F1Forum.fi
 
-Etusivu Forum LIVE-keskustelu Säännöt Fanituotteet
 
Sivu 5 / 7 EnsimmäinenEnsimmäinen 1234567 ViimeisinViimeisin
Tulokset 161-200/251

Ketju: Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

  1. #161
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä onkin kulunut jo 30 vuotta vuoden 1986 Meksikon Grand Prixistä ja Gerhard Bergerin uran ensivoitosta. Bergerin ura kun ei aivan alkuvaiheessa ollut niinkään kehuttu toisin kuin mitä sittemmin oli. Pitkälti siihen vaikutti vuoden 1985 Arrows-vuosi ja siihen lisäksi myös entisen Toleman-tallin korvanneen Benetton-tallin alkuvaikeudet BMW:n turbomoottorien tai tekniikan kanssa. Meksikon kilpailu oli aikanaan 12.10.1986 Suomessakin varsin eriskummallinen tapahtuma ainakin tv-lähetyksensä suhteen. Kilpailu oli Keke Rosbergin uran toiseksi viimeinen kilpailu ja se nähtiin TV2:ssa erittäin myöhään illalla tai keskellä yötä tapahtuma-aikaan.

    Kisajärjestelyt YLE:n osalta jatkuivat vielä myös Keken viimeiseenkin uran kilpailuun eli Australian Adelaideen saakka. Adelaiden kilpailu kuultiin omalla erikoisella tavallaan radiossa ensin yhtä mittaa hyvin varhain aamulla Raimö 'Höyry' Häyrisen selostamana suorana ja loput tavallaan Yleisradion aamuohjelmien seassa jolloin kuultiin niin Keken keskeytys kuin Nigel Mansellin keskeytys ja myöhemmin vielä aamulla Yleisradio lähetti hieman yli puolen tunnin mittaisen koosteohjelman kisasta, olisikohan ollut 35-40 minuuttia pitkä radiokooste ja sitten tietenkin tuli vielä kisan tv-koostelähetys joka oli myös melko erikoinen teko vaikka olisihan kilpailun voinut kyllä vuoden 1985 Adelaiden sudenhetkenä näytetyn suoran lähetyksen tapaan näyttää suoranakin tai vaikkapa kokonaisena jälkilähetyksenä TV2:ssa toisin kuin toki samalla pelkkänä koosteena.

  2. #162
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä onkin kulunut tasan 20 vuotta siitä kun Damon Hill otti ja voitti Williamsilla ensimmäisen ja ainoaksi jääneen maailmanmestaruutensa Japanin Suzukassa 1996 13.10.1996. Kilpailussa myös Suomen Mika Häkkinen ajoi loistavan tuloksen vaikka tuskin Martinlaakson mies arvasi ihan vielä silloin, että jo kahden vuoden kuluttua hän olisi maailmanmestari ja vuoden sisällä jo ensimmäisen kilpailunsa voittanut kuljettaja.

    Kyseisen vuoden 1996 Suzukan kilpailun jälkeen Häkkisellä oli todellisuudessa edessään raju ja vaikea Talvikausi 1996-1997 kulissien takana jolloin Häkkinen oli täysin kyllästynyt McLarenin iskukyvyn paluun odotukseen vaikka Suzukasta hyvä tulos oli tullutkin ja lähtö muihin tiimeihin oli tulla, mutta sitten Keke Rosberg puhui hänelle lievästi sanottuna järkeä päähän ja sai hänet odottamaan vielä kerta kaikkiaan yhden vuoden.

    Se kannatti tai tulisi kannattamaan ja jopa jo kesken vuoden 1997 Häkkinen ei enää koskaan kritisoinut McLarenia tai edes halunnut mennä enää ollenkaan niin painokkaasti vuodeksi 1998 muihin tiimeihin kun miten oli halunnut vielä edeltäneellä talvikaudella.

    Hillin osalta taas maailmanmestaruuden puolustaminen vuodelle 1997 jäi harmittavasti toteutumatta ja Jacques Villeneuven mahdollinen maailmanmestaruuden saaminen jo debytoivana kuljettajana jäi saamatta kun öljyvuoto tuli autoon.

    Hillin mestaruus oli ensimmäinen samaan sukuun tuotu maailmanmestaruus ellei sitten mukaan laskettu myös Grand Prix-aikakauden kuljettajia kuten Antonio Ascaria ja Alberto Ascaria. Graham Hill kun oli saanut kaksi kertaa maailmanmestaruuden ja ehkä olisi saanut vielä enemmänkin voittoja ja mestaruuksia ilman erästä Jim Clarkia.

    Damon Hill kirjoitti vähän aikaa sitten hieman Nigel Mansellin tapaan uusimman ajajauran kirjansa ja Hill muutenkin on ollut julkisuudessa aika suorapuheinen viime aikoina ja ehkä jopa hieman kyllästyneen oloinen kaikkeen. Hurjimmissa jutuissa on ollut jopa masentumisestakin puhuttu vaikkakin Hillin tuntien taitaa olla vain sitä kuuluisaa ja ehkä jopa hieman isänvikana tulevaa jo ajajauraltakin ennen mestaruutta tuttua pahan mielen purkamista ja synkistelyä silloinkin kun ei ehkä olisi tarvettakaan.

    Todennäköisesti mies kyllä yli pääsee vaikka on Hill kyllä muuttunut paljon vaikkapa verrattuna vuosiin 2000 tai 2001 jolloin mies oli melkoisen bisnesmiehen näköinen ja oli todella rento kaveri. Ei olisi voinut uskoakaan, että kaveri on sama Damon Hill. Olisi voinut luulla vaikka kitaristiksikin jostain huippuluokan musiikkiyhtyeestä tai sitten levy-yhtiön pomomieheksi.

  3. #163
    Registered User
    Liittynyt
    May 2006
    Sijainti
    pk.seutu
    Viestit
    200
    Lainaa Alunperin kirjoittanut CCMK Tarkastele viestiä
    Tänä päivänä onkin kulunut jo 30 vuotta vuoden 1986 Meksikon Grand Prixistä ja Gerhard Bergerin uran ensivoitosta. Bergerin ura kun ei aivan alkuvaiheessa ollut niinkään kehuttu toisin kuin mitä sittemmin oli. Pitkälti siihen vaikutti vuoden 1985 Arrows-vuosi ja siihen lisäksi myös entisen Toleman-tallin korvanneen Benetton-tallin alkuvaikeudet BMW:n turbomoottorien tai tekniikan kanssa. Meksikon kilpailu oli aikanaan 12.10.1986 Suomessakin varsin eriskummallinen tapahtuma ainakin tv-lähetyksensä suhteen. Kilpailu oli Keke Rosbergin uran toiseksi viimeinen kilpailu ja se nähtiin TV2:ssa erittäin myöhään illalla tai keskellä yötä tapahtuma-aikaan.

    Kisajärjestelyt YLE:n osalta jatkuivat vielä myös Keken viimeiseenkin uran kilpailuun eli Australian Adelaideen saakka. Adelaiden kilpailu kuultiin omalla erikoisella tavallaan radiossa ensin yhtä mittaa hyvin varhain aamulla Raimö 'Höyry' Häyrisen selostamana suorana ja loput tavallaan Yleisradion aamuohjelmien seassa jolloin kuultiin niin Keken keskeytys kuin Nigel Mansellin keskeytys ja myöhemmin vielä aamulla Yleisradio lähetti hieman yli puolen tunnin mittaisen koosteohjelman kisasta, olisikohan ollut 35-40 minuuttia pitkä radiokooste ja sitten tietenkin tuli vielä kisan tv-koostelähetys joka oli myös melko erikoinen teko vaikka olisihan kilpailun voinut kyllä vuoden 1985 Adelaiden sudenhetkenä näytetyn suoran lähetyksen tapaan näyttää suoranakin tai vaikkapa kokonaisena jälkilähetyksenä TV2:ssa toisin kuin toki samalla pelkkänä koosteena.
    Bergerin voiton salaisuutena taisivat aika pitkälti olla Pirellin renkaat, jotka kestivät lähdöstä maaliin. Berger pystyi ajamaan kilpailun läpi pysähtymättä kertaakaan. Goodyear-miehet joutuivat käymään varikolla vaihtamassa renkaita. Tosin Bergerin käyttämät Pirellitkin taisivat aika finaalissa olla ruutulipun heilahdettua.
    Yksi kyseiseen kilpailuun liittyvä mielenkiintoinen nyanssi oli Nigel Mansellin suoritus. Britillä oli mahdollisuus Meksikossa varmistaa uransa ensimmäinen mestaruus, mutta kisa meni jokseenkin täydellisesti vihkoon. Kolmannesta ruudusta lähtenyt Mansell tippui lähdössä lähes jonon hännille, onnistui toki nousemaan viidenneksi, kierroksen Bergerille hävinneenä. Ja kun Mansellin mestaruden uhkaajat Alain Prost ja Nelson Piquet sijoittuivat Mansellin edelle, mestaruuden ratkaisu siirtyi Adelaideen.
    Bergerin kausi 86 oli kokonaisuudessaan hyvä ja jäi plussan puolelle. Alkukaudesta hän oli jo Brasiliassa ja Espanjassa ajanut pisteille (kuudes) Imolassa hän tuli kolmanneksi, Belgiassa sijoittanut Benettoninsa toiseen lähtöruutuun, paalumies Piquetin rinnalle ja pari kuukautta ennen Meksikoa ajetussa Itävallan gp:ssä hän oli jälleen eturivissä, hallitsi kilpailua melko suvereenisti ja olisi todennäköisesti ottanut kotiradallaan uransa avausvoiton, mutta joutui teknisten ongelmien uhriksi.

  4. #164
    A-sijan Tuntija
    Liittynyt
    May 2014
    Sijainti
    Maalla
    Viestit
    3 752
    Tänään, 9 vuotta sitten :



    https://twitter.com/Gianludale27/sta...80079306629120



    Juutuubi video kooste, päivän kisasta :
    https://www.youtube.com/watch?v=dCmT...ature=youtu.be
    Viestiä on viimeksi muokannut hila; 21.10.2016 16:15.
    MotorSportti on kivaa, kun sen oikein oivaltaa. Forza Alfa Romeo. Forza ICEMAN.

  5. #165
    Senior Member Zervuska Haidis's Avatar
    Liittynyt
    Jan 2007
    Sijainti
    Sivulla viisi
    Viestit
    12 529
    Fernando Alonson viimeisimmästä maailmanmestaruudesta, Michael Schumacherin "ensimmäisen" F1-uran päättymisestä, ja Kimi Räikkösen viimeisestä Mclaren-kisasta on tänään vierähtänyt tasan vuosikymmen. Kyseessä siis Brasilian GP 2006.

  6. #166
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Pari päivää sitten tulikin 30 vuotta täyteen Keke Rosbergin uran viimeisestä osakilpailusta Australian Adelaidessa kun 26.10.1986 ajettiin sen vuoden Australian Grand Prix.

    Sen sijaan tällä päivämäärällä ajettiin vuonna 2012 Intian Grand Prix jonka Sebastian Vettel voitti 28.10.2012.

  7. #167
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tällä päivämäärällä 70 vuotta täyttää sitten toistaiseksi edelleen uusin Australian Maailmanmestari F1:ssä kun osin syntymäpäiväsankarin mukaan ainakin melkein toisen nimensä perusteella nimetty Mark Allan Webber ei kyennyt mestaruutta voittamaan ja lopetti uransa kun olisi ehkä vielä ollut eloa pienesti jäljellä mikäli todella kaikki olisi mennyt tapahtumahistoriallisesti Sebastian Vettelillä kuten meni.

    Kyseessä on siis takavuosien palkintopallien tuoremehun, kaljan ja Radlerin tai Radleria edeltävien ja sitä vastanneiden hedelmävirvoitusjuoma/olut-sekoitusten ystävä nimeltä Alan Jones joka kyllä oli Patrick Headin ja etenkin Frank Williamsin se kaikkien aikojen kuljettaja numero yksi yleisessä suosiossa.

    Onnittelut vaan herralle!
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 02.11.2016 15:59.

  8. #168
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut tasan 25 vuotta kaikkien aikojen lyhimmästä Grand Prixistä. Kyseinen Grand Prix oli Australian Grand Prix Adelaidessa päivämäärällä 3.11 vuonna 1991. Ayrton Senna voitti ehkäpä formulahistorian tai ainakin nykyaikaisen formulahistorian vaarallisimmassa kaatosateessa ajetun kilpailun ja koska kilpailu liputettiin poikki ja lopetettiin väittelyjen jälkeen kierrosten 15-17 sijaan kierroksella 14 niin Senna sai tietysti vain puolikkaat MM-pisteet.

  9. #169
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä 30.11 eräänlainen suomalainen epäonnensoturi, mutta myös omantiensäkulkija, pistemies, näyttävä persoona niin radalla kuin sen ulkopuolellakin ja ainakin melkein kisavoittajana tunnettu Mika Salo täyttää 50 vuotta.

    Onnittelut herralle!

  10. #170
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tällä päivämäärällä Sinisenä Ritarina vuonna 1984 useista hienoista ohituksista tunnettu ja vuonna 1985 muun muassa ensimmäistä säännölliseen käyttöön tarkoitettua kamera-autoa Renaultin testikuljettajan ja kolmannen kuljettajan ominaisuudessa ajanut Francois Hesnault täyttää 60 vuotta.

    Onnittelut miehelle toki!

  11. #171
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä tasan 25 vuotta sitten vuonna 1992 alkoi Nigel Mansellin maailmanmestaruuteen päättynyt F1-kausi 1992 Etelä-Afrikan Kyalamista sen kilpailun kilpailuviikonlopun osalta.

    Sinä päivänä eli 27.2.1992 ajettiin torstaina Tutustumisharjoitus ja itse asiassa peräti kaksikin. Molemmissa nopein oli tietysti Mansell ja se alleviivasi jo tuolloin ainakin äärimmillään britin maailmanmestaruuden mahdollisuuksia. Toisaalta näin jälkikäteen Mansellin kausi 1992 oli ja on ollut varsin ristiriitainen näihin päiviin asti koska välillä niin paljon enemmän on arvostettu vuosia 1986 ja 1987 vaikka ne eivät Mansellin mestaruuteen päättyneet. Myös vuotta 1991 on samalla tavalla vain pidetty jokseenkin vuotta 1992 enemmän arvostetumpana Mansellin vuotena lajissa vaikka sekään ei mestaruuteen päättynyt.

    Mansellilla tosin vuonna 1991 sattui myös monenlaista tapahtumaa ja eräs mestaruuteen ja sen jahtaamiseen liittynyt piirre oli myös Barcelonan 1991 viikonlopun kuljettajapalaverin välikohtaus Ayrton Sennan kanssa josta tosin Sennalle oli lopulta tulla huonoimmillaan kesken mestaruustaistelun kilpailuviikonlopulta sulkeminen koska Senna raivostui liian silmittömästi virkansa menettämässä olleen Jean-Marie Balestren mielestä ja ei edes Max Mosley tulevana lajijohtajana pitänyt Sennan raivoamisesta ajajakokouksessa.

    Senna kun oli tulistunut Mansellille vain siksi kun britti osasi laittaa Sennan ojennukseen radan ulkopuolellakin. Mansellin mielestä kun Ayrton ei kerta kaikkiaan vaan voinut hallita aivan kaikkea aina ja mielensä mukaan silloin kun häntä huvitti.

    Lopulta välikohtauksen aikana pitkästä aikaa Nigel ja Ayrton olivat ryhtyä jopa nyrkkisillekin ja välikohtauksen päättämisen ja Sennan ajamisen koko kisassa varmistivat lopulta oikeastaan vain Ron Dennisin väsymättömät puheet Sennan puolesta taas kerran joskin Balestre ja loppukauden ajan myös Mosley pitivät Sennaa silmällä.

    Balestren mielestä Senna näytti lajissa huonoa esimerkkiä erityisesti nuorille kuljettajille jotka oppisivat väärille tavoille ja jotka kärsivät muutenkin välikohtauksesta. Toisaalta liekkiä välikohtaukseen oli lyömässä myös Nelson Piquet joka kerrankin myös oli Mansellin puolella sanomalla tuolloin, että Nigelillä ehdottomasti on oma pointtinsa asiassa siinä missä Sennalla sitä ei ollut.

    Mosleyn mielestä tosin Mansellin ja Piquetin Sennan Jumala-vertaukset olivat jossain määrin tökeröitä ja provosoivia Barcelonassa 1991 joka sitten kieltämättä johti Sennan käyttäytymään tuona viikonloppuna kuten lopulta käyttäytyi. Radalla tosin Senna ei onneksi antanut Mansellin kanssa tuossa kilpailussa välikohtauksen näkyä lainkaan.

  12. #172
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä 1.3.1992 Nigel Mansell voitti Etelä-Afrikan Grand Prixin Kyalamin silloisella uudella radalla ja aloitti tiensä kohti maailmanmestaruutta. Sittemmin erikoisesti tämä kilpailu oli harvoja Nigelin todellisia onnenhetkiä kaudella siinä mielessä, että mies oli kiistattomasti sinut itsensä ja tallinsa kanssa.

    Muutoin vuosi 1992 sisälsi enemmän tai vähemmän myös ristiriitaisia ja jopa ikäviäkin hetkiä Nigel Mansellin ja Williamsin välillä joiden provokaattorina ainakin joskus toimivat myös Alain Prostin ja Ayrton Sennan omat mediapersoonat ja manageritkin jotka levittivät välillä vääriä tietoja Williams-tallin korviin, väittivät joskus jopa Ayrton Sennan olleen esimerkiksi Pariisin lentoasemalla tai jopa aivan äärimmillään koko Williams-tallin tehtaan edustuksen ovella odottamassa salkkuineen allekirjoitusta jopa aivan ilmaiseksi sopimukseen jolla hän olisi ajanut jo vuonna 1993 Williamsille...

  13. #173
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 40 vuotta eräistä F1:n verisimmistä ja karmeimmista onnettomuuksista koskaan. 5.3.1977 Etelä-Afrikan Grand Prixissä Tom Pryce ja nuori ja lupaava ratavalvoja Jansen Van Vuuren menettivät henkensä ja karmeammin näistä Van Vuuren menehtyi ja paljoa lievemmäksi ei jäänyt Prycen tilannekaan vaikka toisenlaisella onnella Pryce olisi hyvinkin voinut jäädä henkiin äärimmäisen järkyttyneenä mikäli palosammutin ei olisi osunut myös juuri päähän.

    Kilpailu oli Niki Laudan heiniä voiton myötä, mutta myöhemmin Laudakin oli järkyttynyt kun tuosta onnettomuustilanteesta todella selvästi ja pahasti kuuli. Jody Scheckterille ja vähän ennen ruutulippua James Huntilta kolmannen tilan vieneelle Patrick Depaillerille ei myöskään tilanne ollut mitään muuta kuin järkyttävää kuultavaa. Hunt, Jochen Mass ja John Watson olivat loput pistemiehet.

    Itse kisan kannalta aluksi voittorahat oli lyöty Huntille vedonlyöjien suosikkien piireissä ja mustina hevosina olivat sitten tietenkin Depailler ja Watson jotka kisan lopulla ja Watson jostain syystä myös kisan alussa olivat todella hyvässä vedossa. Watson sai synkän kisan nopeimman kierroksenkin. Sankariajon ilman pisteitä tuona synkkänä päivänä ajoi melko varmasti Surteesin Vittorio Brambilla jolla kyllä teknisiäkin vaurioita riitti, mutta pisteet jäivät harmittavasti saamatta.

    Kisan voittaja Laudallakin oli jäähdytysnestevuoto ja öljynpaineet olivat olleet pitkään vähissä ja kiehuvina. Jo viimeiset 25 kierrosta olivat itse asiassa olleet melko vaikeaa selviytymistä joskin Laudan ajotaidot ja johtoasema renkaiden säästelyn muodossa toivat voiton kotiin.

    Kaikkiaan tuon vuoden Ferrarin automalliin mahtui 12 litraa jäähdytysnestettä ja Laudalla oli Kyalamin kisan jälkeen autossa vain 4 litraa jäähdytysnestettä ja vain nimeksi asti kunnolla voitelevaa koneiston öljyä ilman, että se oli tervaantunut ja pilalla höyrystymisen takia. Mikäli ei olisi ollut voitosta kiinni niin todennäköisesti Lauda olisi saattanut keskeyttääkin kisan tuona päivänä sekä teknisen ongelmansa että myös varmaankin kunnolla tiedostaen Prycen ja Van Vuurenin onnettomuudenkin.

    Suomessa tuo onnettomuus herätti huomiota Urheiluruudussa ja onnettomuutta näytettiin noin vuotta myöhemmin tai oikeammin hieman yli puolitoista vuotta myöhemmin uudelleen Urheiluruudussa ja lisäksi mikäli en aivan väärin muista niin TV-Uutisissakin. Myöhempi onnettomuuskatsaus vuonna 1978 johtui katsauksesta myös Ronnie Petersonin Monzan onnettomuudenkin takia.

    Verisin Urheiluruutu varmaankin sitten Watkins Glenin 1974 oli tuo Kyalamin 1977 Urheiluruutu... Ja sittemmin tuota onnettomuutta näytettiin myös HTV:n käännetyssä dokumenttisarjassa Nopeat ja Kuolleet vaikka se taisi kestää vuoden tai kaksi ennen kuin HTV ryhtyi tuota Suomessa varsinaisesti näyttämään.

  14. #174
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä onkin kulunut 25 vuotta vuoden 1992 Meksikon Grand Prixistä joka oli aikansa viimeinen pitkään aikaan ja lisäksi myös viimeinen kisa alkuperäisen Peraltada-mutkan sisältävänä kokonaisuudessaan. Kilpailun voitti 22.3.1992 Nigel Mansell jälleen kerran. Tuossa kisassa merkillepantavalla tavalla nuori Michael Schumacher sai uransa ensimmäisen palkintokorokesijoituksenkin.

    Huonompana puolena paljon odotettu Meksikon Rengaslotto ei toteutunut ja jätti ikävän maun tuon ajan viimeiselle Mexico Cityn kilpailulle suhteellisessa tylsyydessään jolle jännitystä yritti ohitusnäytöksellään toki luoda Tyrrellin Andrea de Cesaris.

    Kolmostelevisio näytti tämän kilpailun suorana ja kilpailu saattoi olla ehkä ainoa Kolmostelevision ajan Meksikon kisa joka olisi selostettu aivan suorana myös paikan päältä käsin kun yleensä Meksikon kisat vuoden 1991 kisaa huomioimatta oltiin tehty yleensä studiosta käsin kun kilpailu oli kaukomaiden kisa.

    Ainoa muu Meksikon kisa ehkä paikan päältä olisi ollut vuoden 1987 kisa, mutta en mene sitä aivan varmaksi vannomaan kun Kolmosen alkuaikojen F1-kisojen osajako paikan päällä olemisen tai olemattomuuden osalta oli hyvin selvä melkein aina ja lisäksi menettely jatkui samanlaisena myös vielä MTV3:n alkuaikoina 1993-1994. Vuodesta 1995 eteenpäin ilmeisesti noin vuoteen 2006 asti sitten paikan päällä selostettujen kisojen määrä vaihteli vuosittain melko paljonkin, mutta mukana alkoi olla jo selvästi enemmän myös kaukokisoja kuin aiemmin.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 22.03.2017 22:42.

  15. #175
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tällä päivämäärällä 5.4.1992 Nigel Mansell voitti vuonna 1992 jo kauden kolmannen perättäisen osakilpailuvoittonsa Brasilian Interlagosin radalla kilpailussa jossa Ayrton Sennalla oli Gerhard Bergerin tapaan paljon uutta ja ei niin kovin uutta materiaalia käytössään jolla Williams muka tuolloin piti voittaa. McLaren päätti tuoda puoliautomaattivaihteistonsa radoillekin uuden autonsa muodossa vaikka vieläkin se olisi vaatinut oikeasti kehitystä ja jota McLaren oli jo kehittänyt lokakuusta 1990 saakka.

    Globo TV:llä oli vuoden 1992 Brasilian kilpailusta eteenpäin vuoden 1994 Brasilian kilpailuun asti voimassa omat erikoismusiikkitunnuksensa Brasilian kilpailuun ja kansainväliseen TV-kuvaan pääsivät myös noina vuosina kuljettajien sydämenlyönnitkin...

  16. #176
    Registered User
    Liittynyt
    Jan 2009
    Viestit
    185
    Tällä päivämäärällä vuonna 2009 Kimi söi jäätelöä.
    https://www.youtube.com/watch?v=OBGxHZkrnL8

  17. #177
    Registered User
    Liittynyt
    Apr 2014
    Viestit
    590
    Lainaa Alunperin kirjoittanut jaipperi Tarkastele viestiä
    Tällä päivämäärällä vuonna 2009 Kimi söi jäätelöä.
    https://www.youtube.com/watch?v=OBGxHZkrnL8
    Tämä on iso osa Fykkösten värikästä ja "maukasta" historiaa.

  18. #178
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tällä päivämäärällä 24 vuotta sitten Ayrton Senna voitti Englannin Doningtonissa ajetun Euroopan Grand Prixin 11.4.1993.

    Siitä päivästä lähtien onkin melkein välitöntä huomiota ja kisan jälkeisiä välittömiä päiviä huomioimatta ollut kateissa F1:n kenties mielenkiintoisin oheispalkinto koskaan ainakin tavallaan ja varsinkin oman aikakautensa erittäin nuorille ihmisille ja pienille lapsille hyvinkin tutun pelihahmon Sonic The Hedgehogin eli Sonic-siilen palkintopokaali joka Sennalla tosiaan lisäksi tuona päivänä oli käsissään ennen kun se jäi yksin palkintokorokkeelle ennen poisvientiä Doningtonin lehdistökeskukseen ja viimeinen paikka missä tämä tiettävästi aito ja alkuperäinen Sonic-pokaali nähtiin varmasti oli Doningtonin ratavirkailijoiden toimisto.

    Sen jälkeen se vain mystisesti katosi ja täysin aidon palkinnon osalta onkin ollutkin kateissa. Muilta osin toki tätä oheispalkintoa on nähtykin vuosien varrella, mutta useimmiten ne ovat todettu väärennöksiksi tai korkeintaan vain aidon jäljitelmiksi.

  19. #179
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut päivälleen 30 vuotta siitä kun Nigel Mansellille sittemmin varsin murheelliseksi, mutta erittäin kilpailukyvykkääksi ellei peräti aivan uran parhaimmaksi kaudeksi sinänsä muutoin kuin mestaruuskauden 1992 laskien eli kausi 1987 sai alkunsa Formula 1:n osalta Brasilian Rio de Janeiron Jacarepaguan radalla 12.4.1987.

    Kilpailu oli ensimmäinen moneen vuoteen myös ilman Keke Rosbergia lähtöruudukossa millään tavalla koska aikaisemminhan vuosina 1978-1986 Keke Rosberg ajoi F1:ssä vaikkakin vuosina 1978-1981 Keke oli välillä aika paljon poissakin ruudukoista karsiutumisten tai vuoden 1979 kauden ensimmäisellä puoliskolla ollessaan ilman tallipaikkaa muissa sarjoissa ajamisensa takia.

    Lopulta koko vuonna ei suomalaisia nähty vaikka huhuissa pyöri silloin tällöin hyvinkin vahvasti Jari Nurminen siinä mitä tuli F1-paikkoihin ja Nurminen testasikin talvikaudella 1987 Arrowsia ja myöhemmin kaudella oli päästä Colonille, mutta lisenssisotkut ja ajoittain myös rahaongelmat olivat pääsemättömyyden syitä. Kekellä alkoi managerityöt ensin JJ Lehdon ja myöhemmin samana vuonna myös Mika Häkkisen kanssa.

    Lisäksi vuosi 1987 oli tärkeä siinä, että Keke Rosberg aloitti ratojen ulkopuolella selostajallisen yhteistyön Matti Kyllösen kanssa tämän kommentaattorina. Kolmostelevisiokin aloitti lähetyksensä kisoista vaikkakin kesti melko pitkään ennen kuin vihdoin ja viimein Formula Rally-ohjelmien koosteiden tai kokonaisten jälkilähetysten sijaan nähtiin suoraakin kuvaa Kolmosen formulalähetyksissä ja myös omana ohjelmanaan ilman Formula Rally-ohjelmataustaa.

    Kolmosen vaikean alkutaipaleen vuoksi televisiointi oli lähtökohtaisesti kaudella 1987 YLE:n varassa joskin YLE ei lopulta näyttänyt kauden aikana kovinkaan paljon formuloita vaikka toki se niitä kyllä näytti vaikka talvikaudella pahimmillaan muuta huhuttiinkin.

    Kuitenkin vuoden 1987 alussa oli vaikeaa vielä sanoa mitään varmaa Williamsin nousevasta iskukyvystä tai etenkään maailmanmestaruudesta kun Alain Prost otti ja voitti Brasilian Grand Prixin 12.4.1987 jolloin Prost avasi vahvasti mestaruustaistelunsa puolustuksen jatkaen sitä myös vähän myöhemmin kaudella Belgian Spa-Francorchampsissa voittamalla, mutta oli myöhemmin selvissä vaikeuksissa kaudella ja hävisi mestaruutensa puolustuksen joskin voitti vielä myöhemmin kaudella Portugalin Estorilissa.

    Adrian Campos erikoisesti diskattiin kilpailusta koska hän unohti korvatulppansa kunnollisen kiinnityksen ja mikäli vielä se nyt ei ollut rike eikä kyllä tietääkseni ollutkaan niin sääntöjenvastainen lähteminen omasta lähtöruudusta liian myöhään suoran takarivin takanakin olevan viimeisen auton takana olemisen sijaan oli ja hänet diskattiin siitä hyvästä kisasta mustalla lipulla.

    Nelson Piquet oli toinen kilpailussa ja Keke Rosbergin paikan McLarenilla hyvin tilapäisapuna pelkästään vuoden sopimuksella ja vain Ayrton Sennan järkyttävän hintaisen Lotuksen sopimusrikkomusmaksun takia yleensäkin siinä tallissa vuonna 1987 ajanut Ruotsin Stefan Johansson avasi kautensa loistavasti kolmostilalla.

  20. #180
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut 20 vuotta Argentiinan Grand Prixistä 1997 joka ajettiin 13.4.1997 Argentiinan Buenos Airesin radalla. Tästä kilpailusta eteenpäin on näihin päiviin asti soitettu yhtämittaisen kiistattomasti Bizetiä palkintokorokkeella.

    Myös vuoden 1996 ajan kokonaan ja Australian Grand Prixin 1997 päätteeksi soitettiin Bizetiä, mutta Brasilian Grand Prixin 1997 päätteeksi palkintokorokkeen lähellä olleessa ja siellä sittemmin muutenkin näihin päiviin asti sijainneissa teknisen osaston tiloissa tapahtuneen äänentoistolaitteiden ja siellä vielä oikeammin soitettavan lauluäänitteen teknisen vian vuoksi soitettiin lopulta vielä viimeisen kerran jo F1:stä tavallaan sääntöjenmukaisesti poistunut Oodi Ilolle Beethovenilta jota viimeksi oli kuultu Australian Grand Prixissä 1995.

    Argentiinan Grand Prixin 1997 voitti Jacques Villeneuve, Eddie Irvine oli toinen ja Ralf Schumacher oli kolmas.

  21. #181
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut Espanjan Grand Prixistä 1992 25 vuotta. 3.5.1992 ajetussa Espanjan Grand Prixissä ajettiin sadesäässä läpi kilpailun ajoittain olosuhteissa joissa välillä vettä oli vähemmän, mutta enimmäkseen todella märällä ja kilpailun loppua kohti huonoimmillaan jo pelottavan liukkaalla Barcelonan radalla sateen muuttuessa pahimmillaan jo rankkasateeksi. Nigel Mansellille tämä oli jo neljäs voitto kaudella 1992 yhtä monesta osakilpailusta.

    Kilpailua ajateltiin viimeisen 10 kierroksen aikana myös lopetettavan punaisella lipulla kokonaan ja hieman tätä aiemmin kilpailussa ajateltiin kilpailu liputettavan poikki ja ajettavan yhteisaikakilpailuna tai käytettävän sääntöjenmukaista ja tuolloin melkoisen uutta Safety Caria vauhtien hillitsemiseksi ja tuomaristoa huolestuttaneiden ulosajojen vähentämiseksi, mutta lopulta Roland Bruynseraede piti päänsä kilpailun ajamisesta loppuun sellaisenaan ilman yhteisaikakilpailua tai muuta lopettamista.

    Mies ei myöskään suostunut lähettämään Safety Caria radalle vastoin Charlie Whitingin tai Max Mosleyn neuvoa mikä johti myöhemmin myös puhutteluun Mosleyn osalta missä läsnä olivat niin Bruynseraede, Barcelonan 1992 kilpailun Johtava Tuomari tuosta kyseisestä kilpailusta ja myös tietenkin tuolloinen, vuoden 1992 lajin yleinen Tuomaristojen Puheenjohtajatuomari ja kaikkien tuomaristojen tuomareiden oma pomo joka kilpailussa läsnä olevana henkilönä eli Peter Warr.

    Nigel Mansell voitti kilpailun, Michael Schumacher oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas vaikka kilpailupäivänä moraalisesti ja ajallisestikin ajateltuna toinen sija olisi kuulunut Alesille ilman muuta ilman neljänneksi ajaneen Gerhard Bergerin järjestämää osumaa mistä Alesi ei aivan toipunut ikinä kilpailussa. Toisaalta taas Alesi kävi myös sadekelin renkaiden vaihdossa varikolla yhtenä 8 kuljettajasta jotka kisassa yleensäkin kävivät varikolla sateen takia.

    Michele Alboreto oli viides ja Pierluigi Martini oli kuudes. Aguri Suzuki ajoi myös huippukilpailun jääden kuitenkin pisteittä harmittavasti seiskapaikallaan osin kyllä myös huonon lähtöruudunkin takia ja kehuja keräsi myös tavallaan erittäin paljon kasipaikallaan Karl Wendlinger March-tallin autolla. Espanjan kilpailussa kilpailuviikonlopun osalta debytoi mielenkiintoisesti Williamsin testikuljettajana vuosina 1991-1992 ajanut ja tapahtumahetkellä Ligierin paikkaa vuodeksi 1993 tai viimeistään vuodeksi 1994 halunnut, neuvottelunsa ranskalaistallin kanssa käynnistänyt ja muutoin tietenkin debyyttinsä Brabhamilla tehnyt Damon Hill joka ei kuitenkaan karsiutuneena ajanut itse kilpailussa.

    Toki Graham Hill Junior tai Damon tietenkin maailmanmestarin poikana halusi päästä parhaimpaan mahdolliseen talliin eli tapahtuma-aikaan Williams-talliin heti luonnollisen testikuljettaja-aikansa jälkeen, mutta tie sinne luonnollisesti oli tukossa ja alkuperäisen reitin ja suunnitelman mukaan paras paikka hänelle olisi ollut kilpakuljettajana Ligier-talli joka käytti tietenkin tuolloin Renault-moottoreita Williamsin tapaan ja joka tavallaan oli Williams-tallin kanssa tavallaan mutkan kautta yhteistyössä joista vahvimmin moottoripuolella, mutta tavallaan myös sopimuksellisestikin.

    Eräässä vaiheessa kautta 1992 varsinkin sen loppupuolella erinäisten seikkojen jälkeen vaikutti siltä, että vuodeksi 1993 Damon Hill ja Mika Häkkinen olisivat hyvinkin voineet olla tallikavereita nimenomaan Ligierillä koska vuodeksi 1993 oli tulossa Alain Prost ja joko Riccardo Patrese tai Thierry Boutsen olisi otettu ensisijaisesti Williamsille kakkoskuljettajaksi ja mahdollisesti Boutsenin kieltäytyessä tai ollessa erittäin vahvasti kiinni muun muassa Sauberille hänen sijaansa olisi otettu Erik Comas koska Boutsen ja Comas olivat varmistaneet muun muassa vuoden 1992 sopimuspykälissään sinetöineet erinäiset mahdollisuudet ja optiot mennä nimenomaan lunastettaessa erikseen kutsusta pääsyn Ligieriltä suoraan Williamsille.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 03.05.2017 01:31.

  22. #182
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Vuoden 1978 Monacon Grand Prixistä tulee tänä päivänä kuluneeksi 39 vuotta. Alun perin ajattelin laittaa kyseisestä kilpailusta muistelua hieman vasta ensi vuoden puolella, mutta 40-vuotisjuhlapäivä osuu maanantaille ennen pitkää kun taas tämän vuoden juhlapäivä osuukin jo tälle päivälle eli sunnuntaille kuten tuolloinkin 7.5.1978 osui. Viime aikoina olen muistellut tätäkin kisaa mikä tosiaan päättyi Patrick Depaillerin voittoon ja jossa myös John Watsonilla ja Niki Laudalla oli hetkensä. TV2 aikoinaan tuonkin kilpailun näytti telkasta huolimatta siitäkin, että Keke Rosberg ei kilpailuun päässyt.

  23. #183
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä onkin kulunut 20 vuotta Monacon Grand Prixistä 1997. 11.5.1997 Monacon osakilpailussa sattui ja tapahtui paljon kuten Monacossa yleensäkin. Michael Schumacher tosin lopulta kilpailun voitti, Rubens Barrichello oli Stewartilla toinen näyttävästi ja noteeratusti, Eddie Irvine oli kolmas ohitettuaan näyttävästi Olivier Panisin joka muutoin olisi ehkä ollut melko todennäköisesti kilpailussa kolmas ja Irvinen kärsittyä vuoden 1996 eli tuolloin edellisen vuoden Monacon kilpailussa Panisin suorittamasta huippuohituksesta joka sittemmin myös auttoi Panisin voittoon vuotta aiemmin.

    Panis tietenkin oli harmistuneena neljäs, Mika Salo oli viides koska lähti uhkapelillä liikkeelle yleensäkin aivan niin täydellä tankilla kuin vain Tyrrellin sen vuoden automalliin pystyi polttoainetta tankkaamaan, suomalainen luotti sadekeliin, kolareihin, niiden tuomiin kilpailun hitauteen ja kulumiseen ja oli viides vaikkakin bensa oli erittäin vähissä eikä Salo todennäköisesti olisi edes muistaakseni noin 160 litran polttoainelastinsa turvin mitenkään voinut selvitä maaliin asti täydellä kisamitalla tankkaamatta huolimatta toki sadekelistä ja Monacon radasta yleensäkin ja lopulta kilpailu tosiaan katkaistiin jo kierroksella 62 ruutulipulla koska 2 tunnin aikaraja tuli täyteen sääntöjenmukaisesti joka sitten riitti Salolle viitospaikkaan ja tärkeisiin pisteisiin myös Tyrrell-tallille.

    Giancarlo Fisichella oli jossain määrin kilpailukykyinen, mutta myös pettynyt mies viimeisellä pistesijalla kuudentena oltuaan kilpailussa parhaimmillaan jopa toisena sen aikana.

    Salon uhkapeli tankkaamattomuuden ja varikolla käymättömyyden osalta oli myös kesken kisan loppua siihen paikkaan koska Salo sai etusiipeensä vaurion joko osuttuaan joko Mika Häkkisen, Damon Hillin tai molempien autoista heidän keskinäisen kolarinsa takia lentäneisiin autonromuihin ja jossain vaiheessa kisaa Salo saattoi osua myös jonkun edessään olevan auton perään joka onneksi muistaakseni Loewsin mutkan uskomattoman hitauden vuoksi ei tuottanut Salon autoon onneksi mitään vahinkoa vaikka mies ajoi mahdollisesti juuri suoraan päin toista autoa.

    Jan Magnussen ja Jos Verstappen näyttivät osaamistaan, mutta harmittavasti myös jäivät ilman pisteitä sijoilla 7 ja 8 ja Gerhard Berger oli 9:s ja toiseksi viimeinen kun taas Ukyo Katayama muutenkin aivan viimeisestä ruudusta lähteneenä oli yhtä viimeinen 10:tenä vaikeassa uransa viimeisessä Monacon osakilpailussaan. Mikäli Salo olisi joutunut tulemaan varikolle niin Magnussen olisi todennäköisesti saanut viimeisen pisteen vaikka ei Verstappen hirvittävän etäällä hänestä enää tainnut olla varsinkaan autojen alkaessa jo hidastaa kun ruutulippu ja tiimiradioliikenne oli kovimmillaan.

    Arrowsin ja Williamsin päivät olivat huonoimmat koska Hill ja Pedro Diniz kolaroivat hyvin nopeasti kisan alkuvaiheessa ja Williamsilla taas Jacques Villeneuve ja Heinz-Harald Frentzen keskeyttivät huippusijoiltaan joista varsinkin Frentzenin olisi monien mielestä tapahtuma-aikaan ottaa yliote ja etulyöntiasema suhteessa tallikaveriin koska Frentzen oli juuri saavuttanut ensivoittonsa Imolassa edeltävässä osakilpailussa samana vuonna ja lähtenyt Monacon kisaan paalupaikalta.

  24. #184
    Half Blind, Full Throttle spotter90's Avatar
    Liittynyt
    Sep 2014
    Sijainti
    Helsinki
    Viestit
    2 943
    Lainaa Alunperin kirjoittanut CCMK Tarkastele viestiä
    Tänä päivänä onkin kulunut 20 vuotta Monacon Grand Prixistä 1997. 11.5.1997 Monacon osakilpailussa sattui ja tapahtui paljon kuten Monacossa yleensäkin. Michael Schumacher tosin lopulta kilpailun voitti, Rubens Barrichello oli Stewartilla toinen näyttävästi ja noteeratusti, Eddie Irvine oli kolmas ohitettuaan näyttävästi Olivier Panisin joka muutoin olisi ehkä ollut melko todennäköisesti kilpailussa kolmas ja Irvinen kärsittyä vuoden 1996 eli tuolloin edellisen vuoden Monacon kilpailussa Panisin suorittamasta huippuohituksesta joka sittemmin myös auttoi Panisin voittoon vuotta aiemmin.

    Panis tietenkin oli harmistuneena neljäs, Mika Salo oli viides koska lähti uhkapelillä liikkeelle yleensäkin aivan niin täydellä tankilla kuin vain Tyrrellin sen vuoden automalliin pystyi polttoainetta tankkaamaan, suomalainen luotti sadekeliin, kolareihin, niiden tuomiin kilpailun hitauteen ja kulumiseen ja oli viides vaikkakin bensa oli erittäin vähissä eikä Salo todennäköisesti olisi edes muistaakseni noin 160 litran polttoainelastinsa turvin mitenkään voinut selvitä maaliin asti täydellä kisamitalla tankkaamatta huolimatta toki sadekelistä ja Monacon radasta yleensäkin ja lopulta kilpailu tosiaan katkaistiin jo kierroksella 62 ruutulipulla koska 2 tunnin aikaraja tuli täyteen sääntöjenmukaisesti joka sitten riitti Salolle viitospaikkaan ja tärkeisiin pisteisiin myös Tyrrell-tallille.

    Giancarlo Fisichella oli jossain määrin kilpailukykyinen, mutta myös pettynyt mies viimeisellä pistesijalla kuudentena oltuaan kilpailussa parhaimmillaan jopa toisena sen aikana.

    Salon uhkapeli tankkaamattomuuden ja varikolla käymättömyyden osalta oli myös kesken kisan loppua siihen paikkaan koska Salo sai etusiipeensä vaurion joko osuttuaan joko Mika Häkkisen, Damon Hillin tai molempien autoista heidän keskinäisen kolarinsa takia lentäneisiin autonromuihin ja jossain vaiheessa kisaa Salo saattoi osua myös jonkun edessään olevan auton perään joka onneksi muistaakseni Loewsin mutkan uskomattoman hitauden vuoksi ei tuottanut Salon autoon onneksi mitään vahinkoa vaikka mies ajoi mahdollisesti juuri suoraan päin toista autoa.

    Jan Magnussen ja Jos Verstappen näyttivät osaamistaan, mutta harmittavasti myös jäivät ilman pisteitä sijoilla 7 ja 8 ja Gerhard Berger oli 9:s ja toiseksi viimeinen kun taas Ukyo Katayama muutenkin aivan viimeisestä ruudusta lähteneenä oli yhtä viimeinen 10:tenä vaikeassa uransa viimeisessä Monacon osakilpailussaan. Mikäli Salo olisi joutunut tulemaan varikolle niin Magnussen olisi todennäköisesti saanut viimeisen pisteen vaikka ei Verstappen hirvittävän etäällä hänestä enää tainnut olla varsinkaan autojen alkaessa jo hidastaa kun ruutulippu ja tiimiradioliikenne oli kovimmillaan.

    Arrowsin ja Williamsin päivät olivat huonoimmat koska Hill ja Pedro Diniz kolaroivat hyvin nopeasti kisan alkuvaiheessa ja Williamsilla taas Jacques Villeneuve ja Heinz-Harald Frentzen keskeyttivät huippusijoiltaan joista varsinkin Frentzenin olisi monien mielestä tapahtuma-aikaan ottaa yliote ja etulyöntiasema suhteessa tallikaveriin koska Frentzen oli juuri saavuttanut ensivoittonsa Imolassa edeltävässä osakilpailussa samana vuonna ja lähtenyt Monacon kisaan paalupaikalta.
    Katsoin aikoinaan tv:stä ja hämmästyin Barrichellon ajosta hitaalla Stewartilla. Myös McLarenien kolarointi sataman shikaanissa ihmetytti.

  25. #185
    Registered User uuci's Avatar
    Liittynyt
    May 2010
    Viestit
    3 314
    Tänään on 67 vuotta ensimmäisestä Formula 1 -kisasta.
    Pessimisti ei pety.

  26. #186
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Näin on ollut.

    Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 25 vuotta San Marinon Grand Prixistä 1992. Nigel Mansellin kauden viidenteen peräkkäiseen voittoon päättynyt osakilpailu ajettiin 17.5.1992. Toiseksi tuli ajoittain kisassa muutenkin tuttuun kotiradan tyyliinsä nopein sektoriaikojen ja radan yleismies Monzan kisan tapaan eli Riccardo Patrese ja Ayrton Senna oli kolmas joskin häntä jouduttiin kramppien takia kisan jälkeen hoitamaan jonkun aikaa. Sennalla oli ollut vaivoja ja kipuja läpi kilpailun koska ne johtuivat epämukavasta ajoasennosta mitä ei ollut ehditty parantaa Sennan autoon riittävästi ennen kilpailua.

    Martin Brundle avasi vuoden 1992 pistetilinsä neljännellä tilallaan vaikka melkein jokaisessa kisassa siihen asti Brundlella oli ollut potentiaalia ottaa pisteitä, Michele Alboreto oli viides ja Pierluigi Martini oli Dallaralla kuudes. Mauricio Gugelmin ja Olivier Grouillard jäivät osoittamastaan pistepotentiaalistaan huolimatta nuolemaan näppejään rannalle seiskapaikoillaan ja kasipaikoillaan.

    Kilpailussa oli periaatteessa kaksi lähtöä koska ensimmäinen keskeytettiin Karl Wendlingerin ongelmien vuoksi jolloin hän joutui lähtemään aivan ruudukon perältä ja Stefano Modena lähti vaihdevaurioisella autollaan muiden perään varikolta. Modena myös keskeytti ja Wendlinger ajoi muutenkin maaliin 12:sta mikä oli pieni ihme koska jossakin vaiheessa kilpailua auto seisoi varsin massiivisen korjausremontin alaisena varikolla aika pitkään ja sillä ajanhukalla viimeinen sija ei olisi ollut suurikaan ihme.

    Mika Häkkinen oli tästä kilpailusta poissa koska hän karsiutui uransa toisen ja viimeisen kerran Lotuksella ajaessaan lähinnä viimeisestä lähtöruudusta jonka kisaan vei Häkkisen tallikaveri Johnny Herbert joka keskeytti myös 8:n kierroksen jälkeen kilpailussa eikä Häkkisen kilpailusta olisi ollut paljoa ruusuisempaa todennäköisesti ollut odotettavissa vaikka suomalainen kisaan olisi päässytkin.

  27. #187
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut 25 vuotta Monacon Grand Prixistä 1992. Tuolloinen 50:s Monacon Grand Prix oli historiallinen kisa monessa mielessä.

    Nigel Mansell oli voittaa 31.5.1992 kuudennen kerran kaudella 1992 peräjälkeen, mutta legendaarinen renkaan tyhjeneminen, yhteensä 30 sekuntia kestänyt varikkokäynti josta 25 sekuntia hitaine ajoineen ja renkaanvaihtoineen ja sen jälkeinen lopputaistelu Ayrton Sennan kanssa vei Mansellin Monacon voitonmahdollisuudet koska Monacon rata ei dramaattisen jännittävillä loppuhetkillä antanut Mansellille myöskään tilaisuutta ohittaa Sennaa ja voittaa muuta kuin korkeintaan dramaattisesti kolaroimalla hänet ulos radalta mihin Mansell ei tilanteen houkuttelevuudesta huolimatta ja vaarat tiedostaen suostunut koska riski ja kolaroimalla maaliin tuleminen olisi ollut melkoinen kohu, radan tukkeutuminen ja kaikkein pahimmillaan kumpikaan ei olisi saavuttanut siitä mitään muuta kuin riitelyä ja kohua tuplakeskeytyksen muodossa kuin miten sitten tietenkin saatiin muuten aikaan.

    Erikoisen Monacon kisan siinä tapauksessa olisi voittanut Riccardo Patrese, mutta näin ei tietenkään tapahtunut.

    Itse viikonloppuna Monacossa sattui ja tapahtui paljon ja pistemiespuolella kisassa olisi voinut olla voittajia tai ainakin äärimmäisiä menestyjiä muutenkin kuin vain Mansell, Senna tai Patrese. Martin Brundle ajoi hyvän kisan, mutta olisi joutunut tulemaan ainakin kerran varikolle muutenkin koska hänellä joka tapauksessa olisi ollut yhdessä rengasrikko. Brundlen ylimääräinen varikkokäynti kuitenkin myös etusiiven hajotessa oli kuitenkin britille kaikesta turhauttavuudestaan huolimatta onni onnettomuudessakin.

    Kilpailuviikonloppuna myös yksi kaudella kilpaillut testimies ja lopulta kilpailematon testimies riitelivät tallin kanssa tavallaan. Nicola Larini olisi halunnut ajaa Ferrarilla Monacossa kun Ivan Capellin savustus ulos Ferrarilta mitä ilkeimmin ja surullisin tavoin oli jo aloitettu. Eräässä vaiheessa muun muassa Imolan kisan jälkeisiä testejä Capelli oli kieltäytynyt luovuttamasta muun muassa ilman hänen lupaansa sovittuja testiajoja Larinille kuten myös toiselle Ferrarin aikaisemmalle testikuljettajalle eli Gianni Morbidellille joka oli Minardilla myös ajamassa Imolassa testejä.

    Capelli kieltäytyi vihaisesti myös Ferrarin varatallipäällikön savustuspuheista ja ns. Pakkolomatarjouksista joka oli johtaa vakaviin ongelmiin välittömästi. Eräässä vaiheessa Capellin tilasta valehdeltiin härskisti Italian medialle väittäen Capellin olevansa ihan oikeastikin lomalla eikä testeissä vaikka mies oli koko ajan paikan päällä eikä lomalla missään...

    Claudio Lombardi tulta syöksevänä lohikäärmeenä oli raivoissaan heittämässä Capellia kiukkukohtauksen vallassa pihalle tästä sanailusta ja vain Italian median, kansainvälisen median kohu jo valmiina olleista huhuista Capellin erottamiseksi Ferrarilta ja Luca di Montezemolon järjestämä teatraalinen sovintopuhe kaikkien riitaisten osapuolten kanssa Capelli mukaan luettuna, mutta myös kulissisopimus 'läksytyksen' jälkeen yhdessä Lombardin kanssa Capellin erottamiseksi myöhemmässä vaiheessa kautta huonompien tulosten jatkuessa saivat Capellin jatkamaan pestissään Monacossa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    Kilpailematon testimies vuonna 1992 oli Olivier Beretta. Hän olisi halunnut voimakkaasti ajaa omassa kotikilpailussaan joko Johnny Herbertin tai Mika Häkkisen sijaan. Lopulta Peter Collins ei suostunut asiaan. Asiasta kehkeytyi melkoinen episodi kun lopulta Beretta antoi jo hieman yliajalle menneiden testien jälkeen Norfolkin Hethelissä uuden automallin Häkkiselle joka oli vielä Imolassa ajanut vanhalla automallilla ja lähti Lotuksen motorhomen puolelle sanailemaan niin tilanteensa ongelmia kuin myös yrittämään Häkkisen ajopaikan kaappausta Magny-Coursiin managerinsa välityksellä. Lopulta mitään siitäkään ei tullut vaikka Berettan manageri yritti moninkertaistaa maksusumman Häkkisen tai vaikka Herbertin ajamattomuudesta siellä.

    Kilpailuviikonloppuna Roberto Moreno oli tuttuun tapaan kerrotusti huikeassa vauhdissa Andrea Modan kaltaisen tallin autolla ja hyvin vähän oli mitään suorituksesta pois edes Ukyo Katayaman viime hetken öljyvuotokaan joka hidasti japanilaista jo ennen Tabac-mutkan kolaria Torstain Esikarsinassa.

    Kilpailussa Brundlen ohella myös Jean Alesi, Michael Schumacher ja Capelli olivat hyvässä vauhdissa, mutta Alesi ja Schumacher tuhrivat jonkin verran mahdollisuuksiaan keskinäisiin kolareihin joiden vuoksi Alesin jäähdytin ja sähkölaitteet vaurioituivat ja ennen pitkää aiheuttivat keskeytyksenkin ja Capelli osui muistaakseni kisan aikana 3-5 kertaa kaiteisiin kaikkiaan joista kaksi kertaa erittäin lievästi joskin jo nekin vaurioittivat auton luistonestoa ja ohjauspyörää mikä teki Ferrarista vain entistä huonomman ja levottomamman ohjaukselle ja jonka jälkeen sattui sitten ennen pitkää viitospaikalta keskeytykseen riittävät osumat Kasinon Mutkassa, Uima-altaan alueella ja lopulta Rascassessa.

    Eräässä vaiheessa kisaa Senna oli menettää voittonsa tai voittoajonsa teoreettisuudenkin Michele Alboreton ulosajon takia mikä maksoi Sennalle ylimääräistä aikaa Mansellin jo muutenkin valtavan eroksi 10 sekuntia lisää ja Alboretolle turhauttavasti mahdollisuuden viimeiseen pisteeseen jonka Alboreto olisi saattanut saada Bertrand Gachotin nenän edestä. Alboreto oli kisassa siten turhauttavasti seitsemäs vaikka pisteajoon mahdollisuudet olivatkin joskin Alboreto sai hieman kiittää toisaalta onneaan tehokkuudestaan myös juurikin jatkuvien keskeytysten tai muiden kärkikuljettajien ongelmien takia.

    Lopulta kuitenkin siis Ayrton Senna voitti, Nigel Mansell oli toinen, Riccardo Patrese oli kolmas, Michael Schumacher oli neljäs, Martin Brundle viides, Bertrand Gachot kuudes ja pisteiden ulkopuolelle seiskapaikalla jäi Michele Alboreto. Christian Fittipaldi oli kahdeksas ja suomalaisittain turhauttavan ja melko kamalan viikonlopun muutenkin ajanut JJ Lehto oli yhdeksäs vailla lähelläkään vuoden 1991 Monacon kisan vastaavia huippuluokan vauhtiyrityksiä joiden ainoa este oli vain lähinnä Monacon radan ohittamisen melkein täydellinen mahdottomuus, Erik Comas oli 10:s, Aguri Suzuki oli 11:sta ja toiseksi viimeinen ja Thierry Boutsen oli 12:sta ja viimeinen maaliin päässyt kuljettaja kamalan kisan jälkeen.

    Suomalaisista lopulta kuitenkin kisassa ajanut Mika Häkkinen keskeytti vaihdelaatikon petettyä 30 kierroksen kohdilla. F1-kisaa Monacosta aikanaan selostanut Tapio Suominen kehui erääseen aikaan kilpailua Monacosta 1992 puhuttaessa erääksi parhaimmaksi ellei parhaimmaksi näkemäkseen kilpailuksi sinänsä ja varsinkin tapahtumahetkellä tapahtuma-aikaan.

    Tuolloin vielä puhuttiin, että vuonna 1993 Monaco tulee olemaan lopultakin Mansellin vaikka lopulta niin ei käynyt minään vuonna ikinä...

  28. #188
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Kanadan Grand Prixistä 1992 on tänä päivänä tullut kuluneeksi 25 vuotta. 14.6.1992 ajettiin Montrealin kilpailu joka tosiaan oli omalta osaltaan poikkeuksellinen. Ensimmäiset 13 kierrosta ajettiin tiukassa kahdeksan kuljettajan nipussa ja lopulta sitten Nigel Mansell keskeytti ensimmäistä kertaa kaudella 1992 ja Ayrton Senna vaikutti ajavan elintärkeään toiseen voittoon kaudella 1992 kunnes hänkin keskeytti.

    Samalla myös vielä Riccardo Patrese keskeytti ennen pitkää jolloin ehkä koko radan ylivoimaisesti nopein kaveri vaikutti olevan Benettonin sisuuntunut Martin Brundle, mutta ikävä kyllä päivän voittaja silti oli McLarenin Gerhard Berger. Brundle kun valitettavasti keskeytti. Michael Schumacher ajoi myös loistavan kilpailun, mutta häntä haittasi kilpailussa Gianni Morbidelli Minardilla.

    Montrealin kilpailussa ehkä ensi kertaa urallaan todella näyttävästi ajoi myös Japanin Ukyo Katayama joka kuittasi Monacon viikonloppunsa paheet ajamalla huippuhyvän aika-ajon ja lähtemällä Marchin sensaatioaika-ajon ja myöhemmin sensaatiokisan ajaneen Karl Wendlingerin rinnalta kisaan ruudusta 11 edellään Suomen Mika Häkkinen ruudussa 10. Katayama olisi parhaimmillaan ollut viides ja ehkä juuri ja juuri neljäs ennen teknistä vikaansa kisan loppuvaiheissa.

    Ivan Capelli ajoi astetta vaikeammin Ferrarilla, mutta vaikutti korjaavan virheensä ennen ulosajoa joka taas aiheutti syytöksiä ja paineita Capellin puolelle. Tilannetta ei helpottanut Jean Alesin ajaminen kolmanneksi Ferrarilla radalla jossa tulisuudestaan tunnettu Claudio Lombardikin sai jännittää sitä, että Alesi ei vain ajaisi Montrealin kohtalokkaisiin seiniin. Onneksi ei kuitenkaan ajanut. Senna ja Mansell tosiaan kolaroivat ja parivaljakolle tuli selvää näkemyseroa asiasta ja tuomaristot ja mediakohut pahensivat asiaa.

    Tosin huonomminkin parivaljakko oli toisiaan kohdellut vuosien varrella.

    Alkupuolella kilpailua Katayama ja Bertrand Gachot Venturi-Larroussen oletettavana menestysmiehenä kolaroivat keskenään mikä ei sekään herättänyt iloisuutta näiden kaverien kesken ja heitä arveltaessa juurikin mediassa. Gachot liputettiin pois radalta mustalla lipulla kun hänen autoaan työnnettiin käyntiin sääntöjenvastaisesti kun vuonna 1992 ne edelleen olivat melko tiukat joskin umpitiukasta vuoden 1990 ja vuoden 1991 vain hieman vuotta 1990 lievemmästä käyntiin työntämisen säännöstä niitä oli lievennetty.

    Kilpailuviikonlopun aikana Mansellinkin keskeytyksen yhteydessä pohdittiin Nissan Silvia S13 Special Drift Safety Caria radalle joka aiemmin viikonloppuna oli nähty Montrealissa radalla poimimassa talteen saman autovalmistajan, väritykseltään melkein yhtä samanlaista Official Caria hiekalta sitä pois hinaten.

    Kilpailun voitti siis Gerhard Berger, Michael Schumacher oli toinen, Jean Alesi kolmas, Karl Wendlinger neljäs, Andrea de Cesaris hienosti viides ja olisi Katayaman tapaan voinut myös olla neljäskin ja kuudes oli Erik Comas joka toi lopulta Ligierin ensimmäisen pisteen sitten Olivier Grouillardin ja Ranskan Grand Prixin Paul Ricardissa vuonna 1989. Seiskapaikan sai katkerasti taas kerran Footworkin Michele Alboreto, Pierluigi Martini oli kasipaikalla ja Suomen JJ Lehto ysipaikalla kun Mika Häkkinen keskeytti kilpailussa aiemmin, Thierry Boutsen oli kymmenes, Gianni Morbidelli oli yhdestoista, Olivier Grouillard oli kahdestoista, Christian Fittipaldi kolmastoista ja toiseksi viimeinen ja neljästoista ja viimeinen oli Marchin Paul Belmondo joka ei suorituksellaan antanut järin hyvää kuvaa itsestään vaikkakin vuosi 1992 Marchilla itse asiassa ainakin jälkikäteen tuntui Belmondolla paremmin kuin vuosi 1994 Pacificilla sujuvan Marchilla nimenomaan vuodesta 1992 puhuttaessa.

  29. #189
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 25 vuotta Ranskan Grand Prixistä 1992. Kilpailu ajettiin Magny-Coursin radalla 5.7.1992. Kilpailu totisesti oli melkoisen tapahtumarikas ja myös tärkeä kisa sikäli historiallisesti tai tulevan historian kannalta, että tästä eteenpäin suhtauduttiin todella kriittisesti tuon ajan sääntöjen mukaiseen Yhteisaikakilpailujen sääntöön joka F1:ssä oli käytössä vuosina 1981-1994.

    Yhteisaikakilpailu voitiin määrätä sen ajan sääntöjen perusteella milloin tahansa kilpailun ensimmäisen kahden kierroksen jälkeen, mutta takaraja oli suurin piirtein yleensä noin vajaata kymmentä kierrosta ennen maalia jolloin yleensä mahdollisesti punaiseen lippuun päättynyt kilpailu kyettiin myös sääntöjen puitteissa lopettamaan mikäli tuomaristo kilpailun ollessa tauolla niin päätti.

    Ehkä selvin esimerkki tästä oli siltikin erikoinen ja paljon väittelyä herättänyt loppuratkaisu lopettaa Portugalin Grand Prix 1990 juurikin kierrosten vähyyden ja yleensäkin punaisen lipun aiheuttamien viivyttelyjen takia. Tämäkin oli myös omiaan luomaan kohutapahtumaan Ayrton Sennan ja Alain Prostin välillä vuoden 1990 Suzukaa ajatellen. Ranskan Grand Prix 1992 Alain Prostin osalta oli yksi harvoja Ranskan Grand Prix-kilpailuja mitä Prost ei urallaan voittanut koska Prost vietti sapattivuottaan lajissa keskittyen koko ajan kuitenkin jo kauteen 1993.

    Kuitenkin punaista lippua ja sen päätöstä Magny-Coursin 1992 kilpailussa kritisoitiin ja välillä huolimatta vesisateesta radalla järkevintä olisi ollut käyttää vaikka 5 kierroksen ajan Safety Caria jota pitkin viikonloppua oli otsikoissa ja radallakin pidetty varsin runsaasti viikonlopun harjoituksissa kun vihdoin ja viimein Safety Carin harjoitusajot päätettiin kaudella kunnolla pitää ja vasta sitten liputtaa kilpailu poikki tarpeen mukaan kuin radalla alkoi sataa.

    Toisaalta kilpailujohdon päätöksen ymmärtää sikäli, että Barcelonan 1992 tapahtumia ilman punaista lippua pahimmillaan todella liukkaalla radalla ei vain haluttu ottaa kerta kaikkiaan uusintana kun kyseinenkin päätös ajaa kilpailu läpi ilman punaista lippua ja varsinkin ilman Safety Caria oli kritisoitu mistä ei tietenkään Roland Bruynseraede pitänyt yhtään. Eli 'Rolle Belgiasta' ei pitänyt päätöstensä kritisoinnista vaikka esimerkiksi Charlie Whiting olisi itse tehnyt monta kertaa päinvastoin kuin miten Bruynseraede tehtäviään hoiti mikäli olisi jo tuolloin ollut todella kilpailujohdossa.

    Itse Ranskan Grand Prix 1992 sujui jälleen Williamsin komennossa ja Nigel Mansell voitti ja Riccardo Patrese oli toinen huolimatta kiistellystä tallimääräyskohusta ja Martin Brundle oli kolmas. Lotuksen Mika Häkkinen oli hienosti neljäs vaikka ennen viikonloppua jälleen kerran Olivier Beretta oli yrittänyt ostaa Häkkisen ajopaikan yhden kisan ajaksi Lotus-tallissa ja Erik Comas oli viides Ligierillä jolle jälleen kerran sadekeli tai vaihteleva sekakeli sopi mainiosti nimenomaan automallien kannalta koska jo useita vuosia ennen vuotta 1992 Ligier-tallin autot olivat olleet huonoja tai korkeintaan yleensä melko keskinkertaisia kuivalla kelillä, mutta yleensä todella näyttäviä sadekelissä tai vaihtelevissa keliolosuhteissa.

    Johnny Herbert oli kuudes ajettuaan pisteelle ensi kertaa sitten Kyalamin kilpailun saman kauden alkajaisiksi. Kilpailun aikana Michael Schumacher tuntui käynnistäneen urallaan epätavalliseksi tuolloin ymmärretyn ja lopulta hyvin harvinaiseksi ajajankuvaa käsittäneen riehumisvaihteen joka päättyi kolisteluun niin Ayrton Sennan, melkein Safety Carin kanssa (Schumacher oli ajaa turhautuneena varikolla Safety Carin perään kun Safety Car oli tullut varikolle lopettelemaan aloituskierroksella urakkaansa lähdön jälkeen ja aiemmin viikonloppuna Schumacher oli peippailut Safety Carin aikana vaarallisesti Safety Car-tilanteen harjoittelun aikana harjoituksissa mikä oli päättyä kolariin koska Safety Carin kuljettaja Gilles Martineau pisti jarrut aikaisemmin pohjaan kuin mitä Schumacher itse oli arvioinut hurjan näköisessä tilanteessa.) ja lopulta särki autonsa lopullisesti kolaroidessaan päin Stefano Modenaa mistä sai hyvät tunnelmakuvat niin YLE:n kuin Kolmosen/Maikkarin tuon ajan F1-tunnuksiin.

    Senna oli tuohtunut Schumacherin käytöksestä ja itse asiassa myöhemmin vielä erillisissä testeissä Hockenheimissa Senna kävi todistetusti Schumacherin rinnuksiin kiinni koska saksalainen ei nähnyt itsessään Sennan mielestä riittävästi vikaa siinä mitä Ranskassa tapahtui.

    Välillä Saksan median, Schumacherin kuin myös Flavio Briatoren äärimmäisen ristiriitaisten todistajalausuntojen mukaan Senna jopa suutuspäissään löi nuorta saksalaista aivan samaan tapaan kuin mitä Suzukan 1993 jälkeen Eddie Irvinea jolloin brasilialaista mediassa yritettiin demonisoida, mutta tilanteen jälkitunnelmista puimista tosiaan riitti ja enemmän vaikuttaisi tilanteen olleen myös Ross Brawnin, Steve Matchettin ja muutaman muun Benetton-tallin työntekijän mukaan vain käsiksi käyminen ilman lyömistä siihen mitä tuli Sennaan ja Schumacheriin.

    Tosin tuon kisan ja myös Hockenheimin 1992 testiselkkauksen jälkeen Schumin välit Sennan kanssa eivät koskaan olleet enää aivan entisellään ja tilanne pysyi vain ammatillisen kohtalaisina/tyydyttävinä välillä pienten molemminpuolisten kehujen saattelemana kun tilanteesta oli riittävästi ehtinyt aikaa kulua ja jännittyneinä ja jälleen kerran kiristyvään päin vuonna 1994 ennen brasilialaisen kuolemaa. Ennen tätä kaikkea Schumacher oli kunnioittanut Sennaa suuresti radalla ja sen ulkopuolella ja Ayrton oli vain nähnyt Schumacherin luonnollisesti häntä väistävänä mukavana nuorena miehenä jolla oli paljon vielä edessään lajissa.

    Kisan näytössankarit sateessa keskimäärin olivat Jean Alesi ja Andrea de Cesaris jotka tosin molemmat myös keskeyttivät harmittavasti.

    Maaliin päässeistä muista kuljettajista puhuttaessa Michele Alboreto oli seitsemäs jälleen kerran katkerasti, mutta ilman esimerkiksi de Cesariksen ja muutaman muun jäännöspistekuljettajan keskeytystä ei Alboreto välttämättä olisi ollut lähelläkään jäännöspistettä ja myös Lotuksen vauhti Ranskassa tuntui yllättäneen niin Alboreton kuin koko Footwork-tallin muutenkin, Gianni Morbidelli oli kahdeksas, JJ Lehto oli yhdeksäs, Pierluigi Martini kymmenes ja Olivier Grouillard yhdestoista ja viimeinen mies maalissa.

    Grouillard tuntui kilpailun aikana perseilevän jossain määrin Stefano Modenan kanssa minkä ehti joskin Modenan osalta Jordanin vuoden 1992 automallin järkyttävä hitaus tuntui olevan kyseisen miehen tai hänen tallikaverinsa Mauricio Gugelminin paheita sinä vuonna lieventänyt seikka radalla riippumatta aika usein kisapaikassa vaikka joskus tietenkin sattui ja tapahtui, mutta Grouillardin asenne olikin sitten valitettavasti toista luokkaa vuonna 1992 aika useinkin ja pahemman luokan itsepäisyyttä vailla järkeä eikä oikein edes tuloksiakaan tullut. Modenan osalta ainakin syyttelyä vihamiesten keskuudessa sillä kertaa lievensi se, että Schumacher tosiaan osui häneen radalla Ranskan kisassa.

  30. #190
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    25 vuotta on kulunut tänään Englannin Grand Prixistä 1992 kun kilpailu ajettiin 12.7.1992.

    Silverstonen kilpailu vuosimallia 1992 oli Nigel Mansellin uran todennäköisesti ikimuistettavin kotivoitto. Voittamalla kilpailun Mansell nousi voitoissa ohi Jackie Stewartin ja oli tapahtuma-aikaan ja pitkään sen jälkeenkin menestynein brittikuljettaja lajissaan nimenomaan pelkkien voittojen osalta. Kilpailuviikonloppuna sattui ja tapahtui tuttuun tapaan.

    Andrea Modalla sekoiltiin jälleen pitkin viikonloppua ja Minardin molemmat kuljettajat eli Gianni Morbidelli ja Alessandro Alex Zanardi tuuraavana kuljetajana olivat koko ajan vaarassa karsiutua jostakin syystä puhdittoman Lamborghinin sen hetken moottorimallin takia. Lopulta Zanardi karsiutuikin niukasti ja kisaan pääsi ensi kertaa Williamsin testikuljettaja ja Brabhamilla jo jonkun aikaa samalla kaudella ajanut Damon Hill.

    Silverstonessa 1992 pidettiin myös toiset Safety Carin harjoitusajot kaudella ja tällä kertaa Ford Escort RS Cosworthin puikoissa oli tuolloin myös Fordilla muutenkin eräänlaisena lajin PR-miehenä ajamassa yhdessä Gilles Martineaun ja Peter Luxin kanssa säännöllisesti testejä käytettäville turva-autoille ja heidän kanssa toki muutoinkin yhteistyössä toiminut Mark Goddard.

    Goddard oli itse ajanut tuohon aikaan ainakin parhaimmillaan Englannin F3-sarjan Kansallista Sarjaa eli tavallaan luokkaa alempaa F3-sarjaa kuin mitä esimerkiksi Mikat Häkkinen ja Salo olivat ajaneet eli tavallaan Englannin F3:n B-sarjaa. Toki myöhemmin Goddard ajoi myös muita F3-sarjoja ja ihan myös Brittien F3-sarjan A-sarjaa Häkkisen ja Salon tapaan tai ainakin oli ehdolla ajamaan ja muutoin erilaisia Aasian pikkuformulaluokkia. Mika Häkkinen sai uransa ensimmäiset 'johtokierrokset' ajaessaan eräässä vaiheessa viikonloppua juuri Goddardin ajaman Escort RS Cosworthin takana.

    Kyseessä kun oli Safety Carin harjoitteluajatukset tilannetta itseään varten kilpailussa. Tosin välillä kuljettajat tai tallipäälliköt eivät tuntuneet oikein asennoituvan kunnolla Safety Carin harjoituksiin ja Goddard ei aina pitänyt eri kuljettajien suorittamista peippailuista Safety Carin aikana sen ollessa radalla joskin Goddard vuolaasti kehui kuljettajien osalta Mansellin lisäksi ainakin myös Häkkistä, Hilliä ja Johnny Herbertiä nimenomaan reaktioista Safety Car-tilanteisiin ja ennen kaikkea riittävän turvavälin jättämisistä.

    Riccardo Patrese johti aivan pienen hetken aikaa ja yhden mutkan ajan, mutta muun kisan johti Mansell ja voitti. Ratatungos oli valtava ja se johti myös seurauksiin josta myöhemmin FIA on rangaissut ajoittain eri ratojen omistajia mahtavilla sakoilla tai niiden uhalla. Patrese oli toinen. Martin Brundle oli kolmas ja Ayrton Senna vaikutti olevan keskimäärin kisassa sijalla 3-5 Williams-ylivoiman takia, mutta polttoaine oli jälleen loppua Sennalta kesken kuten loppui vuonna 1991 ja loppuisi vuonna 1993 samalla radalla kunnes vaihdelaatikko menikin Sennalta hajalle joko täysin tai melkein täysin yllättäen kesken ja tuolloin lopetetun melko kiihkeän tiimiradioviestin jälkeen jossa juuri ennen keskeytystä viitattiin hälyttävään polttoainetilanteeseen ja Sennalta olisi Globo TV:n jälkiarvioiden mukaan loppunut polttoaine joko melkein ruutulipulla tai aikaisintaan 5 kierrosta ennen maalia sillä kulutuksella kuin mitä Hondan janoinen V12-moottori tuolloin kulutti.

    Senna ei olisi ennen keskeytystään voinut enää kauan ajaa samalla vauhdilla. Todennäköisimmin bensa olisi loppunut 2-3 kierrosta ennen maalia koska Senna oli jo yrittänyt hieman säästää polttoainetta radan joissakin mutkissa käyttäen kuitenkin silti välillä auton nk. Tappokytkimen vieressä sijainnutta tehonappulaa hieman liian paljon auton terveyteen nähden. Toisaalta ilman käyttöä vauhtikin olisi kai ollut huonompi edelleen.

    Globo TV hekumoi myös muun muassa Sennan auton moottorin tietokonekalibrointivirheellä mikä kieltämättä erikoista olisi ollutkin joskin aina vain Silverstonen radalle sattuessa muista radoista poiketen se olisi ollut aikamoinen jatkuva virhe jo insinööriosastolla viritellä sellaisia laskusäätöjä autoon joskin jo tuolloin syyllinen oli alati arvojaan muuttava ajotietokone joka toki voi joskus myös auttaakin.

    McLarenilla oli melko kovia polttoaineongelmia Honda-vuosina myös Hockenheimissa ja Spa-Francorchampsin radoilla. Erityisen pahoja ne tietysti olivat V12-moottorin vuosina 1991-1992.

    Michael Schumacher oli neljäs ja ehkä olisi ollut kolmas ilman kolarointia jälleen kerran Stefano Modenan kanssa mikä herätti kohua Schumacherin suuntaan ja harvaksi sittemmin jäänyttä muuta paheksuntaa saksalaisen nuorukaisen kyvyistä radalla. Gerhard Berger oli ajaa moottorivaurioisella autolla neljänneksi, mutta oli viides ja Mika Häkkinen oli itsepäisen rengastaktiikkansa avulla kuudes ja viimeinen pistemies vaikkakin oli menettää kaiken olemalla menemättä varikolle.

    Michele Alboreto jäi katkerasti taas seiskapaikalle, Erik Comas oli kahdeksas, Ivan Capelli oli yhdeksäs, Thierry Boutsen oli kymmenes, Olivier Grouillard oli yhdestoista, Aguri Suzuki oli kahdestoista, JJ Lehto oli kolmasstoista, Gabriele Tarquini oli neljästoista, Pierluigi Martini oli viidestoista ja toiseksi viimeinen ja Damon Hill oli kuudestoista ja viimeinen.

  31. #191
    Banjottu kouvotsvoni's Avatar
    Liittynyt
    Jan 1999
    Sijainti
    Corsica
    Viestit
    89 972

    Thumbs up

    Kymmenen vuotta Winkelhockin noususta lähtöruudun periltä ykköseksi uransa avauskisassa. Oli se hurjaa katseltavaa
    Ideologia on todella menestyksekäs silloin, kun jopa tosiasiat, jotka näyttävät ensisilmäyksellä vastustavan sitä, alkavat toimia sitä tukevina argumentteina.

  32. #192
    Registered User Mr Hindsight's Avatar
    Liittynyt
    Mar 2016
    Viestit
    930
    Tuossa vielä pieni pätkä aiheesta F1:n Twitter -tililtä:

    https://mobile.twitter.com/F1/status/888794526143229952

    Sitä tuntee itsensä vanhaksi, kymmenen vuotta jo.

    Jossittelu on jossittelua, mutta onneksi ei radalle takaisin autettu Hamilton ehtinyt sentään pisteille, tai olisi kausi päättynyt toisin.
    Viestiä on viimeksi muokannut Mr Hindsight; 23.07.2017 13:10.

  33. #193
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Markus tosiaan toteutti isänsä Manfredin unelman tavallaan tuolla erikoisella ja omalaatuisella ainoalla F1-esiintymisellään totta vie!

    Oli vielä vuosiksi 2008-2009 ehdolle ajamaan ihan enemmänkin kisoja, mutta mutkia taisi olla hieman liikaa ja vähän oli muutakin kun ei vain päässyt niin ei päässyt.

  34. #194
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut 25 vuotta Saksan Grand Prixistä vuosimallia 1992. Se ajettiin päivälleen 25 vuotta sitten 26.7.1992.

    Kilpailuviikonloppuna Ostkurvea ja sen shikaania muunnettiin tilapäisesti tavallista hitaammaksi ja tiukemmaksi ja se muutos taisi tavallaan olla suurin tuohon mutkaan sitten vuosien 1981-1982 aikaisten Ostkurven muokkausten joista varsinkin jälkimmäisenä vuonna tuosta shikaanista tuli pysyvä ja minkä sanottiin aikanaan pilanneen radan.

    Syy tuohon muutokseen oli vuoden 1991 Erik Comasin hurja ulosajo sen vuoden Saksan Grand Prixin kisaviikonloppuna.

    Andrea Modan Perry McCarthy hylättiin viikonloppuna jo muutenkin hitaalla autolla ajamisestaan koska mies ei saapunut täsmälliseen punnitukseen kun vuoro tuli. Viikonloppuna Brabham-tallin loppu oli erittäin lähellä koska velkavuori alkoi lähestyä liian suurta rajaa vaikka talli toki yritti saada lupaa ajaa aina vuoden 1992 loppuun asti ennen varsinaista oikeaa velkaselvitystä ja selvää konkurssiaan joka oli tullut jo jonkun aikaa aiemmin samana vuonna väistämättömäksi ja selväksi.

    Velkojat eivät suostuneet lykkäämään asiaa ja pianhan tämän jälkeen talli joutuisi jo taloussaneeraukseen ja myöhemmin ja selvästi ennakoitua aikaisemminkin konkurssiin.

    Itse asiassa Saksan Grand Prixin jälkeen Brabham-talli joutui jo luopumaan kahden auton tallina toimimisesta kun edes pois lähtevän Eric van de Poelen paikalle haviteltu Julian Bailey ei tuonut tarpeeksi rahaa. Välillä Bailey sitten tallin loppumetreilläkin oli tuomassa rahaa edes yhden auton ajattamista varten, mutta sitten olikin jo liian myöhäistä...

    Andrea Chiesa vuorostaan joutui myös poistumaan lajista tämän kilpailun jälkeen koska hänen oman rahapulansa lisäksi talli halusi jo muutenkin van de Poelen hänen sijaansa ajamaan tallissa.

    Kilpailun jälkitunnelmissa Ayrton Senna ei voinut enää olla edes teoriassakaan vuoden 1992 maailmanmestari mikä mahdollisuus oli mennyt jo varsin ensimetreiltä lähtien vuonna 1992 Nigel Mansellin ylivoimaisen Williamsin takia.

    Toki mestaruuteen olisi voinut olla hieman enemmän mahdollisuuksia ilman keskeytyksiä tärkeissä paikoissa väärään aikaan ja ehkä hieman aikaisemmalla aloitusvoitolla tai 1-3 muulla voitolla tai ainakin erittäin säännöllisillä palkintosijoilla vuonna 1992 joko toisen tai kolmannen sijan turvin silloin kun voittamaan ei olisi yksinkertaisesti Williams-ylivoiman takia pystynyt mitenkään.

    Ja tietysti vielä olisi pitänyt ottaa tarvittaessa ehkä viime hetken dramaattinen yksittäinen voitto kaudelta 1992 muutoin tarvittaessa mahdollisen tasapelin varalta ennen kauden loppua Mansellin edelle pääsemiseksi ja uran toivottuun ja lopulta saamatta jääneeseen neljänteen maailmanmestaruuteen.

    Pääsyyllinen oli Sennan mielestä McLarenin liian myöhään radalle otettu auto joskin McLaren jopa itse asiassa kiirehti vuoden 1992 uuden automallinsa tuomista radoille kun Senna oli alkanut kulisseissa tuohtua liiankin paljon. Toisaalta prototyyppinä vuoden 1992 automalli oli ollut olemassa jo äärimmäisenkin kauan ja jos ei ollut niin ainakin puoliautomaattinen vaihteisto sen sisältämänä oli ollut jo melkein kaksi vuotta testissä ennen sen debytointia jo alkuvuodesta 1992 suurin piirtein Interlagosin aikoihin.

    Sennalle tuhoisaa olivat olleet etenkin keskikauden 1992 muutamat keskeytykset. Jotenkin Senna kuitenkin oli poissa olevan oloinen eikä hänen mielestään ennen pitkää asialla olisi ollut väliä koska Mansellia vastaan Senna oli jo pitkän aikaa käynyt vain viivytystaistelua ja uskoi Mansellin olevan maailmanmestari vuonna 1992 kuten ennen pitkää olikin.

    Kulisseissa muutoin Williamsilla kuohui Alain Prostin paluuhuhujen takia ja samaten myös McLarenilla kun Honda oli lähdössä lajista pois niin Sennakin oli lähteä jo ensimmäisen kerran pitkään aikaan joskin edellinen uhkauskerta Sennalta lajista poistumisen suhteen oli ollut vuoden 1991 Suzukan ja Adelaiden välisen ajan aikana vuosien 1989-1990 Suzukan kisojen kohujen ja näistä varsinkin vuoden 1990 Suzukan valehteluskandaalin takia mihin Senna syyllistyi vain saadakseen säilyttää koko kilpailulupansa lajissa...

    Tässä kilpailussa ajoi myös Safety Car-miehenä sittemmin yleensä paljon DTM-puolella aikanaan töissä ollut Saksan Peter Lux joka tietenkin toimi vuonna 1992 Fordin PR-miehenä lajissa ja Safety Carien eri mallien testaajana yhdessä Ranskan Gilles Martineaun ja Iso-Britannian Mark Goddardin kanssa ja kolmikko teki toki muutenkin yhteistyötä keskenään. Peter Luxista puhun varmasti ennen pitkää paljonkin asiaa lisää Safety Carien toikissa, mutta siitä sitten lisää ennen pitkää joskus kunhan aikaa vain on kyseinen toikki päivittää uusien ja valtavien tietomäärien ja tulevien korjausten johdosta..

    Nigel Mansell tosiaan voitti jälleen vuoden 1992 tuttuun tapaan kilpailun, Ayrton Senna oli toinen ja menetti mahdollisuudet mestaruuteen vaikka ehkä jo suurin piirtein Brasilian Interlagosin aikoihin oli melko selvää, että Senna ei voita mestaruutta vuonna 1992 ilman todella mahtavia ja suuria ihmeitä ja mitä eivät tietenkään myöhemmät keskeytykset eikä oikein edes Monacon 1992 niukka ja hieno viime hetken voittokaan auttaneet ja ei edes mahdollinen voitto Saksassakaan paljoa olisi lohduttanut eikä myöskään melkein jälleen kerran loppunut polttoainekaan joka todella loppui käytännössä ruutulipun jälkeen kunniakierroksella, Riccardo Patresen ulosajon jälkeen kolmas oli kotiyleisön riemuksi nuori saksalainen nimeltä Michael Schumacher joka ajoi debyyttikilpailuaan kotiyleisön edessä kun ihan vielä vuonna 1991 juuri Saksan kisan aikaan ei debyytti ollut kulissien takaisen viivytyksen johdosta mahdollista ja millä Schumacher paikkasi Ranskan Magny-Coursin ja Iso-Britannian Silverstonen kisojen aikaiset kolarinsa.

    Martin Brundle oli neljäs, Jean Alesi oli viides mikä lisäsi painetta kohti lähtölaskentaa Ivan Capellille joka keskeytti Hockenheimin kilpailussa samalla kierroksella yhdessä Suomen Mika Häkkisen kanssa, Erik Comas oli kuudes ja viimeinen pistemies vain hieman Thierry Boutsenin edellä joka oli seitsemäs ja jäi juuri ja juuri pisteittä ja mistä belgialainen ei tietenkään pitänyt koska mies oli muutenkin hieman ongelmissa niin tallinsa kuin myös Comasin kanssa, Patrese sai ulosajostaan ja keskeytyksestään huolimatta kasipaikan itselleen, Michele Alboreto oli yhdeksäs, JJ Lehto oli kymmenes, Pierluigi Martini oli yhdestoista, Gianni Morbidelli oli kahdestoista, Paul Belmondo oli kolmastoista, Bertrand Gachot oli neljästoista, Mauricio Gugelmin oli viidestoista ja toiseksi viimeinen ja Karl Wendlinger oli kuudestoista ja viimeinen mies ilmeisesti osin jälleen pitkän varikolla olleen korjauskäynnin ja umpihitauden takia vaikkakin sektoriajoillaan Wendlingerillä olisi ehkä ilman ongelmiaan ollut mahdollisuuksia vähän parempaan sijaan maalissa.

  35. #195
    Half Blind, Full Throttle spotter90's Avatar
    Liittynyt
    Sep 2014
    Sijainti
    Helsinki
    Viestit
    2 943
    Lainaa Alunperin kirjoittanut CCMK Tarkastele viestiä
    Tänä päivänä on kulunut 25 vuotta Saksan Grand Prixistä vuosimallia 1992. Se ajettiin päivälleen 25 vuotta sitten 26.7.1992.

    Kilpailuviikonloppuna Ostkurvea ja sen shikaania muunnettiin tilapäisesti tavallista hitaammaksi ja tiukemmaksi ja se muutos taisi tavallaan olla suurin tuohon mutkaan sitten vuosien 1981-1982 aikaisten Ostkurven muokkausten joista varsinkin jälkimmäisenä vuonna tuosta shikaanista tuli pysyvä ja minkä sanottiin aikanaan pilanneen radan.

    Syy tuohon muutokseen oli vuoden 1991 Erik Comasin hurja ulosajo sen vuoden Saksan Grand Prixin kisaviikonloppuna.

    Andrea Modan Perry McCarthy hylättiin viikonloppuna jo muutenkin hitaalla autolla ajamisestaan koska mies ei saapunut täsmälliseen punnitukseen kun vuoro tuli. Viikonloppuna Brabham-tallin loppu oli erittäin lähellä koska velkavuori alkoi lähestyä liian suurta rajaa vaikka talli toki yritti saada lupaa ajaa aina vuoden 1992 loppuun asti ennen varsinaista oikeaa velkaselvitystä ja selvää konkurssiaan joka oli tullut jo jonkun aikaa aiemmin samana vuonna väistämättömäksi ja selväksi.

    Velkojat eivät suostuneet lykkäämään asiaa ja pianhan tämän jälkeen talli joutuisi jo taloussaneeraukseen ja myöhemmin ja selvästi ennakoitua aikaisemminkin konkurssiin.

    Itse asiassa Saksan Grand Prixin jälkeen Brabham-talli joutui jo luopumaan kahden auton tallina toimimisesta kun edes pois lähtevän Eric van de Poelen paikalle haviteltu Julian Bailey ei tuonut tarpeeksi rahaa. Välillä Bailey sitten tallin loppumetreilläkin oli tuomassa rahaa edes yhden auton ajattamista varten, mutta sitten olikin jo liian myöhäistä...

    Andrea Chiesa vuorostaan joutui myös poistumaan lajista tämän kilpailun jälkeen koska hänen oman rahapulansa lisäksi talli halusi jo muutenkin van de Poelen hänen sijaansa ajamaan tallissa.

    Kilpailun jälkitunnelmissa Ayrton Senna ei voinut enää olla edes teoriassakaan vuoden 1992 maailmanmestari mikä mahdollisuus oli mennyt jo varsin ensimetreiltä lähtien vuonna 1992 Nigel Mansellin ylivoimaisen Williamsin takia.

    Toki mestaruuteen olisi voinut olla hieman enemmän mahdollisuuksia ilman keskeytyksiä tärkeissä paikoissa väärään aikaan ja ehkä hieman aikaisemmalla aloitusvoitolla tai 1-3 muulla voitolla tai ainakin erittäin säännöllisillä palkintosijoilla vuonna 1992 joko toisen tai kolmannen sijan turvin silloin kun voittamaan ei olisi yksinkertaisesti Williams-ylivoiman takia pystynyt mitenkään.

    Ja tietysti vielä olisi pitänyt ottaa tarvittaessa ehkä viime hetken dramaattinen yksittäinen voitto kaudelta 1992 muutoin tarvittaessa mahdollisen tasapelin varalta ennen kauden loppua Mansellin edelle pääsemiseksi ja uran toivottuun ja lopulta saamatta jääneeseen neljänteen maailmanmestaruuteen.

    Pääsyyllinen oli Sennan mielestä McLarenin liian myöhään radalle otettu auto joskin McLaren jopa itse asiassa kiirehti vuoden 1992 uuden automallinsa tuomista radoille kun Senna oli alkanut kulisseissa tuohtua liiankin paljon. Toisaalta prototyyppinä vuoden 1992 automalli oli ollut olemassa jo äärimmäisenkin kauan ja jos ei ollut niin ainakin puoliautomaattinen vaihteisto sen sisältämänä oli ollut jo melkein kaksi vuotta testissä ennen sen debytointia jo alkuvuodesta 1992 suurin piirtein Interlagosin aikoihin.

    Sennalle tuhoisaa olivat olleet etenkin keskikauden 1992 muutamat keskeytykset. Jotenkin Senna kuitenkin oli poissa olevan oloinen eikä hänen mielestään ennen pitkää asialla olisi ollut väliä koska Mansellia vastaan Senna oli jo pitkän aikaa käynyt vain viivytystaistelua ja uskoi Mansellin olevan maailmanmestari vuonna 1992 kuten ennen pitkää olikin.

    Kulisseissa muutoin Williamsilla kuohui Alain Prostin paluuhuhujen takia ja samaten myös McLarenilla kun Honda oli lähdössä lajista pois niin Sennakin oli lähteä jo ensimmäisen kerran pitkään aikaan joskin edellinen uhkauskerta Sennalta lajista poistumisen suhteen oli ollut vuoden 1991 Suzukan ja Adelaiden välisen ajan aikana vuosien 1989-1990 Suzukan kisojen kohujen ja näistä varsinkin vuoden 1990 Suzukan valehteluskandaalin takia mihin Senna syyllistyi vain saadakseen säilyttää koko kilpailulupansa lajissa...

    Tässä kilpailussa ajoi myös Safety Car-miehenä sittemmin yleensä paljon DTM-puolella aikanaan töissä ollut Saksan Peter Lux joka tietenkin toimi vuonna 1992 Fordin PR-miehenä lajissa ja Safety Carien eri mallien testaajana yhdessä Ranskan Gilles Martineaun ja Iso-Britannian Mark Goddardin kanssa ja kolmikko teki toki muutenkin yhteistyötä keskenään. Peter Luxista puhun varmasti ennen pitkää paljonkin asiaa lisää Safety Carien toikissa, mutta siitä sitten lisää ennen pitkää joskus kunhan aikaa vain on kyseinen toikki päivittää uusien ja valtavien tietomäärien ja tulevien korjausten johdosta..

    Nigel Mansell tosiaan voitti jälleen vuoden 1992 tuttuun tapaan kilpailun, Ayrton Senna oli toinen ja menetti mahdollisuudet mestaruuteen vaikka ehkä jo suurin piirtein Brasilian Interlagosin aikoihin oli melko selvää, että Senna ei voita mestaruutta vuonna 1992 ilman todella mahtavia ja suuria ihmeitä ja mitä eivät tietenkään myöhemmät keskeytykset eikä oikein edes Monacon 1992 niukka ja hieno viime hetken voittokaan auttaneet ja ei edes mahdollinen voitto Saksassakaan paljoa olisi lohduttanut eikä myöskään melkein jälleen kerran loppunut polttoainekaan joka todella loppui käytännössä ruutulipun jälkeen kunniakierroksella, Riccardo Patresen ulosajon jälkeen kolmas oli kotiyleisön riemuksi nuori saksalainen nimeltä Michael Schumacher joka ajoi debyyttikilpailuaan kotiyleisön edessä kun ihan vielä vuonna 1991 juuri Saksan kisan aikaan ei debyytti ollut kulissien takaisen viivytyksen johdosta mahdollista ja millä Schumacher paikkasi Ranskan Magny-Coursin ja Iso-Britannian Silverstonen kisojen aikaiset kolarinsa.

    Martin Brundle oli neljäs, Jean Alesi oli viides mikä lisäsi painetta kohti lähtölaskentaa Ivan Capellille joka keskeytti Hockenheimin kilpailussa samalla kierroksella yhdessä Suomen Mika Häkkisen kanssa, Erik Comas oli kuudes ja viimeinen pistemies vain hieman Thierry Boutsenin edellä joka oli seitsemäs ja jäi juuri ja juuri pisteittä ja mistä belgialainen ei tietenkään pitänyt koska mies oli muutenkin hieman ongelmissa niin tallinsa kuin myös Comasin kanssa, Patrese sai ulosajostaan ja keskeytyksestään huolimatta kasipaikan itselleen, Michele Alboreto oli yhdeksäs, JJ Lehto oli kymmenes, Pierluigi Martini oli yhdestoista, Gianni Morbidelli oli kahdestoista, Paul Belmondo oli kolmastoista, Bertrand Gachot oli neljästoista, Mauricio Gugelmin oli viidestoista ja toiseksi viimeinen ja Karl Wendlinger oli kuudestoista ja viimeinen mies ilmeisesti osin jälleen pitkän varikolla olleen korjauskäynnin ja umpihitauden takia vaikkakin sektoriajoillaan Wendlingerillä olisi ehkä ilman ongelmiaan ollut mahdollisuuksia vähän parempaan sijaan maalissa.
    Ko. kilpailussa RTL käytti ensimmäistä kertaa F1-lähetyksissä super slowmotion-uusintaa, mtä selostajat hämmästeli.

  36. #196
    Kui hianoo se sit on? Sörsselsön's Avatar
    Liittynyt
    Oct 2013
    Sijainti
    Jemmassa
    Viestit
    3 765
    Lainaa Alunperin kirjoittanut spotter90 Tarkastele viestiä
    Ko. kilpailussa RTL käytti ensimmäistä kertaa F1-lähetyksissä super slowmotion-uusintaa, mtä selostajat hämmästeli.
    Eikös tästäkin eräs suomalaisselostajakin möläyttänyt aikoinaan "ja kuski x kulkee hitaasti eikun tämä onkin hidastettu kuva..."
    "Myhinpää on miesten pätkä, ootko mies vai poika?" - Kyllä mä oon poika sitten -
    E-P Lappi Myhinpään maalissa Jyväskylän mm-rallissa 2015

    "Should we bet €5 on a Lappi Power Stage win? - "No, €20." (Lappi ajoi Powerstagelle pohja-ajan)

  37. #197
    Half Blind, Full Throttle spotter90's Avatar
    Liittynyt
    Sep 2014
    Sijainti
    Helsinki
    Viestit
    2 943
    Lainaa Alunperin kirjoittanut Sörsselsön Tarkastele viestiä
    Eikös tästäkin eräs suomalaisselostajakin möläyttänyt aikoinaan "ja kuski x kulkee hitaasti eikun tämä onkin hidastettu kuva..."
    Tiedämme ko. selostajan

  38. #198
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tiedämme hyvinkin.

    Tänä päivänä onkin kulunut 25 vuotta Nigel Mansellin maailmanmestaruuden varmistumisesta puhuttaessa. 16.8.1992 päivälleen 25 vuotta sitten vuonna 1992 Mansell otti kuin ottikin mestaruuden joka häntä oli pitkään kartellut ja ollut kolme kertaa lähellä tullakin.

    Välillä jopa liiankin lähellä ja kerran Mansell ei ollut edes vielä lähelläkään varsinaista lopullista kaksintaistelua mestaruudesta puhuttaessa kun se piti loukkaantumisen takia luovuttaa pois ja sama katkera asia olisi voinut tapahtua myös Adelaidessa 1991 mikäli Mansell olisi Japanin Suzukasta 1991 jotenkin saanut riittävät pisteet Adelaideen ja siellä olisi silti sattunut loukkaantuminen kuten tapahtui toteutuneessa historiassa keskellä karmeaa kaatosadetta ja joka olisi pitänyt Mansellin poissa oletetusta Australian Adelaiden maanantaikilpailustakin mistä puhuttiin ja jota ei sitten kuitenkaan koskaan ajettu.

    Adelaiden kisa vuonna 1991 toki ajettiin, mutta F1-historian lyhimpänä kilpailuna kautta aikain.

    Kuitenkin 16.8.1992 ajettiin Unkarin Grand Prix vuosimallia 1992 Hungaroringin radalla. Mansellin mestaruuden lisäksi oli myös paljon muitakin historiallisia asioita viikonloppuna. Viimeistä kertaa esimerkiksi molemmat Minardin autot karsiutuivat kilpailusta kun yksinkertaisesti Lamborghinin moottori oli hyvin puhditon eikä automallikaan kunnolla toiminut.

    Toki karsiutujat olisivat voineet olla muitakin sillä suurin piirtein aina Lotuksen autoihin asti vaaravyöhyke karsiutumiseen oli tavallaan hyvin korkea ruuduista 12-26 puhuttaessa koska jokaisella näihin ruutuihin sijoittuneista kuljettajista oli autossaan jotakin joka olisi voinut kohtaloksi käydä. Suomalaisittain JJ Lehto karsiutui kilpailusta joka merkitsi tasapeliä karsiutumisesta kaudella 1992 Häkkisen Mikan kanssa kun Häkkinen oli karsiutunut Imolassa.

    Häkkisen osalta Unkarin Grand Prix 1992 oli myös yksi ensimmäisistä todella näyttävistä kisoista Häkkisen uralla ja joka noteerattiin korkeammalle kuin periaatteessa mikään suoritus sitä ennen jo muutenkin, mutta tietenkin nelospaikalle ajaminen Ranskan Magny-Coursin kilpailun tyyliin vain paransi asiaa.

    Etenkin kun ajettiin vielä myös ilman sadetta jolloin sitä ei voinut käytännössä melkein mitenkään kutsua tuuriajoksi. Vaikka joitakin potentiaalisia piste-ehdokkaita Häkkisen edestä keskeyttikin pois tieltä kisan aikana milloin minkäkin syyn johdosta kuten esimerkiksi Michael Schumacher siivekkeen irrottua niin silti Häkkinen sektoriaikojensa pohjalta tuntui ajavan selvää jäännöspistevauhtia läpi kilpailun ja se ei ollut huono asia lähtöruutu huomioiden.

    Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1986 mestaruutta ei myöskään ratkaistu Japanin Suzukassa joskin vuosien 1989 ja 1990 tunnetuista syistään johtuen olisivat voineet olla myös vain ehdollisia mestaruuden ratkaisuja koska Ayrton Sennaa uhkasivat niin lajista sulkeminen kuin pahimmillaan myös koko tulosten hylkäys noiden vuosien kisojen yhtä tunnetuista tempuistaan, mutta rangaistustahan niistä ei tietenkään lopulta tullut ja myös vuoden 1991 Suzukan kohupaljastukset Sennalta olisivat voineet aiheuttaa Sennan sulkemisen lajista jo lopullisesti ikiajoiksi ja hylkäyksen myös pistetaulukosta törkeän valehtelun takia. Etenkin mikäli muuan Balestre olisi saanut asiasta päättää tai mikäli Max Mosley ei olisi ollut liian armollinen Sennan aiemmille teoille.

    Viimeisen kerran F1:n historian osalta toistaiseksi Esikarsintaa käytettiin koska Belgian Grand Prixistä 1992 eteenpäin loppukauden 1992 ajan Esikarsintaa ei pidetty ja itse asiassa Belgiassa sessio vain peruttiin ja muihin ei enää edes merkitty ja vuoden 1993 jälkeen Esikarsinta on ollut vain äärimmäisen nimellinen jäänne vanhempaa formulahistoriaa vaikka varmaan vielä nykypäivänäkin automäärän edes noustessa ikinä takaisiin 30 autoon tai yli voitaisiin taas Esikarsinta palauttaa.

    Damon Hill ajoi vuoden 1992 viimeisen kisaviikonloppunsa ja ainoana konkurssiin lopulta ajautuneen Brabhamin kuljettajana kun tallikaveriksi Eric van de Poelen paikalle tullut Julian Bailey ei tuonut tarpeeksi rahaa toisen auton ajattamiseen järkevästi ja muutenkin Baileyta olisi radalla nähty aikaisintaan Spa-Francorchampsissa tai vasta Italian Monzassa koska Baileylla oli myös hieman lisenssin kanssa ongelmia maksusummaongelman lisäksi.

    Kilpailussa Williamsin Riccardo Patrese ja McLarenin Ayrton Senna olivat päätähdet ja näistä tietenkin lopulta Senna voitti kilpailun ja voittaen muutenkin kaudella ensi kertaa sitten Monacon äärimmäisen tiukan ja niukan voiton jälkeen huomattavasti selvemmin. Tässä kilpailussa Safety Carin piti myös ensi kertaa tulla radalle, mutta lopulta ainakin ilmeisesti teknisen vian takia ei näillä näkymin pitkään etsimieni ja tutkimieni unkarilaisten taustatietojen mukaan koskaan Safety Caria radalla nähty käskystä ja SC-kyltistä huolimattakaan.

    Osa kuljettajista hidasti selvästi kesken kisan radalla ja hommasta tuli vähäksi aikaa todella sekavaa seurata kun osa ajoi täysillä ja osa hidasteli selvästi toisia kuljettajia ja muutamat kuljettajat myös protestoivat epäselvää tilannetta kisan jälkeen ja etenkin sen aikana tehtyjä ohituksia joilla ohitetuksi tulleet kärsivät ymmärrettävästi.

    Erikoista toisaalta oli myös se, että jo alkukierrosten kolarien takia Safety Car ei yhdessä Medical Carin kanssa esimerkiksi jäänyt selvästi radalle ajamaan vaikka harjoituksia oli jo kauden aikana Safety Car-tilanteille selvästi tehty. Tosin Roland Bruynseraede ei ollut tunnettu myöhemminkään kovinkaan paljoa Safety Caria suosivana henkilönä. Tosin punainen lippukin olisi voinut olla järkevä ratkaisu etenkin kun puhuttiin ensimmäisen kierroksen kolarista. Sen sijaan kierroksen 13 joukkokolari olisi aiheuttanut punaisella lipulla keskeytettynä Unkarin Grand Prixin 1992 kilpailun ajamisen yhteisaikakilpailuna ja sekään ei olisi ollut mikään unelmaratkaisu ellei peräti jo Ranskan Magny-Coursin 1992 oppien mukaisesti jopa todella huono ratkaisu ajaa kilpailu sellaisenaan.

    Patreselle tämä kilpailu oli hänen uransa viimeinen paalupaikka ja Ivan Capellille hänen viimeiset pisteensä jo kovaa vauhtia päätöspistettään kohti olleelle matkalle Ferrarin kuljettajana. Kaikkiaan siis kilpailussa voitti Ayrton Senna, Nigel Mansell oli toinen ja maailmanmestari, Gerhard Berger oli kolmas, Mika Häkkinen oli neljäs, Martin Brundle oli viides, Capelli tietenkin oli kuudes, Michele Alboreto oli jälleen katkerasti seiskapaikan mies, Andrea de Cesaris oli kahdeksas, Paul Belmondo etenkin myöhempien aikojen puutteitansa vasten ajoi tämän kisan oikeastaan niin hyvin kuin vain ikinä pystyi Marchin erittäin hitaalla autolla ysipaikalla ja paljoa ei olisi ehkä vähän paremmalla onnella puuttunut pisteestäkään kun lähtöruutu olisi ollut parempi ja lisäksi olisi ehkä vielä vähän enemmän tullut keskeytyksiä, Mauricio Gugelmin oli 10:s ja toiseksi viimeinen ajettuaan umpihitaan, kamalan, estelyjä, osumia ja kolariuhkia täynnä olleen, melkein romuralliksi päättyneen päivän jolloin hän oli Stefano Modenan, Olivier Grouillardin ja Pierluigi Martinin jälkeen radan kritisoiduin mies ja kisapäivän syntipukki ja Damon Hill oli 11:sta ja viimeinen täysin toivottomassa tilanteessa Brabhamilla.

    Kun JJ Lehdon karsiutumista miettii niin Martininkin surullista kisaa katsomalla oli melko hyvä merkki siitä, että JJ:n mahdollisesti selvitessäkin kilpailuun vauhti olisi ollut todella huonoa tai sitten JJ:täkin olisi syytelty kisaa seuranneena maanantaina todennäköisesti jostakin estelystä radalla tai muuten vain hitaudesta kun Dallaran auto ei vain toiminut vuonna 1992 joillakin radoilla käytännöllisesti katsoen mitenkään jolloin joskus karsiutumisia olisi voinut tulla sitäkin taustaa vasten vielä enemmän ja vähemmän auttoi tietenkin myös Ferrarin Claudio Lombardin tai vaihtoehtoisesti Lombardin moottoriväen Dallaran henkilöstöä kohtaan suorittamat pelottelut ja rähjäilyt pitkin kautta 1992.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 16.08.2017 01:49.

  39. #199
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    13 040
    Tänä päivänä on kulunut tasan 25 vuotta Belgian Grand Prixistä 1992 joka ajettiin 30.8.1992. Belgian Grand Prix 1992 Spa-Francorchampsin radalla oli ensimmäinen Michael Schumacherin saamista voitoista hänen mahtavaksi osoittautuneella urallaan. Tosin keliolosuhteet ja myös Nigel Mansellin Williams-auton tekninen vaurio edesauttoivat Schumacherin voittoon eikä ylivoimaisesta sadekelin voitosta ollut mitään todellista näyttöä. Ei edes vaikka muuan nuori formuloiden nykyselostaja nimeltä Niki muuta väittää.

    Schumacherin voitossa oli monta historiallista seikkaa ja Kyllösen Mattikin taisi väärin muistaa sen, että kyllä Jochen Mass Schumacheria ennen kyllä formuloissa voitti vaikka joka tapauksessa voitto kyllä oli ensimmäinen Saksalle joka tapauksessa pitkään aikaan ja yhteisenä valtiona kun Mass edusti aikanaan Länsi-Saksaa. Se kuitenkin sanaleikeistä.

    Hieman toisenlaisella tuurilla ensivoittaja tässä hienossa kilpailussa olisi voinut olla myös Martin Brundle, mutta taktinen virhe maksoi kaiken ja antoi Schumacherille edun kuitata tallikaverin haluamalla ja yritykseksi jääneellä taktiikalla ajaa myös voittoon asti.

    Thierry Boutsen vuorostaan maksoi kotiyleisönsä edessä ajaessaan viimeisen kerran edes jotenkin näyttävästi Ligier-autollaan hintaa siitä, että hän vaihtoi kuivan kelin renkaisiin kerta kaikkiaan liian aikaisessa vaiheessa. Oikealla vaihdolla Boutsen olisi ollut todella korkealla vaikkakaan ehkä ei aivan voittoon asti sentään ylletty olisi. Kuitenkin palkinnoille tai selkeille pisteille siinä vaiheessa kisaa.

    Sitten oli tietenkin niitä itsepäisiä, näyttäviä sankareita radalla kisassa jotka vaihtoivat vuorostaan kuivan kelin renkaat sadekelin renkaisiin liian myöhään. Näistä vähemmälle huomiolle ansaitsemattomasti jäi Andrea de Cesaris ja suuremman huomion sai ilman muuta Ayrton Senna jolle myös voitto olisi voinut maistua ilman liiallista itsepäisyyttä todella pitkästä aikaa mietittynä. Ruutulipussakin spekuloitiin Sennan käymisestä ja käymättömyydestä varikolla ja siitä, että oliko kyse vedonlyönnistä...

    Sennan haluamattomuus vaihtaa renkaita ja haastaa muutenkin tuohon aikaan tallinsa taktisten henkilöiden päätöksiä puhututti ympäri formulamaailmaa tuolloin. Toisaalta Senna kävi kovilla kierroksilla osin myös sen takia, että Erik Comas oli loukkaantunut ja monien mielestä Senna oli pelastanut hänen henkensä muun muassa sammuttamalla loukkaantuneen ranskalaisen Ligier-auton vaurioituneen ja tulipaloherkän moottorin kolarin jälkeen kun kuljettaja ei itse siihen varsinaisesti pystynyt tai niin sitä ainakin hehkutettiin äärimmäisen paljon aikanaan.

    Schumacherin voiton osalta yksi seikka oli myös se, että hänen ajamansa voitto oli viimeinen manuaalisen vaihteiston omaavalla autolla F1:ssä.

    Andrea de Cesariksen kisa oli myös hienoa näytöstä aina siihen asti kunnes tekniset vauriot iskivät muutaman tutun takarivin vuoden 1992 häirikön kuten Stefano Modenan kanssa ja aina osuessa koko ajan tielle estelemään häntä.

    Ilman teknisiä vaurioita de Cesaris olisi toistanut todennäköisesti Span 1991 temppunsa ja ajanut elämänsä kisaa.

    Span 1992 sadesää sopi myös suomalaisille joista Mika Häkkinen myös ajoi viimeiselle pisteelle.

    JJ Lehtokin ajoi tavallisesta 1992 tason kilpailustaan poiketen melko hyvin joskin auton ongelmat olivat ikäviä myös sateellakin eikä Dallaran automalli epävakaisen alustansa takia ollut edes vaikkapa Ligierin 1992 automallin kaltainen, edes sateelle sopiva auto mikäli ei sitten kuivalla olisi kulkenut millään.

    JJ jäi harmittavasti seiskapaikalle, mutta esimerkiksi ilman de Cesariksen ongelmia ei välttämättä Häkkinen tai JJ olisi ikinä olleet edes lähelläkään pistettä koska heidän autojensa sektorivauhdit eivät olleet kovinkaan hyviä ja enemminkin tärkeää osuutta sijoituksissa selittivät myös onnistuneet varikkokäynnit niin märälle kuin kuivallekin kelille.

    Vuoden 1992 kisoista puhuttaessa tässä kilpailussa selvisi eniten autoja maaliin tai pikemminkin voitiin sanoa, että autoja laskettiin 18 kappaletta lopputuloksiin vaikka muutama keskeytti juuri ennen ruutulippua tai ruutulipun jo heiluessa. Johnny Herbert esimerkiksi oli menossa kasipaikalle kun auto hajosi ja hänet laskettiin silti 13:sta ja Bertrand Gachot viimeisenä sijoituksen saaneena miehenä oli keskeyttänyt jo aiemmin.

    Lisäksi Mansellin auton sytytysvaurio alkoi pahentua voimakkaasti mikä varmaankin olisi tarkoittanut pian keskeytystä ilman hyvää onnea. Joka tapauksessa Michael Schumacher oli varmasti tuon päivän onnellisin mies ja Saksassakin asia noteerattiin näyttävästi vaikka tietenkin kului vielä pitkä aika ennen kuin Saksassa todella alettiin jännittää Schumacherin puolesta radalla. Ja F1:n maailmassa Schumacher sai silti odottaa vielä jonkin aikaa todellista tilaisuuttaan maailmanmestaruuteen kun Williams-ylivoima oli mitä oli.

    Historiallisesta kilpailusta voisi puhua enemmänkin, mutta Michael Schumacher siis voitti, Nigel Mansell oli toinen häviten lopulta hyvin mielin jo mestaruuden varmistaneena, Riccardo Patrese oli kolmas ja Martin Brundle oli katkerasti neljäs kun palkintokorokesija jäi 2,2 sekunnista kiinni maalissa ja tunnetun taktiikkavirheen seurauksena jäi saamatta varma voitto tai kakkostila.

    Ayrton Senna oli suivaantuneena koko ärsyttävästä kilpailusta lopulta viides ohitettuaan näyttävästi Mika Häkkisen taistelussa viitospaikasta ollen tietenkin viides, Mika Häkkinen oli kuudes ja onnellinen huolimatta viitospaikan menemisestäkin ja JJ Lehto oli seitsemäs tyytyväisenä, mutta silti erittäin kuohuvana kulisseissa taas turhauttavan kisan jälkeen.

    Andrea de Cesaris oli mitään oikeutta miehen ajotaidoille tekemättömällä kasipaikalla päivänä jolloin menestyskisaan ainekset olivat olemassa, Aguri Suzuki oli yhdeksäs, Eric van de Poele oli kymmenes, Karl Wendlinger oli yhdestoista ja March-tallin autolla debytoinut Emanuele Naspetti oli kahdestoista verraten hyvin ajaneena huolimatta maksukuljettajastatuksestaan.

    Johnny Herbert oli moottoririkon myötä kasipaikan sijaan lopulta kolmastoista, Mauricio Gugelmin oli neljästoista umpihitaan päivän jälkeen, Stefano Modena oli viidestoista täynnä toisille kuljettajille jatkuvaa perseilyä kilpailupäivänä osoittaneena kaverina ja vihaisuus oli käsin kosketeltava niin miehellä itsellään kuin myös ehkä vähän kaikilla muillakin vaikka asenneongelma tavallaan tiedossa olikin, Gianni Morbidelli oli kuudestoista, Ukyo Katayama oli seitsemästoista, toiseksi viimeinen sijoituksen saaneista kuljettajista ja viimeinen maaliin ajanut kuljettaja teknisiä vaurioita täynnä loppuvaiheessa kisaa olleella autollaan ja kahdeksastoista ja viimeinen sija meni Bertrand Gachotille joka sai lähinnä sijoituksen vaikka olikin jo keskeyttänyt.

    Tämä kisa oli lopullinen lähtölaskenta käytännössä Ivan Capellin osalta Ferrarilta ja viimeinen kilpailu Andrea Modan tallille lajissa koska Italian Monzan kisaan mennessä talli yksinkertaisesti ja ainutkertaisesti tähän mennessä vuoden 1991 alun Life-tallin paluuyrityksen kohua ja sen varoitusta huomioimatta suljettiin sarjasta ulos lajin maineen vahingoittamisen takia. Brabham-tallin taival päättyi myös kun Damon Hill ei enää saanut ajaa tallin mentyä vararikkoon eikä Julian Baileyn rahatkaan tietenkään riittäneet mihinkään. Hyvä kun edes miehen ajopaikkaan ja ei takuuvarmasti ainakaan tallin pelastamiseen...

    Mansellinkin osalta mestaruus oli varmistettu, mutta Williamsilta lähtö oli kaiken ikävän kulissien takaisen väännön vuoksi edessä.

  40. #200
    Super Moderator Antsa Rieppo's Avatar
    Liittynyt
    Jan 2015
    Sijainti
    Purukiellossa
    Viestit
    46 299
    En taistele vastaan vaikka pitäisikin sillä ainoastaan häviäisin
    Sä annoit kaiken mitä janosin vannoit aamenen mut joit rakkauden

Tämän ketjun tagit

Viestien lähettämisen luvat

  • Et voi avata uusia ketjuja
  • Et voi vastata keskusteluihin
  • Et voi lähettää liitetiedostoja
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
© F1-Forum - Tietosuojaseloste - Evästekäytäntö