F1Forum.fi

 
-Etusivu Forum Fanituotteet
 


 
Kolumni: Niin lähellä, mutta niin kaukana - osa 2
 
 

F1-kilpailukalenteri 2010

Abu Dhabin GP - Vettel voittoon

Abu Dhabin GP - Aika-ajot

Abu Dhabin GP - Perjantain vapaat harjoitukset

Brasilian GP - Button mestariksi

Brasilian GP - Barrichello paalulle


Keskusteluforum

Azerbaidzanin GP 2017 - Kilpailu - Ennakko ja liveseuranta
[Irwin] [122 vastausta]

Azerbaidzhanin GP 2017 - Aika-ajot
[Hakkis] [60 vastausta]

F1-uutisia 2017
[F1-fani82] [331 vastausta]

Näytä kaikki


F1-Vapaa

Bottas-Räikkönen -kolari Azereissa 2017, Forumilaisten tuomio
[burb] [0 vastausta]

MTV:n lähetykset 2017 - uusi kokoonpano
[Bunder] [278 vastausta]

"Turhia" tilastoja ja laskelmia
[Hakkis] [473 vastausta]

Näytä kaikki



Veikkausvihjeet tarjoaa Veikkaussivut.com

  Luca Badoer pitää hallussaan varsin kyseenalaista ennätystä – hänellä on tilillään eniten F1-kilpailuja ilman pisteen pistettä. Toisaalta eräiltä erittäinkin lahjakkailta kuljettajilta on jäänyt F1-debyytti kokonaan tekemättä. Yksi heistä – ja samalla yksi lähimmäksi lähtöruudukkoa päässeistä siinä kuitenkaan onnistumatta – on Perry McCarthy.

Testikuski mestaruuksien takana

Jos unohdetaan vain Indy 500 -kilpailuun osallistuneet, on neljä kuljettajaa onnistunut saamaan pisteitä ainoassa F1-startissaan. Dorino Serafini, nimensä Argentiinan GP-radalle antanut Oscar Galvez sekä Eric Thompson kykenivät tähän 50-luvulla ja etelä-afrikkalainen Neville Lederle viimeisimpänä vuonna 1962. Ferrarin testikuljettaja Luca Badoer sen sijaan osallistui urallaan kaikkiaan 48 kilpailuun pääsemättä kertaakaan pisteille.

Hieman paremmalla tuurilla Badoerkin olisi saanut pisteitä jo neljännessä F1-kilpailussaan. Tai viimeistään vuonna 1999 sateisessa Nürburgringin kilpailussa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Vuoden 1992 F3000-mestari Badoer sai ensimmäisen F1-pestinsä Lolan valmistamia autoja ajattaneelta Scuderia Italialta, joka oli tuomittu peränpitäjäksi. Siinä missä kärkitallit käyttivät luistonestoa ja aktiivijousitusta, oli italialaistallilla joukon ainoana autossaan vielä vaihdekeppi. Ironisesti F3000:ssa Badoerille mestaruustaistelun hävinnyt Rubens Barrichello pääsi aloittamaan F1-uransa paljon kirkkaammissa merkeissä Jordanilla. Sama mies nautti päättyneeseen kauteen asti Lucan testityön hedelmistä Ferrarilla.

Kauden neljäs GP – San Marinon kilpailu Italian Imolassa - oli siis muodostua Badoerille varsin voitokkaaksi. Italialaisen Lola oli kyllä odotetun hidas ja kierrostolkulla muiden perässä, mutta lukuisat keskeytykset nostivat valkopunaisen auton silti aivan pisteiden tuntumaan seitsemänneksi. Viimeisillä kierroksilla neljäntenä olleen JJ Lehdon Sauberin Ilmor-moottori alkoi savuttaa samaan tyyliin kuin tuon koneen jälkeläiset McLarenin takaosassa niin usein tekevät, ja vaikutti siltä, että suomalaisen matka tyssää ennen maalia. Jyrkin matka jäikin kesken, mutta Badoerin kannalta kaksi kierrosta liian myöhään. JJ sai pitää nelossijansa ja Badoer jäi seitsemänneksi.

Scuderia Italian taru päättyi lopulta kauden 1993 loppupuolella ja talli päätti yhdistää voimansa Minardin kanssa. Tallin toinen paikka oli varattu Pierluigi Martinille, toinen taas meni jakoon Badoerin ja hänen tallikaverinaan Lolaa ajaneen Michele Alboreton kesken. Kokemus oli valttia, ja Lucan täytyi tyytyä tallissa erittäin suppeaan testirooliin.

Tulevat vuodet eivät tuoneet tilanteeseen juurikaan parannusta. 1995 Badoer pääsi viimein ajamaan Minardilla, mutta Fordin moottorilla varustettu auto oli alun perin Mugen Hondaa varten suunniteltu ja varsin hidas. Kausi 1996 kului peränpitäjä Fortin riveissä, minkä jälkeen kilpauraan tuli tauko – vuonna 1997 hän aloitti Ferrarilla testikuljettaja, jossa tehtävässä on siis edelleen, nyt kahdeksatta vuottaan.

Vielä kerran Badoer kuitenkin teki paluun kuninkuusluokkaan. Hän oli viime hetken valinta toiseen Minardiin vuodeksi 1999 – toisen täytti Telefonican rahoituksen tallille varmistanut Marc Gene. Menestykseen ei tälläkään kertaa ollut juuri rahkeita, talli taisteli lähtöruudukon viimeisistä paikoista yhdessä Arrowsien kanssa.

Kuten niin usein F1:ssä, muutti sade kuitenkin voimasuhteita piskuisen italialaistallin hyväksi. Oikealla varikkotaktiikalla niin Badoer kuin Genekin olivat Nürburgringin kilpailussa mukavasti pistevauhdissa, Luca liki sensaatiomaisesti sijalla neljä! 13 kierrosta ennen maalia TV-kamerat kuitenkin tarkentuivat autonsa vieressä lohduttomasti itkeneeseen italialaiseen – Minardin jo aiemmin kaudella vikaherkäksi osoittautunut vaihdelaatikko oli jälleen hajonnut.

Badoerin uran kovin kolhu lienee kuitenkin tapahtunut jo muutamia kuukausia ennen Nürburgringin kilpailua. Badoer oli ennen kauden alkua nimetty tallin kolmanneksi kuljettajaksi ja oli näin luonnollinen korvaajakandidaatti Michael Schumacherin murtaessa jalkansa Silverstonessa. Vapaana Mika Salo oli kuitenkin tallin mielestä parempi vaihtoehto. Arvoitukseksi jää, olisiko italialainen tehnyt auton säätöjen kanssa ajoittain painiskellutta Saloa parempaa työtä, mutta nolla pistesarakkeessa olisi varmasti rikkoutunut. Tuo Ferrarin epäluottamuksenosoitus kuitenkin vei Badoerilta viimeisen mahdollisuuden F1-uransa pelastamiseksi.

Erilainen reitti kuninkuusluokan porteille

F1-kilpailuun on huippunimien lisäksi päässyt osallistumaan monta hieman huonompaakin rattimiestä, kuten Malesian valtion tuella ajellut Alex Yoong tai näyttelijä Jean-Paul Belmondon poika Paul. Toisaalta monelta erittäin kyvykkäältäkin rattimieheltä on jäänyt F1-kilpailu näkemättä. Perry McCarthy ei ole heistä välttämättä paras, mutta eittämättä yritteliäin.

Siinä missä Yoongin tai Belmondon ei ole juuri tarvinnut miettiä kilpa-autoilu-uransa rahoittamista, koostui McCarthyn ura enemmänkin erilaisten taloudellisten ongelmien kanssa painiskelemisesta kuin itse ajamisesta. Perry työskenteli 12-16-tuntisia päiviä öljynporauslautoilla saadakseen edes uransa alkuun Formula Fordeissa – hän ei koskaan kilpaillut mikroautoilla, vaan aloitti moottoriurheilun vasta täysi-ikäisenä. Roland Ratzenbergerin tavoin hänkin valehteli olevansa todellista ikäänsä nuorempi, koska pelkäsi nuorempien kilpailijoiden vievän tukijat.

Iän valehteleminen ei kuitenkaan suinkaan ollut ainoa McCarthyn julkisuus- ja sponsorinhakutempuista. Uransa alussa hän sai useimmat lähitienoon sanomalehdet uskomaan hänen olevan paikkakunnan oma poika ja raportoimaan hänen menestyksestään. Kerran hän myös väärensi lehtiotsikoita saadakseen sponsorin uskomaan hänen osallistuneen – rahoittaja oli maksanut hänelle näkyvyydestä kolmessa kilpailussa, mutta rahatilanne salli osallistumisen vain yhteen. Niinpä hän leikkasi oman nimensä Autosportin tuloslistaan toisen kuljettajan tilalle, otti valokopion ja lähetti sen tukijalleen, joka myös uskoi jutun.

Lähes koko uransa ajan McCarthy taiteili vararikon partaalla ja vasta F3-luokassa hän sai taakseen sponsorin, joka mahdollisti keskittymisen itse ajamiseen. Tämäkin onni oli kuitenkin lyhytaikaista – epäonnen ja toisaalta Perryn omien, varsin karvaissa paikoissa tapahtuneiden epäonnistumisien myötä huippumenestys jäi saavuttamatta. Nopeus kyllä riitti, sen hän ehti näyttää, mutta kun tuloksia ei tullut, ei F3000-luokkaan nousemiseen ollut rahoittajaa. Yritteliäisyydellä, panttaamalla talonsa ja pienellä keinottelulla hän kuitenkin pääsi ajamaan valikoituja kilpailuja, jotka nekin joko heikolla kalustolla tai rahaongelmista kärsineissä talleissa.

Harvoissa esiintymisissään hän kuitenkin esiintyi edukseen ja herätti myös F1-pomojen mielenkiinnon. Ken Tyrrell lupasi McCarthylle paikan F1-sarjasta miljoonalla punnalla, joka oli kuitenkin noin miljoona puntaa enemmän kuin mitä hänellä oli talliin tuoda. Kenin tarjous kuitenkin osoitti McCarthyn arvostuksen piireissä – pyydetty hinta oli pienempi kuin mitä Ken olisi suurimmalta osalta muita kuljettajia paikkaan vaatinut.

Vuoden 1989 ja Perryn likviditeetin lopullisesti tuhonneiden F3000-yritysten jälkeen näytti jo siltä, että haave kuninkuusluokkaan pääsystä kariutuu lopullisesti. Ilman rahaa on turha haaveilla paikasta Euroopan pikkuformulaluokissa. Pelastus tuli kuitenkin USA:n suunnalta: Chevroletin tehdastiiminä toiminut Spice ajatti McCarthya ensin yhdessä kilpailussa IMSA-sarjassa ja lopulta hyvien esitysten ansiosta koko vuoden. Ensimmäisessä testissään McCarthy löi tallin ykköskuski Tommy Kendallin ajan yli sekunnilla, minkä jälkeen paikka oli taattu. Parhaimmillaan Perry hätisteli jopa kärjen turboja vapaastihengittävällään.

Unelma toteutuu - melkein

Vuoden 1991 McCarthy jatkoi Amerikan ihmemaassa, mutta vanhalta mantereelta tuli mieluista tarjous: Footwork-Arrows halusi hänet testikuskikseen. F1-kisapaikan suhteen tilanne näytti kuitenkin toivottomalta vielä talvella 1992, kunnes kauden toisen F1-osakilpailun jälkeen Meksikossa tärppäsi. Uusi Andrea Moda -talli oli hankkiutunut eroon molemmista kuljettajistaan ja tarvitsi uudet nimet tilalle. Talli ei ollut päässyt osallistumaan ensimmäiseen osakilpailuun, koska Coloni-tallin jämät ostaessaan tallin omistaja Andrea Sassetti oli itse asiassa ostanut vain tallin jälkeensä jättämät rojut. Osallistumisoikeudesta tallin piti maksaa 100000 dollarin maksu.

Talli oli muutenkin varsin erikoinen viritelmä – osallistuminen kauden toiseen kilpailuun Meksikossa jäi haaveeksi kun uusi auto ei ollut valmis! Sassetti oli päättänyt hylätä vanhat Colonit ja marssi BMW:n toteutumatta jääneen F1-projektin suunnittelutyöstä vastanneen Nick Wirthin luo. Liirat vaihtoivat omistajaa, ja Andrea Modan mekaanikot aloittivat työskentelyn BMW:n piirustusten pohjalta Simtekin tehtaalla. Sassetti palkkasi myös varsin erikoista lisätyövoimaa: McLarenin, Williamsin ja Benettonin mekaanikot tulivat tekemään töitä omien työvuorojensa jälkeen 150 punnan tuntipalkalla!

Kauden kolmannessa kilpailussa Brasiliassa paikalla oli myös Perry McCarthy. Ongelmia tuotti kuitenkin superlisenssi: tuolloisten sääntöjen mukaan siihen vaadittiin F3-mestaruus tai täysi kausi F3000-sarjassa, jollaista McCarthylla siis ei kuitenkaan ollut takanaan. Kilpailua edeltäneellä viikolla lisenssi jo lyötiin Perryn kouraan, mutta Brasiliassa kilpailun johtaja Roland Bruynseraede vaati sen takaisin. Käsittelyssä oli tapahtunut virhe; lisenssiä ei olisi koskaan pitänyt myöntää. Kun ajattelee, että Giovanna Amati ajoi samaan aikaan Brabhamilla sekunteja muita hitaammin vain F3000-kautensa ansiosta, oli tapahtuma todellinen oikeusmurha.

McCarthy ei kuitenkaan tälläkään kertaa luovuttanut, vaan marssi Bernie Ecclestonen puheille. Brasilian GP olisi muutenkin jäänyt väliin, talli kun ei ollut saanut autoja valmiiksi, mutta seuraaviin kilpailuihin Perry halusi. Ecclestone lupasi tukensa F1-komission käsittelyssä ja lupasi puhua eräitä sen jäseniä lisenssin puolelle, mutta McCarthylle itselleenkin jäi tehtävää – hänen täytyi puhua asiassa puolelleen jäseninä olleet F1-tallipäälliköt Ron Dennis, Flavio Briatore, Frank Williams, Giancarlo Minardi ja Ferraria edustanut lakimies Marco Piccinini. Hän kuitenkin onnistui siinä ja Espanjaan Perry McCarthy matkusti taskussaan uunituore lisenssi.

Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet tähän. McCarthyn tieltä potkittu Enrico Bertaggia oli halukas palaamaan talliin ja tuomaan varsin merkittävän summan rahaa mukanaan. Andrea Moda oli kuitenkin vaihtanut kuljettajia säännöissä mainitun enimmäismäärän, eikä McCarthya täten voitu potkia pois. Tallin oli uusien sääntöjen mukaan myös pakko ajattaa kahta autoa, joten Perry oli kuin olikin mukana. Omista kuluistaan hänen täytyi silti huolehtia – matkakulut hän kattoi toimimalla oppaana GP-matkoille lähteneille briteille, minkä lisäksi vanhoilta yhteistyökumppaneilta irtosi sen verran rahaa, että osallistuminen kilpailuihin mahdollistui juuri ja juuri.

Osin Bertaggian sponsorituen sivu suun menemisen takia Andrea Moda kuitenkin keskittyi liki yksinomaan Roberto Morenon autoon – McCarthyn kulujensa kattamiseksi Ison-Britannian GP:ssä myymä paita kertoi karun totuuden: Espanjassa ja Kanadassa hän ei päässyt radalle lainkaan, Imolassa tilille tuli seitsemän kierrosta, Monacossa kolme. Kotikilpailussaan McCarthy kuitenkin tarjosi perjantaiaamun karsintaa seuraamaan vaivautuneille aamuvirkuille katsottavaa. Lähtökohdat eivät tosin taaskaan olleet parhaat mahdolliset; ensin talli piti McCarthya varikolla suurimman osan karsinnasta, sitten laittoi hänet liki kuivalle radalle kuluneilla sadekelin renkailla!

Perry ei kuitenkaan luovuttanut – malttinsa nyt lopullisesti menettäneenä hänen ensimmäinen nopea kierroksensa riitti jaettuun kärkisijaan! Seuraavan kierroksen puolivälissä auton kytkin kuitenkin hajosi, eikä ensimmäisen kierroksen aika riittänyt radan vielä kuivuessa. Tämä olikin suurinta, mitä Perry ehti F1:ssä saavuttaa – tallin toiminta oli täysin ala-arvoista ja touhu sai varsin korun lopun, kun Sassetti pidätettiin Belgian GP:n varikolla petoksesta epäiltynä.

The Stig

Epäonnistuneen F1-yrityksensä – ja talonsa ulosmittaamisen – jälkeen Perry ajoi testejä Benettonille ja Williamsille. Damon Hillin päästessä tallin kakkoskuskiksi 1993 oli McCarthy toinen ehdokas testikuljettajaksi nuoren David Coulthardin ohella. Kuten tiedämme, valinta kohdistui Coulthardiin. Tämän jälkeen McCarthy päätti viimein lopettaa uransa – mutta vain väliaikaisesti. Vuonna 1996 hänet palkattiin Lotuksen GT-tiimiin, jonka jälkeen tie vei amerikkalaisen miljonäärin Don Panozin talliin. Viimein Perry myös tienasi elantonsa autoa ajamalla!

Perryn ajouran suurin hetki tuli viime vuosituhannen lopulla, kun hänet valittiin Audin talliin ajamaan uutta R8-urheiluautoa. Valitettavasti leikki loppui vuoden jälkeen Audin vähentäessä panostustaan, minkä takia McCarthynkin ajaminen oli tästä eteenpäin lähinnä keikkaluontoista. Lopullisesti hän lopetti ajouransa vuoden 2003 Le Mansiin, johon hän osallistui Mika Salon ja Frank Bielan kanssa. Biela kuitenkin pilasi autokunnan mahdollisuudet heti alkuunsa unohtamalla tulla varikolle – autosta loppui bensiini 13 ajaetun kierroksen jälkeen.

McCarthyn tunnetuin rooli lienee silti salaperäisen ”The Stigin” rooli BBC:n Top Gear -ohjelmassa, joka lienee tuttu myös joillekin suomalaisille. Nykyään ”Pel” omistaa menestyksekkään online-vedonlyöntipalvelun.

”Rehellisesti sanottuna uskon, että olisin voinut voittaa kilpailuja, mutta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, mitä maailmanmestaruuteen vaaditaan”, McCarthy kertoi F1rejects.comille kun häneltä kysyttiin, kuinka hän olisi mielestään pärjännyt Williamsilla tai McLarenilla. Eikä Perry ole mielipiteineen yksin. Taidoista läpimurto ei hänenkään tapauksessaan ollut kiinni.

Teemu





Etusivulle
2/11/2005 20:51
F1Forum.fi

© F1-Forum - mainosmyynti - email