Uros vai narttu!

[312T4]

Kummman koiranpuolikkaan ottaisit mielummin piristämään päivääsi ja arkeasi

[312T4]

Meillä kun on nyt uros kolmen nartun seurana, niin täytyy yllätyksekseni todeta, että uroskoira/pentu on paljon ukavampi ja leppoisampi kuin kärttyisät nartut! Uros on jotenkin coolimpi ja rauhallisempi, eikä se tappele ja stressaa niin paljon kuin nartut! Olin aina luullut, että urokset ovat rasittavia, mutta yllätys yllätys

Koirien maailma on yllätyksiä täynnä - onneksi

[Jacques]

Ihan sama oikeastaan.. Poikakoira meillä oli, ja se oli ihan jees.. Enpä minä paljoa koirista tiedä, että osaisin sanoa kumpi ois parempi.

[OoPee]

Meidän hauva on narttu, joka ei ole vähimmässäkään määrin Lehtorin narttukoirien kaltainen vaan erittäin rauhallinen ja leppoisa eikä vähimmässäkään määrin kärttyisä. Hyvin yksilällistähän tuo on, mahdotonta tähän on mitään yleispätevä sääntöä antaa.

En siis osaa sanoa, kumpaa sukupuolta seuraava koira on, nartusta on hyviä kokemuksia, mutta vois kai sitä urostakin harkita. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole harkinnan alla ja nartullakin on ikää vasta 2.5v.

Vastasin tuon vikan, koska se on lähinnä oikeaa.

[NeitiP]

Vastaan uros, mutta on se välillä hankalaa kun kummallakin noista on kiima-aika.

[AJ]

Originally Posted by 312T4

Kummman koiranpuolikkaan ottaisit mielummin piristämään päivääsi ja arkeasi

Jos koiran ottaisin, niin sukupuolesta viis, kunhan olis kokonainen. Eihän semmonen puolikas edes pysy pystyssä!

[Il Tempo Gigante]

Originally Posted by AJ

Jos koiran ottaisin, niin sukupuolesta viis, kunhan olis kokonainen. Eihän semmonen puolikas edes pysy pystyssä!

Ei se kokonainen koirakaan pysy välttämättä pystyssä. Esimerkiksi Majuri Campbellin koira kaatui usein.

[AJ]

Originally Posted by Il Tempo Gigante

Ei se kokonainen koirakaan pysy välttämättä pystyssä. Esimerkiksi Majuri Campbellin koira kaatui usein.

Kyllä se silti lisää pystyssä pysymisen todennäköisyyttä, ainakin jos kyseessä on elävä, eikä täytetty koira.

[lfb]

Originally Posted by AJ

Kyllä se silti lisää pystyssä pysymisen todennäköisyyttä, ainakin jos kyseessä on elävä, eikä täytetty koira.

Kyllä puolikkaankin saa helposti pystyssä pysymään. Jutun juoni on se, että koiran alapuoli jätetään jäljelle yläpuolen kustannuksella.

[Banaani]

Aivan sama

[Olga]

Originally Posted by 312T4

Meillä kun on nyt uros kolmen nartun seurana, niin täytyy yllätyksekseni todeta, että uroskoira/pentu on paljon ukavampi ja leppoisampi kuin kärttyisät nartut! Uros on jotenkin coolimpi ja rauhallisempi, eikä se tappele ja stressaa niin paljon kuin nartut! Olin aina luullut, että urokset ovat rasittavia, mutta yllätys yllätys

Koirien maailma on yllätyksiä täynnä - onneksi

Tuota alkua lukiessani ajattelin, että kerrotko perheestäsi mutta sitten hoksasin, että koiristahan sinä.

Laitappas sellainen ryhmittymä, jossa on kolme poikakoiraa ja yksi tyttökoira. Kyllä ne pojat kärttyää toisilleen varmasti vähintään yhtä paljon kuin ne tytöt nyt. Siinon kilpailu vastapuolen huomiosta, kuten ihmisilläkin.

Kun itse harkitsin valintaa tyttökoiran ja poikakoiran välillä, harmittelin tyttökoiran juoksuja. Poikakoiran omistajat suosittelivat tyttökoiraa, koska sillä on juoksu vain kerran/kaksi vuodessa, mutta poikakoiralla on aina, kun jollain lähitienoon tyttökoiralla on juoksu.

[Observer]

Narttu. Uroksen pitää kuseskella joka paikkaan kun narttu lirittää tarpeensa kertalaakista.

[312T4]

Originally Posted by Olga

Tuota alkua lukiessani ajattelin, että kerrotko perheestäsi mutta sitten hoksasin, että koiristahan sinä.

Laitappas sellainen ryhmittymä, jossa on kolme poikakoiraa ja yksi tyttökoira. Kyllä ne pojat kärttyää toisilleen varmasti vähintään yhtä paljon kuin ne tytöt nyt. Siinon kilpailu vastapuolen huomiosta, kuten ihmisilläkin.

Kun itse harkitsin valintaa tyttökoiran ja poikakoiran välillä, harmittelin tyttökoiran juoksuja. Poikakoiran omistajat suosittelivat tyttökoiraa, koska sillä on juoksu vain kerran/kaksi vuodessa, mutta poikakoiralla on aina, kun jollain lähitienoon tyttökoiralla on juoksu.

Loistava kommentti! Kiitos Olga! Ihmeellistä se koirahomma on, ja oikessa varmaan olet tuon lukumäärän uhteen Saapas nähdä, missä liemessä ollaan, kun tytöille iskee kiima Varmaan pitää viedä uros sitten muualle rauhoitumaan Kovasti se uros kuitenkin jo yrittää tuota koiralaumaa johtaa ja haasta äitiään ja vanhempaa setteriä, mutta kesyä se kuitenkin vielä on! Ei tarvitse vanhempien narttujen kuin hieman ärähtää, niin urospentu on jo selällään alistuneena

[jps]

On se vaan niin, että uros aina kuvittelee laumaa johtavansa ja siihen pyrkii. Nartut ne kuitenkin käytännössä laumaa pyöritttää ja komennon pitää.

Oli muuten koiralla hauskaa vuodenvaihteessa kun raketit poksahteli ja paukkupommit pamahteli. Otin sen mukaan kattomaan, häntä heilu ja into oli suunnaton, sä harmitti kuitenkin se etten päästäyt sitä raketteja jahtaamaan vaan tiukasti hihmassa oli pysyttävä.

[Micael]

Uros on suoraviivaisempi luonteeltaan ja ehkä hivenen helpompi hallittava.

[Runar ja Kyllikki]

Tästä tulee aika pitkä koska aihe on kiinnostava ja omaa harrastuspiiriäni lähellä eikä tähän ole yksiselitteistä vastausta. Kaukana siitä. Toivottavasti edes Lehtoria sentään kiinnostaa lukea loppuun asti.

Puhutaan nyt sitten koulutetuista isoista koirista, vaikka mulla on kokemusta esim. mäyriksistä ja nämä ihan samat asiat pätee niihinkin, mutta se onkin pikkukoirissa hyviin poikkeuksellinen rotu. Paljonhan näistä asioista pätee toki kaikenkokoisiin ja näköisiin koirarotuihin sellaisenaan.

Kouluttamaton iso koirahan on kuin ladattu ase lapsen käsissä ja sellaisen omistava tyyppi ei oikeesti soveltuis ollenkaan koiran omistajaksi.

Molempien sukupuolten huonot puolet liittyvät pääasiassa narttujen juoksuihin.

Nartulla usein on ne juoksut kaks kertaa vuodessa ja niitä edeltää karvanlähtö. Jos sen kestää, niin sitten saattaa vielä iskeä valeraskaus (omille koirille ei ole tuo kuitenkaan koskaan iskenyt kuin yhdelle yhden ainoan kerran) jonka aikana koiran koulutus yms. on aika turhaa puuhaa, koska koira on melkoisen kuuro komennoille ja sillä on ulkonakin kiire koko ajan takaisin "pesään".
Valeraskaus saattaa alkaa n. 65-75 vrk kuluttua juoksuista ja kestää n. kaks viikkoa. Koira on tällöin rauhaton, vikisee, "rakentaa pesää" esim. kaivelemalla maata, tekemällä sellaisen makuualustastaan tai jopa kaivelemalla lattiaa ja saattaa kuvitella että joku sen leluista onkin sen pentu. Missään nimessä valeraskauden aikana EI SAA antaa koiran pitää leluja pentuinaan, vaikka se miten hellyttävältä tahansa vaikuttaisikin. Koiran hormonaalinen tasapaino menee näet täysin sekaisin jos sen annetaan tehdä niin ja seurauksena saattaa olla myöhemmin mm. nisäkasvaimia. Olen teininä yhden koiran kanssa tehnyt tuon virheen ja se kuoli myöhemmin niiden nisäkasvainten seurauksena.
Hyvänä puolena nartuissa voidaan pitää lempeyttä ja kuuliaisuutta. Varsinkin saksanpaimenkoiranartut, labbikset ja kultaiset noutajat ovat tunnettuja säyseydestään ja lempeydestään.

Juoksun tuomat haitat ja valeraskaudet voidaan täysin estää leikkauttamalla narttu, mutta ainakaan itse en ole omille koirilleni sitä raaskinut tehdä, vaikka moni koiramaailmassa leikkaamisen nimeen vannookin.

Urosta taasen täytyy vahtia jatkuvasti. Uros kun "lankeamassa loveen" juoksuisten narttujen perään, ja niitä juoksuisia narttuja löytyy melkein mistä tahansa vuodet ympäri. Uroskoira haistaa juoksuisen nartun jopa 2-3 kilsan päästä ja haistaessaan nartun, se "kuuroutuu" ja uppoutuu vain siihen, miten pääsisi astumaan nartun. Jotkut urokset pyrkivät hässimään kaikkea liikkuvaa.
Uroksen huonona puolena voi pitää myös sitä, että se pyrkii ilman muuta jossain vaiheesa ottamaan laumassa johtajan aseman ja se voi olla kokemattomalle kasvattajalle ylitsepääsemätön kohta. Narttu ei tätä "vallankaapausyritystä" koskaan tee. Nartulle on luonteenomaista olla lauman rivijäsen, ei pomo.
Jos uroskoira osoittaa missään tilanteessa minkäänlaisia agressioita omaan perheen jäseniä kohtaan (murisee, irvistelee tai jopa räikeimmissä tapauksissa puree) ovat sosiaaliset suhteet pielessä ja koira on ainakin osittain saanut otettua pomon roolin. Tämä on erittäin huono juttu, koska sellainen koira on täysin arvaamaton käytökseltään, epävarma ja stressaantunut.
Jos homma on kunnossa, koiralta saa esim. ottaa ruoan tai lempilelun pois suusta ilman että se on moksiskaan.
Uros myös tottelee sumeilematta "pomon" käskyjä ilman empimistä.

Uskon, että Lehtori kyllä hanskaa uroksen, koska koiria on ollut ennenkin, mutta juuri tuon takia kun liian usein näkee koiria jotka saattavat murista jopa omistajalleen, en menisi aloittelijalle suosittelemaan edes keskikokoista uroskoiraa. Jos ei sitten jostain syystä ole 100% varma, että pystyy kasvattamaan uroksen niin, ettei se omi ainakin osaa laumanjohtajan asemasta.

Koirille tuo "Yksi pomo ja loput rivijäseniä" käyttäytyminen on se seikka joka tuo elämään tärkeän turvallisuuden tunteen. Jos homma on epäonnistunut ja on käynyt niin, että koira on onnistunut kaappaamaan osan vallasta, koira ei itsekään täysin tiedä missä mennään, se hermostuu ja sen luonne saattaa vanhemmiten alkaa muuttua hyvinkin agressiiviseksi. Se on tällöin täysin omistajan oma vika.

Eli:
- Jos haluaa helposti koulutettavan, hyvin kotinurkissa jopa ilman valvontaa viihtyvän koiran joka kuitenkin juoksujen tai valeraskauden iskiessä saattaa olla jonkun verran kuuro komennoille ja jota ei saa missään nimessä viedä juoksujen aikana koulutuskentälle, valinta on narttu.
Koulutuskentälle ei saa viedä siksi, että yksikin juoksuinen narttu sotkee täysin kaikkien kentällä olevien urosten treenit ja urokset saattavat alkaa jopa tapella keskenään nartun suosiosta. Jopa niin pahasti, että henki lähtee. Tiedän tapauksia. Omalta muinaiselta uroskoiraltani puri joskus toinen uros pallit kokonaan irti tuollaisessa tilanteessa. Siitä tuli sitten semmonen apaattinen, munaton flegmaattinen paksukainen tuon seurauksena.

- Jos haluaa koiran, jonka kanssa joutuu mahdollisesti tappelemaan kovastikin koulutuksen aikana jotta saadaan selvitettyä kuka on pomo, mutta joka kerran koulutuksen saatuaan, noudattaa käskyjä tinkimättä, paitsi jos muutaman kilsan säteellä on juoksuinen narttu(*), silloin valinta on uros. Uroksilla saattaa lisäksi olla nurkkiin ruikkimistaipumusta jopa sisällä, haistettuaan kiimaisen nartun. Lisäksi kannattaa tosiaankin muistaa, että joskus sen nartun suosiosta saatetaan tapella verissäpäin, kuten edellä tulikin jo todettua. Uroksesta saa paremman suojelukoiran jo ihan suuremman koonkin vuoksi, nartusta esim. agility- seura- ja jäljestyskoiran.

-Samaan perheeseen ei mielellään sekaisin uroksia ja narttuja. Uros täytyy erottaa nartuista niiden juoksujen ajaksi ja se ei tosiaankaan tee hyvää koiran psyykelle. Koiran psyyke saattaa kärsiä pahastikin kun se joudutaan erottamaan omasta laumastaan ja se tuntee itsensä hylkiöksi. Laumasta karkoitus on koira/susieläinten elämän pahin ja julmin rangaistus. Jos on sekaisin uroksia tai narttuja, tulee ehdottomasti leikata uros tai narttu. En itseasiassa tiedä, kumpi olisi parempi vaihtoehto. Omistajan oman mukavuuden kannalta ehkä narttu, koska silloin päästään eroon juoksuista, mahdollisista valeraskauksista ja esim. märkäkohdun vaarasta.

Itselläni on ollut molempia ja rankkaan nartut melko selkeästi ykkösiksi, asuntoa mahdollisesti suttaavista juoksuista huolimatta, koska olen lempeiden ja säyseiden koirien ystävä. Roduista sakemanni on säyseä kuin mikä, mutta niin ovat myös (normaalit) labbikset (upea rotu) kultaiset noutajat yms. Skotlannin paimenkoira sensijaan hyvin usein, Lassien tuomasta maineesta ja lutuisesta ulkonäöstään huolimatta, saattaa olla hyvinkin hankala varsinkin ensimmäiseksi koiraksi.

Mulla on jo pitkään ollut harkinnassa hankkia perheeseen Jack Russelin terrieri. Siinä on loistava pakkaus. Isoluonteinen, urhea ja viisas koira pienessä paketissa.
Nykyinen koira on jo 8-vuotias, joten aletaan elää niitä viimeisiä aikoja kun se/ne seuraava(t) on pakko hankkia. Tai sitten täytyy hankkia vasta kun nykyistä ei enää ole. Tosin mulla on suurena etuna tässä se, että tuo on tottunut siihen ekoina elinvuosinaan, että perheessä on toisiakin koiria, joten se antaa mnulle lisäaikaa miettiä asiaa. Meillähän mm. oli avokin kanssa Turussa noita kaksin kappalein, mutta eron tultua jouduimme valitettavasti erottamaan ne toisistaan, koska kummallakaan ei juuri siinä kohdassa ollut mahdollisuuksia pitää kahta schäferiä.


*=Halu narttujen perään ei katoa edes leikkaamalla. Kyky panna nartut paksuksi puuttuu, mutta ei halu, eli karkailutaipumukseen se ei auta.

[Mosse]

Sen, kummasta saa paremmat rukkaset

[Runar ja Kyllikki]

Originally Posted by Moe Szyslak

Sen, kummasta saa paremmat rukkaset

Kaverilla oli joskus kiinalainen koirankarvalakki.

[abc]

Jos mä joskus hankin lapsia, niin leikkautan ne heti lapsena, niin pysyvät sitte teini-iässä kotona

[Runar ja Kyllikki]

Originally Posted by VJR

Jos mä joskus hankin lapsia, niin leikkautan ne heti lapsena, niin pysyvät sitte teini-iässä kotona

Ehdottomasti kannattava juttu. Maailma ois paljon parempi paikka jos useemmat tekis niin.

[Vellu]

Mielenkiintoista luettavaa.

Itsellä oli joskus 'pentuna' uroskoira. Täytyy sanoa, että silloin en kyllä tajunnut koirista yhtään mitään. En kyllä vieläkään paljoa, mutta sentään enemmän kuin silloin. Onneksi se oli lempeä ja se tiesi paikkansa laumassa. Suurimman osan elämäänsä se sitten elikin vanhempieni kanssa (ja talvisin lisäksi mummon ja leikatun uroskissan kanssa).

Eksällä oli alunperin yksi narttu ja suurimman osan yhteiseloa oli 2 narttua, enimmillään oli vielä noiden lisäksi yksi pentu.

Omien kokemusten perusteella en ehkä osaisi valita uros- ja narttukoiran väliltä. Rotu ehkä vaikuttaisi paljon enemmän (oon tykästynyt lyhytkarvaisiin ja/tai vinttikoiriin, ei mahda mitään). Ehkä muiden kokemusten perusteella päätyisin narttukoiraan, tosin whippet-uros vois olla mahdollisuuksien rajoissa.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by VJR

Jos mä joskus hankin lapsia, niin leikkautan ne heti lapsena, niin pysyvät sitte teini-iässä kotona

Ei taida vaan ihmisten kohdalla toimia tuo sterilointi toivotulla tavalla

[Jacques]

Originally Posted by Runar ja Kyllikki

Uroksen huonona puolena voi pitää myös sitä, että se pyrkii ilman muuta jossain vaiheesa ottamaan laumassa johtajan aseman ja se voi olla kokemattomalle kasvattajalle ylitsepääsemätön kohta. Narttu ei tätä "vallankaapausyritystä" koskaan tee. Nartulle on luonteenomaista olla lauman rivijäsen, ei pomo.
Jos uroskoira osoittaa missään tilanteessa minkäänlaisia agressioita omaan perheen jäseniä kohtaan (murisee, irvistelee tai jopa räikeimmissä tapauksissa puree) ovat sosiaaliset suhteet pielessä ja koira on ainakin osittain saanut otettua pomon roolin. Tämä on erittäin huono juttu, koska sellainen koira on täysin arvaamaton käytökseltään, epävarma ja stressaantunut.
Jos homma on kunnossa, koiralta saa esim. ottaa ruoan tai lempilelun pois suusta ilman että se on moksiskaan.
Uros myös tottelee sumeilematta "pomon" käskyjä ilman empimistä.

Uskon, että Lehtori kyllä hanskaa uroksen, koska koiria on ollut ennenkin, mutta juuri tuon takia kun liian usein näkee koiria jotka saattavat murista jopa omistajalleen, en menisi aloittelijalle suosittelemaan edes keskikokoista uroskoiraa. Jos ei sitten jostain syystä ole 100% varma, että pystyy kasvattamaan uroksen niin, ettei se omi ainakin osaa laumanjohtajan asemasta.

Koirille tuo "Yksi pomo ja loput rivijäseniä" käyttäytyminen on se seikka joka tuo elämään tärkeän turvallisuuden tunteen. Jos homma on epäonnistunut ja on käynyt niin, että koira on onnistunut kaappaamaan osan vallasta, koira ei itsekään täysin tiedä missä mennään, se hermostuu ja sen luonne saattaa vanhemmiten alkaa muuttua hyvinkin agressiiviseksi. Se on tällöin täysin omistajan oma vika.

Tuossa meni meillä just hiukan mönkään aikoinaan Oton kanssa.
Ihan meidän oma vikahan se oli.. Koira hankittiin suht hetken mielijohteesta ja koulutusta/kasvatusta opiskeltiin kirjoista samalla kun koira jo oli meillä. Äiti oli sille kyllä selkeä pomo, ei se sille paljoa ärissyt. Mutta meille muille kyllä (pääasiassa silloin, kun oli ruokakippo lähettyvillä), ainakin vanhempana.

Lisäksi isä käytti täysin vääriä menetelmiä eli kuritusta. Vaikka en koirista paljoa tiedäkään, niin käsittääkseni kuritus on täysin väärä menetelmä. Etenkin kun välillä isä teki sitä monta tuntia myöhemmin. Esim. jos koira oli yöllä paskonut johonkin nurkkaan. Eihän se aamulla enää ymmärtänyt mistä sitä kuritettiin.
Lopulta päätimme lopettaa sen 9 vuotiaana, koska se oli koiralle itselleen paras ratkaisu. Opittiin ainakin se, että seuraavan kerran kun/jos koira hankitaan, niin otetaan ensin asiasta kunnolla selvää ja harkitaan kunnolla.

Muutoin perusluonteeltaan se koira tosin oli kyllä hyvä, eli täysin mönkään ei kasvatus mennyt. Se oli tosi rauhallinen eikä kyllä ärissyt ollenkaan esim. lenkillä. Vain joillekin koirille, jotka joskus aiemmin oli hyökännyt sen kimppuun. Tämä meitä kohtaan tapahtunut ärhentely tapahtui siis vain silloin kun Otolla oli ruokakippo jossain lähellä. Esim. jos minä vein sille ruuan niin se kävi tosi vihaisena. En aina meinannut uskaltaa viedä ruokaa, kun aina laskiessani kipon maahan, koira alkoi rähisemään.

Edit: lisäksi tuo meidän koira oli kaupunkiolosuhteisiin väärän rotuinen. Se oli pystykorvan ja beaglen sekoitus, ja se oli kyllä selkeä juttu, että ketjun päässä se koki olonsa ahdistavaksi. Tuollainen rotu vaatii varmasti enämpi tilaa ja soveltuu varmaan paremmin maalle.

[Olga]

Originally Posted by Runar ja Kyllikki

Ehdottomasti kannattava juttu. Maailma ois paljon parempi paikka jos useemmat tekis niin.

Ja pitemmän päälle paljon tilakin riittäisi paremmin.

[AJ]

Jos naaras on kerta narttu, niin onko uros sitten urttu?

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Jos naaras on kerta narttu, niin onko uros sitten urttu?

Eiku uroo.

[AJ]

Ei ymmärtä.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Ei ymmärtä.

Jos naislapsi on tyttö, niin onko mieslapsi tyttö?

[AJ]

Originally Posted by kouvotsvoni

Jos naislapsi on tyttö, niin onko mieslapsi tyttö?

Naislapsi? Eikös se oo naisihmislapsi?

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Naislapsi? Eikös se oo naisihmislapsi?

Onko nainen ihminen

[AJ]

Originally Posted by kouvotsvoni

Onko nainen ihminen

Oliko toi kysymys vai toteamus.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Oliko toi kysymys vai toteamus.

Onko kysymys toteamus?

[AJ]

Originally Posted by kouvotsvoni

Onko kysymys toteamus?

Kysymys on kysyvä lause, jonka perässä on kysymysmerkki.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Kysymys on kysyvä lause, jonka perässä on kysymysmerkki.

Pääni vilisee kysymysmerkkejä, lailla -tämän hymiön.

[AJ]

Originally Posted by kouvotsvoni

Pääni vilisee kysymysmerkkejä, lailla -tämän hymiön.

Ai ne on kysymysmerkkejä. Mä katoin, et ne on kiharoita hiuksia!

Ei oo muuten tän toikin otsikossakaan kysymysmerkkiä, vaikka on niin olevinaan pollikin jopa vieläpä.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Ei oo muuten tän toikin otsikossakaan kysymysmerkkiä, vaikka on niin olevinaan pollikin jopa vieläpä.

Jos Lehtori meinasi kirjoittaa Uros via narttu!

[AJ]

Originally Posted by kouvotsvoni

Jos Lehtori meinasi kirjoittaa Uros via narttu!

Ai se halus laskee läpitten siitä.

[burb]

Originally Posted by kouvotsvoni

Jos Lehtori meinasi kirjoittaa Uros via narttu!

Tai Suur-Tarton iva, mutta viinihöyryissään näpytteli jotenkin hassusti.

[AJ]

Originally Posted by burb

Tai Suur-Tarton iva, mutta viinihöyryissään näpytteli jotenkin hassusti.

Hähhää polin drami! Hehhee.

[kouvotsvoni]

Originally Posted by AJ

Hähhää polin drami! Hehhee.

Itte oot velodromi.