F1Forum.fi
 
-Etusivu Forum LIVE-keskustelu Säännöt Fanituotteet
 
Sivu 28 / 30 EnsimmäinenEnsimmäinen ... 18192021222324252627282930 ViimeisinViimeisin
Tulokset 1 081-1 120/1188

Ketju: "Turhia" tilastoja ja laskelmia

  1. #1081
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    27.10.2019 mennessä Lewis Hamiltonilla oli mielenkiintoinen pieni ennätys tällä kaudella.

    Hamilton oli voittanut 8 kisaa kaudella jostakin muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta.

    Michael Schumacherilla oli vuonna 1995 näin vertailun vuoksi 7 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta, Damon Hillillä oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1994, Alain Prostilla oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1990 ja Niki Laudalla oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1984.

    Lauda ja Prost ajoivat myös tosiaan vuosina 1984 ja 1990 voittaen ilman paalupaikkoja lainkaan ja Lauda voitti myös mestaruuden ilman paalupaikkaa mitenkään kauteen kuten aikanaan myös vuonna 1967 oli voittanut Denny 'Karhu' Hulmekin ilman paalupaikkaa mitenkään kauteen 2 kilpailua ja maailmanmestaruuden.

    Uudemmilta F1-vuosilta puhuttaessa Sebastian Vettelillä oli 5 voittoa vuonna 2013 muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta ja Lewis Hamiltonilla oli aiempi ennätys vuodelta 2014 myös 5 voitolla muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalla.

    Tällä kaudella ainakin toistaiseksi ajettuihin kisoihin nähden F1:ssä on kaikkea usein sanottua tylsyyttä vasten ollut pieni sensaatio siinä, että 13 voittajaa tämän kauden 18 kisasta toistaiseksi ovat voittaneet kisansa jostakin muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 31.10.2019 11:29.

  2. #1082
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edellisen kysymyksen innoittamana laitan vuosien 1950-2018 väliseltä ajalta vertailut muutamien seuraavien viestien osalta niistä vuosista jolloin siis mestarit tai muutoin voittavat kuljettajat voittivat kaudella kisoja joltakin muulta lähtöruudun sijalta kuin paalupaikalta ja Indy 500-kisoja ei tähän ole laskettu vuosilta 1950-1960 ja tähän viestiin tulevat tietenkin 1950-luvun kisojen tilanteet näin:

    1950: Giuseppe Nino Farina voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Juan Manuel Fangio voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta käsin

    1951: Juan Manuel Fangio tai nk. Maestro voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta, Alberto Ascari, Giuseppe Nino Farina ja Luigi Fagioli voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta ja Fagiolin tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Fangion kanssa joka on tietenkin Maestron tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

    1952: Alberto Ascari voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Piero Taruffi voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1953: Alberto Ascari voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Mike Hawthorn ja Juan Manuel Fangio voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1954: Juan Manuel Fangio voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jose Froilan Pepe Gonzalez ja Mike Hawthorn voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1955: Juan Manuel Fangio voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Maurice Trintignant voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1956: Fangio voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Stirling Moss ja Peter Collins voittivat molemmat kahdesti ilman paalupaikkaa ja Luigi Musso voitti kerran ilman paalupaikkaa ja Musson tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Fangion kanssa joka on tietenkin Maestron tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

    1957: Maestro Fangio voitti vain kerran viimeisellä mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Stirling Moss voitti kahdesti ilman paalupaikkaa ja Tony Brooks voitti kerran ilman paalupaikkaa ja Brooksin tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Mossin kanssa joka on tietenkin Mossin tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

    1958: Mike Hawthorn ei mestaruuskaudellaan voittanut ainuttakaan kilpailua ilman paalupaikkaa kun ainoa voittokisa osui sellaiseen kisaan mistä oli tullut paalupaikka ja Stirling Moss ja Tony Brooks voittivat kolmesti ilman paalupaikkaa ja Maurice Trintignant ja Peter Collins voittivat kerran ilman paalupaikkaa

    1959: Jack Brabham voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja samoin teki myös Bruce McLaren kaikkien muiden kuljettajien voittaessa 1950-luvun päätteeksi aina vain kaudella paalupaikalta käsin

  3. #1083
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Jatkoa edelliseen kysymykseen vuosien 1950-2018 väliltä tulee tähän viestiin 1960-luvun kohdalta:

    1960: Jack Brabham voitti kaksi kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren voitti vain kerran muutoin kuin paalupaikalta kaikkien muiden kuljettajien voittaessa 1960-luvun alkajaisiksi aina vain kaudella paalupaikalta käsin

    1961: Phil Hill voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Wolfgang von Trips voitti kahdesti ilman paalupaikkaa ja Giancarlo Baghetti, Stirling Moss ja Innes Ireland voittivat kukin kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1962: Graham Hill voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren, Dan Gurney ja Jim Clark voittivat vain kerran kukin muutoin kuin paalupaikalta

    1963: Jim Clark voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Graham Hill ja John Surtees voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1964: John Surtees ei mestaruuskaudellaan voittanut kertaakaan ilman paalupaikkaa vaan Nürburgringillä ja Monzassa hän voitti paalupaikalta käsin kisansa ja Graham Hill, Jim Clark ja Dan Gurney voittivat kahdesti kaudella ilman paalupaikkaa ja Lorenzo Bandini voitti kerran ilman paalupaikkaa kaudella

    1965: Jim Clark voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart ja Richie Ginther voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1966: Jack Brabham voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart, Ludovico Scarfiotti ja Jim Clark voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

    1967: Denny Hulme voitti saamatta lainkaan paalupaikkaa kauteen mestaruuden 2 voitolla ja Jack Brabham ja Jim Clark voitti myös kaksi kertaa muutoin kaudella kuin paalupaikalta ja Pedro Rodriguez, Dan Gurney ja John Surtees voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

    1968: Graham Hill voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta, Denny Hulme voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren, Jacky Ickx ja Jo Siffert voittivat muutoin kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

    1969: Jackie Stewart voitti 5 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Graham Hill ja Denny Hulme voittivat ainoina kuljettajina muutoin kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Jacky Ickx ja Jochen Rindt voittivat aina kisansa paalupaikalta 1960-luvun päätteeksi

  4. #1084
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edelliseen kahteen viestiin tulee nyt jatkoa 1970-luvun muodossa:

    1970: Jochen Rindt voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jacky Ickx voitti myös 3 kertaa kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Jack Brabham, Jackie Stewart, Pedro Rodriguez, Clay Regazzoni ja Emerson Fittipaldi voittivat vain kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta 1970-luvun alkajaisiksi

    1971: Jackie Stewat voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Mario Andretti, Peter Gethin ja Francois Cevert voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

    1972: Emerson Fittipaldi voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart voitti myös 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Denny Hulme ja Jean-Pierre Beltoise voittivat molemmat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta kisan kaudella

    1973: Jackie Stewart voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Emerson Fittipaldi voitti myös 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Ronnie Peterson ja Peter Revson voittivat molemmat 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Denny Hulme voitti vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tietenkin Ruotsin Anderstorpissa

    1974: Emerson Fittipaldi tai myös Emmo voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann, Ronnie Peterson ja Jody Scheckter voittivat miestä kohti kaksi kertaa kaudella ilman paalupaikkaa ja vain 'Karhu' Hulme eli Denny Hulme voitti kerran kaudella ilman paalupaikkaa Clay Regazzonin tapaan

    1975: Niki Lauda voitti vain kerran ilman paalupaikan tuomaa etua ensimmäisellä mestaruuskaudellaan Ruotsin Anderstorpin Suomessakin nähdyssä TV-kisassa ja Emerson Fittipaldi voitti kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Pace, Jody Scheckter, Jochen Mass, James Hunt, Carlos Reutemann, Vittorio Brambilla ja Clay Regazzoni voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

    1976: James Hunt voitti vain kerran ilman paalupaikan tuomaa etua mestaruuskaudellaan Zandvoortissa ja Niki Lauda voitti kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Clay Regazzoni, John Watson, Ronnie Peterson ja Mario Andretti voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

    1977: Niki Lauda voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan ja Jody Scheckter voitti myös kolme kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Mario Andretti voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann, Gunnar Nilsson, Jacques Laffite, Alan Jones ja James Hunt voittivat kukin kerran miestä kohti vuoteen muutoin kuin paalupaikalta

    1978: Mario Andretti voitti vain kerran kauteen muualta kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan Paul Ricardissa ja Carlos Reutemann voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Niki Lauda voitti kahdesti muualta kuin paalupaikalta ja Ronnie Peterson, Patrick Depailler ja Gilles Villeneuve voittivat myös vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

    1979: Jody Scheckter voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan ja Alan Jones voitti 3 kertaa muualta kuin paalupaikalta kisaan lähteneenä ja Gilles Villeneuve voitti myös kahdesti muutoin kuin paalupaikalta ja Patrick Depailler ja Clay Regazzoni voittivat vain kerran kaudella paalupaikan ulkopuolelta 1970-luvun päätteeksi

  5. #1085
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Kolmeen edelliseen saman kysymyksen viesteihin tulee jatkoa nyt 1980-luvulta:

    1980: Alan Jones voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Rene Arnoux ja Nelson Piquet voittivat 2 kertaa muualta kuin paalupaikalta ja Didier Pironi, Carlos Reutemann, Jacques Laffite ja Jean-Pierre Jabouille voittivat kukin miestä kohti kerran paalupaikan ulkopuolelta 1980-luvun alkajaisiksi

    1981: Nelson Piquet voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Alan Jones, Alain Prost, Gilles Villeneuve ja Jacques Laffite voittivat myös 2 kertaa muualta kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann ja John Watson voittivat molemmat vain kerran kaudella muutoin kuin paalupaikalta käsin

    1982: Keke Rosberg voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta ikimuistoisesti Dijon-Prenoisissa ja Didier Pironi, John Watson ja Niki Lauda voittivat kukin kaksi kertaa ilman paalupaikalta lähtemistä kauteen ja loput voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta eli Alain Prost, Riccardo Patrese, Nelson Piquet, Patrick Tambay, Elio de Angelis, Rene Arnoux ja Michele Alboreto voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta kauteen

    1983: Nelson Piquet voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Alain Prost ja Rene Arnoux voittivat kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja loput kuljettajat eli John Watson, Patrick Tambay, Keke Rosberg, Michele Alboreto ja Riccardo Patrese voittivat vain kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta

    1984: Niki Lauda voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa ottamatta ylipäänsä paalupaikkaa kertaakaan kaudella mitenkään ja puolen pisteen päähän maailmanmestaruudesta jäänyt Alain Prost voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja ainoa muu voittaja ilman paalupaikan etua mitenkään kauteen oli 35 vuotta sitten Suomen Keke Rosberg Dallasin voitollaan

    1985: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Michele Alboreto voitti kahdesti paalupaikan ulkopuolelta kuten myös Keke Rosberg ja Nigel Mansell ja Elio de Angelis, Niki Lauda ja Ayrton Senna voittivat vain kerran sinä vuonna muutoin kuin paalupaikalta

    1986: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja myös Nelson Piquet voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta Prostin tapaan ja Gerhard Berger voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta Mexico Cityssä

    1987: Nelson Piquet voitti mestaruuskaudellaan 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Alain Prost voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Ayrton Senna voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta

    1988: Ayrton Senna voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tuolloin sateisessa Silverstonen kisassa kun muutoin piti aina olla brassitähdelle niin hyvässä kuin orastavassa pahassakin se paalupaikka. Muutoin Alain Prost voitti 5 kertaa muutoin kuin paalupaikan turvin ja Gerhard Berger voitti käytännössä Senna-Prost tai Prost-Senna-sarjaksi muuttuneen F1-kauden 1988 aikana vain kerran tietenkin paalupaikan ulkopuolelta

    1989: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta kuten myös Thierry Boutsen ja kertaalleen muutoin kuin paalupaikalta voittivat kauden aikana Gerhard Berger ja Alessandro Nannini kun Ayrton Senna olisi aina ja tunnetusti voittanut vain paalupaikalta mikäli olisi ollutkin mestari tai sitä ilmankin kuten kävi 1980-luvun päätteeksi

  6. #1086
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Neljään edelliseen viestiin tulee saman kysymyksen pohjalta jatkoa toiseksi viimeisessä viestissä 1990-luvulta kun ihan ei mahtunut yhdessä 2000-luvun ja 2010-luvun vuosien kanssa samaan viestiin:

    1990: Ayrton Senna voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tuolloin heti kauden alkuun Phoenixin kisassa kun muutoin taas kerran vain paalulta voitettiin jos voitettiin ja vuoden 1989 tapaan myrskyisä asenne päättyi toista vuotta peräkkäin brasilialaisen kohukirnuun lajin kerman kanssa Suzukan temppujen myötä. Alain Prost tosiaan voitti 5 kertaa kauden aikana paalupaikan ulkopuolelta ja Nelson Piquet voitti 2 kertaa kun Riccardo Patrese, Thierry Boutsen ja Nigel Mansell voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta 1990-luvun alkuun

    1991: Ayrton Senna ei voittanut kertaakaan mestaruuskaudellaan ilman paalupaikan suomaa avustusta joskin oli tehdä poikkeuksen sääntöön Suzukassa luovuttaen senkin voiton lopulta Gerhard Bergerille joka sitten sai siitä mustamaalausta niskaan myös siten kun ainoa voitto oli Bergerin paalupaikan kisastakin samalta radalta. Nigel Mansell voitti 3 kertaa kaudella paalupaikan ulkopuolelta ja Nelson Piquet voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

    1992: Nigel Mansell ei voittanut kertaakaan mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mitä on myös erittäin vahvasti kritisoitu ainakin ajoittain vaikka muutoin urallaan Mansell nimenomaan voitti erittäinkin paljon kisoja paalupaikan ulkopuolelta ja oli niin monesti se vuosien 1986, 1987 ja 1991 kruunaamaton maailmanmestari tavallaan kun sitä kaikkea miettii. Ayrton Senna voitti kolme kertaa kaudella paalupaikan ulkopuolelta joskin Monacossa se jäi erittäin täpärälle ja muutoin Gerhard Berger voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Riccardo Patrese ja Michael Schumacher molemmat kertaalleen paalupaikan ulkopuolelta

    1993: Alain Prost voitti myös verraten erittäin paljon myöskin kritisoidulla viimeisellä mestaruuskaudellaan ainakin toisinaan vain yhden kerran paalupaikan ulkopuolelta kotikisassaan Magny-Coursissa ja Ayrton Senna voitti neljästi kauden aikana paalupaikan ulkopuolelta ja Damon Hill voitti kolmesti paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

    1994: Michael Schumacher voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolella joista 3 tuli tosin Ayrton Sennan vielä eläessä ja vain yksi voitto tuli Sennan poismenon jälkeen Magny-Coursissa ja Damon Hill tosiaan voitti 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kun Gerhard Berger ja Nigel Mansell ottivat yhdet voitot nimiinsä juurikin paalupaikalta kisaan lähteneinä joskin Bergeriä auttoi siinä tavoitteessa valtava Hockenheimin joukkokolari ja Mansellia Hillin ja Schumacherin keskeytys

    1995: Michael Schumacher voitti 7 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Damon Hill ja Johnny Herbert voittivat 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Jean Alesi kerran kun David Coulthard tarvitsi ainoaan Williams-voittoonsa Estorilissa paalupaikan etua ainakin jossain määrin

    1996: Damon Hill voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta jääden siten jonkinlaiseen välitilaan ja nykyvuosia ajatellen oikeastaan pikkuhiljaa jotakin synninpäästöä saaden umpihuonoon vuoteen 1995 tai juurikin taas muka vain Williamsin huippuauton kritiikkiin mitä hän on näinä vuosina saanut mestaruuskaudestaan keskusteltuna ja Jacques Villeneuve voitti mestaruushaastajana myös 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Olivier Panis tietenkin kerran

    1997: Jacques Villeneuve voitti vain kerran mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä tietenkin on herättänyt ajoittain valtavaa kritiikkiä kanadalaista vasten ja saanut muun muassa Damon Hillin näyttämään usein ylikritisoidulta kuljettajalta. Michael Schumacher mestaruushaastajana voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Heinz-Harald Frentzen, Gerhard Berger ja Mika Häkkinen voittivat kukin kerran kaudella paalupaikan ulkopuolelta

    1998: Mika Häkkinen voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mitä voisi joskus myös kritisoida aika paljonkin kun elettiin juurikin jonoajelun kulta-ajan alkua tai kovempaa kautta lähestyttiin.

    Etenkin Häkkinen oli ennen Nürburgringiä aina tarvinnut paalupaikkaa voittoa varten ja kun Häkkisellä oli ajoittain apunaan myös tallimääräykset joskin Michael Schumacherin puoleen nähden jäivät toki lähinnä likaamaan vain kautta 1998 silloin kun Jerezin 1997 haluaisi unohtaa laskuista ja tietysti potentiaalia tallimääräyksiin toki oli myös vuosille 1999-2001, mutta joskus Häkällekin kävi huonosti kisoissa jolloin tallimääräystä ei ehditty niin usein suomalaisen eduksi antaa.

    Itse asiassa vaikka Michael Schumacheria voisi paljonkin kritisoida niin hän voitti vuonna 1998 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta, mutta Häkkisen tavoin myös Schumacher hyötyi uransa aikana merkittävissä määrin tallimääräyksistä siinä missä Häkkisellä se etu jäi rajoitetummaksi.

    Damon Hill oli ainoa voittaja paalupaikan ulkopuolelta kaudella, mutta siinäkin voitossa harmittavasti oli tallimääräyksen makua ilmassa mikä tuhosi käytännössä Eddie Jordanin ja Ralf Schumacherin välit vuotta 1999 ja normaalia sopimusta ajatellen. David Coulthard tosiaan tarvitsi paalupaikkaa ainoaa kauden voittoaan varten Imolassa, mutta sekin voitto olisi saattanut mennä hopealautasella Häkkiselle ilman suomalaisen keskeytystä.

    1999: Mika Häkkinen voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä herätti myös keskustelua aikanaan taas vähän tallimääräyksistäkin, mutta vuoteen 1998 verrattuna sentään vähemmän kun Häkkinen sentään nyt ainakin ajoittain ihan oikeastikin taisteli mestaruutensa eteen ja toisaalta tallimääräyksille ei ollut samalla tapaa edellytyksiä kun Ferrarillakin Michael Schumacher loukkaantui kesken kauden.

    Eddie Irvine voitti 4 kertaa ilman paalupaikalta lähtöä, mutta näistä ainakin pari voittokisaa tuntui selkeiltä tallimääräysvoitoilta kuten Hockenheim ja Sepang.

    Mika Salo olisi Hockenheimin 1999 oikealla voitollaan ollut voittaja paalupaikan ulkopuolelta. Muutoin Michael Schumacher voitti ennen loukkaantumistaan kahdesti, David Coulthard ja Heinz-Harald Frentzen voitti myös kahdesti ilman paalupaikan etua ja Johnny Herbert kerran paalupaikan ulkopuolelta 1990-luvun päätteeksi

  7. #1087
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Viiden edellisen viestin ja saman kysymyksen lopulliseksi päätteeksi tulee tähän viestiin vielä 2000-luvun vuodet yhdessä ja samassa nipussa toistaiseksi kun vuosi 2019 on vielä kesken:

    2000: Michael Schumacher voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Mika Häkkinen mestaruustaistossa mukana ollessaan voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta mitä pidettiin joko taas jonkinlaisena heikkoutena tai sitten joskus myös vahvuutena lähinnä jonoajelun aikakauden pahentumisen myötä ja Rubens Barrichello voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta aloittaen siten 2000-luvun formuloissa

    2001: Michael Schumacher voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard, Ralf Schumacher ja Mika Häkkinen voittivat kukin 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Häkkinen oli niin kovin lähellä voittaa Barcelonassakin paalupaikan ulkopuolelta ennen keskeytystä ja Juan Pablo Montoya tosiaan ei voittanut ilman paalupaikan etua

    2002: Michael Schumacher voitti 6 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Rubens Barrichello voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard ja Ralf Schumacher voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta ja Juan Pablo Montoya ei kauden paalupaikkakuninkaana kyennyt kertaakaan voittamaan kisaa juurikaan paalupaikalta!

    2003: Michael Schumacher voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Ralf Schumacher voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard, Kimi Räikkönen, Giancarlo Fisichella ja Juan Pablo Montoya voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

    2004: Michael Schumacher voitti 5 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen ja Juan Pablo Montoya voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta muiden eli Jarno Trullin tai Rubens Barrichellon voittaessa aina paalupaikalta käsin

    2005: Fernando Alonso voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Juan Pablo Montoya voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher kerran kuuluisassa Indianapolisissa 2005 paalupaikan ulkopuolelta

    2006: Fernando Alonso voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti silloisen ensimmäisen uransa päätteeksi 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Jenson Button voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

    2007: Kimi Räikkönen voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta eikä Kimi voittanut mestaruuskaudellaan vaikkapa Häkkisen Mikan vastaavaan mestaruusaikojen hegemoniaan verraten oikeastaan kuin vain kaksi kertaa ihan kärkipaikalta kisan eli heti alkuun Melbournessa ja Spa-Francorchampsissa kun muutoin Kimi pystyi voittamaan kisoja ilman paalupaikkaakin siinä missä ihan aina Häkä ei siihen kyllä kyennyt ja Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja he olivat ainoat voittajat muutoinkin kaudella ilman paalupaikan etua koska totutun kritisoidusti Felipe Massa ja oikeastaan heti alkuun muuan nuori koheltaja ja puusilmä nimeltä Lewis Hamilton tarvitsivat tuolloin aina paalupaikan voittaakseen

    2008: Lewis Hamilton voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä sekin edelleen oli varsin vähän nuorekkaalla ja kohualttiilla uralla. Felipe Massa tosin voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ollessaan hävittänyt mainettaan vain paalupaikalta voittavana kuljettajana kaudella katkerasti sen 15 sekuntia Interlagosissa myös maailmanmestari ennen tunnettuja loppuratkaisuja. Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen ja Robert Kubica voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta kaudella

    2009: Jenson Button voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Rubens Barrichello sai myös 2 voittoa paalupaikan ulkopuolelta ja Sebastian Vettel, Mark Webber, Lewis Hamilton ja Kimi Räikkönen voittivat kerran paalupaikan ulkopuolelta

    2010: Sebastian Vettel voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kohuja täynnä olevalla mestaruuskaudellaan luoden pohjaa tulevien vuosien suurelle kritiikilleen vaikka vielä tuolloin jossain määrin positiivisesti häneen suhtauduttiinkin ja myös loput mestaruusmiehet eli Fernando Alonso, Mark Webber, Jenson Button ja Lewis Hamilton voittivat kaikki kukin 2 voittoa joskin Alonsolle olisi tullut vain 1 voitto ja Felipe Massalle 1 voitto ilman tallimääräyskohua Hockenheimissa Alonson eduksi ja Massan tappioksi

    2011: Sebastian Vettel voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Lewis Hamilton voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja samoin teki myös Jenson Button ja Fernando Alonso ja Mark Webber voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

    2012: Sebastian Vettel voitti mestaruuskaudellaan 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja myös Fernando Alonso, Jenson Button ja Lewis Hamilton pystyivät voittamaan 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kun taas Mark Webber vain kerran pystyi voittamaan paalupaikan ulkopuolelta kuten myös paluun lajiin tehnyt Kimi Räikkönenkin

    2013: Sebastian Vettel voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen ja Nico Rosberg voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta ja myös Mark Webber suostuessaan Sebastian Vettelin lahjavoittoon nöyryyttävästi Interlagosissa kauden ja aussin uran päätöksessä olisi saanut myös tietenkin yhden voiton paalupaikan ulkopuolelta

    2014: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Nico Rosberg voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta

    2015: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Nico Rosberg ja Sebastian Vettel voittivat molemmat 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta

    2016: Nico Rosberg voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Lewis Hamilton voitti myös 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Max Verstappen ja Daniel Ricciardo voittivat kukin kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Hamilton päätti pilata oman ja Rosbergin kisan jossa tosin Hamiltonin voittaessa britti olisi tarvinnut paaluetua voittoon siinä Rosberg ei

    2017: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan vain kerran paalupaikan ulkopuolelta mikä ei hirvittävästi herätä kehuja vaikka nk. Sankarillisia Taisteluja britti välillä esittikin. Sebastian Vettel voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta Mersun ylivoimaa vastaan ja Max Verstappen voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo kerran kun Valtteri Bottaskin

    2018: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Sebastian Vettel voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Max Verstappen voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo ja Kimi Räikkönen voittivat molemmat kerran paalupaikan ulkopuolelta

  8. #1088
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edellisen kysymyksen pohjalta laitan vielä eri vuosille suhdeluvut paalupaikan ulkopuolelta otettujen voittojen suhteen varsinaisiin kauden kisoihin vuosina 1950-2018 ja mukana tietenkään tässäkään ei ole Indy 500:n kisoja vuosilta 1950-1960 ja kun paalupaikan ulkopuoliset voitot lasketaan aina ensin jälkimmäisen luvun ollessa kauden kisamäärä:

    1950: 3/6 kilpailusta

    1951: 4,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Fagiolin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1952: 2/7 kilpailusta

    1953: 4/8 kilpailusta

    1954: 4/8 kilpailusta

    1955: 3/6 kilpailusta

    1956: 5,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Musson jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1957: 3,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Tony Brooksin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1958: 8/10 kilpailusta

    1959: 2/8 kilpailusta

    1960: 3/9 kilpailusta

    1961: 6/8 kilpailusta

    1962: 7/9 kilpailusta

    1963: 4/10 kilpailusta

    1964: 7/10 kilpailusta

    1965: 4/10 kilpailusta

    1966: 5/9 kilpailusta

    1967: 7/11 kilpailusta

    1968: 10/12 kilpailusta

    1969: 7/11 kilpailusta

    1970: 11/13 kilpailusta

    1971: 5/11 kilpailusta

    1972: 8/12 kilpailusta

    1973: 11/15 kilpailusta

    1974: 8/15 kilpailusta

    1975: 10/14 kilpailusta

    1976: 7/16 kilpailusta

    1977: 13/17 kilpailusta

    1978: 9/16 kilpailusta

    1979: 9/15 kilpailusta

    1980: 12/14 kilpailusta

    1981: 12/15 kilpailusta

    1982: 14/16 kilpailusta

    1983: 12/15 kilpailusta

    1984: 10/16 kilpailusta

    1985: 13/16 kilpailusta

    1986: 11/16 kilpailusta

    1987: 11/16 kilpailusta

    1988: 7/16 kilpailusta

    1989: 9/16 kilpailusta

    1990: 11/16 kilpailusta

    1991: 4/16 kilpailusta

    1992: 7/16 kilpailusta

    1993: 9/16 kilpailusta

    1994: 9/16 kilpailusta

    1995: 12/17 kilpailusta

    1996: 12/16 kilpailusta

    1997: 9/17 kilpailusta

    1998: 8/16 kilpailusta

    1999: 13/16 kilpailusta

    2000: 10/17 kilpailusta

    2001: 9/17 kilpailusta

    2002: 11/17 kilpailusta

    2003: 8/16 kilpailusta

    2004: 7/18 kilpailusta

    2005: 10/19 kilpailusta

    2006: 8/18 kilpailusta

    2007: 6/17 kilpailusta

    2008: 10/18 kilpailusta

    2009: 8/17 kilpailusta

    2010: 10/19 kilpailusta

    2011: 10/19 kilpailusta

    2012: 10/20 kilpailusta

    2013: 9/19 kilpailusta

    2014: 10/19 kilpailusta

    2015: 7/19 kilpailusta

    2016: 8/21 kilpailusta

    2017: 9/20 kilpailusta

    2018: 11/21 kilpailusta

  9. #1089
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edellisen viestin pohjalta tosiaan voisi sanoa, että mikä tahansa sellainen kisakausi joka keräsi ainakin 10 voittoa paalupaikan ulkopuolelta tai sitä enemmän merkitsi yleensä suurta taistelua ja jännitystä tai joinakin vuosina varsinkin nykypäivää kohti mentäessä järkyttävää ylivoimaa suhteessa muihin ennen pitkää voittajankin osalta ainakin ajoittain.

    Toki myös ajoittaista eri aikakauden heikkoa teknistä kestävyyttä tai muuta yllättävää tekijää kisaan tuovana jännityksenä sekin merkitsi.

    Kaudet joissa oli ainakin 10 voittoa tai enemmän paalupaikan ulkopuolelta olivat seuraavat kuin ensimmäinen kausi milloin oli mahdollista saada ylipäänsä ylimmäisrajana 10 voittoa tai enemmän oli vuosi 1958 ja tietenkin ehkä vähän aikaisemmin kuten vuonna 1955 ja myös ajoittain tätä ennenkin ilman lukuisia kisaperuutuksia olisi kaiketi voitu kautta kohti ajaa jo 10 kisaa tai enemmänkin ja myöhemminkin useat kisaperuutukset tai joidenkin kisojen julistaminen MM-kilvan ulkopuolisiksi periaatteessa muutoin ihan kalenteriin kuuluneinakin ovat toki huomionarvoisia olemukseltaan:

    1968: 10 voittoa 12 mahdollisesta

    1970: 11 voittoa 13 mahdollisesta

    1973: 11 voittoa 15 mahdollisesta

    1975: 10 voittoa 14 mahdollisesta

    1977: 13 voittoa 17 mahdollisesta

    1980: 12 voittoa 14 mahdollisesta

    1981: 12 voittoa 15 mahdollisesta

    1982: 14 voittoa 16 mahdollisesta

    1983: 12 voittoa 15 mahdollisesta

    1984: 10 voittoa 16 mahdollisesta

    1985: 13 voittoa 16 mahdollisesta

    1986: 11 voittoa 16 mahdollisesta

    1987: 11 voittoa 16 mahdollisesta

    1990: 11 voittoa 16 mahdollisesta

    1995: 12 voittoa 17 mahdollisesta

    1996: 12 voittoa 16 mahdollisesta

    1999: 13 voittoa 16 mahdollisesta

    2000: 10 voittoa 17 mahdollisesta

    2002: 11 voittoa 17 mahdollisesta

    2005: 10 voittoa 19 mahdollisesta

    2008: 10 voittoa 18 mahdollisesta

    2010: 10 voittoa 19 mahdollisesta

    2011: 10 voittoa 19 mahdollisesta

    2012: 10 voittoa 20 mahdollisesta

    2014: 10 voittoa 19 mahdollisesta

    2018: 11 voittoa 21 mahdollisesta

  10. #1090
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    29.10.2019 mennessä tämän kauden aikana tietenkin Lewis Hamilton kykeni tekemään uuden ennätyksen lajissa kun kukaanhan ei ollut kyennyt voittamaan kertaakaan siihen mennessä 8 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kilpailua kaudella kun ennätys oli Michael Schumacherilla vuodelta 1995 7 ja Schumacher itse oli ollut lajissa aikanaan tietenkin jo vuonna 1995 ensi kertaa 6 kertaa paalupaikan ulkopuolelta voittanut kuljettaja ja varsinainen juurikin 6 voittoon paalupaikan ulkopuolelta kauden päätteeksi jääneeltä ollut kausi oli vuosi 2002.

    Schumacheria ennen lajissa ja ennen vuotta 1995 ennätys oli jaetusti hallussa Jackie Stewartilta vuodelta 1969, Niki Laudalta vuodelta 1984, Alain Prostilta vuosilta 1988 ja 1990 ja Damon Hilliltä vuodelta 1994 5 voitolla paalupaikan ulkopuolelta.

    29.10.2019 mennessä tällä kaudella lajissa ilman muuta on ollut Mersun ylivoima, mutta hienoa on ollut silti ainakin periaatteessa juurikin tämän hetken tilanteen mukaan 13 kertaa paalupaikan ulkopuolelta 18 ajettuun kisaan mennessä.

  11. #1091
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Mikäli vuosien 1950-1960 Indy 500:n kisat laskisi vuosien 1950-1960 F1-kisojen lopputuloksiin ja ennätyksiin niin kaikkina muina vuosina paitsi vuoden 1953 AAA-sarjan Indy 500:n ja vuoden 1956 USAC-sarjan Indy 500:n kilpailuissa aina olisi ollut muu voittaja kuin paalupaikalta lähtenyt kuljettaja.

    Vain vuonna 1953 Bill Vukovich ja vuonna 1956 Pat Flaherty onnistuivat voittamaan Indy 500:n paalupaikalta käsin.

  12. #1092
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Tällaiselta näyttävät paalupaikan ulkopuolelta voittaneiden kuljettajien osuudet kauden kisoja kohti prosenttiyksikköinä tai prosentteina vuosien 1950-2018 väliseltä ajalta kun mukaan ei lasketa vuosien 1950-1960 Indy 500:n kisoja:

    1950: 3/6 kilpailusta= 50 %

    1951: 4,5/7 kilpailusta= 64 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Fagiolin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1952: 2/7 kilpailusta= 29 %

    1953: 4/8 kilpailusta= 50 %

    1954: 4/8 kilpailusta= 50 %

    1955: 3/6 kilpailusta= 50 %

    1956: 5,5/7 kilpailusta= 79 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Musson jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1957: 3,5/7 kilpailusta= 50 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Tony Brooksin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

    1958: 8/10 kilpailusta= 80 %

    1959: 2/8 kilpailusta= 25 %

    1960: 3/9 kilpailusta= 33 %

    1961: 6/8 kilpailusta= 75 %

    1962: 7/9 kilpailusta= 78 %

    1963: 4/10 kilpailusta= 40 %

    1964: 7/10 kilpailusta= 70 %

    1965: 4/10 kilpailusta= 40 %

    1966: 5/9 kilpailusta= 56 %

    1967: 7/11 kilpailusta= 64 %

    1968: 10/12 kilpailusta= 83 %

    1969: 7/11 kilpailusta= 64 %

    1970: 11/13 kilpailusta= 85 %

    1971: 5/11 kilpailusta= 45 %

    1972: 8/12 kilpailusta= 67 %

    1973: 11/15 kilpailusta= 73 %

    1974: 8/15 kilpailusta= 53 %

    1975: 10/14 kilpailusta= 71 %

    1976: 7/16 kilpailusta= 44 %

    1977: 13/17 kilpailusta= 76 %

    1978: 9/16 kilpailusta= 56 %

    1979: 9/15 kilpailusta= 60 %

    1980: 12/14 kilpailusta= 86 %

    1981: 12/15 kilpailusta= 80 %

    1982: 14/16 kilpailusta= 88 %

    1983: 12/15 kilpailusta= 80 %

    1984: 10/16 kilpailusta= 63 %

    1985: 13/16 kilpailusta= 81 %

    1986: 11/16 kilpailusta= 69 %

    1987: 11/16 kilpailusta= 69 %

    1988: 7/16 kilpailusta= 44 %

    1989: 9/16 kilpailusta= 56 %

    1990: 11/16 kilpailusta= 69 %

    1991: 4/16 kilpailusta= 25 %

    1992: 7/16 kilpailusta= 44 %

    1993: 9/16 kilpailusta= 56 %

    1994: 9/16 kilpailusta= 56 %

    1995: 12/17 kilpailusta= 71 %

    1996: 12/16 kilpailusta= 75 %

    1997: 9/17 kilpailusta= 53 %

    1998: 8/16 kilpailusta= 50 %

    1999: 13/16 kilpailusta= 81 %

    2000: 10/17 kilpailusta= 59 %

    2001: 9/17 kilpailusta= 53 %

    2002: 11/17 kilpailusta= 65 %

    2003: 8/16 kilpailusta= 50 %

    2004: 7/18 kilpailusta= 39 %

    2005: 10/19 kilpailusta= 53 %

    2006: 8/18 kilpailusta= 44 %

    2007: 6/17 kilpailusta= 35 %

    2008: 10/18 kilpailusta= 56 %

    2009: 8/17 kilpailusta= 47 %

    2010: 10/19 kilpailusta= 53 %

    2011: 10/19 kilpailusta= 53 %

    2012: 10/20 kilpailusta= 50 %

    2013: 9/19 kilpailusta= 47 %

    2014: 10/19 kilpailusta= 53 %

    2015: 7/19 kilpailusta= 37 %

    2016: 8/21 kilpailusta= 38 %

    2017: 9/20 kilpailusta= 45 %

    2018: 11/21 kilpailusta= 52 %

    Vähiten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan: Vuosina 1952 ja 1959 vain kaksi kertaa voitettiin paalupaikan ulkopuolella

    Eniten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan: Vuonna 1982 14 kertaa voitettiin paalupaikan ulkopuolella

    Vähiten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan prosentuaalisesti: Vuosina 1959 ja 1991 oli vain 25 % todennäköisyys voittaa paalupaikan ulkopuolelta kisa

    Eniten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan prosentuaalisesti: Vuonna 1982 jolloin 88 % kauden kisoista voitettiin todennäköisesti paalupaikan ulkopuolelta kun tuolla kaudella esimerkiksi Renault saavutti tallina 10 paalupaikkaa, mutta voitti vain harvoin kiitos turbojensa edelleen jatkuneen epäluotettavuuden jopa suhteessa aikanaan sitä paljon jäljessä olleeseen Ferrariin nähden

  13. #1093
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Juan Pablo Montoyalla tosiaan oli vuonna 2002 paalupaikkojen nimikkomiehenä melkoisen murheellinen taival kun kertaakaan kauden seitsemän paalupaikkakisan aikana ei tullut voittoa ja noista paalupaikoista tosiaan viisi tuli putkeen kaudella eikä Montoya paalupaikatta jäädessään usein liian kaukana ollut ja kun oli niin usein niillekin kerroille oli syynsä.

  14. #1094
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Viime aikojen Ferrarin pitkää paalupaikkojen putkea on usein kauhisteltu siitä, että se ei ole tuottanut kaivattuja tuloksia voittojen muodossa.

    Kuudesta paalupaikasta Ferrari on saavuttanut kuin kolme voittoa ennen kolmen kisan taantumaa paalupaikalta voittoon ajojen suhteen ja kaikkiaan Ferrarilla on kaudelta 9 paalupaikkaa.

    Ferrarin historialliset putket vuosina 1950-2018 silloin kuin talli on menestynyt Kuljettajien Kisaan Merkitsevissä/Määrittävissä Harjoitusajoissa, Ajallisissa Harjoituksissa, Virallisissa Harjoituksissa tai Aika-ajoissa, mutta jäänyt juurikin ilman voittoa niissä paalupaikalta lähdettäessä putkeen olivat seuraavat ja näitä tulee useisiin seuraaviin viesteihin koska ne eivät mahdu yhteen viestiin ja tähän viestiin tulevat vuodet 1950-1960:

    1950: Ei vielä mitään koska Ferrari ei vielä ollut voittanut mitään

    1951: Kauden päätöskisa Pedralbesissa jolloin putkea ei voinut olla ja Fangio katkaisi paalupaikallaan Ferrarin Silverstonesta alkaneen nousukulun lähtökohtaisesti ennen kuin Ascari sitten voitti paalupaikan ulkopuolelta kisan

    1952: Ferrari voitti kauden aikana kaiken muun paitsi Indy 500:n jolloin ei varsinaisesti voitotta jäämistä tietenkään ei ollut

    1953: Ferrari voitti kauden aikana melkein kaiken muun paitsi Indy 500:n ja kauden päätöskilpailun Monzassa ja ensimmäistä kertaa Ferrarilla oli kaksi paalupaikan putkea jotka rikottiin, mutta niidenkin aikana saatiin voitto jolloin jälleen oli vain kauden päätöskilpailu Monzassa sellainen jossa Fangio katkaisi Ferrarin ylivoiman jolloin ei kyllä varsinaista putkea ollut taaskaan

    1954: Ferrari voitti kauden aikana kaksi kertaa, mutta vain erikseen joten paaluputkea ei ollut kun paalupaikoista ainoa tuli heti kauden alkuun Buenos Airesissa Farinan ajamana

    1955: Ferrari voitti kauden aikana vain kerran ja oli kerran paalulla heti kauden kauden alkuun Buenos Airesissa Pepe Gonzalezin ajamana joten paaluputkea ei ollut

    1956: Ferrarilla oli kauden aikana kyllä pitkä menestysputki, mutta varsinaista paalupaikan voitoitta jäämisen putkea ei ollut kuin vain päätöskilpailussa Stirling Moss voitti Monzassa kun muutoin tietysti Silverstonessa Stirling Moss ajoi paalupaikan Fangion viedessä sitten kisavoiton ja parhaimmillaan muutoin Ferrarin voittoputki oli neljän kisan mittainen sellaisenaan

    1957: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1958: Ferrarilla oli lyhyt menestysputki, mutta muutoin varsinaista paalupaikan voitoitta jäämisen putkea ei ollut kun ilman voittoa jäännit olivat paalukisoissa aina yhden kisan mittaisia kolmen kisan verran kaudella ja lähimpänä putki oli Silverstonessa missä Moss vei paalupaikan, mutta Collins voitti Ferrarilla ylipäänsä Ferrarin koko kauden kahdesta voitosta niistä toisen kun edelliskisan oli voittanut mestariksi kauden päätteeksi tullut Hawthorn

    1959: Ferrarilla ei ollut putkea kun paalulta ajettiin kauden kaksi ainoaa voittoa yksittäisesti Tony Brooksin nimiin

  15. #1095
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Vuodet 1960-1969 edellisen kysymyksen paalupaikan voittoputkien menettämisestä jatkuu tässä viestissä 1960-luvun osalta kun viime viestissä käsiteltiin 1950-luku ja seuraavissa useissa viesteissä käsitellään sitten loput vuosikymmenet:

    1960: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka ja voitto samalla kertaa tuli Monzasta Phil Hillin ajamana

    1961: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut sellaista putkea missä paalupaikalta olisi jäänyt mitään voittamatta paitsi tietenkin kauden alun ja Monacon jälkeen vain Watkins Glenissä kauden päätöksen ohella voitotta jäätiin paalupaikalta lähdettäessä vain Nürburgringillä kun Stirling Moss voitti siellä kuten oli voittanut Monacossa ja Watkins Glenissä voitti tietenkin Innes Ireland

    1962: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1963: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka tuli Monzasta ja tätä ennen oli tullut vain voitto Nürburgringiltä

    1964: Ferrarilla oli pieni menestysputki kauden aikana, mutta sen rikkoi Graham Hill Zeltwegin paalupaikan muodossa kun Ferrarilla ei ollut kuin kaksi paalupaikkaa ja kolme voittoa koko kaudella muutenkin kun mestari Surtees voitti kaksi kertaa ja Bandini kerran juurikin Zeltwegissä

    1965: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1966: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun orastava sellainen tuhoutui käytännössä Surteesin potkukohuun ja Brabhamin Repco-moottori söi Ferrarin unelmat tyhjiin eli toisin sanoen oli vain kaksi voittoa kaudelta ja kolme paalupaikkaa kun Bandini sai paalupaikan, mutta ei voittoa Reimsissä ja Surtees oli paalupaikalta voittanut Spa-Francorchampsin ja erikseen voitti kaudella tietenkin Scarfiotti Monzassa kun Parkes oli lähtenyt kisaan paalupaikalta ja jäänyt ilman voittoa

    1967: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1968: Ferrarilla oli ensimmäisen kerran pieni putki jossa se jäi perättäin voitoitta ja tilanne tapahtui epäonnestaan kuuluisalle Chris Amonille kaksi kertaa perättäin kun Amonilla oli kolmekin paalupaikkaa kaudella josta ennen Spa-Francorchampsin ja Zandvoortin peräkkäisiä epäonnen kisoja epäonni jätti Amonin voitotta myös Jaramassa. Amonilla oli saumansa Monacossakin ennen kuin Graham Hill vei paalupaikan. Muutoin Ferrari sai vielä yhden paalupaikan Jacky Ickxin myötä Nürburgringillä kun Rouenissa Ickx tosiaan oli voittanut Ferrarin kauden ainoan voiton yleensäkin

    1969: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kaudella kun sen ainoat paalupaikat ja voitot samalla kertaa tulivat yksittäisesti Jacky Ickxin ajamana Nürburgringiltä ja Mosportista

  16. #1096
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Vuodet 1970-1979 edellisen kysymyksen ja parin viestin jälkeen jatkuvat Ferrarin menestysputkien osalta paalupaikoista ilman voittoa seuraavasti:

    1970: Ferrarilla ei jälleen ollut varsinaista putkea kaudella ennen ihan kauden loppua Watkins Glenissä ja Mexico Cityssä vaikka muutoin se ilman muuta Jacky Ickxin turvin oli menestyksekäs ja mestaruudessa kiinni kun paalupaikkoja tuli irtonaisesti neljä kertaa ja kolme kertaa Ickx voitti vaikkakin aina myös paalupaikan ulkopuolelta joten ei varsinaista putkea oikein voinut sellaisenaan olla kun voittoja oli neljä kun kerran voitti Regazzoni ja loppukauden voittoputken särki Watkins Glenissä Fittipaldi Lotuksella kun muutoin voittojen viejä oli Rindt

    1971: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun voitot ja paalupaikat tulivat aina yksittäisesti joista paalut Ickxille ja Regazzonille ja voitot Andrettille kertaalleen heti kauden alkuun ja Ickxille Zandvoortissa eli kaksi voittoa ja kolme paalupaikkaa eivät paljon mieltä lämmittäneet

    1972: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun paalupaikkoja tuli kaudella neljä, mutta vain kertaalleen kahdesti peräkkäin joista jälkimmäinen paalukisa oli Ickxin ja Ferrarin ainoa voittokisa kaudella Nürburgringin radalla

    1973: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1974: Ensimmäinen todellinen Ferrarin menestysputken vuosi jonka aikana oli kolmekin kahden kisan menestymättömyysputkea kauden aikana kiitos Niki Laudan jatkuvien paalupaikkojen aallon.

    Se takasi hänelle lempinimensä maineen Maailman Nopeimpana Kuljettajana käytännössä koko loppu-uran ajaksi ja ensimmäinen putki oli Dijon-Prenoisissa ja Brands Hatchissa ja jälkimmäinen Zandvoortissa ja Monzassa.

    Siten periaatteessa kuutta kilpailua kohti menetettiin voittoja neljä kappaletta ja muutoin periaatteessa kauden alkupuolella oli vielä yksi pienputki sai neljää paalupaikkaa perättäin kohti saatiin vain yksi voitto eli Laudan ensivoitto Jaramassa kun Regazzoni saavutti paalupaikan, mutta ei voittoa Nivelles-Baulersissa ja Monacossa Lauda sai paalupaikan, mutta ei vielä tuolloin voittoa

    1975: Ferrarin suvereeni paalupaikkojen putki jatkui Maailman Nopeimman eli Laudan johdolla, mutta Lauda kuitenkin menetti kauden aikana pisimmillään kolmekin voittoa muille kuljettajile, mutta yksi näistä oli tosin tallikaveri Regazzoni ja jälleen varsinaista putkea ei ollut kuin vain kahden kisan verran ja nyt ei ollut enää kuin vain yksi selkeä menestymättömyyden putki edellisen vuoden kolmenkin sellaisen jälkeen

    1976: Ei varsinaisesti sellaista menestymättömyyden putkea kun Ferrari aina voitti kun se lähti kisaan paalupaikalta kauden aikana eli Regazzoni Long Beachissa ja Lauda Zolderissa, Monacossa ja Brands Hatchissa ja Lauda muutoin voitti tietenkin paalupaikan ulkopuolelta kaksi kertaa kauden avauksessa Interlagosissa ja Kyalamissa

    1977: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei kertaakaan voittanut paalupaikalta lähtiessään Maailman Nopeimman voimin ja aina kun voitti niin se voitti voittonsa neljästi yksittäisenä voittajana tietenkin Lauda kolme kertaa ja Reutemann kerran jolloin Ferrari ylipäänsä saavutti kauden aikana perättäiset voitot Interlagosissa ja Kyalamissa ja Lauda tosiaan ajoi Ferrarille ylipäänsä paalupaikan vain kaksi kertaa kaudella

    1978: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut putkea kun Reutemann ajoi kahdesti paalupaikalle joista vain toisella kertaa Long Beachissa voitti kun Monacossa voitti Tyrrellin Depailler ja muutoin Ferrari voitti kyllä usein paalupaikan ulkopuolelta kaudella jolloin Reutemann voitti jo peräti neljästikin ja Villeneuveista Gilles voitti kerran ikimuistoisesti oman kotikisansa

    1979: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ylipäänsä voitti kauden aikana vain silloin kuin joko Villeneuve tai Scheckter olivat paalupaikalla kahdesti yksittäisesti, muutoin se otti voittonsa pienputkissa perättäin joissa tosin aina toinen voitto ei ollut paalupaikalta eli Villeneuvelle kävi näin Kyalamissa jossa olisi käynyt samoin myös Scheckterille mikäli tallimääräysvoitto olisi annettu Scheckterin kotikisaan mitä ei annettu tuolloin Jodylle ja millä kiristettiin Gillesiä noudattamaan tallimääräystä Monzassa entistäkin kovemmin.

    Scheckterille näin kävi Zolderissa minkä jälkeen hän voitti toki Monacossa paalupaikalta ja pari erillisvoittoa tuli vielä Monzassa Scheckterille ja Watkins Glenissä Villeneuvelle jolloin Ferrarille voittoja kaikkiaan tuli toki kuusi ja Marco 'Kusettaja' Piccinini on edelleen Ferrarin viimeinen Toiminnanjohtaja tai sitä seurannut Tallipäällikkö kun Ferrarilla tosiaan Il Commendatore piti tuota virkaa nimellisesti koko elinikänsä ajan jolloin varsinaisia tallipäälliköitä on ollut tallissa vasta viimeiset 30-31 vuotta alkaen vuosista 1988-1989 hieman näkökannasta riippuen

  17. #1097
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Ferrarin menestysputkien osuutta paalupaikoista ilman voittoa jatketaan kolmen viime viestin pohjalta tässä viestissä 1980-luvun osalta vuosilta 1980-1989:

    1980: Ferrari ei voittanut kauden aikana järkyttävästi mitään tai myöskään saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

    1981: Ferrarilla ei ollut putkea kun ainoa paalupaikka kaudella tuli Imolassa mitä Villeneuve ei kisana voittanut vain voittaakseen toki paalupaikan ulkopuolelta sitten Monacossa ja Jaramassa joista ensimmäisessä voitossa väistämättä hyödyttiin Alan Jonesin erittäin harvinaisesta Monacossa tapahtuneesta välitankkauksesta ja toisessa tosiaan vain Jaraman erittäin ahtaasta radasta joka oli ollut kauan ja lopullisesti vuonna 1981 paljastui sillä hetkellä kiitos maaefektin ja ehkä muutenkin naurettavan vaikeaksi radaksi ohittaa kisassa minkä Villeneuve toki hyödynsi ja myös voitti kisan.

    Jolloin voittoja kun oli niin niitä oli kahdesti peräkkäin vaikka ei Ferrari ollut vuonna 1981 muuta kuin se nk. Iso Punainen Cadillac joka toki oli parempi kuin vuoden 1980 julkisuuteen Gillesin äärimmäisen painokkaasti ilman potkujakin Ferrarista puhuttaessa lausuttu nk. Iso Punainen Paskalaatikko

    1982: Ferrarilla ei ollut putkea kiitos erittäin arvaamattoman ja myös traagisen kauden 1982 jolloin Ferrarin kuljettajat voittivat aina kisansa paalupaikan ulkopuolelta kun Montrealissa sattui Pironille Palettin kuolonkolari ja auton myöhempi tekninen vaurio korjauksineen jolloin ilman kierroksia jäljessä olemistaan olisi ollut radan nopein mies ja voittanut kilpailun.

    Hockenheimiin Pironi ei voinut startata kun taisteli elämästään ja jaloistaan sairaalassa jolloin Ferrari oli Marco Piccininin johdolla vetäytyä kisasta ennen kuin vuosien 1967-1969 Toiminnanjohtajan eli Franco Linin johdolla Ferrari palasi ruotuun.

    Tämä kaikki tapahtui silloin kun varsinainen vuoden 1982 Toiminnanjohtaja Piccinini ei kyennyt tunnekuohun järkytyksen vallassa oikeastaan mitenkään johtamaan tallia paikan päällä luhistuneena niin koko stressaavan kauden takia kulisseissa kuin myös jo Pironikin loukkaantumisesta kun Villeneuve oli menehtynyt Zolderissa.

    Ferrarin kunnian ja maineen Hockenheimissa pelasti La Famiglian osalta Patrick Tambay ja Andretti tosiaan ei voittanut paalupaikasta huolimatta Monzassa kun lievä kaasutinvaurio toi toki mestarillisen kolmostilan tauolta palatessa eli toisin sanoen Ferrari voitti aina paalupaikan ulkopuolelta ja niin olisi Villeneuvekin tehnyt Imolassa ennen Pironin karkausta voittoon

    1983: Pitkästä aikaa Ferrarilla oli eräällä tavalla putki ja eräällä tavalla ei ollut kun Ferrarilla tavallaan oli 5 kisan putki jonka aikana voittoja sateli Ferrarille kolme kertaa, mutta voitot sinänsä tulivat yksittäisinä kun Ferrari muutenkin otti 8 paalupaikkaa kaudelta puhuttaessa ja Tambay oli neljästi paalulla voittaen kuitenkin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta ja Arnoux voitti kolme kertaa joista kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta

    1984: Ferrarilla ei ollut putkea kun Michele Alboreto ja koko talli saivat kerran paalupaikan koko kaudella McLarenin hallitsemassa sarjassa ja myös voitti paalulta käsin Zolderissa kun muutoin mitään edellytyksiä käytännössä hyvin äkkiä kaudella voittoon ei ollut paitsi poikkeuksena Dallas missä Arnoux järjesti melkein Rosbergin Keken veroisen ohitusnäytöksen ja oli kisan päätteeksi toinen ja levotontakin tallissa oli

    1985: Ferrarilla ei ollut putkea kun Alboreto sai Ferrarin koko kauden ainoan paalupaikan heti kauden alkuun Rio de Janeirossa ja muutoin Alboreto voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolella ja Arnoux sai Rio de Janeiron hyvän ajon jälkeen lopulta myöhäisesti huonoa vuotta 1984 verukkeena käyttäen potkut juuri kun yleensäkin ajot erittäin pitkästä aikaa tai jopa pisimmillään sitten Dallasin 1984 jälkeen alkoivat taas sujua ranskalaisen sopimusta vasten ja Stefan Johansson oli voittaa Imolan ennen bensan loppumista tietenkin paalupaikan ulkopuolelta käsin

    1986: Kroonisesti teholuokaltaan nuhapumppuisella ja pahiten aliohjautuvalla huipputallin autolla vuoden 1986 sarjassa yhdessä McLarenin vastaavan automallin kanssa josta tosin kärsi vain Keke Rosberg Alain Prostista poiketen Ferrarilla ei sen kuljettajien Alboreton ja Johanssonin kesken tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia voittaa tai saavuttaa paalupaikkaa mitenkään.

    Saatikka sitten itse mitään paaluputkea ilman voittoa eli Keken mahdollinen ajo Ferrarillakin vuonna 1986 olisi ollut aivan samanlainen pettymys ellei ehkä jopa katastrofikin koska McLarenissa oli sentään hieman parempi turbon toimivuus, luotettavuus, polttoainetehokkuus ja yleinen kääntyvyys-suhde kaarreajossa Ferrarin vastaavaan sen vuoden automalliin nähden.

    Keken osalta ongelma oli vuonna 1986 myös suomalaisen tavassa ottaa se selvästi isompi ahdin aina kisaan hieman Eddie Cheeverin Alfa Romeon vuosien 1984-1985 tapaan siinä missä Alain Prost otti Riccardo Patresen Alfa Romeon vuosien 1984-1985 tapaan aina kisaan pienemmän ahtimen ja kun vielä ajotyylit tietenkin olivat Rosbergilla, Johanssonilla ja Alboretolla samanlaiset keskenään niin heidän kautensa 1986 tuhoutui siinä missä Prostilla ei.

    Johansson myös kieltäytyi tottelemasta Kusettaja-Piccininin tallimääräystä Spassa oltuaan siihen mennessä totellut vuoden 1985 puolella äärimmäisen vastahakoisesti sitä ennen kahdesti sai ruotsalainen Kusettajalle kaapin paikan näytettyään kenkää Ferrarilta vuoden 1986 päätteeksi kun käytännössä jo varma vuoden 1987 Ferrarin sopimus meni tuhka tuuleen siinä sivussa.

    Toisaalta kesken kauden Ferrari ei myöskään kasvojaan menettämättä vain löytänyt ketään sopivaa korvaajaa tai halunnut ottaa riskiä testikuljettajansakaan kanssa ruotsalaisen ulospotkaisua varten jo kesken kauden

    1987: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut putkea kaudella kun Gerhard Bergerin turvin se voitti kahdesti paalulta lähtiessään Suzukassa ja Adelaidessa ja menetti voittonsa vain Estorilissa kerran erikseen kaudella Prostille

    1988: Ferrarilla ei ollut putkea kun Berger voitti vain kerran kaudella Monzassa paalupaikan ulkopuolelta ja oli kerran paalupaikalla Silverstonessa

    1989: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut kaudella kertaakaan paalupaikkoja vaikkakin voittoja kaikkiaan kolme kappaletta joista Rio de Janeiron voitto heti kauden alkuun ja myöhemmin toinen voitto Hungaroringillä Nigel Mansellille ja kerran voitto Estorilissa kroonisesti keskeytyksistä kauden mittaan kärsineelle Bergerille jolloin kaikki voitot olivat siis paalupaikan ulkopuolelta
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 01.11.2019 16:45.

  18. #1098
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Ferrarin viime aikojen paalupaikkojen putkia ilman voittoa käsitellään nyt viesteistä toiseksi viimeisimmässä niistä puhuttaessa 1990-luvulta vuosilta 1990-1999:

    1990: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut pidempää putkea kaudella vaikkakin kahdesti Nigel Mansell kylläkin ajoi paalupaikalle kauden mittaan Paul Ricardissa ja Silverstonessa putkeen paalupaikalle ja kerran Estorilissa ja aina lähtiessään paalupaikalta Ferrari voitti.

    Estorilin voitto olisi tosin ehkä kenties sillä 10 viimeisen kierroksen ajamisella punaisella lipulla koko kisan lopettamisen sijaan voinut viedä voiton myös Ayrton Sennalle tai tuoda sen silti kotiin Ferrarille Alain Prostin muodossa ja Ferrari kaikkiaan voitti kaudella kuudesti mitkä menivät paalupaikan ulkopuolelta viisi kertaa Prostille ja kerran voitto tuli Mansellille vaikkakin ei hänen paalukisoissaan

    1991: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella

    1992: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella ja ensimmäistä kertaa Ferrarin historiassa koskaan se oli voitottomana kaksikin vuotta putkeen

    1993: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella ja 1990-luvun menestymättömyyden vuodet huipentuivat kolmanteen voitottomaan, paalupaikattomaan vuoteen ja valtavien nk. Tulta Syöksevän Lohikäärmeen eli Claudio Lombardin luomien raivoisten tuhojen ja lukemattomien henkisten poltettujen siltojen jäänteitä tallissa korjaamaan saapui tallipäälliköksi tosiaan Lombardin tilalle kesken kauden 1993 itse Jean Todt josta tulikin lopulta melkoinen mies toki vaikeista jälleenrakennusvuosistakin huolimatta Maranellossa

    1994: Ferrarilla vihdoin ja viimein voitottomuuden putki katkesi Hockenheimissa ja samalla kertaa se katkaisi myös paalupaikattomuuden putken ja muutoin Ferrari sai vielä kaksi muuta paalupaikkaa.

    Jolloin oli tavallaan pieni putki jossa Ferrari menetti voittoja kahdesti Damon Hillille ja Williamsille kun paalupaikkoja kaudella sai Berger kahdesti ja Jean Alesi kerran ja Ferrarilla olisi ollut jo nopeilla radoilla eli Imolassa ja Monzassa voittomahdollisuudet Hockenheimin lisäksi, mutta traagiset Imolan tapahtumat jättivät jälkensä Bergeriin.

    Itävaltalainen ymmärrettävästi vetäytyi kisasta Ayrton Sennan onnettomuuden ja menehtymisen takia ja muutoin auton tekninen hauraus tai liiallinen tehoviive yhdessä bensankulutuksen hirmuisuuden kanssa pilasivat Ferrarin menestyskauden

    1995: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka tuli Gerhard Bergerille Spa-Francorchampsissa ja lopulta Berger ei saanut ainoatakaan voittoa kaudella paitsi alustavan voiton Interlagosissa ennen bensanäytesotkun tulosten palauttamista ja muutoin ainoa voitto oli Alesin Montrealissa paalupaikan ulkopuolelta kuten Bergerkin olisi saanut Interlagosissa mahdollisesti voittaessaan.

    Ferrarin auto oli kylläkin etenkin Alesin toimesta voittaa montakin kertaa kaudella kisoissa ennen teknisiä murheita tai mahdollisia taktisia varikkovirheitä kun taas Bergerillä voiton avaimet muutoin kaudella olivat taas lähinnä nopeilla radoilla eli Imolassa, Hockenheimissa ja Monzassa Spa-Francorchampsin paalupaikan lisäksi.

    Ferrarin auton tehoviive lyhentyi selvästi edeltävään kauteen nähden, mutta polttoaineen kulutus ei ja vieläkin ainakin ajoittain teknisessä kestävyydessä oli korjaamisen varaa minkä vuoksi V12-moottori jäi historiaan osin muutenkin ja välillä ehkä myös vain varmuuden vuoksi vaikka tuleva huippunimi Michael Schumacher olisi halunnut myös jatkaa V12-moottorisella autolla kunhan sitä vain olisi kunnolla testattu ja mahdollisesti moottorigeometrialtaan pienennetty.

    Tilalle tuli V10-moottori ja Michael Schumacherin tieltä saivat lähteä niin Alesi kuin Berger vaikkakin Berger tosin olisi saanut jäädä, mutta Berger halusi seurata ystäväänsä Alesia Benettonille

    1996: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kun voittoja edelleen tuli paalupaikan ulkopuolelta Barcelonassa, Spa-Francorchampsissa ja Monzassa ja ainoa pienputki oli Imolan ja Monacon Schumacherin paalupaikkojen meneminen voitottomiksi ja Magny-Coursissa Schumacher ei päässyt edes kisaan kun lämmittelykierroksella auto hajosi ja Hungaroringilläkin oli omat ongelmansa Eddie Irvinen tietenkin ollessa saamatta voittoa tai paalupaikkaa vaikkakin aloitti Ferrarilla uransa koko Ferrari-aikaansa vasten paremmin kuin Schumacher

    1997: Ferrarilla ei ollut putkea kun Schumacher voitti aina ollessaan paalupaikalla ja muutoin kaikkiaan viidesti joista kolme voittoa oli irtovoittoja ainoa paalupaikan kisa minkä Schumacher sai yksittäisenä oli Hungaroring minkä hän myöskin menetti Irvinen ollessa edelleen voitoitta ja paalupaikoitta

    1998: Ferrari oli lähellä jäädä jopa paalupaikoitta koko kaudella ennen kuin se sai kolmeen viimeiseen kisaan perättäiset paalupaikat joista se sai vain yhden voitoen eli Monzasta menettäen kaksi muuta voittoa Nürburgringille ja Suzukassa Suomen Mika Häkkiselle eli pieni putki oli, mutta ei varsinaista menestysputkea kun Schumacher voitti kauden muut voittonsa aina enimmäkseen paalupaikan ulkopuolelta ja Irvine ei ollut voittanut vieläkään tai saanut paalupaikkaa

    1999: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella taaskaan sen voittaessa ensimmäisen tallimestaruuden sitten vuoden 1983 kauden päätteeksi kun ainoa pienputki oli Sepangissa ja Suzukassa ja tätä ennen koko kaudella oli ollut vain yksi paalupaikka Montrealissa minkä Schumacher oli menettänyt Häkkiselle ja Irvine ei koskaan Ferrari-urallaan ajanut paalupaikalle tai voittanut paalupaikalta.

    Voittaen kuitenkin muutoin neljä kertaa ja Schumacher voitti kahdesti kaudella pysyteltyään osan kautta sivussa loukkaantumisen takia ja Mika Salo olisi voittanut mahdollisesti uran ainoan voittonsa Hockenheimissa paalupaikan ulkopuolelta

  19. #1099
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Viime aikojen viestien päätteeksi Ferrarin paalupaikkaputkien kääntymisestä ilman voittoa tulee asiaa tässä 2000-luvulta kokonaisuudessaan tähän viime vuoteen asti:

    2000: Ferrarilla oli pitkästä aikaa jälleen lyhyt putki kun nyt tuli ensimmäinen kuljettajienkin mestaruus sitten vuoden 1979 kauden päätteeksi, mutta putki oli keskikaudella Monacon, Montrealin ja Magny-Coursin aikaan Schumacherin toimesta ja näistä puhuttaessa vain kerran Schumacher onnistui voittamaan Montrealissa kun muutoin voitti David Coulthard.

    Schumacher ajoi muutoin voittoon jälleen useimmiten paalupaikan ulkopuolelta kuten myös Rubens Barrichello joka kykeni voittamaan Hockenheimin kisan paalupaikan ulkopuolelta ja muutoin oli saanut kerran paalupaikan Silverstonessa milloin alkukauden päätteeksi tai keskikauden aikana Ferrarilla itse asiassa oli toinenkin lyhyt putki tietyin ehdoin kun Barrichello ja Schumacher tosiaan saivat peräkkäiset paalupaikat Silverstoneen ja Barcelonaan ja periaatteessa aivan äärimmillään miettien kuuden kisan putkea kohti oli kaksi voittoa

    2001: Ferrarilla oli putki heti kauden alkuun jolloin Schumacher voitti kolmesta kisasta kaksi paalupaikalta ja muutoin oli useita pienempiä putkia kauden mittaan jolloin erinäisiä paalupaikan menetysputkia oli kolme kappaletta kun yksittäisiä tappioita tuli silloin tällöin ja Barrichello ei saanut paalupaikkaa kaudella

    2002: Ferrarilla oli ensimmäistä kertaa ainakin laskelmieni mukaan koskaan sinänsä toinen perättäinen selkeämpi putki jossa voittoja tuli tai jäi tulematta juurikin Williamsin ylivoiman takia aika-ajoissa jolloin juurikin pisin aika-ajollinen menestyputki oli vain Imolassa, Barcelonassa ja A1-Ringillä ja kaikkiaan Schumacher voitti myös paalupaikalta, mutta enimmäkseen juurikin ulkopuolelta käsin kun taas Barrichello voitti vain Hungaroringillä paalupaikan ulkopuolelta kisan

    2003: Vaikka Ferrari oli erittäin menestyksekäs niin sillä ei ollut varsinaista putkea kaudella jossa se olisi menettänyt pitkäaikaisemmin voittojaan vaan lähinnä heti kauden alkuun Melbournessa ja sen jälkeen Interlagosissa minkä jälkeen käytännössä aina tuli voittoa paalulta käsin kun ajettiin joskin ei erityisemmin putkeen niin Schumacherille kuin Barrichellolle paalupaikalta käsin vaikkakin sen ulkopuolelta taas hyvinkin monta voittoa

    2004: Ferrari oli putkineen niin suvereeni voittojen osalta lajissa, että se ei varsinaisesti kärsinyt lainkaan menetyksiä vaikkakin ei voinut myöskään oikein kärsiä sellaista putkea jossa se olisi varsinaisesti niitä menettänytkään kun Schumacher voitti aina paalupaikalta ja vain Barrichello menetti kerran kaudella kotiyleisönsä edessä sen kauden päätteeksi Interlagosissa missä Montoya voitti ja Schumacherilla oli toki myös paalupaikan ulkopuolisiakin voittoja

    2005: Ferrari sai jälleen erittäin nöyryyttävän huonolla kaudella suurilta osin vain ja ainoastaan renkaanvaihtokieltosäännön takia siitä tuloksena vain farssivoiton Indianapolisista Schumacherin johdolla ja muutoin ei voittanut toki balsamina muutoin suuriin haavoihinsa Hungaroringin paalupaikkakisaa Schumacherin osalta kun Barrichello ei tietenkään voittanut viimeisellä Ferrarin ajan kaudellaan yhtäkään kisaa kun ainut voittomahdollisuus käytännössä oli Indianapolisin protestikisassa

    2006: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kun tappiot olivat aina yksittäisiä voittoineen lyhyiden putkien jälkeen kun loppukaudesta Felipe Massa onnistui pirteydellään vähän elvyttämään Ferrarin alakuloisempaa taivalta aika-ajojen suhteen.

    Vaikka kisoissa Ferrari tietenkin pärjäsi läpi kauden melko hyvin ja Massakin voitti kauden aikana kahdesti menettäen tosin paalukisansa kerran Suzukassa Alonsolle ja voitot Massalle tulivat paalupaikalta suoman edun turvin ja Schumacher viimeisellä Ferrarin kaudellaan ei voittanut enempää kuin kaksi kisaa paalupaikkaa kohtikin ja muutoin voitot tulivat useimmiten jälleen paalupaikan ulkopuolelta käsin

    2007: Kimi Räikkösen mestaruuskaudella Ferrari oli suvereeni oikeastaan vain ihan kauden alussa missä neljää kisaa kohti se menetti voiton vain kerran Fernando Alonsolle Kimin voittaessa tietenkin kauden avauksen ja Massan voittaessa kahdestikin minkä jälkeen uutta sellaista menestysputkea tai tappioputkea ei tullut vaan välillä Massa voitti Kimin paalukisoja ja Räikkönen voitti Felipen paalukisoja, mutta jälleen todella varsinaista hukkaputkea paalupaikan voittojen menetyksen suhteen ei ollut

    2008: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella kun tappiot paalupaikkoja kohden olivat mitätöntä ja yksittäistä luokkaa Ferrarille, mutta tuhoisaa luokkaa Felipe Massalle ja erikoisesti Massa ei juurikaan menettänyt voittojaan kiistakumppanilleen Lewis Hamiltonille kauden mittaan paljoakaan vaan omien alkukauden myös tuhoisten ajovirheiden osalta oikeastaan muutoin vain juurikin Kimille tai Fernando Alonsolle vaikkakin pienen takaisinmaksun Massa sai Magny-Coursista missä Räikkönen otti paalupaikan, mutta Massa voitti kilpailun

    2009: Ferrarilla ei ollut putkea kaudella koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja ja voittikin vain kerran tietenkin Kimi Räikkösen toimesta Spa-Francorchampsissa kun automalli oli huonoin aikoihin Ferrarilta sinä vuonna

    2010: Ferrarilla ei ollut putkea kun se voitti aina vain kuin se pääsi paalupaikalle eli tässä tapauksessa Alonso voitti Monzassa ja Yas Marina Bayssa ja muutoin kaikki voitot Alonsolle tuli paalupaikan ulkopuolelta ja Hockenheimissa Massan voiton kustannuksella tallimääräyksellä

    2011: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei Red Bullin sarjan jyräämisen aikana saavuttanut kertaakaan paalupaikkaa kaudella ja Alonso voitti vain kerran Silverstonessa kaudella Massan jäädessä tietenkin voitoitta

    2012: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella kun se sai taas vain kaksi paalupaikkaa koko kauden aikana ja molemmat Alonson toimesta Silverstonessa ja Hockenheimissa mistä kahdesta Hockenheimissa Alonso myös voitti ja muutoin Alonso voitti paalupaikan ulkopuolelta ja Massa jatkoi voitottomuuttaan

    2013: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja ja Alonso voitti kaudella vain kahdesti Shanghaissa ja Barcelonassa Ferrarille ja Massa jatkoi yhden voitottoman kauden liian pitkään ja lopultakin sai lähteä tallista

    2014: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja eikä erittäinkin pitkästä aikaa lainkaan voittojakaan kaudella Alonson jatkaessa tallissa ja Kimi Räikkösen palattua talliin

    2015: Ferrarilla ei ollut putkea kun se sai vain yhden ainoan paalupaikan koko vuonna Mercedeksen hallitsemassa sarjassa Yas Marina Bayn kisasta ja muutoin voitti kisoja Sebastian Vettelin voimin kaudella kolme kertaa millä Ferrari palasi edes voittokantaan

    2016: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei jälleen kyennyt saavuttamaan ainoatakaan paalupaikkaa tai edes voittoa koko vuonna vaikkakin Barcelonassa Kimi Räikkönen oli todella lähellä ottaa voiton mikä tietysti jäi saamatta ja Vettelin osalta vuosi 2016 ja osin myös vuosi 2015 oli voitoista huolimattakin oppivuosi jolloin Kimillä meni ehkä verraten kaikkein parhaiten Vetteliin nähden vaikkakin Räikkösellä oli enemmän mahdollisuuksia voittoon kaikkiaan uudella Ferrari-ajallaan oikeastaan vain vuosina 2017 ja 2018 mihin mennessä Vettel oli kuitenkn jo kovemmassa iskussa

    2017: Ferrarilla ei ollut putkea kun se saavutti koko kauden aikana viisi paalupaikkaa koko kaudella satunnaisesti sieltä täältä joista yksi meni Räikköselle ja loput Vettelille ja Vettel voitti ainoana miehenä Ferrarilla kauden aikana viidesti siinä missä toki Räikköselläkin oli voittomahdollisuudet monestikin

    2018: Jälleen vuoden 2007 tapaan Ferrari aloitti kauden hyvin jolloin kaikkiaan sillä neljää kisaa kohden oikeastaan oli putki heti avauskisan jälkeen milloin oli kolme paalupaikkaa putkeen joista tosin Ferrari menetti kaksi voittoa.

    Kun yhden voiton muutoin Vettel sieppasi heti kauden avauksessa Lewis Hamiltonin Mersun nenän edestä, mutta lopulta Ferrari kykeni pitkälti voittamaan jälleen vain paalupaikan ulkopuolelta jolloin tavallaan Ferrarilla oli putki ja tavallaan ei ollut.

    Myöhemmin kaudella Räikkönen sai paalupaikan Monzassa ja pitkien ja rankkojen vaiheiden jälkeen voitti kuin voittikin Austinissa Ferrarilla uransa näillä näkymin viimeisen Ferrari-voittonsa ja ehkä ihan uransakin kun Alfa Romeollakin on omat vaisuudet menossa.

    Virka Kimillä osin muutenkin tuntuu olevan jo eläketason virka vaikkakin tämä kausi Ferrarille Kimi ratissa olisi ollut todennäköisesti se lopullisen lopullinen menestyspotti kun potentiaalia on vain ollut jo niin helskutin paljon enemmän kuin muilla Kimin Ferrarin kausilla olisi ollutkaan vuosina 2014-2018.

    Valitettavasti suomalaisittain eihän se hyvältä näyttänyt kun Charles Leclerc oli niin nuori kun oli ja lisäksi vielä voittojakin Kimillä oli vain yksi Vettelin viittä kauden voittoa ja kaikkiaan 13 voittoa kohti yhteisiltä ajovuosilta kun se 5-6 voittoa olisi ainakin pitänyt olla vuosien 2015-2018 väliltä tai sitten se uran toinen ja nyt varmasti saamatta jäänyt mestaruus taskussa vielä tämänkin vuoden ajaksi Ferrarille jääntiin ja tietenkin mielellään edes se 10-12 voittoa mestaruudessa kiinni olemisen lisäksi mikäli ne muutoin ei olisi ollut mahdollista mestaruutta vasten saavuttaa

  20. #1100
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Kaikkiaankin siis tällä kaudella Ferrarin osalta kriittisesti puhuttuna se on tosiaan menettänyt tallinsa historiallistakin taustaa vasten harvinaisen paljon voittoja paalupaikalta tai ainakin se niitä jo sivuaa niiden putkiensa osalta.

    Mikäli vielä nyt Austiniin ja Interlagosiin jatkuisi samanlaiset paalupaikoilta tapahtuneet voiton menetykset puhumattakaan sitten Abu Dhabiin asti niin sen jälkeen Ferrarilla olisi kieltämättä erittäin ikävä ennätys hallussaan ainakin La Famiglian osalta mitä ei haluta Maranellon isojen pomojen tai nk. Suljettujen Ovien Johtajan eli nykyisen Il Commendatoren tai Enzon pojan toimistossa nähdä tai kuulla.

    Etenkin kun nythän tällä kaudella pitäisi olla ne kaksi kovaa nimeä nimeltä Leclerc ja Vettel, mutta joilla välillä tuntuu kovapäisyyttä olevan keskenään ja jotka tietenkin ensi kautta silmällä pitäen hakevat kaikkien aikojen asetelmiaan joista Leclerc hyvin todennäköisen lopullista huippukuljettajan läpimurtoa varten vaikka lajin tulevaisuuden nimi Leclerc on kyllä jo näilläkin näytöillä mahdollisesti huonommankin kauden vain tullessa tielle ja Vettel tietysti hakee ehkä jälleen yhtä saumaa mestaruuteen joka voi aina tietysti olla myös saksalaisen viimeinen.

    Etenkin kun menestystä mestaruuksien muodossa Vettelillä jo on yllin kyllin, mutta ne ovat kaikki vain tulleet tallin kultapojun asemassa ja ajoittain härskein ja kyseenalaisin keinoin mitä alemmas on vajonnut enintään Lewis Hamilton nykykuskeista ja lähihistoriallisemmin lähinnä Fernando Alonso ja Michael Schumacher kun historialliset esikuvat olivatkin sitten jo Ayrton Senna ja Niki Lauda.

  21. #1101
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Daniel Ricciardo on F1:ssä näinä päivinä tämän hetken kuljettajista ainoa joka on urallaan kahdesti hylätty kisasta joista toinen tuli Suzukassa.

  22. #1102
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Nigel Mansellin uran aikana tuli myös kaksi hylkäystä kisasta ja usein oli hylkäysuhkiakin.

    Useimmiten erikoisin ja osin kyllä ehkä typerin hylkäyksen syy jossain määrin ihan oikeasti omana mokana tai sitten ehkä jopa varikkomuurin mokana oli tietenkin Montrealin 1989 kisassa.

    Siinä Mansell lähti ajamaan varikkovalojen ollessa punaisina muutenkin kisaa yhdessä Benettonin Alessandro Nanninin kanssa ennen kuin koko kisa oli ylipäätään alkanutkaan ja kun tuolloinkaan lämmittelykierroksella ei saanut ajaa kisavauhtia tai ohitella toisia kuskeja minkä ehti niin musta lippuhan siitä sitten molemmille palkinnoksi tuli.

    Kun tuota on miettinyt viimeisen 30 vuoden aikana ajoittain aika paljonkin niin yleensä tuon tason tilanteissa tuomaristo olisi voinut myös tehdä silmien ummistuksen ja vain ehkä merkitä jonkinlaisen vakavan varoituksen yhdessä ehdollisen kilpailukiellon kanssa.

    Mansell kun uransa aikana muutenkin joitakin kertoja syyllistyi myös ajouransa aikana esimerkiksi samalla kaudella muun muassa Adelaidessa 1989 Course Carin ohitukseen niin tuolloin hylkäyksen arvoisen teon ja mustan lipun sijaan yksinkertaisesti tuon kisan epäonnistuneen lähdön myötä Mansellin ja Eddie Cheeverin suorittama hylkäyksen arvoinen teko mitätöitiin ja otettiin uusi lähtö.

    Toisin sanoen Montrealin kisan tuomaristo olisi voinut vuonna 1989 julistaa Mansell-Nannini-tason kisailuperseilyn myös vain tallien virheeksi tai lähtövirheeksi ja vain ottaa yksinkertaisesti uuden lämmittelykierroksen kisaan jolloin kaikki olisivat saaneet lähteä kisaan tietenkin sillä ehdolla, että Mansell ja Nannini olisi sitten seuraavasta kerrasta hylätty muitta mutkitta lämmittelykierroksenkin aikana.

    Tietenkin myös kuljettajille armosta oikeudessa käynti olisi voinut kuitenkin merkitä Ferrarille ja Benettonille mahtavaa sakkoa ihan vain siksi, että niiden ajajia ei olisi osattu pitää radalla kurissa.

    Tosin ehkä hylkäykseen todella vaikutti se typerä keskinäinen kisailu ja ennen kaikkea aivan liian ylikova vauhti lämmittelykierroksella tietenkin toistuvasti tapahtuneiden muiden autojen ohittelun lisäksi Montrealissa 1989.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 04.11.2019 12:54.

  23. #1103
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Michael Schumacher sai myös uransa aikana kaksi kertaa hylkäyksen kisassa ja tietenkin erikoisesti vuonna 2004 Adelaiden 1994 kisan jälkikäteen erillisesti järjestetyssä tutkinnassa tuon kohutapauksen kunniaksi Michael Schumacher sitten olisi hylätty kisasta tai tempustaan.

    Ihme kyllä, että vuonna 1994 eivät sitten Adelaiden tuomarit viiden päivän kohuoikeudenkäynnillä saaneet samaa päätöstä tehdyksi.

    Tosin eihän edes Frank Williamskaan lopulta valittanut ajanmukaisesti tuomiosta tai tehnyt vuoden 1994 loppuun mennessä sitä lopullista kunnon valitusta niin tulos oli sitten se mikä oli.

    Ja kun lopulta Schumi tosiaan oli jo siihen seinään osunut itse pahasti vaurioittaen autoaan ja osin koko juttu oli myös Damon Hillin oma virhe huonossa kulmassa mennä sitten osumaan Schumiin.

  24. #1104
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Suomen Keke Rosberg hylättiin aikanaan myös uransa aikana kahdesti ja molemmilla kertaa Brasilian Rio de Janeirossa.

    Toki vuosien 1979-1983 aikana Kekellä oli useita kertoja F1-kisojen tuomareiden kanssa erimielisyyksiä ajoistaan radalla ja useita kertoja suomalaista yritettiin vaatia käyttäytymään ja jokunen kerta meni myös suomalaisen turhaksi hylkäysuhkailuksi tuomareiltakin.

    Pahimmat ja itsepäisimmät inttäjät tuomareista Kekeä kohtaan tuntuivat olevan Monzassa, mutta muuallakin töykeää asennetta suomalaista kohtaan tuomareilta esiintyi.

    Vaikkakin suurin osa näistä ongelmista oli tietenkin Keken nk. Huonojen Tallien Vuosina 1979-1981 enemmän kuin huipputallin aikoina, mutta eivät tuomarit Williams-aikoinakaan ihan aina Kekeen iloisesti suhtautuneet.

    Etenkin kun suomalainen sanoi liian tiukkaan ja suoraan asioita tuomariston mielestä.

    Pahimpina aikoina itse Frank Williams joutui viemään suomalaisen pois tuomariston tiloista järjestämästä liiankin julkista kohunäytöstä kun Keke lausui liian kovia sanoja tuomariston suhteesta erääseen tiettyyn ranskalaiseen lajipamppuun ja kuljettajaan.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 04.11.2019 13:07.

  25. #1105
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Juan Pablo Montoya oli vuosina 2004-2005 melkoinen kohukuljettaja jolle tuli harmittavasti aikanaan useampikin hylkäys kisasta ja ainakin yhdessä kisassa oli myös hylkäyksen uhka.

    2004 Montrealissa Montoya hylättiin jarrujen laittomuuden johdosta ja 2004 Indianapolisissa liian myöhään suoritetusta vara-autoon vaihdosta sen jälkeen.

    2005 Montrealissa Montoya hylättiin varikkovalon punaisella palamisesta tapahtuneesta radalle menosta siitä huolimatta ja myös surullisessa Indianapolisissa 2005 Montoyaa epäiltiin hylkäyksen alaisesta teosta jonka syyt jäivät tuon kisan farssin takia suurilta osin hämärän peittoon.

    Toisaalta kun Montoya ei koskaan lähtenyt kisaan mukaan niin ei häntä voinut myöskään tuomita mistään teosta.

    Kun vielä Montoyan kolarit 2006 Montrealissa ja 2006 Indianapolisissa laskee mukaan niin Montoyalla totisesti ne kisat eivät olleet hänen lopulta myös tapahtuneen uran äkkiloppumisen myötä mitään hyviä paikkoja menestyksen suhteen.

  26. #1106
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Tähän alle tulevat vielä ne kuljettajat joilla on ollut urallaan kaikkien aikojen eniten hylkäyksiä tai suoria mustia lippuja kisoistaan, mutta tässä tapauksessa Tapaus Tyrrell 1984 pahentaa tilannetta Stefan Bellofin, Martin Brundlen ja Stefan Johanssonin osalta:

    Stefan Bellof 12 hylkäystä

    Martin Brundle 9 hylkäystä

    Stefan Johansson 4 hylkäystä

    Takuma Sato 4 hylkäystä

    Elio de Angelis 3 hylkäystä

    Niki Lauda 3 hylkäystä

    Nigel Mansell 3 hylkäystä

    Juan Pablo Montoya 3 hylkäystä

    Mika Salo 3 hylkäystä

    Ayrton Senna 3 hylkäystä

    John Watson 3 hylkäystä

    Manfred Winkelhock 3 hylkäystä

  27. #1107
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Vaikka viime aikoina onkin paljon kauhisteltu tuoreen maailmanmestarin sen varmistaneena eli Lewis Hamiltonin paalupaikattomuuden putkea niin ei nykyinen ole edes Hamiltonin pisin.

    Pisin Hamiltonin paalupaikaton putki on ollut 26 kisan mittainen aikavälillä Montreal 2010-Yeongam 2011.

    Eli vielä on matkaa siihenkin.

  28. #1108
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Austinissa ei tänä vuonna hyvää ollut vain itse kisa päättyen suomalaisjuhliin Valtteri Bottaksen voittaessa ja Lewis Hamiltonin varmistaessa maailmanmestaruutensa.

    Pelot tietysti Bottaksen osalta on vielä Nico Rosbergin 2015 kaltaisessa loppukauden menestysputkessa ennen taas seuraavan vuoden oletettavaa pettymystä jonka suomalainen toivottavasti myöskin osin suomalaisen Nico Rosbergin tapaan osoittaa vääräksi.

    Nicokin joutui tekemään paljon työtä asian eteen ja niin joutuu varmasti Valtterikin eikä sekään välttämättä riitä kun ne erikoiset suvantovaiheet on vain kyettävä päättämään joskin epäonneakin Valtterilla on ollut ajoittain kauden käännekohdissa siinä missä Hamiltonilla sitä ei juuri ole ollut lainkaan Mersu-vuosinaan ainakin suuremman menestyksen aikana.

    Sen enempiä Lewistä tai Valtteria pohtimatta Austinissa hyvää tänä vuonna oli myös äärimmäisen jännittävä ja tasainen aika-ajo aikoihin.

    Silloin kun tuomaristo ei yritä lähtöruuturangaistuksillaan liikaa sekoittaa pakkaa niin muistini mukaan tämä aika-ajo taisi olla ensimmäinen sitten Silverstonen 2003 milloin kolmen eri tallin autot olivat vain kymmenyksen sisällä toisistaan.

    Toki tuon aikarajan sisällä ja jopa allekin ollaan oltu kuten viimeksi ihan tänä vuonnakin, mutta tuolloin kyse on ainakin nyt ymmärtääkseni ollut tilanteesta jossa aina myös huipputallin tallikaveritkin ovat kolmen joukossa joista tuorein esimerkki muun muassa Silverstonesta missä oli Bottas-Hamilton ja Charles Leclerc kolmen kärki.

  29. #1109
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Mikäli Lewis Hamilton ei jostain syystä saisi enää paalupaikkaa Interlagosissa tai kauden päätöskisassa Abu Dhabissa niin hänellä olisi maailmanmestarina vähemmän paalupaikkoja kuin kilpailijoillaan ja hänen sijoituksensa olisi huonoin paalupaikkatilastossa mestareiden joukossa vähään aikaan kun muun muassa Charles Leclercillä ja Valtteri Bottaksella on jo enemmän paalupaikkoja.

    Itse asiassa edellinen mestari jolla olisi niin vähän paalupaikkoja tai nopeutta suhteessa mestaruuteensa nähden olisi Kimi Räikkönen jolla vuonna 2007 maailmanmestaruusvuotenaan oli vain kolme paalupaikkaa siinä missä Hamiltonilla oli sinä vuonna jo kerralla heti alkuun 6 paalupaikkaa ja samoin myös Felipe Massalla.

    Samalla tässä asiassa kyse olisi myös mestareiden paalutilastossa joko kärkipaikan pitämisestä mestaruuskaudellaan tai huonoimmillaan toisena olemisesta siinä missä Hamilton nyt ja Räikkönen vuonna 2007 olivat kolmanneksi parhaimpia.

  30. #1110
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Mestareiden paalupaikat ja sijoitukset paalutilastoissa vuosina 1950-2018 suhteessa muihin kuljettajiin nähden tulevat seuraavaksi tähän alle kun Indy 500:n kisoja 1950-1960 en laske tähän mukaan ja kun Denny Hulme vuonna 1967 ja Niki Lauda vuonna 1984 jäivät huonoimmiksi kun he eivät saaneet edes paalupaikkaakaan kauteen ja teen myös niin, että viestin laajuuden myötä tähän tulevat ensin vain vuodet 1950-1959 ja loput vuodet sitten vuosikymmenittäin seuraavissa viesteissä:

    1950: Giuseppe Nino Farina 2 paalupaikkaa ja toinen kun Juan Manuel Fangio vei 4 paalupaikkaa nimiinsä jolloin Fangio oli paras ja Farina toinen

    1951: Juan Manuel Fangio 4 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Alberto Ascari vei 2 paalupaikkaa nimiinsä ja Jose Froilan Pepe Gonzalez sai yhden jolloin Ascari oli toinen ja Pepe Gonzalez kolmas

    1952: Alberto Ascari 5 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Giuseppe Nino Farina vei 2 paalupaikkaa nimiinsä jolloin Ascari oli paras ja Farina toinen

    1953: Alberto Ascari 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Juan Manuel Fangio vei 2 paalupaikkaa nimiinsä jolloin Ascari oli paras ja Fangio toinen

    1954: Juan Manuel Fangio 5 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Giuseppe Nino Farina, Jose Froilan Pepe Gonzalez ja Alberto Ascari olivat kaikki kolme yhden paalupaikan omistajina jaetulla toisella sijalla tilastossa

    1955: Juan Manuel Fangio 3 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Jose Froilan Pepe Gonzalez, Eugenio Castellotti ja Stirling Moss olivat kaikki kolme yhden paalupaikan omistajina jaetulla toisella sijalla tilastossa

    1956: Juan Manuel Fangio 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Stirling Moss vei 1 paalupaikan nimiinsä jolloin Fangio oli paras ja Moss toinen

    1957: Juan Manuel Fangio 4 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Stirling Moss vei 2 paalupaikkaa nimiinsä ja Stuart-Lewis Evans sai yhden jolloin Moss oli toinen ja Evans kolmas

    1958: Mike Hawthorn 4 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Stirling Moss vei 3 paalupaikkaa nimiinsa ja kun Juan Manuel Fangio, Tony Brooks ja Stuart Lewis-Evans olivat kaikki kolme yhden paalupaikan omistajina jaetulla kolmannella sijalla tilastossa

    1959: Jack Brabhamilla oli vain 1 paalupaikka ja hän oli jaetulla kolmannella sijalla tilastossa yhdessä Jo Bonnierin yhden paalupaikan kanssa kun mestari paaluissa olisi ollut Stirling Moss 4 paalupaikalla ja Tony Brooks olisi ollut toinen 2 paalupaikalla nimissään

  31. #1111
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Jatketaan edellisen vastauksen pohjalta nyt vuosilla 1960-1969:

    1960: Jack Brabhamilla oli 3 paalupaikkaa ja hän oli vasta toiseksi paras paalupaikkamies kaudella kun Stirling Moss olisi ollut mestari paalupaikoissa 4 paalupaikan turvin ja kun John Surteesilla ja Phil Hillillä olisi ollut vain 1 paalupaikka heitä kohti

    1961: Phil Hill 5 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Stirling Moss, Wolfgang von Trips ja Jack Brabham kaikki kolme yhden paalupaikan omistajina jaetulla toisella sijalla tilastossa

    1962: Graham Hillillä oli vain 1 paalupaikka ja hän oli jaetulla toisella sijalla tilastossa yhdessä John Surteesin ja Dan Gurneyn kanssa kun mestari paaluissa olisi ollut Jim Clark 6 paalupaikalla

    1963: Jim Clark 7 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Graham Hill vei 2 paalupaikkaa nimiinsä ja kun John Surteesilla oli 1 paalupaikka nimiinsä jolloin Clark oli paras, Hill toinen ja Surtees kolmas

    1964: John Surteesilla oli 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut vasta jaetulla toisella sijalla yhdessä Dan Gurneyn kahden paalupaikan kanssa kun mestari paaluissa olisi ollut Jim Clark 5 paalupaikalla ja Graham Hill piti perää nelostilalla yhdellä paalupaikalla

    1965: Jim Clark 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Graham Hill vei 4 paalupaikkaa nimiinsä jolloin Clark oli paras ja Hill toinen

    1966: Jack Brabham 3 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun John Surtees ja Jim Clark veivät 2 paalupaikkaa nimiinsä pitäen jaettua toista sijaa hallussaan ja jaetusti kolmansia yhdellä paalupaikalla olivat Lorenzo Bandini ja Mike Parkes

    1967: 'Karhun' ollessa saamatta paalupaikkaakaan kaudelta mestari paalujen perusteella olisi ollut Jim Clark 6 paalupaikalla, toinen olisi ollut Graham Hill 3 paalupaikalla ja Jack Brabham olisi ollut kolmas 2 paalupaikalla

    1968: Graham Hillillä oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut jaetusti toinen yhdessä Jochen Rindtin kahden paalupaikan kanssa kun paalupaikkatilastoin mestari kaudella olisi ollut Chris Amon 3 paalupaikalla ja jaetusti kolmansia olivat 1 paalupaikalla Jim Clark, Jacky Ickx, John Surtees, Jo Siffert ja Mario Andretti

    1969: Jackie Stewartilla oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut jaetusti toinen yhdessä Jacky Ickxin ja Jack Brabhamin kanssa kun Jochen Rindt olisi ollut paalupaikkatilastoin mestari kaudella 5 paalupaikalla

  32. #1112
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edellisen parin viestin pohjalta olisi nyt vuorossa vuodet 1970-1979:

    1970: Jochen Rindtillä oli vain 3 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen kun jaetusti paalupaikkatilastoin mestareita tai mestaruuden ratketessa muilla sijoin kuten vaikka voitoin mestari olisi Jacky Ickx kun tosiaan Ickx ja Jackie Stewartilla oli molemmilla 4 paalupaikkaa ja perää pitivät Jack Brabham ja Clay Regazzoni 1 paalupaikalla jaettuina kolmansina olleilla paikoillaan

    1971: Jackie Stewart 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Jacky Ickx oli toinen 2 paalupaikalla ja Clay Regazzonilla, Jo Siffertillä ja Chris Amonilla oli kullakin heitä kohti 1 paalupaikka mikä tarkoitti jaettua kolmospaikkaa

    1972: Emerson Fittipaldilla oli vain 3 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa kun mestari olisi ollut Jacky Ickx 4 paalupaikan turvin ja Jackie Stewart olisi ollut kolmas 2 paalupaikalla ja Carlos Reutemann, Chris Amon ja Peter Revson olisivat olleet jaetulla nelostilalla 1 paalupaikan omistaneina

    1973: Jackie Stewartilla oli vain 3 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa kun Pohjoismaiden ja Skandinavian ensimmäinen F1-mestari juurikin paalupaikoin kruunattuna olisi ollut tietenkin Ruotsin Ronnie Peterson 9 paalupaikalla ja Clay Regazzoni, vihdoin ja viimein urallaan paalupaikan saavuttanut Denny 'Karhu' Hulme ja Emerson Fittipaldi olisivat olleet kukin miestä kohti saavutetulla yhdellä paalupaikalla jaettuja kolmansia

    1974: Emerson Fittipaldilla oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa kun Niki 'Maailman Nopein Kuljettaja' Lauda olisi ollut mestari 9 paalupaikkaa kauteen saaneena edeltävän kauden Ruotsin Ronnie Petersonin tyyliin ja Ronnie, Clay Regazzoni, Patrick Depailler ja Carlos Reutemann olivat kukin jaetulla kolmostilalla yhden paalupaikan kauteen saavuttaneina

    1975: Niki Lauda 9 paalupaikkaa ja mestari myös paaluissa sementoiden Maailman Nopeimman Kuljettajan maineensa jolloin toinen olisi ollut paalupaikoin nimettynä Jean-Pierre Jarier 2 paalupaikalla ja jaettuina kolmansina olisivat olleet Carlos Pace, Vittorio Brambilla ja Tom Pryce kukin 1 paalupaikan omistaneina

    1976: James Hunt 8 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Niki Lauda olisi ollut toinen 3 paalupaikkaa saaneena ja jaettuina kolmansina olisivat olleet Clay Regazzoni, Jody Scheckter, Ronnie Peterson ja Jacques Laffite kukin 1 paalupaikan saavuttaneina

    1977: Niki Laudalla oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut kolmas paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa kun Mario Andretti olisi ollut mestari 7 paalulla ja James Hunt olisi ollut toinen 6 paalulla ja perää pitivät John Watson ja Jody Scheckter 1 paalupaikan saavuttaneina

    1978: Mario Andretti 8 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Ronnie Petersonilla oli 3 paalupaikkaa ja kolmas olisi ollut Carlos Reutemanna 2 paalupaikalla ja jaettuina neljänsinä olisivat tulleet 1 paalupaikan omistaneina Niki Lauda, John Watson ja Jean-Pierre Jarier

    1979: Jody Scheckterillä oli vain 1 paalupaikka ja hän olisi ollut jaetusti viides yhdessä Gilles Villeneuven kanssa kun paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa Jacques Laffite ja Jean-Pierre Jabouille olisivat olleet 4 paalupaikan voimin alustavat maailmanmestarit ja muilla sijoin ratkaistaessa Laffite olisi ollut maailmanmestari kahdella voitolla Jabouillen ollessa toinen kun muutoin kolmas olisi ollut Alan Jones 3 paalupaikalla ja neljäs Rene Arnoux 2 paalupaikalla ja mikäli esimerkiksi Imolan ottaisi huomioon niin siinä tapauksessa Villeneuve olisi ollut jaetusti neljäs kuten Rene Arnoux oli ja Scheckter olisi ollut kuudes ja huonoin

  33. #1113
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Edellisen kolmen viestin pohjalta nyt olisivat vuorossa vuodet 1980-1989:

    1980: Alan Jones ja Rene Arnoux jaettuja mestareita 3 paalupaikalla ennen kuin muutoin voittojen turvin maailmanmestari olisi ollut Jones 3 voitolla ja Jaraman hylätty kisa olisi tuonut vielä yhden voiton lisää jolloin Arnoux muilla sijoin olisi ollut toinen ja jaettuja kolmansia olivat Jean-Pierre Jabouille ja Nelson Piquet 2 paalupaikalla ja jaettuja neljänsiä olivat Jacques Laffite ja Bruno Giacomelli 1 paalupaikalla ja Jaraman hylätyn kisan paalupaikalla Laffitellakin olisi ollut niitä kaksi jolloin Giacomelli olisi ollut muutoin huonoin vain yhdellä paalupaikalla ja kuutostilalla

    1981: Nelson Piquet ja Rene Arnoux jaettuja mestareita 4 paalupaikalla ennen kuin muutoin voittojen turvin maailmanmestari olisi ollut Piquet 3 voitolla ja Kyalamin hylätty kisa olisi tuonut vielä paalupaikan lisää jolloin Piquet sitten 5 paalupaikalla olisi ollut mestari paalupaikoin jaettavassa mestaruuskamppailussa ja Carlos Reutemann ja Alain Prost olivat jaetulla kolmansia 2 paalupaikalla ja vaikka Kyalamin hylätty voitto olisi tehnyt Reutemannista maailmanmestarin vuonna 1981 niin paalutilastoin hän ei olisi ollut mestari sittenkään ja jaettuja neljänsiä olivat Riccardo Patrese ja Gilles Villeneuve 1 paalupaikalla

    1982: Keke Rosbergilla oli vain 1 paalupaikka ja hän olisi ollut jaetusti neljäs yhdessä Andrea de Cesariksen, Nelson Piquetin ja Mario Andrettin kanssa kun jaetusti mestareita 5 paalupaikalla olisivat olleet Alain Prost ja Rene Arnoux 5 paalupaikalla ennen kuin muutoin kakkostilojen turvin mestari olisi ollut Prost ja Arnoux olisi ollut toinen vaikka esimerkiksi Rio de Janeiron diskauksen ollessa laiton ja tulosten palautuessa ennalleen Arnoux olisi ollut maailmanmestari siinä tapauksessa Didier Pironin ollessa kolmas 2 paalupaikalla ja muutoin Rosbergin sijoitus olisi ollut neljäs selkeästi eroteltuna kolmella kakkostilalla kun Piquet olisi ollut selkeämmin eroteltuna viides ja Rio de Janeiron diskauksen ollessa laiton ja tulosten palautuessa ennalleen Piquetilla olisi ollut myös 2 voittoa, de Cesaris kuudes ja Andretti huonoimpana seitsemäs kun de Cesariksella löytyi sijojen puuttuessa kuitenkin yksi kuutospaikka kun Andrettilla ei ollut kuin vain Monzan kolmostila muiden kahden ajon ollessa keskeytysajoja

    1983: Nelson Piquetilla oli vain 1 paalupaikka ja hän olisi ollut jaetusti neljäs yhdessä Keke Rosbergin, Riccardo Patresen ja Elio de Angeliksen kanssa kun jaetusti mestareita 4 paalupaikalla olisivat olleet Rene Arnoux ja Patrick Tambay 4 paalupaikalla ennen kuin muutoin voittojen turvin maailmanmestari olisi ollut Arnoux Tambayn jäädessä kakkostilalle ja Alain Prost olisi ollut kolmas 3 paalupaikan turvin ja Keken suhteen tarkemmin eroteltuna Rosberg olisi ollut viides Piquetin ollessa selkeästi neljäs ja Patresen ollessa viides kolmannen tilansa turvin ja de Angeliksen parhaimman sijan ollessa aina kuudes hän olisi ollut myös kuudes ja huonoin ja mikäli Mestareiden Ajo olisi laskettu mukaan niin Rosberg olisi ollut jaetulla kolmannella tilalla yhdessä Prostin kanssa

    1984: 'Maailman Nopeimman Kuljettajan' ollessa saamatta paalupaikkaakaan kaudelta mestari paalujen perusteella olisi ollut Nelson Piquet 9 paalupaikalla Alain Prostin ollessa toinen 3 paalupaikalla ja jaetusti kolmansia 1 paalupaikan turvin olisivat olleet Elio de Angelis, Michele Alboreto ja Patrick Tambay ja Nigel Mansell

    1985: Alain Prostilla oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut jaetusti toinen yhdessä Keke Rosbergin kanssa ja tarkemmin ajateltuna selvästi toinen kun Rosberg olisi ollut kolmas ja maailmanmestari paalupaikoin olisi ollut kaudella Ayrton Senna 7 paalupaikan muodossa ja jaettuja neljänsiä olisivat olleet Michele Alboreto, Elio de Angelis, Teo Fabi, Nelson Piquet ja Nigel Mansell

    1986: Alain Prostilla oli vain 1 paalupaikka ja hän olisi ollut jaetusti viides yhdessä Keke Rosbergin kanssa ja tarkemmin eroteltuna Prost olisi ollut viides voittojen perusteella ja Rosberg valitettavasti huonoin kuutospaikalla kun maailmanmestari paalupaikoin mitaten olisi ollut Ayrton Senna 8 paalupaikalla kun jaetulla toisella sijalla tilastossa oleilivat Nigel Mansell, Nelson Piquet ja Teo Fabi 2 paalupaikalla

    1987: Nelson Piquetilla oli vain 4 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen kun Nigel Mansell olisi ollut maailmanmestari paalupaikoin 8 paalupaikalla ja Gerhard Berger olisi ollut kolmas 3 paalupaikalla ja Ayrton Senna neljäs ja viimeinen vain 1 paalupaikan saaneena

    1988: Ayrton Senna 13 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Alain Prost olisi ollut toinen 2 paalupaikan myötä ja Gerhard Berger olisi ollut kolmas 1 paalupaikan turvin

    1989: Alain Prostilla oli vain 2 paalupaikkaa ja hän olisi ollut toinen kun maailmanmestari paalupaikoin olisi ollut Ayrton Senna 13 paalupaikalla ja Riccardo Patrese olisi ollut kolmas 1 paalupaikalla

  34. #1114
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Neljän viime viestin pohjalta nyt olisi käsittelyssä vuodet 1990-1999 mahdollisesti toiseksi viimeisenä viestinä viime aikojen viesteistä puhuttaessa:

    1990: Ayrton Senna 10 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Nigel Mansell olisi ollut toinen 3 paalupaikalla ja Gerhard Berger olisi ollut kolmas 2 paalupaikalla ja Thierry Boutsen olisi ollut neljäs 1 paalupaikalla

    1991: Ayrton Senna 8 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Riccardo Patrese olisi ollut toinen 4 paalupaikalla ja Nigel Mansell ja Gerhard Berger olisivat olleet jaettuja kolmansia 2 paalupaikan turvin ja tarkemmin eroteltuna Mansell olisi ollut kolmas useimmin voitoin ja Berger neljäs

    1992: Nigel Mansell 14 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Riccardo Patrese ja Ayrton Senna olivat jaetusti toisia 1 paalupaikalla miestä kohti, mutta tarkemmin eroteltuna Senna olisi ollut toinen ja Patrese kolmas brasilialaisen useamman voiton turvin

    1993: Alain Prost 13 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Damon Hill olisi ollut toinen 2 paalupaikalla ja Ayrton Senna olisi ollut kolmas 1 paalupaikalla

    1994: Michael Schumacher 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Ayrton Senna olisi ollut toinen 3 paalupaikalla ja Damon Hill ja Gerhard Berger olivat jaetusti kolmansia 2 paalupaikalla ja Rubens Barrichello, Jean Alesi ja Nigel Mansell olivat jaetusti neljänsiä 1 paalupaikalla ja tarkemmin eroteltuna Hill olisi ollut kolmas useammin voitoin Bergerin ollessa neljäs ja Mansell olisi ollut viides ja Alesi olisi ollut kuudes ja Barrichello olisi ollut seitsemäs ja paalumiehistä huonoin kun Rubensilta puuttui Jeaniin verrattuna kakkostila, mutta Mansell ilman Adelaiden voittoa olisi ollut huonoin paalumiehistä tasatilanteessa kun kakkostila ja kolmostila olisivat puuttuneet vaikka aina tietysti olisi voinut kyseenalaistaa Suzukan 1994 yhteisaikakisan missä Mansell ehti juuri ja juuri Alesin ohi radalla ajan tietenkin loppuessa sitten sijan parantamisen osalta ihan kellonkin osalta kesken

    1995: Michael Schumacherilla oli vain 4 paalupaikkaa ja mestari paalupaikoin vuonna 1995 olisi ollut Damon Hill 7 paalupaikalla ja toiseksi olisi tullut David Coulthard 5 paalupaikalla jolloin Schumacher olisi ollut kolmas 4 paalupaikalla ja Gerhard Berger olisi ollut neljäs 1 paalupaikalla

    1996: Damon Hill 9 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Michael Schumacher olisi ollut toinen 4 paalupaikan turvin ja Jacques Villeneuve olisi ollut kolmas 3 paalupaikan voimin

    1997: Jacques Villeneuve 10 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Michael Schumacher olisi ollut toinen 3 paalupaikan turvin ja Heinz-Harald Frentzen, Gerhard Berger, Jean Alesi ja Mika Häkkinen olisivat olleet kukin jaettuja kolmansien sijojen miehiä yhdellä paalupaikalla ja Häkkisen osalta tarkemmin eroteltuna Frentzen olisi ollut kolmas ja Berger neljäs ja Häkkinen viides ja Alesi olisi ollut huonoin kuudennella tilalla kun Frentzenillä oli kaksi kakkostilaa ja Bergerillä yksi kakkostila siinä missä Häkkiseltä puuttui kokonaan kauden aikainen kakkostila, mutta Jerezin voittonsa turvin oli Alesin edellä kun muutoin olisi Mika ollut kuudes ja huonoin paalumiehistä

    1998: Mika Häkkinen 9 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Michael Schumacher ja David Coulthard olisivat olleet jaetusti kakkosia 3 paalupaikalla ja tarkemmin sanottuna Schumacher useammin voitoin olisi ollut toinen ja Coulthard kolmas ja Giancarlo Fisichella olisi ollut neljäs 1 paalupaikalla

    1999: Mika Häkkinen 11 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Michael Schumacher olisi ollut toinen 3 paalupaikalla ja jaetusti kolmansia olisivat olleet Heinz-Harald Frentzen ja Rubens Barrichello 1 paalupaikan omistaneina joskin tarkemmin eroteltuna useammin voitoin Frentzen olisi ollut kolmas ja Barrichello olisi ollut neljäs ja mikäli Eddie Irvine olisi ollutkin mestari vuonna 1999 jollakin konstilla kauden päätteeksi niin hän olisi ollut lajin kolmas mestari ilman paalupaikkaa mestaruuskaudellaan

  35. #1115
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Viime aikojen viesteistä viimeisenä laitan vuodet 2000-2018:

    2000: Michael Schumacher 9 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Mika Häkkinen olisi ollut toinen 5 paalupaikalla ja David Coulthard olisi ollut kolmas 2 paalupaikalla ja Rubens Barrichello neljäs 1 paalupaikalla

    2001: Michael Schumacher 11 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Juan Pablo Montoya olisi ollut toinen 3 paalupaikalla ja David Coulthard olisi ollut kolmas 2 paalupaikalla ja Ralf Schumacher neljäs 1 paalupaikalla

    2002: Michael Schumacher 7 paalupaikkaa ja jaetusti mestari myös paalupaikoissakin kun Juan Pablo Montoya otti saman verran paalupaikkoja, mutta voitoissa Schumacher vei tai olisi vienyt mestaruuden jolloin Montoya olisi ollut toinen ja Rubens Barrichello olisi ollut kolmas 3 paalupaikalla

    2003: Michael Schumacher 5 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun jaetusti kakkosia olisivat olleet Rubens Barrichello ja Ralf Schumacher 3 paalupaikalla joista tarkemmin eroteltuna Barrichello olisi ollut toinen kolmostilojensa turvin ja Schumacher olisi ollut siten kolmas ja jaetusti neljänsiä olisivat olleet Kimi Räikkönen ja Fernando Alonso joista tarkemmin eroteltuna Räikkönen olisi ollut neljäs kakkostilojensa turvin ja Alonso olisi ollut siten viides ja kuudes olisi ollut Juan Pablo Montoya 1 paalupaikalla

    2004: Michael Schumacher 8 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Rubens Barrichello olisi ollut toinen 4 paalupaikalla ja kolmas olisi ollut Jarno Trulli 2 paalupaikalla ja jaettuja neljänsiä olisivat olleet Kimi Räikkönen, Jarno Trulli, Jenson Button, Ralf Schumacher ja Fernando Alonso 1 paalupaikalla joista tarkemmin eroteltuna Kimi olisi ollut Jarnon edellä neljäs ja Jarno oli viides, mutta ilman voittojaan tai Räikkösen tapauksessa myös ilman toistaa sijaa olisi Button ollut heidän edellään kun nyt britti olisi ollut kuudes ja Fernando Alonso olisi ollut seitsemäs ja Ralf Schumacher olisi ollut kahdeksas

    2005: Fernando Alonso 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Kimi Räikkönen olisi ollut toinen 5 paalupaikalla ja kolmas olisi ollut Juan Pablo Montoya ja jaettuja neljänsiä olisivat olleet Giancarlo Fisichella, Nick Heidfeld, Jenson Button, Jarno Trulli, Michael Schumacher ja Ralf Schumacher kukin 1 paalupaikalla joista tarkemmin eroteltuna Indianapolisin farssikisan voiton takia Michael Schumacher olisi ollut neljäs ja Giancarlo Fisichella olisi ollut viides vähempien kakkostilojen määrien takia ja Jarno Trulli olisi ollut kuudes ja Nick Heidfeld olisi ollut seitsemäs kakkostilansa takia ja Ralf Schumacher olisi ollut kahdeksas ja Jenson Button viimeisenä yhdeksäs kun olisi ollut yksi nelostila vähemmän kuin Ralfilla ja molemmilta puuttui kakkostila Heidfeldiin nähden

    2006: Fernando Alonso 6 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Michael Schumacher olisi ollut toinen 4 paalupaikalla ja jaettuja kolmansia olisivat olleet Kimi Räikkönen ja Felipe Massa joista Massa olisi mennyt edelle voittojen määrällä jolloin Kimi olisi ollut siis Felipeen nähden neljäs ja Giancarlo Fisichella ja Jenson Button olisivat olleet jaettuja viidensiä 1 paalupaikalla joista tarkemmin eroteltuna Fisichella viidentenä suurempien kolmostilojen määrän perusteella jolloin Button olisi ollut kuudes ja viimeinen

    2007: Kimi Räikkösellä oli vain 3 paalupaikkaa jolloin mestari paalupaikkojen perusteella olisi ollut jaetusti ensin Lewis Hamilton ja Felipe Massa 6 paalupaikalla joista sitten tarkemmin eroteltuna voittojen suuremman määrän myötä Hamilton Massan ollessa siis toinen ja Räikkönen olisi ollut kolmas ja Fernando Alonso olisi ollut neljäs ja viimeinen 2 paalupaikkaa haltuunsa ottaneena

    2008: Lewis Hamilton 7 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin erittäin niukasti kun Felipe Massalla kakkostilalla oli 6 paalupaikkaa ja Kimi Räikkösellä oli kolmostilalla 2 paalupaikkaa ja jaettuja neljänsiä olivat Robert Kubica, Heikki Kovalainen ja Sebastian Vettel kukin 1 paalupaikan saavuttaneina ja joista tarkemmin eroteltuna Robert olisi ollut neljäs, Heikki viides kiitos huonompien kakkostilojen määriensä myötä ja Sebastian kuudes voittoaan huomioimatta kertaakaan palkintokorokkeella käymättä ja Massan ollessa maailmanmestari vähän pidempäänkin kuin 15 sekunnin ajan olisi ollut sitten muuten paalupaikoilla huomioiden toinen

    2009: Jenson Button, Sebastian Vettel ja Lewis Hamilton olisivat olleet jaettuja mestareita 4 paalupaikan myötä ennen kuin enemmillä voitoilla Button olisi ollut maailmanmestari, Vettel toinen ja Hamilton kolmas ja jaettuja neljänsiä olisivat olleet Rubens Barrichello, Mark Webber, Jarno Trulli, Fernando Alonso ja Giancarlo Fisichella joista tarkemmin eroteltuna Webber olisi ollut selkeästi neljäs ja Barrichello olisi ollut viides ja Trulli olisi ollut kuudes ja Fisichella seitsemäs ja Alonso kahdeksas ja viimeinen kun ei ollut kaudelta kakkostilaa

    2010: Sebastian Vettel 10 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Mark Webberillä kakkostilalla oli 5 paalupaikkaa ja Fernando Alonsolla kolmostilalla oli 2 paalupaikkaa ja jaetusti neljänsiä olivat Lewis Hamilton ja Nico Hülkenberg 1 paalupaikalla josta tarkemmin eroteltuna Hamilton voittojensa turvin neljäs ja Hülkenberg viides

    2011: Sebastian Vettel 15 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Mark Webberillä kakkostilalla oli 3 paalupaikkaa ja Lewis Hamiltonilla kolmostilalla oli 1 paalupaikka

    2012: Sebastian Vettelillä oli vain 6 paalupaikkaa jolloin mestari paalupaikoin määriteltynä kaudella olisi ollut Lewis Hamilton 7 paalupaikalla jolloin Vettel olisi ollut toinen ja Fernando Alonso ja Mark Webber olisivat olleet jaettuja kolmansia 2 paalupaikalla joista tosin tarkemmin eroteltuna Alonso olisi ollut kolmas enempien kakkostilojensa turvin ja Webber olisi siten ollut neljäs ja jaettuja viidensiä olivat Jenson Button, Nico Rosberg ja Pastor Maldonado joista selkeämmin viides olisi ollut voittojensa turvin Button ja Rosberg olisi ollut kuudes yhden ainoan muun kakkostilan turvin ja Maldonado olisi ollut seitsemäs ja huonoin Barcelonan ihmevoittonsa myötä kun muita palkintoja ei tullut koko kautena.

    Sama tietenkin olisi koskenut myös Bruno Sennaa mikäli hän olisi ollut tuossa asemassa kiinni mitä ei ikinä tietenkään ollut vaikka Sennan pisteajot olivat itse asiassa kauden parhaimmat muutenkin Maldonadon voiton unohtaen ennen kuin Maldonado vasta Abu Dhabissa ajoi paremman pistetilankin viitospaikalla ja Senna myös yleensäkin ensimmäisenä avasi kaudella Williamsin pistetilin

    2013: Sebastian Vettel 9 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Lewis Hamiltonilla kakkostilalla oli 5 paalupaikkaa ja Nico Rosbergilla kolmostilalla oli 3 paalupaikkaa ja Mark Webberillä nelostilalla oli 2 paalupaikkaa

    2014: Lewis Hamiltonilla oli vain 7 paalupaikkaa kun taas Nico Rosberg olisi ollut mestari 11 paalupaikalla kauteen jolloin Hamilton olisi ollut toinen kuten vähän toisenlaisella onnella ja ehkä ihan loppukauden Rosbergin omituisia ja tallimääräystason oikuiksi laskettavia 'virheitä' tai 'päästöjä' huomioimatta Lewisin eduksi näin olisi voinut käydä ja Felipe Massa oli kolmas 1 paalupaikalla

    2015: Lewis Hamilton 11 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Nico Rosbergilla kakkostilalla oli 7 paalupaikkaa ja Sebastian Vettel oli kolmas 1 paalupaikalla

    2016: Nico Rosbergilla oli vain 8 paalupaikkaa kun taas Lewis Hamilton olisi ollut mestari 12 paalupaikalla kauteen jolloin vuoden 2014 tapaan on melkoisia ristiriitoja täynnä Nico Rosbergin mestaruuskausi siinä missä tietysti oikeudellisuudessaan siinä tapauksessa olisi myös ainakin Lewis Hamiltonin mestaruuskausi 2014 vaikka onneksi F1:ssä ei mestaruuksia vain paalupaikoin jaeta ja Daniel Ricciardo oli kolmas 1 paalupaikalla

    2017: Lewis Hamilton 11 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Sebastian Vettel ja Valtteri Bottas olivat jaetulla toisella tilalla 4 paalupaikalla ja tarkemmin eroteltuna Vettel olisi ollut toinen kiitos isomman voittomääränsä jolloin Bottas olisi ollut kolmas ja Kimi Räikkönen olisi ollut neljäs 1 paalupaikalla

    2018: Lewis Hamilton 11 paalupaikkaa ja mestari myös paalupaikoissakin kun Sebastian Vettelillä kakkostilalla olisi ollut 5 paalupaikkaa ja Valtteri Bottas ja Daniel Ricciardo olivat jaetulla kolmannella tilalla 2 paalupaikalla ja tarkemmin eroteltuna Ricciardo olisi ollut kolmas kiitos kahden voittonsa Valtterin ollessa neljäs ja Kimi Räikkönen olisi ollut viides edelleen vain 1 paalupaikalla

  36. #1116
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Viime aikojen viestien eräänlaisena epilogina totean tosiaan sen, että vain 11 kertaa vuosien 1950-2018 aikana lajin maailmanmestari olisi ollut paalupaikkatilastoin mitaten kolmas tai huonompi sijoitukseltaan joskin vain 9 kertaa näistä sija voitiin kunnolla määrittää kun Denny 'Karhu' Hulme ja Niki Lauda olisivat jääneet vuonna 1967 ja 1984 paalupaikoitta automaattisesti listan viimeisiksi vuosinaan niistä kuljettajista jotka saavuttivat paalupaikkoja ja olivat tosiaan jo maailmanmestareita.

    Vuodet muutoin laskettuna jolloin mestarit olivat kolmansia tai huonompia olivat nämä kun muutoin mestarit olivat aina joko mestareita myös paalupaikoissakin tai toisia:

    1959

    1970

    1977

    1979

    1982

    1983

    1986

    1995

    2007

    Onko hieman näkökannasta riippuen tämä vuosi eli 2019 sitten jo 10:s selkeä vuosi tai 13:s hieman epäselkeämpi vuosi jolloin mestari on paalupaikkatilastossa teoreettisesti paalupaikan määrien ratkaistaessa mestaruuden vain kolmas tai huonompi?

    Se jää nähtäväksi.

  37. #1117
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Ennen kuin Lewis Hamiltonin tuorein maailmanmestaruus ratkesi ja muutenkin näin pitkin vuotta miettien niin tuntui käyneen selväksi, että sitten vuoden 2009 ei tulla näkemään 10 vuoden aikana niitä mietittäessä enempää kuin 4 kertaa tilanne missä F1-kisan mestaruus ratkaistaisiin vasta kauden päätöskilpailussa.

    Niin kävikin.

    Lisäksi on kulunut myös jo 7 vuotta siitä, että viimeksi useampi kuin kaksi tallia taistelee käytännössä maailmanmestaruudesta pitkin vuotta yhtä tai melkein yhtä käytännöllisesti pitkin vuotta maailmanmestaruudesta aina kauden päätösosakilpailuun asti.

    Näin oli viimeksi vuonna 2012.

  38. #1118
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Kun tuota kaikkea miettii niin yleisesti ottaen vuosien ja vuosikymmenten varrella esimerkiksi 10 vuotta kohden 4 kertaa kauden päätökseen mestaruuden venyminen ratkaisultaan ei ole nyt niin kovin harvinaista ja se on yllättävänkin hyvää luokkaa kun miettii myös kasvaneita kisamääriä kauteen ja tiettyjen tallien ajoittain järkyttävän hirveää ylivoimaa kisasta ja vuosista toiseen.

  39. #1119
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Laitankin tähän vertailut eri vuosikymmeniltä siten, että milloin mestaruuden ratkaisu venyi aina päätöskisaan asti vuosikymmenittäin ja kun tietenkin 1950-luvulta kokonaisuudessaan ja vuodelta 1960 on otettu pois Indy 500-kisa laskuista:

    1950-luku ja vuodet 1950-1959: 5 kertaa/10 vuotta kohti

    1960-luku ja vuodet 1960-1969: 4 kertaa/10 vuotta kohti

    1970-luku ja vuodet 1970-1979: 2 kertaa/10 vuotta kohti

    1980-luku ja vuodet 1980-1989: 5 kertaa/10 vuotta kohti

    1990-luku ja vuodet 1990-1999: 5 kertaa/10 vuotta kohti

    2000-luku ja vuodet 2000-2009: 4 kertaa/10 vuotta kohti

    2010-luku ja vuodet 2010-2019: 4 kertaa/10 vuotta kohti

    Yhteensä 70 pian ajettua vuotta ja kautta kohti vain 29 kertaa on mestaruustaistelu venynyt kauden päätöskilpailuun asti.

    Siten kaikkea vasten olisi voinut olla vaikka edes sen muutama kerta enemmän 70 vuotta kohti, että mielenkiintoa olisi todella paljon enemmän lajiin jännityksineen kaikkineen.

    Ja etenkin kun parhaimmillaan mestaruuskamppailuja viimeiseen kisaan asti olisi voinut olla hyvinkin sen 40-60 kertaa 70 vuoden aikana kun hieman olisi kauden tapahtumat vain menneet toisin kuin miten menivät.

    Erikoisinta ja myös murheellisinta on ollut se, että ehkäpä ainakin monien mielestä kautta aikain hienoimmalla vuosikymmenellä ainakin ajoittain lajissa yleisesti ottaen eli 1970-luvulla ei ollut kuin kaksi kertaa milloin koko mestaruus venyi kauden päätökseen asti ja nehän olivat vuodet 1974 ja 1976.

    Toisaalta 1970-luvulla sattui monta murheellista tapahtumaa ja aivan vuosikymmenen loppua kohti myös täysin karmea lajin yhdistelmäpisteiden pudotusyhdistelmien säännöt kahdelta osalta sekavasti yhteenlaskien ja pisteiden pudotusten erotuksella määrittäen tietyn kisamäärän pintaan pilasivat myös maailmanmestaruuskamppailun vuosina 1978 ja 1979.

    Tuolloin vuoden 1978 Lotus-ylivoiman ja Ronnie Petersonin menehtymisen myötä tapahtuneen osalta pahin kärsimys tuosta säännöstä nähtiin vuoden 1978 sijaan vasta vuoden 1979 mestaruuskamppailun aikaan.

    Silloin mestaruustaistelun käytännön loppuminen nähtiin jo kauan ennen paljon usein sellaiseksi sanottua Monzaa ja juurikin tuon typerän säännön takia esimerkiksi Gilles Villeneuve pystyi voittamaan huonommallakin sijoituksella mestaruuden toisin kuin esimerkiksi vuoden 1979 loppukauden menestyjänimi Alan Jones tai Jacques Laffite alkukaudesta ja vielä vähän alemmalla tilalla aikaisemmin lukemattomista keskeytyksistä huolimatta silti mestaruudessa kiinni ollut Jean-Pierre Jabouille.

    Tosin vuonna 1979 tuon säännön muuttumista huonommaksi kuin vielä vuonna 1978 korosti se, että Ruotsin Anderstorpin kisan peruunnuttua lajin päättäjät eivät ehdotuksista huolimatta halunneet ottaa korvaavaa kisaa jolloin kaudella ajettiin sitten vain 15 osakilpailua ja se pahensi sääntöä kun ainakin 16 osakilpailua olisi pitänyt ajaa kuten vuonna 1978 ajettiin kun tasamäärällä kisoja nuo yhdistelmäsäännöt erotuksin eivät olleet ihan niin paha juttu kuin vuonna 1979 jakamattomalla määrällä kisoja oli.

    Tosin vuonna 1978 piti ajaa alkujaan 17 osakilpailua kuten kaudella 1977 oli ajettu, mutta Japanin Fujin kisan peruunnuttua lajin päättäjät eivät tuolloin halunneet ottaa korvaavaa kisaa kalenteriin osin juurikin idioottimaisesti vedoten tuolloin myös muun muassa lajin pistesäännön mahdolliseen järkkymiseen jolloin juurikin sen takia vuonna 1979 ei juuri nimenomaan olisi pitänyt menetellä kuin meneteltiin.

    Siten vuodeksi 1980 ei edes harkittukaan enää noita yhdistelmäsääntöjä erotuksin josta kerron kenties Suomalaista Formulahistorian 40-Vuotisjuhlatoikissa sitten enemmän ajan mittaan, että miten vuoden 1980 osalta tuota erikoista sääntöä olisi noudatettu mikäli jostakin uskomattomasta syystä niin sitä olisi todella haluttu jatkaa.

    Mitä ei tietenkään haluttu.

    Ja vuoden 1979 osalta tietenkin Jody Scheckter sitten voitti mestaruuden Monzassa kun Kyalamissa oli kauden aikana todella annettu Gilles Villeneuven voittaa jo silloistenkin tallimääräysten vastaisesti kun alkujaan Scheckterin olisi pitänyt voittaa kotiyleisönsä edessä ja kun käskyä laskea Jody Gillesin edelle ei ollut lopulta annettu, mutta mitä käytettiin juurikin entistä kovempana kanadalaisen kiristyksen aseena Monzassa.

  40. #1120
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 069
    Lewis Hamiltonin maailmanmestaruudet ovat hänen urallaan vaikuttaneet tulevan aina tietyssä järjestelmässä.

    Tällaiselta ne näyttävät nyt kun britillä on niitä kuusi kappaletta:

    2008: Tämä mestaruus tuli kalkkiviivoilla ja mitä tahansa 15 sekunnin ja vajaan minuutin välillä ennen lopullisten tulosten tarkentumista näytti siltä, että Felipe Massa olisi maailmanmestari kuten Globo TV:n ja virallisissa kuvayhteyksissä hieman eri maiden kanavien yhteydestä riippuen puhumattakaan sitten brasilialaisen kotiyleisön mestaruustauluista niistä puhuttaessa ehti jo lukea FELIPE MASSA WORLD CHAMPION 2008 kirjaisimesta riippuen erittäinkin isolla kun niin varmalta mestaruus näytti ennen britin sitten onnistuessa pääsemään mestaruutta ajatellen riittävälle sijalle

    2014-2015: Nämä mestaruudet tulivat tuplana kun Mercedes-tallin auto alkoi vihdoin ja viimein toimia kunnolla myös turboaikakauteen siirtymisen myötä joista ensimmäisessä oli Hamiltonilla tosin erittäinkin paljon haastetta Nico Rosbergista vaikkakin Span 2014 kohun myötä alkanut Hamiltonin ajoittain eikä ihan ajoittainkaan naurettavuuksin mennyt mediapeli ja kaikenkarvainen syylistely Rosbergia kohtaan varsinkin kulissien takana jos ei itse mediassakin.

    Myös tallimääräyksistä hyötyminen jätti ikävän maun varsinkin britin ensimmäisen mestaruuden osalta ja kun osin tämäkin kaikki oli mahdollista vain kun Hamilton opportunistina pääsi vuonna 2013 talliin ajamaan ja korjaamaan Rosbergin ja Michael Schumacherin tallin vaikeina vuosina tehdyt kehitystyön hedelmät joskin jälkimmäinen mestaruus oli jo sentään hieman parempi ja mistä olisi voinut olla iloisempi ilman toki Hamiltonin jatkunutta mediapeliä.

    Jonka perseilyä vasten vuoden 2016 mestaruuden menetys oli ihan oikein ja vielä lähempänä Hamilton olisi voinut vaikeuttaa vuotta 2016 vain entisestään vielä enemmän menettämällä siten mestaruuden vielä entistäkin selvemmin kolaroimalla itsensä ja Rosbergin ulos Barcelonan kolarin lisäksi myös ainakin Red Bull Ringillä

    2017-2019: Nämä mestaruudet tulivatkin triplana kun Valtteri Bottaksella oli omat vaikeutensa varsinkin viime vuonna ja kun kaksi vuotta sitten Bottas pääsi tietyllä tapaa kaikkiaankin vain siksi kun Rosbergin Nico päätti lopettaa uransa mestaruuteen tarkoin suunniteltuna jo mitä ilmeisimmin vuoden 2014 traagisesta Suzukasta lähtien ja tietenkin sen vahvistuessa vuoden 2015 mittaan kun Nicosta tuli isä tietenkin ensimmäisen Mercedes-vuoden ollessa Valtterille myös oppivuosi ja kun tälläkin kaudella Bottas kärsi omista määristään epäonnea joskin ehkä ei ihan niin paljon kuin mitä aivan ilmiselvästi viime vuonna siinä missä tosiaan Hamilton ei ole juuri epäonnesta kärsinyt yleensäkään hirveän paljon Mersun vuosinaan muutenkaan.

    Vuotta 2020 arvioiden Hamiltonin osalta on odotettavissa kaksi asiaa:

    Asia numero 1: Hamilton voittaa jälleen mestaruuden ja jatkaa putkeaan ainakin niin kauan kunnes Michael Schumacherin viimeinenkin mestaruus on ylitetty tai tätäkin korkeammalle aina mestaruuteen numero 10 saakka jolloin urakin taitaa jo päättyä kaikkien aikojen nimenä osin äärettömän monen ylivoimaisen autonkin saaman mestaruuden turvin ja tässä tapauksessa Hamiltonin putki on ensi kertaa jo nelinkertainen mestaruuksien suhteen

    Tai:

    Asia numero 2: Hamilton häviää mestaruuden ensi vuonna niukasti Valtteri Bottakselle ja mahdollisesti muussa tapauksessa Ferrarin Sebastian Vettelille tai Charles Leclercille riippuen siitä, että miten Ferrari saa autonsa toimimaan ja voittaa sitten esimerkiksi putkeen mestaruudet vuosina 2021-2024 minkä jälkeen ajaa vielä vuoden 2025 mestaruudesta tai siitä riippumatta ja lopettaa uransa 40-vuotiaana jolloin mestaruusputki myös voisi olla ensimmäistä kertaa neljän mestaruuden mittainen

    Mene ja tiedä sitten, että kumpi noista asioista toteutuu vai toteutuuko kumpikaan kun vuonna 2021 tulevat jälleen suuret sääntömuutokset.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 04.11.2019 19:26.

Tämän ketjun tagit

Viestien lähettämisen luvat

  • Et voi avata uusia ketjuja
  • Et voi vastata keskusteluihin
  • Et voi lähettää liitetiedostoja
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
© F1-Forum - Tietosuojaseloste - Evästekäytäntö