F1Forum.fi
 
-Etusivu Forum LIVE-keskustelu Säännöt Fanituotteet
 
Sivu 26 / 26 EnsimmäinenEnsimmäinen ... 1617181920212223242526
Tulokset 1 001-1 033/1033

Ketju: "Turhia" tilastoja ja laskelmia

  1. #1001
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    27.8.2018 mennessä seuraavat kuljettajat olivat keskeyttäneet urallaan ainakin kaksi kertaa peräkkäin kolareihin aloituskierroksen sisään yhtä monessa eri kilpailussa:

    Jackie Oliver: Paul Ricard ja Silverstone 1973

    Clay Regazzoni: Hockenheim ja Österreichring 1977

    Didier Pironi: Zandvoort ja Monza 1978

    Jean-Pierre Jarier: Las Vegas 1981 ja Kyalami 1982

    Teo Fabi: Brands Hatch ja Paul Ricard 1982

    Michael Andretti: Interlagos ja Donington 1993

    Erik Comas: Silverstone ja Hockenheim 1993

    Eddie Irvine: Hockenheim ja Hungaroring 1994

    Rubens Barrichello: Hockenheim ja Hungaroring 1994

    Pedro Lamy: Monaco ja Barcelona 1996

    Damon Hill: Nürburgring ja Sepang 1999

    Giancarlo Fisichella: A1-Ring ja Hockenheim 2000

    Michael Schumacher: A1-Ring ja Hockenheim 2000

    Sebastian Vettel: Sakhir ja Barcelona 2008

    Heikki Kovalainen: Melbourne ja Sepang 2009

    Felipe Massa: Silverstone ja Hockenheim 2014

    Charles Leclerc: Hungaroring ja Spa-Francorchamps 2018

  2. #1002
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    2.9.2018 mennessä niin Romain Grosjean kuin Sergei Sirotkin olivat saaneet pisteitä jolloin jokainen kuljettaja F1:ssä vuonna 2018 oli saanut pisteitä jokaisen tallin ohella.

  3. #1003
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    17.9.2018 mennessä Tanskan Kevin Magnussen oli ajanut ensimmäisen uran kilpailun nopeimman kierroksensa.

    Se tarkoitti myös Tanskalle ensimmäistä kilpailun nopeinta kierrosta maiden väliseen kilpailuun.

    Samoin siihen mennessä Haas-tallin ensimmäinen kilpailun nopein kierros tarkoitti myös ensimmäistä Yhdysvaltain tallien nopeinta kierrosta sitten Shadow-tallin Jean-Pierre Jarierin ja Interlagosin vuoden 1976 kilpailun.

  4. #1004
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    17.9.2018 mennessä silloisessa tilanteessa lajin kolme eniten palkintoja saaneet kuljettajat ilman paalupaikkaa urallaan olivat seuraavat:

    1. Max Verstappen 17 palkintosijaa

    2. Richie Ginther 14 palkintosijaa

    3. Francois Cevert 13 palkintosijaa

  5. #1005
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Vuosina 1994-2018 24 mahdollista maailmanmestaruutta oli otettavissa ja niistä saksalaiset ja englantilaiset ottivat yhteensä 18 kappaletta maailmanmestaruuksia.

  6. #1006
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Ymmärtääkseni ja mikäli vain ei ihmeitä ole niin ennen tätä ihmeteltävää asiaa on todettava, että ketään niin vuoden 1964 Nürburgringin kisaan lähtenyttä, siitä karsiutunutta kuljettajaa tai edes ehdolla siihen kisaan olleena ei ole enää elossa.

    Tämä varsinainen ihmeiden ihme tai ihmeteltävä asia on se, että ainakin mielestäni kaikkien aikojen tämän hetken vanhin vielä millään tavalla elossa oleva Grand Prix-sarjan kuljettaja on samalla myös yksi erittäin harvoista Formula A:n eli F1-sarjan edeltäjän elossa olevista kuljettajista.

    Tämä Grand Prix-sarjan kuljettaja olisi Unkarin Ernö Festetics joka tulee 2 kuukauden sisällä toivon mukaan täyttämään 104 vuotta.

    F1-sarjan vanhin elossa oleva voittaja ainakin on tietenkin Stirling Moss tänä vuonna 90 vuotta täyttävänä vertailun vuoksi.

  7. #1007
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Williams-talli ei ole voittanut kertaakaan osakilpailua autolla numero 1 sitten Suomen Keke Rosbergin ja Monacon 1983.

    Yleensäkin Williams-talli on koskaan voittanut numerolla 1 muutenkin vain kolme kertaa kun Rosbergin lisäksi kaksi muuta voittoa meni vuonna 1981 numeroa 1 kantaneelle Alan Jonesille vuoden 1980 maailmanmestaruuden johdosta.

  8. #1008
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Tässä ovat 21.10.2018 mennessä 10 sellaista kuljettajaa jotka olivat ajaneet pisimpään lajissa yhdessä ainoassa tiimissä silloin kun he eivät voittaneet edes kerran juuri sen tallin riveissä:

    1. Pierluigi Martini (Minardi) 102 kisaa

    2. Sergio Pérez (Force India) 95 kisaa

    3. Adrian Sutil (Force India) 92 kisaa

    4. Jarno Trulli (Toyota) 90 kisaa

    5. Jacques Villeneuve (BAR) 81 kisaa

    6. Nico Hülkenberg (Force India) 78 kisaa

    7. Felipe Massa (Williams) 78 kisaa

    8. Valtteri Bottas (Williams) 77 kisaa

    9. Marcus Ericsson (Sauber) 77 kisaa

    10. Romain Grosjean (Lotus) 76 kisaa

  9. #1009
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    4.8.2019 mennessä olemme saaneet todistaa lajissa niin Monacon kuin Hollannin ensimmäistä paalupaikkaa lajissa.

    Edellisen kerran kuin F1:ssä on ollut vähintään ainakin kaksi maata tai enemmän jotka ovat ottaneet ensimmäiset paalupaikkansa lajissa niin ne olivat vuonna 1968 seuraavat maat tietyissä kisoissa sinä vuonna:

    Uusi-Seelanti: Chris Amon Jarama 1968

    Itävalta: Jochen Rindt Rouen 1968

    Belgia: Jacky Ickx Nürburgring 1968

    Sveitsi: Jo Siffert Mexico City 1968

    4 maata siis sai vuonna 1968 ensimmäiset paalupaikkansa F1:ssä.

  10. #1010
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    5.8.2019 mennessä Lewis Hamiltonilla oli yllättävänkin paljon erinäisiä ohituskisoja jotka siis päättyivät voittoon muodossa tai toisessa.

    Tässä voittoon päättyneet kisat siten, että Hamilton ohitti näillä näkymin ratkaisevasti näiden kisojen lähtökohtaisen tai potentiaalisen voittajan ratkaisukierroksiin tai viimeisiin kierroksiin mennessä ilman varikkopysähdysetuja tai toisen keskeytyksiä ja lista tulee tähän alas:

    2008 Silverstone (Heikki Kovalainen)

    2008 Hockenheim (Nelson Piquet Junior tai Nelsinho Piquet)

    2010 Istanbul (Jenson Button)

    2010 Montreal (Sebastien Buemi ja siitä heti perään Fernando Alonso kun kyseessä Buemin osalta oli kierroksella ohittaminen)

    2011 Shanghai (Sebastian Vettel)

    2011 Nürburgring (Mark Webber) Hamilton menetti lisähuomiona johtonsa hieman yli mutkan ajaksi heti ohituken jälkeen ja vaikutti pääsevän ohi Webberistä jolloin ohitti siinä samassa Fernando Alonson, mutta ei päässyt kilpailun johtoon ennen kuin vasta paljon myöhemmin jolloin sitten lopulta ohittikin Webberin päästen voittoon

    2012 Montreal (Fernando Alonso)

    2012 Austin (Sebastian Vettel)

    2014 Sakhir (Nico Rosberg)

    2014 Monza (Nico Rosberg) Tähän tosin laitan kyllä erillisen mielipiteen varsinaisesta kisaohituksesta kun Rosberg vaikutti enemmänkin jopa ennalta sovitunlaisesti lipsauttelevan lähes järjettömän erikoisissa paikoissa aina radan sivuun kun eroa Hamiltoniin näytti tulevan liikaa ja muutenkin koko rataolemus Rosbergilta oli kisassa hyvin erikoista johtuen hyvin todennäköisesti Spa-Francorchampsin kohusta mikä seurasi myös Monzaan Rosbergia ja aiheutti valtavasti kuohuntaa jolloin en kyllä juuri itse pidä tätä minään 'taisteluvoittona' kun olemus ja koko Mersun toiminta tuossa kisassa vaikutti liiankin selvästi tallimääräykseen alttiilta toiminnalta kun Hamiltonin mieli oli pahoitettu ja mediapeli täydessä vauhdissa

    2014 Suzuka (Nico Rosberg) Tässä kisassa olikin jo enemmän taas aavistuksen normaalimpaa taistelua, mutta Jules Bianchin kuolettava loukkaantuminen aiheutti sen laantumisen oikeastaan niille sijoilleen jolloin voitto niin Hamiltonin kuin Rosbergin osalta olisi jättänyt tai jätti kylmäksi ymmärrettävistä syistä

    2014 Austin (Nico Rosberg) Tämä voitto-ohitus menee tämän vuoden Monzan ja Interlagosin osalta juuri niihin kaikkien aikojen erikoisuuksiin ja jossitteluihin ja olisi pysynyt sellaisena varsinkin jos Nico Rosberg ei olisi voittanut maailmanmestaruutta, tässä kisassa Rosbergilla oli omituisen leveä linja muutenkin ja välillä taas kerran mitä erinäisemmän tallin kanssa neuvottelujen jälkeen tuntui ikään kuin haihtuvan pois Hamiltonin ajolinjalta aina kuin britti vain tuli näköpiiriin minkä takia en tätäkään pidä minään 'taisteluvoittona' kun edelleen toisella taistelun osapuolella tuntui selvästi olevan palaset hukassa ja ajatustilanne oli selvästi siihen aikaan kuohuttava kun mestaruustaistelu alkoi tiivistyä

    2015 Austin (Nico Rosberg) Tämä ohitus ja yleensäkin tilanne vuoden sisällä oli muuttunut edeltävään vuoteen nähden Hamiltonin dominoinniksi joten ohitus oli helppo kun Nicolla kaikkiaan oli hyvin huono vuosi

    2016 Red Bull Ring (Nico Rosberg) Tämä ohitus oli elintärkeä Hamiltonin mestaruushaaveille ja yksi tuhoisampia asioita Rosbergille siinä vaiheessa tosin erittäin lähellä oli myös toistua Barcelonan tilanne ja silloin olisi kyllä varmasti alkanut Mersun ylimmätkin pomot kiehua kiukusta kun Barcelonan tilanne oli äärimmäisen nolo juttu ja mahdollinen lisäkolari olisi vain taas vaikeuttanut juuri Hamiltonin itsensä taakkaa mestaruuden suhteen

    2017 Barcelona (Sebastian Vettel)

    2017 Austin (Sebastian Vettel) Tärkeä ohitus kisan voiton kannalta mitä noteerattiin näyttäväksi

    2018 Monza (Kimi Räikkönen) Vei Räikkösen voiton suomalaisen nenän edestä Monzassa päivänä jolloin suomalaisittain Kimin voitto olisi ollut hieno nähdä suoraan tifosojen edessä

    2019 Hungaroring (Max Verstappen) Tärkeä ohitus ahtaalla ja vaikealla radalla tunnetusti ohittaa

    Hamiltonilla on laskujeni mukaan siis ainakin 19 kappaletta ohitusvoittoja joko päätöskierroksella tai merkittäviä päätöshetkiä lähestyttäessä.

    Lisäksi on pari erittäin kiistanalaista ohitusta Bakussa 2018 Valtteri Bottaksesta ja Sakhirissa 2019 Charles Leclercistä lähinnä siksi, että molemmat olivat ongelmien riivaamia eli suomalaisen tapauksessa rengasrikon ja Leclercin tapauksessa konehuolien takia.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 15.08.2019 00:12.

  11. #1011
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Max Verstappenilla on toistaiseksi vain yksi paalupaikka, mutta voittoja on jo 7 kappaletta.

    Niistä näillä näkymin 5 kappaletta on tullut ihan taistelemalla ja ohittamalla.

    Vain 2 niistä on tullut muilla tavoin joskin aivan ensivoitto tuli vain puhtaalla onnella 2016 Barcelonassa kun Mersut menivät kolaroimaan kisassa ja osin voitto onnistui vain siksi kun Red Bull onnistui strategiassa ja kun Kimi Räikkönen ei vain päässyt ohi päivänä jolloin oikea suoritustaso olisi Verstappenilla tiennyt kolmatta tilaa ja Räikköselle neljättä tilaa.

    Red Bull Ringin voitto viime vuonna oli sitten strateginen voitto Verstappenille.

    Taisteluvoitot ainakin näillä näkymin ohituksin voittokisojen muista potentiaalisista voittajista tulee tähän alle:

    2017 Sepang (Lewis Hamilton) Onnistui ohittamaan Hamiltonin mikä oli hieno asia kun Sepang muutenkin jäi tauolle

    2017 Mexico City (Sebastian Vettel) Onnistui ohittamaan Vettelin vaikkakin ehkä hieman tuntui tarvitsevan nk. Meksikon Rengasloton apua tilanteessa kuten myös Vettelin omaakin hermoilua kärkeen päästäkseen

    2018 Mexico City (Daniel Ricciardo) Ei välttämättä ollut klassisin ohitus ja kun Max ohitti tiimikaverinsa niin siinä saattoi olla tallimääräystäkin ilmassa ja vaikka ei olisi ollut niin ellei mitään muita perusteita ole sille, että Ricciardo olisi toiminut jotenkin toisin niin ohitus saattoi olla myös ongelmallinen teknisen vian ohitus

    2019 Red Bull Ring (Charles Leclerc) Nuorukaisten yhteenotossa Verstappen ei väistynyt vaan piti päänsä ja voitti enemmän tai vähemmän melko ansaitusti

    2019 Hockenheim (Lance Stroll) Ohitti tärkeästi Strollin kun muutoin oliisi hukannut aikaa kanadalaisen takana ja Sebastian Vettel olisi ehtinyt karata horisonttiin ja voittoon ja Stroll ajoi myös vaikka ei vaikuttanut voittajaehdokkaalta edes yllätysten aarrearkun avauduttua sateenkin muodossa jolloin Mersulla ei juuri asiasta pidetty.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 20.08.2019 09:51.

  12. #1012
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    5.8.2019 mennessä Lewis Hamilton on voittanut uuden turboaikakauden kisoista 52,7 %.

    Vertailuksi Michael Schumacher voitti oman suurvaltakautensa 2000-2004 aikana 56,5 % kaikista silloisista kisoista ja vain tuuri tai ajoittain saksalaisen omakin löysäily esti sitä prosenttia olemasta suurempikin ja Sebastian Vettel voitti vuosina 2010-2013 44,3 % kaikista silloisista kisoista.

  13. #1013
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    7.8.2019 mennessä olivat seuraavat nimet F1:ssä voittaneet silloin kun se oli kauteen myös heidän ainoa pistesijoituksensakin:

    1951: Luigi Fagioli (Alfa Romeo)*

    1956: Luigi Musso (Ferrari)*

    1961: Giancarlo Baghetti (Ferrari)

    1966: Ludovico Scarfiotti (Ferrari)

    1968: Jim Clark (Lotus)

    1971: Peter Gethin (BRM)

    1972: Jean-Pierre Beltoise (BRM)

    1979: Jean-Pierre Jabouille (Renault)

    1980: Jean-Pierre Jabouille (Renault)

    *-merkki tarkoittaa jaettua ajoa Juan Manuel Fangion kanssa ja Fangio tietysti ajoi nyt vähän enemmän kauteen.

    Myöskään Indy 500-kisoja vuosilta 1950-1960 en ole laskenut mukaan.

    Jim Clarkilla vuosi 1965 ja Jochen Rindtillä vuosi 1970 oli melkoisen kilpailukykyisiä.

    Vuonna 1965 Clark keskeytti usein, mutta maaliin päästessään aina voitti ja kaikkiaan 6 kertaa ja Rindt kärsi suurin piirtein aika samoista vaikeuksista voittaen 5 kertaa ennen kuin traagisesti menehtyi.

    Clarkilla oli hyvät saumat mestaruuteen myös vuonna 1967 jolloin hän voitti 4 kertaa, ajoi kerran kolmanneksi ja kerran pisteelle kuudenneksi.

    Hieman muita taustatietoja:

    - 1951 Reims-Gueuxin kisa oli Fagiolin ainoa kisa koko kaudella joten jaettu voitto ja pisteet siitä olivat siten ainutlaatuisia

    - 1961 Reimsin kisa oli voiton myötä Baghettin ainoa pistesijan arvoinen suoritus kerralla koko hänen urallaan

    - Jabouille on näihin päiviin asti ollut ainoa kuljettaja joka on onnistunut voittamaan kahdesti kauteen ja jäämään muutoin aina kautta kohti pisteittä kiitos Renaultin noiden vuosien epäluotettavuuden ja kaikkiaan Jabouillen koko uralla oli näiden kahden voiton lisäksi vain yksi ainoa pistesija maalissa Watkins Glenissä 1978 nelospaikalla

    - Clarkin tilanne on siinä mielessä surullisin, että voittaessaan ja myöhemmin menehtyessään meni ehkä kenties oman aikakautensa suurimman tähden lisäksi lajista ennen kaikkea tilaisuus nähdä äärimmäisen kovassa huipputallissa myös yhtä äärimmäinen selkeä huippukuljettajien välinen kaksintaistelu kauteen ilman rajoituksia kun Clarkin ja Graham Hillin aikojen jälkeen myös mediakohun vaara lajissa on kasvanut ja monia muitakin rajoituksia on ollut näyttävien kaksintaistelujen suhteen eikä lajin kiistattomat huiput lisäksi usein kykene tulemaan todellisesti yhtä aikaa uriensa huipulla samaan talliin

    - Vertailuksi Alberto Ascari ajoi Bremgartenin poissa olemistaan huolimatta vuonna 1952 muutoin aina voittoon

    - Tony Brooksilla oli vuonna 1958 kolme voittoa, mutta ei Stirling Mossiin tai Mike Hawthorniin nähden valitettavasti mitään muita pistesijoja jolloin mestaruuden saavuttaminen oli selvästi vaikeampaa heihin nähden

    - Giancarlo Baghettin myöhemmällä uralla parhaimmat sijoitukset olivat Zandvoort 1962 nelostilalla ja Monza 1962 viitostilalla
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 14.08.2019 23:57.

  14. #1014
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Vuonna 1980 oli vain kaksi paalupaikan voittoa eli Alan Jonesin voitto Buenos Airesissa ja Nelson Piquetin voitto Long Beachissa.

    Vaikkakin Jaraman sarjan ulkopuolisesta kisasta puhuttaessa Jones voitti myös sen paalupaikalta.

    Vuonna 1970 Jochen Rindt voitti myös vain kaksi paalupaikan kisaa eli Zandvoortista ja Brands Hatchista.

    Vuonna 1968 Jim Clark voitti Kyalamin paalupaikalta ja Graham Hill voitti Monacon paalupaikalta, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

    Vuonna 1967 Jim Clark voitti paalupaikalta Silverstonen ja Mexico Cityn, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

    Vuonna 1962 Jim Clark voitti paalupaikalta Aintreen ja Watkins Glenin, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

    Vuonna 1961 Stirling Moss voitti paalupaikalta Monacon kisan ja Phil Hill voitti paalupaikalta Spa-Francorchampsin kisan, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

    Vuonna 1958 Mike Hawthorn voitti paalupaikalta Reimsin kisan ja Stirling Moss voitti paalupaikalta Circuito da Boavistan kisan, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

    Toisin sanoen vuosina 1958-1980 ja niiden välisenä aikana nähtiin lajin vähävoittoisimmat vuodet nimenomaan paalupaikoilta puhuttaessa kun vuosina 1950-1957, 1959-1960, 1963-1966, 1969 ja 1971-1979 oli aina enemmän paalulta otettuja voittoja pienimmilläänkin kuin äsken mainittuina vuosina.

    Vuosien 1950-1980 lisäksi tuli tutkittua myös vuoden 1949 Formula A:n viimeinen vuosi ja silloinkin jo oli enemmän paalupaikkavoittoja.

  15. #1015
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Vuonna 2000 puhuttiin lajissa paalupaikan kirouksesta.

    Tuona vuonna kun kauden ensimmäisellä puoliskolla kävi niin, että yksikään paalupaikkamies ei voittanut ennen Montrealia yhtäkään kisaa.

    Vasta Michael Schumacher pystyi voittamaan juurikin Montrealissa paalupaikalta.

    Vuonna 1955 oli vertailun vuoksi myös hyvin pitkäkestoinen kirous paalupaikan suhteen.

    Vasta Zandvoortissa Maestro eli Juan Manuel Fangio ajoi voittoon kisassa paalupaikalta ja vuonna 1955 oli tietenkin erittäin surullisten tapahtumien vuoksi myös erittäin paljon lyhennetty kausikin.

  16. #1016
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Tässä hieman erilaisia pitkiä voittovälejä uuden voittavan kuljettajan väliltä:

    - 44 kisaa Suzukan 1989 (Alessandro Nannini) ja Spa-Francorchampsin 1992 (Michael Schumacher) välillä

    - 43 kisaa Monacon 2004 (Jarno Trulli) ja Hungaroringin 2006 (Jenson Button) välillä

    - 40 kisaa Mexico Cityn 1986 (Gerhard Berger) ja Montrealin 1989 (Thierry Boutsen) väillä

    - 40 kisaa Barcelonan 2012 (Pastor Maldonado) ja Montrealin 2014 (Daniel Ricciardo) välillä

    - 35 kisaa Montrealin 2014 (Daniel Ricciardo) ja Barcelonan 2016 (Max Verstappen) välillä

    - 32 kisaa Las Vegasin 1982 (Michele Alboreto) ja Estorilin 1985 (Ayrton Senna) välillä

    - 28 kisaa Hungaroringin 1993 (Damon Hill) ja Montrealin 1995 (Jean Alesi) välillä

    - 22 kisaa Monzan 2001 (Juan Pablo Montoya) ja Sepangin 2003 (Kimi Räikkönen) välillä
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 15.08.2019 01:15. Syy: Lisätty Hillin ja Alesin ja Montoyan ja Räikkösen voittovälit

  17. #1017
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    12.8.2019 mennessä Pierre Gasly oli ainoa huipputallin kuljettaja joka ei olisi ollut tällä kaudella edes ohimenevän pienen hetken vertaa kisan kolmen parhaan joukossa.

    Ja mikäli olisi ollutkin niin ei kuitenkaan koskaan hyväksyttyä kierrosta kolmen joukossa hänellä ollut.

  18. #1018
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Sebastian Vettel on ollut voittamatta kilpailua nyt 20 kisan ajan ja mikäli hän ei kesäloman jälkeen voita kilpailua Spa-Francorchampsissa ennen pitkää niin voitoton putki on jo 21:n kisan mittainen mikä on hänen toiseksi pisin ellei uran alkua ja enimmäkseen vuotta 2008 ennen Monzaa tai sen jälkeen lasketa.

    Pisin voitoton putki Vettelillä oli Yas Marina Bayn 2015 ja Melbournen 2017 27 kisan mittaisena.

    Vertailun vuoksi Lewis Hamiltonin uran pisin voitoton putki on ollut vain 10 kisan mittainen.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 15.08.2019 01:12.

  19. #1019
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Mikäli Alex Albon millään tavalla onnistuisi voittamaan lisenssierikoisuuksistaan huolimatta ensimmäistä kertaa niin se tarkoittaisi Thaimaan ja samalla Aasian ensimmäistä F1-voittoa.

    Kaikilla muilla olemassa olevilla maanosilla ja mantereilla on omat voittajansa tietenkin Etelämannerta huomioimatta, mutta ei Aasialla.

    Ja ei tietenkään Thaimaalla ellei sitten Formula A:n ja Grand Prix-ajan Prinssi Biran sankarointeja erittäin harvoine voittoineen lasketa mukaan.

    Lähimmäksi voittoa Aasiassa on päässyt Japani jolla on myös talleittain paalupaikkoja kuten myös tallivoittoja, mutta ei voittoa kuljettajien osalta ja paalupaikka oli lähimpänä Takuma Saton toimesta kakkosruutuun ajaneena Nürburgringillä 2004. Hyvin harvakseltaan Sato lähti joskus BAR-aikoina myös kolmosruudusta kisaan, mutta ei sen korkeammalta ja usein kuitenkin vähän alempana.

    Silti kuitenkin vuosina 2004-2005 Japanin kuskit tai oikeammin kuski ajoi korkeammalla kuin tavallisesti siihen asti oli ajanut vaikka ei kaikkein parhaimmillaan Ukyo Katayama, Aguri Suzuki tai Satoru Nakajima nyt niin paljoa huonommaksi historian varrella olleet jääneet.

    Sato sai Indianapolisissa 2004 myös Japanin toisen F1-palkintosijan kun aiempi oli Suzukasta 1990 Aguri Suzukin toimesta.

  20. #1020
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    F1:ssä eri maanosien mestaruuskierto toimi oikeastaan verraten hyvin aina 2000-luvulle ja 2010-luvulle asti ja myös tulevalle 2020-luvulle asti.

    Valitettavasti viimeisen 20 vuoden ajan piakkoin vuoden 2008 15 sekuntia huomioimatta jokainen mestaruus on aina mennyt Eurooppaan.

    Nämä kaksi elämäämme vuosikymmentä niistä tuoreimpina ovat olleet ensimmäiset lajissaan missä aina mestarit ovat olleet Euroopan kansojen edustajia.

    Pisin aikaväli vanhemmilta päiviltä vuoteen 2000 asti puhuttaessa eri maanosien mestarittomuuden suhteen Afrikkaa huomioimatta oli 6 vuotta vuosina 1991-1997 kun vuonna 1991 Ayrton Senna Brasiliasta voitti maailmanmestaruuden ja vuonna 1997 Jacques Villeneuve Kanadasta voitti maailmanmestaruuden.

    Vuosina 1978-1982 maanosien mestaruuden kiertokulku pelasi komeasti ja ensimmäistä kertaa ja viimeisintä kertaa toistaiseksi maailmanmestaruus matkasi myös Afrikkaan ja tietenkin myös Etelä-Afrikkaan Jody Scheckterille jolla tosin muita voittoja oli ollut jo ajalta ennen mestaruutta mikä kuvasti hyvin lajin voittojen kiertokulkuja eri mantereiden väliltä.

    Maailmanmestarit tuolla aikavälillä olivat Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Mario Andretti, Afrikan Etelä-Afrkan Jody Scheckter, Australian Alan Jones, Etelä-Amerikan Brasilian Nelson Piquet tai vuoden 1981 Kyalamin kisan hyväksymällä myös Etelä-Amerikan ja Argentiinan Carlos Reutemann ja Euroopan Suomen Keijo Keke Rosberg.

    Vuosina 1979-1981 nähtiin myös tilanne missä kolmen parhaan joukkoon ei MM-kilvan päätteeksi kuljettajapuolella edes sijoittunut yksikään Euroopan edustaja.

    Myös eri maanosien voittajat ovat olleet vähenemään päin.

    Etelä-Amerikan ja Australian voittajia oli enää 2000-luvulla vain neljä kappaletta yhteensä kolmen brasilialaisen ja yhden australialaisen voimin.

    Kuluneella vuosikymmenellä eli 2010-luvulla Etelä-Amerikan voittajia ja Australian voittajia on ollut vain kolme kappaletta yhden venezuelalaisen ja kahden australialaisen voimin.

    Pastor Maldonadon voitto on nurinkurisesti Barcelonasta 2012 puhuttaessa myös koko Etelä-Amerikan ainoa maanosan voitto tällä vuosikymmenellä niin uskomatonta kun se onkin kun Hockenheimin 2010 perseily Fernando Alonson eduksi Felipe Massa uhraten unohdetaan kuviosta.

    Yksikään Pohjois-Amerikan mantereen kuljettaja niin Kanadan tai Yhdysvaltain toimesta ei ole voittanut sitten vuoden 1997 Kanadan osalta ja Yhdysvaltain toimesta ei tietenkään sitten vuoden 1978.

  21. #1021
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Erilaiset vuosikymmenten puolivälit ovat mielenkiintoisia aikoja kansallisuuksittain arvioituna:

    1980-luvun alusta puoleen väliin asti ranskalaisia tunki F1:siin ovista ja ikkunoista jolloin noin puoli ruudukkoa oli ranskalaisia tai ranskankielisistä maista kotoisin olevia kuljettajia.

    1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuun asti italialaisia tuli erittäin runsaasti jo olemassa olevien ranskalaisten sekaan.

    1990-luvun alusta puoleen väliin asti italialaisia tunki F1:siin ovista ja ikkunoista jollon noin puoli ruudukkoa oli italialaisia kuljettajia täynnä tai siltä ainakin ajoittain tuntui.

    Ranskalaiset olivat tuohon aikaan jääneet alakynteen muun muassa moottoriurheilun tupakkalakien tiukennettua liikaa Ranskassa ja maan hallituksen muutenkin pudotettua ranskalaisten kuskien saamaa tukea jolloin moni lähtökohtaisen hieno ranskalainen tulevaisuuden F1-ura jäi toteutumatta vaikka vielä pienempiin luokkiin rahoitusta kyllä riitti.

    Italialaisetkin alkoivat pikku hiljaa joutua yhtä pahaan rakoon kuin mihin ranskalaisetkin joutuivat.

    1990-luvun lopulta lähtien 2000-luvun puoleen väliin asti nähtiinkin sitten saksalaisten kuljettajien esiinmarssi joita kyllä myös aiemminkin oli riittänyt, mutta silloin verraten harvakseltaan ja vain satunnaisin väliajoin usein yhdellä kertaa paljon.

    Vaikkakin ei säännöllisemmin.

    Michael Schumacherin mestaruuksilla oli varmasti vaikutuksensa Saksaan ja sen omienkin moottoriurheilupiirien tukemiseen.

  22. #1022
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Maailmanmestareiden tallien kuljettajien keski-iät vuosilta 1950-2018 tulevat seuraavaksi tähän alle kaikkiaan mestaruuksia kohti:

    Maserati: 44,5 vuotta

    Alfa Romeo: 41,5 vuotta

    Mercedes: 34,6 vuotta

    Williams: 34,3 vuotta

    Cooper: 33,5 vuotta

    BRM: 33 vuotta

    Tyrrell: 33 vuotta

    Brabham: 32,75 vuotta

    Ferrari: 32,2 vuotta

    Lotus: 31 vuotta

    Matra: 30 vuotta

    Mclaren: 29,9 vuotta

    Brawn: 29 vuotta

    Benetton: 25,5 vuotta

    Renault: 24,5 vuotta

    Red Bull: 24,5 vuotta

    Vanhin maailmanmestarin tallin kuljettajan keski-ikä: Maserati 44,5 vuotta

    Nuorimmat maailmanmestarin tallien kuljettajien keski-iät: Renault ja Red Bull yhteisesti 24,5 vuotta

    Tästä luvusta on ymmärrettävästi unohdettu vuosien 1950-1960 Indy 500:t, niiden mukana periaatteessa vuosien 1950-1955 AAA-sarjan ja vuosien 1956-1960 USAC-sarjan voittavien tallien ja kuljettajien mestaruuksien keski-iät ja lisäksi laskettu Juan Manuel Fangion mestaruus vuodelta 1954 niin Maseratille kuin Mercedekselle.

    Mercedeksen melkein varmasti voittaessa tänä vuonna kuljettajien ja vielä sitäkin varmemmin tallien mestaruuden taas kerran keski-ikä mestaruuksissa saattaa laskea nyt pienemmäksi kuin Williamsilla.

    Ja on varmasti nuorenemaan päin lähivuosina paitsi ehkä jos Lewis Hamilton voittaa koko ajan vain yksinään.

  23. #1023
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Edellisen viestin hengessä tässä maailmanmestarien keski-iät vuosikymmenittäin vuosien 1950-2018 väliseltä ajalta:

    1950-luvun mestarien keski-ikä: 39,2 vuotta

    1960-luvun mestarien keski-ikä: 32,7 vuotta

    1970-luvun mestarien keski-ikä: 29,6 vuotta

    1980-luvun mestarien keski-ikä: 31,9 vuotta

    1990-luvun mestarien keski-ikä: 31,2 vuotta

    2000-luvun mestarien keski-ikä: 29,4 vuotta

    2010-luvun mestarien keski-ikä: 28,1 vuotta

    Vanhimmat F1:n maailmanmestarit keskimäärin: 1950-luvulla he olivat keskimäärin 39,2 vuotta täyttäneitä kuljettajia

    Nuorimmat F1:n maailmanmestarit keskimäärin: 2010-luvulla he ovat tähän asti olleet keskimäärin 28,1 vuotta täyttäneitä kuljettajia

    Mikäli Lewis Hamilton voittaa maailmanmestaruuden vuoden 2019 päätteeksi kuten todennäköisesti ilman ihmeitä voittaa niin 2010-luvun lopullinen mestarien keski-ikä vuosikymmenen päätteeksi tulee olemaan 28,7 vuotta.

  24. #1024
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Nico Hülkenberg on näinä päivinä kaikkien aikojen eniten F1-kisaa johtanut sellainen kuljettaja joka ei koskaan ole ajanut urallaan edes kertaakaan palkintokorokkeelle.

    Mikäli Indy 500-ajajat vuosilta 1950-1960 laskee myös F1-puolelle niin siinä tapauksessa Hülkenbergin osana on vielä olla ainakin ihan vähän aikaa tai mene ja tiedä vaikka pidempäänkin vasta toiseksi eniten johtanut kuljettaja lajin historiassa ilman palkintoa.

    Tässä siis olisi kolmen kärki kun Indy 500-ajajat lasketaan:

    Pat O' Connor 46 kierrosta

    Nico Hülkenberg 43 kierrosta

    Eddie Sachs 22 kierrosta

    Käytännössä loput F1-kisaa historian aikana johtaneet kuljettajat koskaan ilman edes palkintosijaa kisan jälkeen ovat johtaneet enintään 21 kierrosta sitä.

  25. #1025
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Lainaa Alunperin kirjoittanut ikuinen kakkonen Tarkastele viestiä
    Minä kautena oli eniten ulosajoja?
    Vuonna 1993 oli eniten ulosajoja.

    Tuolloin 5,63 ulosajolla tai ei-teknisellä vialla per kilpailu, 90 ulosajoa tai ei-teknistä vikaa per vuosi ja 100 % prosenttiosuus tarkoitti käytännössä ainakin vähintään yhden ainoan ulosajon tai ei-teknisen vian esiintymistä per kilpailu ja prosenttisosuudella mitaten se oli yhtä levoton vuosi kuin vuodet 1992 ja 1976.

  26. #1026
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 763
    Lainaa Alunperin kirjoittanut spotter90 Tarkastele viestiä
    Jos Hamilton voittaisi kauden loput kisat, kokonaismäärä olisi 90.
    Näin on.

  27. #1027
    Registered User
    Liittynyt
    Jul 2019
    Sijainti
    Jyväskylä
    Viestit
    9

    Pistesysteemispekulaatiota 1/2

    Yksi ikuisuuskysymyksistä vertailtaessa eri kuskien paremmuuksia tilastollisesti liittyy kisojen määrään ja pistelaskusysteemiin. Tein tilastogeneraation, jossa F1-historia on jaettu 20 osakilpailun kausiin ja käytössä on ollut nykyinen pistelaskusysteemi.
    Tietysti kaudet ovat hyvin erikoisia, sisältäen omituisia voimasuhteiden heilahteluja, yllättäviä lopettamisia ja tallisiirtoja. Mutta koska tässä tehdään puhtaasti tilastollista analyysiä, ns. "human factor" hylätään.
    1. kausi Britannia 50 - Italia 52. Mestari Alberto Ascari 289,5 pts. Ascarin mestaruus perustuu huikeaan loppukiriin (kuusi peräkkäistä voittoa kauden loppuun, yhteensä voittoja kauden aikana kahdeksan).
    2. kausi Argentiina 53 - Hollanti 55. Mestari Juan Manuel Fangio ylivoimaiseen tyyliin: 10 voittoa ja 343,14pts. Ascari aloitti kauden vahvasti, mutta nukahti sitten (siinä kohtaa, missä oikeassa elämässä alkoi MM-kausi 1954). Lopputuloksissa Ascari oli neljäs Hawthornin ja Farinan venyttyä edelle.
    3. kausi Britannia 55 - Belgia 58. Mestari Juan Manuel Fangio 287pts. Stirling Moss oli toinen yhtä monella osakilpailuvoitolla (8). Mike Hawthorn ei siis voittaisi maailmanmestaruutta, sillä hänen huippukautensa katkeaisi jokseenkin puolivälissä.
    4. kausi Ranska 58 - Britannia 60. Mestaruus oli monen ulottuvilla. Hawthorn johti sarjaa, kunnes lopetti kesken kaiken (eli siis Marokko 58). Ote siirtyi Brabhamille, sitten Mossille ja McLarenille. Loppukaudesta Brabham löi pöytään neljä peräkkäistä voittoa ja jyräsi mestaruuteen. Pistemäärä oli verrattain matala 233.
    5. kausi Portugali 60 - Etelä-Afrikka 62. Erikoinen kausi. Phil Hill, von Trips ja Moss kamppailivat tasaveroisesti ja Richie Ginther oli kyttäysasemissa neljäntenä. Monzan jälkeen Ferrari tunnetusti vetäytyi USA:n osakilpailusta. Toki tässä skenaariossa näin ei olisi tehty kauden ollessa vasta puolivälissä ja Hillin lähin uhkaaja Moss oli vain 62 pisteen päässä. Mossin loukkaantuminen tasoitti Hillin tietä. Kun reaalimaailman kausi 1962 alkoi, nousivat Graham Hill ja Bruce McLaren. Kun haastajat söivät pisteitä toisiltaan, riitti vaatimattomat 202 pistettä maailmanmestaruuteen, vaikka P. Hill ei saanut yhtäkään pistettä kauden kuudesta viimeisestä kilpailusta. Eroa Hillin ja McLarenin välille jäi kokonaista yksi piste (käytännössä kaksi, sillä Hillillä oli enemmän voittoja).
    6. kausi Monaco 63 - Meksiko 64. Jim Clarkin täyttää dominointia. 10 voittoa ja 319 pistettä. John Surtees siis menettäisi mestaruutensa, koska sai juonen päästä kiinni vasta loppukaudesta. Surtees oli lopputuloksissa neljäs.
    7. kausi Etelä-Afrikka 65 - Etelä-Afrikka 67. Tällä kertaa ratkaisu siirtyi viimeiseen asti. Clark näytti ensin vyöryvän mestaruuteen kuin kohtalo, mutta sitten alkoivat Lotuksen vaikeudet. Saksa:n 65 väliaikatieto: Clark 6 voittoa ja 155 pistettä, Graham Hill 1 voitto ja 110 pistettä. Kahdessa seuraavassa kilpailussa Hill oli kuronut eron kiinni (157-154), ja Monacossa (66) Hill meni ohi. Clark piristyi kauden jälkipuoliskolla, mutta silloin oli meneillään Jack Brabham -show. Italisssa 66 kaikki kolme epäonnistuivat, ja pistetilanne ennen kolmea viimeistä osakilpailua: Hill 214, Clark 184, Brabham 154. Clark otti Hillistä 25-0 -voiton Watkins Glenissä, mutta kahdessa viimeisessä kilpailussa pistelukemat olivat ympäripyöreät. Näin Hill säilytti johtonsa, vaikka ei saanut neljästä viimeisestä kilpailusta yhtäkään pistettä. Logiikka tuloksissa ei ollut. Clark oli voittanut seitsemän osakilpailua, Hill vaivaiset kaksi. Brabham voitti neljästä, mutta jäi silti selkeästi Hillin taakse.
    8. kausi Monaco 67 - Kanada 68. Denny Hulme oli ylivoimainen mestari 266 pisteellään. Clark oli vahva haastaja ennen Hockenheimin tragediaa. Alkukaudesta kootut pisteet 154 riittivät kuitenkin sarjan kakkospaikkaan. Kauden aikana nähtiin peräti 10 osakilpailuvoittajaa (Hulme, Clark, Brabham, Hill, Stewart, Ickx, Surtees, McLaren, Siffert ja Gurney).
    9. kausi Yhdysvallat 68 - Britannia 70. Jackie Stewartin hallintaa lähinnä ylivoimaisen alkukauden ansiosta. Rindt heräsi kun reaalitodellisuuden kausi 1970 lähti kunnolla käyntiin, mutta kausi päättyi itävaltalaisen kannalta kesken. Alkukauden varteenotettavimmat haastajat McLaren ja Hill putosivat kärjestä kauden puolivälissä.
    10. kausi Saksa 70 - Espanja 72. Stewartille mestaruus, muttei läheskään yhtä ylivoimaisesti kuin edelliskerralla. Stewartin alkukausi oli itse asiassa todella vaikea (kun ajettiin vielä reaalikautta 1970). Jacky Ickx näytti vahvimmalta mestarisuosikilta, mutta kauden puolivälissä nähtiin painajaismainen vaihde, jossa Ickx oli viidessä peräkkäisessä kilpailussa pisteittä ja vastaavasti Stewart nakutti tänä aikana 76 pistettä. Ratkaisu ventyi kauden toiseksi viimeiseen kilpailuun Kyalamissa, jossa Ickx ei kyennyt hyödyntämään Stewartin epäonnea. Ickx kaunisteli vielä numeroista Espanjassa, ja lopulta piste-eroa jäi 9,5 pinnaa, mikä toki on silmänlumetta.
    11. kausi Monaco 72 - Saksa 73. Huima kaksintaistelu Stewart-Fittipaldi. Voimasuhteet vaihtelivat tiheästi, ja pitkässä juoksussa kumpikaan ei noussut niskan päälle. Monacossa 73 (osakilpailu 15/20) pistetilanne oli Emmolle 259,5-222. Sitten alkoivat brasilialaisen ongelmat. Keskeytyksiä toisensa perään ja samaan aikaan Stewart repi pisteitä mistä ikinä irti sanoi: viides Ruotsissa, neljäs Ranskassa, kymmenes Britanniassa - ja sitten voitto Hollannissa. Stewart oli kääntänyt asetelmat ympäri ja lähti finaaliin 10,5 (käytännössä 11) pisteen erolla. No, mehän tiedämme, mitä vuoden 73 Nürburgringillä tapahtui joten se siitä. Stewartista tuli siis lajin ensimmäinen kolminkertainen maailmanmestari.
    12. kausi Itävalta 73 - Argentiina 75. Fittipaldi otti vahingon takaisin. Tasainen varmuus oli valttia, ja näköalapaikalta Fitti saattoi katsella, kuka haastajista milloinkin nousisi ja putoaisi: Peterson, Scheckter, Reutemann, Regazzoni... Kukaan ei noussut ylitse muiden. Petersonin salama-alku hyytyi, ja ruotsalainen oli tyytyminen MM-pronssiin, vaikka voittikin eniten kilpailuja kauden aikana.
    13. kausi Brasilia 75 - Ruotsi 76. Niki Laudan dominointia. Yhdeksän voittoa ja melkein 200 pistettä enemmän kuin toiseksi sijoittuneella Scheckterillä.
    14. kausi Ranska 76 - Saksa 77. Huntille mestaruus. Hunt muistetaan yhden kauden ihmeenä, mutta olipa hänen suorituksensa myös 1977 vahva. Ainakin alkupuolella. Scheckter antoi parhaan vastuksen, mutta hänenkin kautensa meni pilalle loppukauden luotettavuusongelmien vuoksi.
    15. kausi Itävalta 77 - Italia 78. Mario Andrettille mestaruus ilman tykytyksiä. Kuten nähdään, kausi päättyi tragediaan.
    16. kausi Yhdysvallat 78 - Etelä-Afrikka 80. Mestaruus viimein Jody Scheckterille. Kuten oikeastikin, Alan Jonesin loppukiri alkoi liian myöhään. Keken superkisa Argentiinassa ajoittuu tälle kaudelle. Kahdesta kilpailusta napatut 17 pistettä riittivät MM-sarjan sijaan 22.
    17. kausi Yhdysvallat 80 - Britannia 81. Carlos Reutemannille mestaruus. Näin ollen Alan Jonesista ei koskaan tullut mestaria - Reutemannin pitempi suurten pisteiden sarja oli valttia pitkällä kaudella.
    18. kausi Saksa 81 - Sveitsi 82. Tästä alkaa Alain Prostin aikakausi. Tämän kauden menestyksen perusperiaate: Ei tarvitse olla erityisen hyvä, kunhan on riittävän hyvä. Mestaruuteen riitti 193 pistettä (viime kaudella tällä pistemäärällä olisi ollut sarjan kuudes). Toisaalta Prost myös voitti eniten kilpailuja (4) eikä kukaan muu voittanut kahta kilpailua enempää. Voittajia oli yhteensä 12. Keken parhaat kilpailut mestaruuskaudeltaan osuvat tähän, mutta alkukausi kumisi tyhjyyttään, ja loppusijoitus viides (142pts).
    19. kausi Italia 82 - Belgia 84. Prostille mestaruus. Nyt pistemäärä oli jo "normaalimpi" 242. Nytkin voitot ja isot pisteet jakautuivat tasaisesti. Kiintoisaa matematiikkaa se, että Nelson Piquet'n mestaruuskausi 83 mahtuu kokonaisuudessaan tähän, hän ei noussut kolmatta sijaa korkeammalle - syynä heikko loppukausi 82 ja alkukausi 84. Keken kausi oli tilastollisesti hämmentävän samankaltainen edellisen kanssa (146pts / 5.).
    20. kausi San Marino 84 - Ranska 85. Prostin kolmas. Mestaruus ei missään vaiheessa ollut uhattuna, vaikka ratkaisu venyikin toiseksi viimeiseen osakilpialuun. Elio de Angelis sarjan toinen ja Lauda kolmas. Kekellä vaikea kausi, johon loppusuora toi hieman valoa. (103pts / 7.).

  28. #1028
    Registered User
    Liittynyt
    Jul 2019
    Sijainti
    Jyväskylä
    Viestit
    9

    Pistesysteemispekulaatiota 2/2

    21. kausi Britannia 85 - Unkari 86. Prost ylivoimaisempi kuin koskaan ennen. Hänestä tuli Fangion ja Clarkin jälkeen kolmas 300 pistettä yhdellä kaudella saavuttanut kuljettaja. Vain kolmessa kilpailussa hän jäi nollille. Nigel Mansell tosin voitti enemmän kilpailuja (6-5). Keken tulosmerkkaus oli identtinen parin vuoden takaiseen nähden (146pts / 5.).
    22. kausi Itävalta 86 - Japani 87. Piquet haali pisteitä kuin kone ja loppupisteinä varsin miehekäs 302 kappaleen saalis. Mansell voitti jälleen eniten kilpailuja, mutta jäi kolmanneksi Piquet'n ja Prostin jälkeen.
    23. kausi Australia 87 - Monaco 89. Luotettavuus vastaan raaka ja riskialtis nopeus. Prost oli joka kerta maaliin ajaessaan kahden parhaan joukossa(!). Senna voitti kymmenen kilpailua, keskeytti kolmesti ja kahdesti oli tuomisina ainoastaan nopeimman kierroksen oikeuttama yksi piste. Mestaruus Prostille numeroin 364-328. Ensimmäistä kertaa kaksi kuljettajaa ylitti 300 pisteen haamurajan. Kolmanneksi sijoittuneen Gerhard Bergerin pistesaalis oli puolet Prostin lukemista.
    24. kausi Meksiko 89 - Ranska 90. Prostin kuudes. Sensaatiomainen tallisiirto kesken kauden toi suoritustasoon notkahduksen, vaan eipä Senna kyennyt kunnolla hyödyntämään Prostin etsikkoaikaa. Kummallekin seitsemän voittoa, mutta Prostin varmuudesta kertoo 60 pisteen mestaruusmarginaali.
    25. kausi Britannia 90 - Belgia 91. Senna kykeni viimein murtamaan Prostin imperiumin jokseenkin tyrmäävästi. Mestaruus ratkesi jo neljä osakilpailua ennen kauden lopetusta.
    26. kausi Italia 91 - Japani 92. Täydellistä Mansell-maniaa. Himmeitä mitaleita grindannut britti teki sekä yhden kauden voittto- että piste-enätyksen (11 ja 347). Häkkiseltä erinomainen suoritus Lotuksella: 62 pistettä ja MM-10. Myös Lehto paransi edelliskaudesta keräämällä 27 pistettä ja sijoittumalla 15:ksi.
    27. kausi Australia 92 - San Marino 94. Prost palasi vain voittaakseen seitsemännen maailmanmestaruutensa. Sen hän tekikin, vaikka lopetti kyseenalaisesti jo kauden neljänneksi viimeisessä osakilpailussa. Hill ja Senna olisivat voineet mennä ohi, mutta Michael Schumacherin säkenöivä loppukausi varmisti mestaruuden Prostille. Kausihan päättyi traagisesti Imolassa. Lehto uusi edelliskauden sijoituksensa, vaikka pistemääränsä oli tuntuvansa suurempi (44). Mika pääsi Andrettin ennenaikaisten potkujen myötä mukaan, mutta keskeytykset tulivat tutuksi. 36 pinnaa ja 17. sija.
    28. kausi Monaco 94 - Ranska 95. Schumacherin ja Hillin kaksintaistelua. Schumi hallitsi kauden alkua, kunnes sitten tapahtuivat Silverstone ja Spa. Otettuaan viimeksi mainitussa Schumacherin diskauksen jälkeen MM-johdon, ei Hill siitä enää luopunut. Ironista tai ei, mestaruus ratkesi Spassa (95), jossa Schumacher ajoi yhden uransa parhaista kilpailuista. Hill teki riittävän ajamalla neljänneksi. Ensimmäisen kokonaisen McLaren-kautensa ajanut Häkkinen oli loppupisteissä viides, 112 pisteellään. JJ:n repaleinen kausi tuotti 17 pistettä ja 23. sijan. Mika Salokin ehti avata pistetilinsä: 14 pojoa ja 25. MM-sijoitus.
    29. kausi Britannia 95 - Britannia 96. Schumi vaihtoi kesken kauden Ferrarille, jonka molemmat kuskit (Alesi ja Berger) puolestaan hyppäsivät Benettonille. Williamsia keikautti Coulthardin siirtyminen McLarenille ja tilalle saapui Indy-mestari Jacques Villeneuve. Hill ei antanut moisten suhmurointien häiritä tekemistään vaan ajoi rutiininomaisesti toiseen maailmanmestaruuteensa. Kaksijakoisen kauden ja vaarallisesta onnettomuudesta hämmästyttävän nopeasti toipunut Mika Häkkinen sijoittui MM-pisteissä kuudenneksi - juuri Villeneuven edelle. Mika Salo ylitti itsensä ajamalla vaatimattoman Tyrrellin sarjan sijalle 13.
    30. kausi Saksa 96 - Itävalta 97. Michael Schumacher otti niskalenkin Villeneuvesta, jolle ei enää suotu tilaisuutta ajaa maailmanmestaruudesta. Tasaisuus oli menestyksen avain: Schumi jäi vain kahdesti nollille (Argentiina ja Itävalta 97), kun Villeneuve keskeytti viidesti. Häkkinen aloitti kauden vahvasti, mutta loppukausi oli turhauttava. Lopulta kuitenkin henkilökohtainen piste-ennätys (126) ja kuudes sija.
    31. kausi Luxemburg 97 - Australia 99. Häkkiselle mestaruus, eikä tehnyt edes tiukkaa.
    32. kausi Brasilia 99 - Espanja 00. Tässä on spekulativismin aiheita ja paljon. Schumin loukkaantuessa Silverstonessa oli pistetilanne seuraava: Häkkinen 111, Schumacher 95, Irvine 82. Schumacherin saikulla oli Irvine noussut yhdeksän pisteen päähän. Schumacher oli 87 pistettä kärjestä, ja jäljellä oli vielä 7 osakilpailua (so. 182 pistettä jaossa). IRL Schumacher suostui Irvinen palkkamiekaksi kauden loppuun asti, mutta olisiko hän tehnyt samoin tässä universumissa? En tiedä, mitä Ferrarilla ajateltiin, mutta Japanin jälkeen Irvinelle näytettiin ovea - viisi osakilpailua ennen kauden päätöstä! Lopulta Häkkinen sai pitää mestaruutensa 287 pisteellä, ja Schumacher nousi loppukirinsä ansiosta MM-kakkoseksi. Mika Salo ehti kauden aikana edustaa kolmea tallia ja pitää välillä taukoakin ajamisesta. 69 pistettä ja kymmenes sija MM-sarjassa.
    33. kausi Eurooppa 00 - Kanada 01. Schumacher murskaava ja murut muille. David Coulthard tosin keräsi myöskin hienon 300 kappaleen pistepostin. Häkkisen lupaava alkukausi latistui ankeaan kauden jälkipuoliskoon lukuisine keskeytyksineen. Kaksinkertainen maailmanmestari luisui lopulta mitalisijojen ulkopuolelle. Hieman yli puolet kilpailuista ajanut Mika Salo ehti kerätä 43 pistettä, mitkä riittivät 14. sijaan. Kimi Räikkönen "peri" Salon paikan Sauberilla, mutta onnistumiset ajoittuivat kauden loppupuolelle (37pts / 16.).
    34. kausi Eurooppa 01 - Ranska 02. Jos oli Schumacher edelliskaudella murskaava, niin mitähän sitä nyt sanoisi: 428 MM-pistettä, 13 osakilpailuvoittoa ja 211 pisteen marginaali MM-kakkoseen (Rubens Barrichello). Vain yksi nolla tulos ja aina maaliin ajaessaan neljän parhaan joukossa. Mika Häkkinen ajeli vahvan alkukauden ja jätti sitten ajohommat sikseen. Kimi Räikkösen epätasapainoinen kausi tuotti muutamia hyviä tuloksia mutta myös aimo annoksen keskeytyksiä. Suomalaiset olivat loppupisteissä 6. ja 7. Mika Salon yksittäiset pistemerkkaukset Toyotalla tuottivat 19. sijan.
    35. kausi Saksa 02 - Italia 03. Schumacher ylivoimainen. 344 pistettä ja vain yksi pisteetön kilpailu (Brasilia 03) koko kaudella. Heikon alkukauden rasittamana Kimi Räikkönen jäi pisteissä neljänneksi. Mika Salolle pari pistemerkkausta alkukaudella ja sen jälkeen ajohommat muille.
    36. kausi Yhdysvallat 03 - Brasilia 04. Michael Schumacherilta aivan järjetöntä suorittamista. Pisteitä kaikista osakilpailuista, 14 voittoa, 407 pistettä. Räikkönen oli jälleen neljäs, vaikka pistemäärä oli yli 50 vähemmän kuin edelliskaudella.
    37. kausi Australia 05 - Bahrain 06 eli käytännössä MM-kausi 2005 muunnettuna nykypisteisiin. Alonso ja Räikkönen ylitse muiden.
    38. kausi Malesia 06 - Bahrain 07. Tässäkin erittäin kontrafaktuaalinen skenario: Schumi lopetti ennen kolmea viimeistä osakilpailua, vaikka ero Alonsoon oli vain 16 pistettä. Räikkönen keräsi kolmessa jäljellä olleessa kilpailussa "Schumacherin autolla" 56 pistettä, mikä ei olisi tosin riittänyt, mikäli nämä olisi ynnätty Schumacherin kokonaispisteisiin. Alonso 354, Schumacher 285+56.
    39. kausi Espanja 07 - Monaco 08. Sama nelikenttä kuin IRL-kaudella 2007, tosin nyt vielä selkeämmin Räikkösen ja Hamiltonin kaksintaistelu. Lopussa eroa oli minimaaliset kuusi pistettä, mutta mestaruus oli ratkennut jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Turkissa. Koko kauden aikana vain neljä voittajaa: Räikkönen (7), Hamilton (6), Massa (4) ja Alonso (3). Kesken kauden Renault'lta Alonson paikalle McLarenille siirtynyt Heikki Kovalainen oli 7.
    40. kausi Kanada 08 - Britannia 09. Tämä oli vähän samaa sorttia kuin IRL-kausi 1982. Vaihtelevia kilpailuja ja voimasuhteita, eikä selkeää ennakkosuosikkia tuntunut löytyvän. Alkukaudesta Hamilton oli muita askeleen edellä, sitten heräsi Massa ja loppukaudesta kuin tyhjästä mukaan ilmestynyt Brawn GP Buttonin ja Barrichellon voimin. Lopulta hieman yllättävästi maailmanmestaruuden vei Felipe Massa. Takavuosien eeppisiin pistemääriin tottuneille oli hätkähdyttävää huomata sangen vaatimaton kokonaissaalis 202. Myös Massan ottamat neljä voittoa oli huomattavasti alle mestarien keskiarvon. Toiseksi kiri Sebastian Vettel. Jenson Button voitti kauden lopussa kuusi osakilpailua ja jäi siitä huolimatta neljänneksi - loppukiri oli alkanut liian myöhään ja gongi pelasti Massan. Räikkönen oli kuudes ja Kovalainen vasta 12:s. Peräti 13 kuljettajaa ylitti sadan pisteen rajan, mutta Massaa lukuunottamatta kukaan ei päässyt yli 200:n.
    41. kausi Saksa 09 - Saksa 10 eli tämän kauden aikana tapahtuu pistelaskusysteemin remontti. Tutut nimet kamppailevat mestaruudesta, joka lopulta osui Hamiltonille kuuden pisteen erolla Vetteliin. Webber ja Button jäivät jo selkeämmin taakse. Räikkönen sai kauden puolivälissä tehdä tilaa Alonsolle, ja lopullinen sijoitus 10. Kovalainen siirtyi McLarenilta Lotukselle kesken kauden, jolloin pisteiden virta tyrehtyi täysin. Loppusijoitus 12:s.
    Mikäli kausi katkaistaan pistesysteemin muutoksen kohdalla (yhdeksän kilpailun jälkeen), olisi TOP6: 1. Vettel 113 2. Hamilton 98 3. Barrichello 95 4. Räikkönen 94 5. Webber 90. 6. Button 79.

    Hyötyjät: Ehdottomasti Prost, joka saa kolme mestaruutta lisää tasaisen tappavien sarjojensa ansiosta. Damon Hill "varastaa" yhden mestaruuden Schumacherilta. Reutemann ja Massa nousevat mestareiksi.
    Häviäjät: Fangio menettää kolme maailmanmestaruutta, koska 20 osakilpailun sarjat pitävät sisällään useampia 50-luvun kausia. Brabham, Lauda, Piquet, Senna ja Schumacher menettävät kaksi maailmanmestaruutta kukin. Farina, Hawthorn, Surtees, Rindt, Jones, Rosberg ja Villeneuve katoavat kokonaan mestaruusluettelosta.
    Prost, Schumacher ja Stewart ovat ainoat kuljettajat (vuoteen 2010), joilla on enemmän kuin kaksi maailmanmestaruutta. Ainakin tilastollisesti kyseisten herrojen asema lajin kärkisijoilla ei tule muuttumaan tässä spekulaatiossa.

  29. #1029
    Kulttuurispesialisti JuuZa's Avatar
    Liittynyt
    Apr 2006
    Viestit
    634

    Lightbulb Lance Strollilla on melko kunniakas saldo Monzasta:

    2015 FIA Formula 3 European Championship
    Hurja kolari:


    2016 Ei käynyt Monzassa

    2017 Italian Grand Prix (Williams)
    Aika-ajo
    Ajoi märällä radalla neljänneksi ajalla 1:37.032
    Tallikaveri Felipe Massa kymmenes ajalla 1:38.251
    Red Bullien lähtöruuturangaistusten myötä starttasi eturivistä kakkosena.

    Kisa
    Ajoi seitsemänneksi, tallikaveri Massa kahdeksas alle sekunnin erolla.

    2018 Italian Grand Prix (Williams)
    Aika-ajo
    Ajoi kymmenenneksi ajalla 1:21.627. Q2 aika 1:21.494
    Tallikaveri Sergei Sirotkin 12:s Q2 ajalla 1:21.732

    Kisa
    Ajoi yhdeksänneksi, tallikaveri Sirotkin kymmenes.

    2019 Italian Grand Prix (Racing Point)
    Aika-ajo
    Ajoi Q3:een sijoittuen yhdeksänneksi. Q1 aika 1:20.643
    Tallikaveri Sergio Pérez 17:s ajalla 1:21.291 (tekninen vika)
    "Kyllähän se kausi on Kimin osalta paketissa, jos tästä vielä nousee mestariksi tänä vuonna niin syön lusikallisen paskaa." käyttäjä Ukyo Katayama 26. toukokuuta 2007

  30. #1030
    Kulttuurispesialisti JuuZa's Avatar
    Liittynyt
    Apr 2006
    Viestit
    634
    Lainaa Alunperin kirjoittanut JuuZa Tarkastele viestiä
    2015 FIA Formula 3 European Championship
    Hurja kolari:


    2016 Ei käynyt Monzassa

    2017 Italian Grand Prix (Williams)
    Aika-ajo
    Ajoi märällä radalla neljänneksi ajalla 1:37.032
    Tallikaveri Felipe Massa kymmenes ajalla 1:38.251
    Red Bullien lähtöruuturangaistusten myötä starttasi eturivistä kakkosena.

    Kisa
    Ajoi seitsemänneksi, tallikaveri Massa kahdeksas alle sekunnin erolla.

    2018 Italian Grand Prix (Williams)
    Aika-ajo
    Ajoi kymmenenneksi ajalla 1:21.627. Q2 aika 1:21.494
    Tallikaveri Sergei Sirotkin 12:s Q2 ajalla 1:21.732

    Kisa
    Ajoi yhdeksänneksi, tallikaveri Sirotkin kymmenes.

    2019 Italian Grand Prix (Racing Point)
    Aika-ajo
    Ajoi Q3:een sijoittuen yhdeksänneksi. Q1 aika 1:20.643
    Tallikaveri Sergio Pérez 17:s ajalla 1:21.291 (tekninen vika)
    ja Sebastian Vettelin aivopieruun se kaunis jatkumo loppui:

    Kisa
    Ajoi kahdenneksitoista, tallikaveri Perez seitsemäs.
    "Kyllähän se kausi on Kimin osalta paketissa, jos tästä vielä nousee mestariksi tänä vuonna niin syön lusikallisen paskaa." käyttäjä Ukyo Katayama 26. toukokuuta 2007

  31. #1031
    Registered User
    Liittynyt
    Jul 2019
    Sijainti
    Jyväskylä
    Viestit
    9

    Eniten peräkkäisiä tiettyjä sijoituksia

    1: Alberto Ascari ja Sebastian Vettel, 9
    2: Nelson Piquet ja Nico Rosberg, 4
    3: Luigi Villoresi, Heinz-Harald Frentzen ja Mark Webber, 4
    4: Mark Webber, 4
    5: Valtteri Bottas, 4
    6: Bob Gerard, Andre Pilette, Lorenzo Bandini, Denny Hulme (kahdesti), Didier Pironi, John Watson, Rene Arnoux, Ayrton Senna, Thierry Boutsen, Philippe Alliot, Bertrand Gachot, Pierluigi Martini, Fabrizio Barbazza, Heinz-Harald Frentzen (kahdesti), Michael Schumacher, Pedro Diniz, Jarno Trulli, Nick Heidfeld (kahdesti), Giancarlo Fisichella, Rubens Barrichello, Nico Rosberg (neljästi), Lewis Hamilton, Fernando Alonso, Kimi Räikkönen, Esteban Ocon (kahdesti), Daniel Ricciardo ja Nico Hülkenberg (kahdesti), 2
    7: Michele Alboreto, 4
    8: Carlos Sainz, 3
    9: Riccardo Patrese, JJ Lehto ja Christian Klien, 3
    10: Antonio Pizzonia, Rubens Barrichello, Kamui Kobayashi (kahdesti) ja Esteban Ocon, 3
    11: Luciano Burti, Jenson Button, Jaime Alguersuari ja Fernando Alonso, 3
    12: Paul di Resta ja Sergio Perez, 3
    13: Adrial Sutil ja Kevin Magnussen, 3
    14: Pascal Wehrlein ja Lance Stroll, 3
    15: Timo Glock, 3
    16: Anthony Davidson, Jaime Alguersuari ja Charles Pic, 3
    17: Will Stevens, 3
    18: Robert Kubica, 4
    19: Lucas di Grassi, Daniel Ricciardo, Timo Glock, Charles Pic ja Max Chilton, 2
    20: Jerome D'Ambrosio, 3
    21: Narain Karthikeyan & Pedro de la Rosa, 2
    22: Vitantonio Liuzzi ja Narain Karthikeyan, 2
    Keskeytyksiä: Ivan Capelli, 14

    Tällä hetkellä rakenteilla ei ole sen ihmeempiä putkia. Ajatus, että Leclerc voittaisi vielä kahdeksan seuraavaa kisaa putkeen on utopiaa. Albonilla on erittäin todennäköiset mahdollisuudet kirjautua kahden peräkkäisen kuudensien sijojen porukkaan.
    Alkuaikojen Indy 500 -kisoja ei ole huomioitu. Lisäksi laskelmissa on huomioitu peräkkäin ajetut kilpailut. Kilpailun väliin jääminen (karsiutuminen, keskeytys ennen starttia, hylkäys, saikku, tilapäiset loparit ym...) katkaisee putken.

  32. #1032
    Kulttuurispesialisti JuuZa's Avatar
    Liittynyt
    Apr 2006
    Viestit
    634
    Lainaa Alunperin kirjoittanut Notsip86 Tarkastele viestiä
    6: Bob Gerard, Andre Pilette, Lorenzo Bandini, Denny Hulme (kahdesti), Didier Pironi, John Watson, Rene Arnoux, Ayrton Senna, Thierry Boutsen, Philippe Alliot, Bertrand Gachot, Pierluigi Martini, Fabrizio Barbazza, Heinz-Harald Frentzen (kahdesti), Michael Schumacher, Pedro Diniz, Jarno Trulli, Nick Heidfeld (kahdesti), Giancarlo Fisichella, Rubens Barrichello, Nico Rosberg (neljästi), Lewis Hamilton, Fernando Alonso, Kimi Räikkönen, Esteban Ocon (kahdesti), Daniel Ricciardo ja Nico Hülkenberg (kahdesti), 2
    Kiehtovaa että kutossijaa ei ole onnistuttu saavuttamaan edes kolmesti putkeen
    "Kyllähän se kausi on Kimin osalta paketissa, jos tästä vielä nousee mestariksi tänä vuonna niin syön lusikallisen paskaa." käyttäjä Ukyo Katayama 26. toukokuuta 2007

  33. #1033
    Registered User
    Liittynyt
    Jul 2019
    Sijainti
    Jyväskylä
    Viestit
    9

    Eniten menetettyjä MM-johtopaikkoja

    15 - Lewis Hamilton
    14 - Alain Prost
    12 - Fernando Alonso
    8 - Ayrton Senna
    7 - Michael Schumacher ja Sebastian Vettel
    6 - Nelson Piquet
    5 - Graham Hill ja Kimi Räikkönen
    4 - Stirling Moss, Niki Lauda, Eddie Irvine ja Jenson Button
    3 - Wolfgang von Trips, Jim Clark, Jackie Stewart, Denny Hulme, Clay Regazzoni, Emerson Fittipaldi, Alan Jones, Carlos Reutemann, Nigel Mansell, Jacques Villeneuve, Mika Häkkinen, David Coulthard ja Mark Webber
    2 - Giuseppe Farina, Juan Manuel Fangio, Phil Hill, Bruce McLaren, Jody Scheckter, Michele Alboreto, Patrick Depailler ja Felipe Massa
    1 - Piero Taruffi, Jean Behra, Peter Collins, Luigi Musso, Lorenzo Bandini, Pedro Rodriguez, Jack Brabham, Mario Andretti, Jacques Laffite, Carlos Pace, Gilles Villeneuve, Rene Arnoux, John Watson, Didier Pironi, Elio de Angelis, Damon Hill, Giancarlo Fisichella, Robert Kubica, Nico Rosberg ja Valtteri Bottas

    Eli pitkä aika huipulla vaikuttaa asioihin. Moss ja Irvine korkeimmalla mestaruuksitta. Irvinella tosin ainoastaan yksi huippukausi. Kiintoisaa, että kolme kautta mestaruudesta ajaneet Damon Hill ja Nico Rosberg joutuivat luopumaan kärkiasemastaan ainoastaan kerran. Kumpikin tosin johti sarjaa useiden osakilpailujen ajan. Suuri osa kertaalleen pudonneista ovat sellaisia, jotka ovat voittaneet esim. kauden avauskilpailun mutta vajoneet alaspäin asetelmien normalisoituessa (esim. Taruffi, Behra, Musso, Bandini, Rodriguez, Pace, Fisichella).
    Mestareista lyhimmän aikaa sarjaa on johtanut John Surtees, puolisen kierrosta(?) kauden 1964 päätöskilpailussa.

Tämän ketjun tagit

Viestien lähettämisen luvat

  • Et voi avata uusia ketjuja
  • Et voi vastata keskusteluihin
  • Et voi lähettää liitetiedostoja
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
© F1-Forum - Tietosuojaseloste - Evästekäytäntö