miltä hänestä tuntuisi ajaa Prostin tallikaverina! Sopimuksesta tuli varikon heikoiten pidetty salaisuus ja kenenkään muun kuin Mansellin ei tarvinnut odottaa sopimuksen julkaisuun asti tajutakseen asioiden oikean laidan. Nigel sen sijaan kuvitteli edelleen olevansa tallin ykköskuski, odotti liian pitkään ennen kuin kertoi, mitä halusi ja pyysi lopulta aivan liikaa palkkaa saadakseen Frank Williamsin edes harkitsemaan palkkaamistaan.

Näin Williamsin kuljettajakaksikon kaudelle 1993 muodostivat Prost ja tallin testikuljettaja Damon Hill, kun Mika Häkkisen siirto tunnetuista syistä kariutui ja tallissa vaikka ilmaiseksi ajamaan tarjoutunut Ayrton Senna ei ollut tiedetyistä syistä Alainin mieleen. Alkuasetelmat olivat selkeät: Williamsin piti ylivoimaisen autonsa avulla hallita kautta suvereenisti, varsinkin kun McLaren oli menettänyt Hondan moottorit ja joutui käyttämään Fordin asiakasmyllyjä. Benettonin tiedettiin nuoren saksalaisen Michael Schumacherin johdolla olevan yllätysvalmis, muttei kuitenkaan missään tapauksessa mestariehdokas. Muista ei pitänyt olla minkäänlaista uhkaa - Ferrarikin yritti katastrofaalisen vuoden 1992 jälkeen vasta päästä takaisin jaloilleen.

Alkukaudesta näytti yllättäen siltä, että kilpailukohtaisella sopimuksella McLarenia kuskannut Senna kykenisi haastamaan Prostin. Varsinkin Doningtonin sadekilpailussa brassi piti vesikelillä ajamista inhonnutta kyömynokkaa suorastaan pilkkanaan ja vei voiton helposti. Luulo osoittautui kuitenkin pian vääräksi, sillä alkukankeuden jälkeen fransmanni hallitsi kautta miten tahtoi, eikä Sennaa auttanut edes kesken kautta McLareniin saadut Fordin tehdasmoottorit. Seitsemän voittoa ja mestaruuden varmistaminen kauden kolmanneksi viimeisessä GP:ssä kertovat, että neljäs mestaruus tuli lopulta varsin helposti.

Ei niin menestyksekäs paluu

Mestaruuden varmistuttua tuli odotettu ilmoitus: Prost oli päättänyt lopettaa kilpauransa. Senna oli jälleen tulossa Williamsille ja tällä kertaa ei ranskalainen kyennyt sitä estämään. 13 kautta, 199 kilpailua, 51 voittoa, 768,5 pistettä. Lisää oli silti tulossa, vaan ei auton ratissa.

Vielä kerran Alain tosin F1-autossa ihan tositoimissa nähtiin. Vuonna 1996 McLaren koki tarvitsevansa vakiokuskiensa Mika Häkkisen ja David Coulthardin rinnalle kokeneemman kuljettajan auton kehitystyöhön ja näin tunnustusta testikuljettajana saanut Professori kutsuttiin hätiin. Tallin tulokset kyllä paranivat loppukautta kohden, mutta Prostin osuutta asiaan on vaikeahko osoittaa.

Itse MM-sarjaan Prost palasi kuitenkin tallipäällikkönä. Jo vuonna 1992 Alainin testatessa Ligieriä oli hän kiinnostunut tallin hankkimisesta omistukseensa. Tuolloinen omistaja Guy Ligier oli kuitenkin haluton luopumaan tiimistään.Uusi mahdollisuus tarjoutui vuoden 1996 lopussa kun tallin omistukseensa hankkineet Flavio Briatore ja Tom Walkinshaw olivat valmiit myymään sen. Kun Alainin onnistui vielä hankkia Peugeotin moottorit kaudelle 1998 ja tallin ykköskuskina toimi Olivier Panis, oli ranskalainen Dream Team valmis.

Vuoden 1997 talli käytti kuitenkin vielä Mugen-Honda-moottoreita ja Loic Bigoisin Ligierin palveluksessa suunnittelemaa autoa. Tulokset olivat suorastaan loistavia; Panis kykeni taistelemaan jatkuvasti palkintopallisijoista ja oli ennen jalat murtanutta ulosajoaan Kanadassa MM-pisteissä hulppeasti kolmantena. Panis'n loukkaantumisen jälkeen tahti hiipui, mutta talli ehti kalastaa haaviinsa yhden lajin suurimmista lupauksista, italialaisen Jarno Trullin.

Liian hyvä alku

Näinpä vuoteen 1998 lähdettiin suurin odotuksin. Kahden lupaavan kuljettajan ja tehdasmoottorien avulla Prostin piti nousta haastamaan kärkitalleja. Suunnittelupuolelle Bigois'n avuksi oli palkattu Renault'lla mainetta 80-luvulla niittänyt Bernard Dudot. Jopa tallin käyttämä sininen värisävy valittiin niin, että se näyttäisi mahdollisimman hyvältä televisiossa.

Liike jäi varsin hyödyttömäksi, sillä TV.sssä Prostin autoja ei juurikaan nähty. Katastrofaalisen kauden aikana talli sai plakkariinsa vain yhden MM-pisteen. Prostin onneksi sponsorit eivät hylänneet tallia ja yritystä jatkettiin seuraavana vuonna samoin voimin.

Liekö syy ollut sitten juuri samoin voimin jatkamisessa vai missä, mutta myös 1999 tiimin esitys jäi vaisunlaiseksi. Jarno Trullin onnekas palkintopallisija sateisessa Euroopan GP:ssä oli laihahko lohtu. Vuodeksi 2000 talli päätti vaihtaa molemmat kuljettajansa, kokenut Jean Alesi sai kaverikseen Nick Heidfeldin. Tulos oli katastrofi: Prost GP ei saavuttanut pistettäkään koko vuonna ja täysin käsittämättömät riidat Peugeotin kanssa johtivat moottorintoimittajan vetäytymiseen sarjasta. Tilanne kulminoitui Ranskan GP:ssä kun Alesin kritisoitua uutta moottoria otti Peugeot nokkiinsa ja antoi tallin käyttöön enää vain vanhoja koneita.

Vuoden 2001 alussa lopun merkit olivat jo nähtävillä. Tallin tärkeimmät tukijat lähtivät ja moottorikin jouduttiin hankkimaan rahalla Ferrarilta. Rahoittajaksi ilmaantui ex-F1-kuski Pedro Diniz. Lähtökohdat huomioon ottaen tulos oli yllättävänkin hyvä: konkarit Alesi ja tämän tilalle loppukaudesta palkattu Heinz-Harald Frentzen toivat auton kolmesti pisteille. Mikään ei kuitenkaan enää pelastanut tallia - ostajaehdokas toisensa perään perääntyi Prostin haluttua jääräpäisesti jatkaa tiimin johdossa ja edessä oli konkurssi.

”Olin liian kiltti Peugeotin kanssa”, mietti Alain Prost tekemiään virheitä konkurssin jälkeen. ”Vuonna 1994 Ron Dennis reagoi heti kun yhteistyö Peugeotin kanssa ei toiminut ja keskeytti sopimuksen. Toinen virhe oli tallin nimen vaihto Prost Grand Prixiksi. Minun olisi pitänyt suostutella Peugeot ostamaan osa tallista. Vuonna 2000, kun meillä oli 57 moottorivauriota vuoden aikana, kaikki osoittivat Prostia, eivät Peugeotia. Imagomme kärsi siitä.”

Tallinsa kuoppaamisen jälkeen Prost on toiminut neuvonantajana moottoriurheilun parissa ja ajanut edelleen Ranskan Andros-jääratasarjaa, jossa kilpailemisen hän aloitti jo pian F1-uransa jälkeen.Paluuta kuninkuusluokkaan tuskin on enää luvassa, vaikka allekirjoittanut muisteleekin itse päähenkilön päinvastaista jossain todenneen...

Bobakki

Lisää aiheesta:
Kolumni: Mestarin paluu, osa 2
Kolumni: Mestarin paluu, osa 1





Etusivulle
29/9/2004 8:48
F1Forum.fi

© F1-Forum - mainosmyynti - email