F1Forum.fi
 
-Etusivu Forum LIVE-keskustelu Säännöt Fanituotteet
 
Sivu 5 / 5 EnsimmäinenEnsimmäinen 12345
Tulokset 161-193/193

Ketju: F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

  1. #161
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Estorilin Testien jälkeen tammikuussa 1990 Zakspeedin tilanteesta oltiin rohkaistuneita, mutta sponsoreille se ei riittänyt. Joka tapauksessa rahapulastaan ja jopa akuutista rahan loppumisesta huolimatta talli vielä osallistui Goodyearin renkaiden omaan pienten tallien väliseen testiin joka järjestettiin Paul Ricardin radalla 26.1.1990-29.1.1990.

    Tähän testiin piti aluksi tulla aivan kaikki Goodyearin tallit jolloin kyseessä olisivat olleet Goodyearin Suurtestit ja joissa mukana olisivat olleet McLaren, Ferrari, Williams, Arrows, Lotus, juuri nimensä Marchista Leyton Houseksi muuttanut talli, AGS, Benetton, Ligier, Lola-Larrousse, Coloni, Onyx, Life ja Tyrrell vielä siinä vaiheessa Goodyearin renkaita käyttävänä tallina eli aivan kaikki Goodyearin renkaita käyttävät tallit.

    Ikävä kyllä huipputallit halusivat viettää lomailua eivätkä antaneet edes testikuljettajilleen mahdollisuutta ajaa testejä puhumattakaan vielä tammikuussa 1990 jatkuneesta Ayrton Sennan lajiin osallistumisen kiellon yrityskohun jatkumisesta, Arrows oli talousvaikeuksissa ja vetäytyi testeistä, Lotus jätti myös testin väliin tarpeettomana kuluna, Leyton House jätti myös testin väliin kulueränä vaikka sillä olisi ollutkin nyt rahaa enemmän kuin pelkkänä Marchina, AGS, Coloni, Onyx ja Life jättivät testit väliin myöskin rahoitusvaikeuksien tai epäselvyyksien takia ja Tyrrell vuorostaan kieltäytyi yllättäen testaamasta joka myös alkoi antaa viitteitä Tyrrellin mahdollisesta Goodyearin hylkäämisestä. Toisaalta Tyrrell ei ollut koskaan antanut ehdotonta vastausta suostumisestaan testiin.

    Lopulta testeihin osallistuivat erikoisesti totta kai odotetusti Lola-Larrousse ja Ligier, mutta huomattavasti yllättävämmin rahoitusvaikeuksissa ollut Zakspeed ja erikoisen sopimusrikkomuksen ja rengastoimittajuutensa Pirellin kanssa toistaiseksi riitauttanut Brabham-talli. Brabham-talli oli vuoden 1990 aikana jättänyt Pirellin Rengastestin väliin talousvaikeuksiensa, mutta myös Pirellin kanssa käymiensä riitojen takia.

    Sillä ei riidan kestäessä pahimmillaan tammikuun lopussa 1990 ja helmikuun 1990 aikana ollut edes renkaita millä ajaa ja tällä välin poikkeuksellisesti Goodyear salli pitkän harkinnan jälkeen Brabhamin ajaa myös sen omia rengastestejään joskin tilaisuudet olivat poikkeusluontoisia. Goodyear oli siten Brabhamia kohtaan hyvin kylmäkiskoinen, mutta salli sen myös käyttää renkaitaan.

    Zakspeed-tallin kanssa se tuli luontevammin juttuun, mutta toisaalta taas Zakspeed oli talousvaikeuksissa ja Goodyear halusi siten mieluusti auttaa. Lopulta siis testeissä ajoivat Lola-Larrousse, Ligier, Brabham ja Zakspeed joista toinen jälkimmäisistä talleista puhuttaessa mielenosoituksellisesti rikkoi katkolla ollutta sopimustaan Pirellin kanssa ja toinen vuorostaan oli mukana lähinnä vain Lee Gaugin hyvästä tahdosta johtuen.

    Tässä testissä Ligierin testikuljettaja Emmanuel Collard ei saanut harmittavasti ajaa lainkaan koska testit olivat tarkoitettu vain kisakuljettajille. Samalla Ligier neuvotteli vielä periaatteessa edelleen Nicola Larinin kanssa ajopaikasta kuten myös muutaman muun ehdokkaan kanssa jolloin se näki järkeväksi ajattaa lopulta vain paikkansa varmistanutta Philippe Alliotia.

    Brabham-talli vuorostaan päätti myös ajattaa vain yhtä kuljettajaa eli Stefano Modenaa koska Martin Brundle oli jo lähtenyt tallista ja lisäksi kakkoskuskin paikan jo käytännössä itselleen varmistanut Gregor Foitek ei halunnut kuluttaa yhtään vähäisiä rahojaan enempää mahdollisesti hyvin turhiin testeihin. Näin siis testeissä ajoi lopulta vain viisi kuljettajaa ja ainoana kahta autoa ajattivat Lola-Larroussen kuljettajat Eric Bernard ja Aguri Suzuki.

    Zakspeed-tallikaan ei päässyt paikalle ennen kuin vasta sunnuntai-iltana 28.1.1990 päivän ollessa jo päättynyt ja vasta viimeisenä testipäivänä 29.1.1990 Zakspeed pystyi ajamaan omat historian viimeiset ajonsa ainakaan yleisessä testimuodossa ja kenties mitenkään.

    Paul Ricardin testejä olivat varjostaneet vesisateet ja kierrosmäärät jäivät siten kaikkiaan potentiaalisiin määriin nähden vähäisiksi. Toisaalta taas melko kilpailukykyisiksi ajoiksi ajettiin kuitenkin sateella. Totutussa historiassa kieltäytyneillä talleilla oli ainakin tarkka vaisto asioista jos ei sitten mitään muuta.

    Paul Ricardin testejä ennen Zakspeed-tallin auto ei ollut paljoakaan toiminut tehtaalla ja siinä oli ollut krooninen polttoaineputkistovika jonka paikantamisen ja korjaamiseen meni kauan aikaa ja samalla vuoden 1989 lukemattomien kilpailujen tapaan siinä oli myös kroonisen tukkoinen öljynpaineistuksen hallintaongelma jota ei oikein koskaan saatu ratkaistua, että mikä siinä todella oli vikana jos autot muutoin aina toimivatkin.

    Yamahan moottoreissa oli lisäksi ollut testien aikana muun muassa aivan päin sitä itseään löystyneitä sytytysjohtoja, väärin asenneltuja sylinterikansia ja kampiakseleita auton muussa koneistuksessa testikaudella aivan samaan tapaan kuin oli ollut myös vuonna 1989.

    Vaikkakin tottumattomien insinöörien ja mekaanikkojen käsissä vuoden 1989 aivan alussa sellaiset virheet olisi voinutkin anteeksi antaa niin vuoden 1990 alussa tallin historian lopulla vieläkin tietty mekaaninen korjauskyvyttömyys ja toisaalta ehkä talousvaikeuksienkin tuoma motivaation lasku aiheutti omat temppuilunsa tasolla jotka kuuluivat saman vuoden aikana ihan kisakaudellakin selvinä, mutta sekavina esiintyneille Onyx-Monterverdeille ja Lifelle.

    Muista talleista puhuttaessa ennen pitkää Brabham-talli sai jatkaa sopimustaan Pirellin kanssa vuodeksi 1990, mutta maksoi jonkun aikaa testikauden 1989-1990 rikkomuksistaan johtuen korotettua rengasmaksua muihin Pirellin rengastamiin talleihin nähden ja erillisen sakkosumman oikeustaistelun välttämiseksi Pirellille.

    Bernd Schneiderin oma ajajamotivaatiokin oli harvinaisen vähissä vaikeuksien keskellä vaikka parasta toki aina yritettiin esittää.

    Joka tapauksessa testien aikana selvää oli, että Estorilin tapahtumat ei toistu uudelleen ja siihen Zakspeedin oli pakko tottua.

    Nyt tulee kuitenkin vuoden 1990 Goodyearin Testien tulokset Paul Ricardin radalta ja tästä testistä minulla on tallessa kuljettajien ajamat kierrokset ja Zakspeedin osalta ajat ovat tietenkin ainoalta ajopäivältä eli 29.1.1990 kun muilta talleilta minulla ei harmittavasti ole kuitenkaan tallien kuljettajien tarkkoja päiviä milloin parhaat kierrokset ajettiin ja koska ajat olivat märällä tai ainakin pitkin testejä kostealla radalla ajettuja kierrosaikoja niin ne olivat hitaita ja Zakspeedin osalta tietenkin ne olivat hitaita myös teknisten vikojenkin takia:

    Paul Ricard Goodyearin Rengastestit 1990

    1. Eric Bernard Lola-Larrousse-Lamborghini 1.08.860 86 kierrosta

    2. Philippe Alliot Ligier-Ford 1.09.110 100 kierrosta

    3. Aguri Suzuki Lola-Larrousse-Lamborghini 1.09.770 125 kierrosta

    4. Stefano Modena Brabham-Judd 1.10.300 50 kierrosta

    5. Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha 1.14.400 20 kierrosta

    Tämä oli viimeinen kerta kun Zakspeed-talli nähtiin F1:ssä radalla. 31.1.1990 FISA:n ilmoittautumisaika aika sarjaan annettuna umpeutui ja 7.2.1990 Zakspeed-talli ilmoitti, että ilman todella suuria ihmeitä tai sponsorintuojia eli käytännössä toisia maksukuljettajiakin talli ei pysty osallistumaan vuoden 1990 Formula 1:sten MM-Sarjaan. Samalla Bernd Schneider oli alustavasti vapaa lähtemään tallista.

    Siihen mennessä FISA oli valmis pyörtämään päätöksensä Zakspeedin hylkäämisestä sarjassa, mutta vain mikäli jokainen talli erillisesti haluaisi Zakspeedin osallistuvan lajiin ja tietenkin mikäli Zakspeed olisi kyennyt maksamaan kilpailukauteen ilmoittautumismaksun lisäksi myös sakkomaksun jo muutenkin tapahtuneesta maksusumman myöhästymisestä.

    Taloudellinen omatoimisuus olisi pitänyt kyetä takaamaan vaikka FOCA oli toki valmis Zakspeedia rajallisesti auttamaankin. Mihinkään tähän ei tarvetta tullut kun myöhemmin samalla viikolla alkoivat huhut Zakspeedin konkurssista ja 14.2.1990 Zakspeed oli vuoden 1990 Ystävänpäivänä konkurssissa ja siirtynyt historian kirjoihin vain muutama kuukausi Rial-tallin jälkeen.

    Bernd Schneider sai lopulta sittemmin paikan helmikuussa 1990 Arrows-tallin testaajaksi, pääsi pariin kilpailuunkin ajamaan tai yrittämään ajamista ja muutoin oli ehdolla vielä useihin eri talleihin vuodeksi 1991 ja jopa sen aikanakin ennen kuin lopetti sittemmin uransa F1:ssä joka ei oikein ikinä päässyt nousuun.

    Eihän Schneider tietenkään ollut lähimainkaan mikään suuren luokan kuskiehdokas menestymään, mutta lukemattomien muidenkin Esikarsinta-aikakauden uhreiksi usein joutuneiden kuljettajien tapaan olisi voinut olla huomattavasti mainettaan tai jälkimainettaan parempi kun muutoin jälkimaailmalle jäivät lähinnä Meksikon 1988 ja Japanin 1988 ja 1989 kaltaiset näyttävät ennen keskeyttämistä olleet ajot muistoksi Schneiderin kyvyistä edes jotenkin. Ja kun suurin osa ei niitä muista/halua muistaa tai kohtelee vain tuloslappujen tai tilastokirjojen kautta miestä niin lopputuloksena on sitten ollutkin vähättelyä. Toisaalta Schneider loi kuitenkin erittäin menestyksekkään DTM-uran.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 19.07.2016 18:02. Syy: Paul Ricard unohtui laittaa Rengastestin paikaksi

  2. #162
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Umpisurkeaksi osoittautuneen Life-tallin asioita voisi vuoden 1990 kohdalla muistella paljonkin. Mielenkiintoista oli aikanaan myös aluksi vain pelkkää testisopimusta talliin ajatelleen Gary Brabhamin nousu saman tien talliin kaksivuotisella sopimuksella joka kuitenkin hyvin äkkiä kisakauden aikana päättyi Brabhamin kyllästyttyä koko talliin oikeastaan järkyttävän äkkiä.

    Gary Brabhamista puhuttaessa hänellä ei alun alkaen ollut vuodeksi 1990 paljonkaan tekemistä. Aluksi Benetton ei ollut valmis jatkamaan enää testisopimusta ja alkuperäinen paikka piti olla vain Japanin F3000-sarjassa kunnes paikka päästä F1:siin tuli. Olihan hänellä kuitenkin Superlisenssi.

    Vaikka aivan aluksi Brabham olikin vakuuttunut tallin yrityksestä ajaa erikoisella moottoriratkaisulla sarjassa niin silti hälytyskellot alkoivat soida jo testikaudella. Lisäksi Life-tallin surkeus oli tallipäällikkö Ernesto Vitan täydellinen kykenemättömyys olla valmiina lykkäämään vastoin tallin muiden johtohenkilöiden tahtoa tuloaan F1:n MM-Sarjaan vuodella vielä kerran jolloin Life-talli olisi tullut vasta vuodeksi 1991.

    Alustavasti Gary Brabham oli valmis jopa yllättävän ilomielinkin myös lykkäämään tuloa F1:siin vasta vuodeksi 1991 koska sopimus Lifen kanssa olisi ollut kaksivuotinen ja päähomma oli silti alustavastikin Japanin F3000-sarjassa.

    Talli oli kuitenkin melko toivottoman tilanteen edessä vaikka periaatteessa Life olisi vielä yhdellä lykkäysvuodella voinut hyvinkin saada asioitaan edes oikeasti välttävän hyväksi kuin mitä se tietenkin toteutuneesti sai.

    Lifen kohtalon sinetöi käytännössä juuri vuoden 1990 alussa tapahtunut W12-moottorin onnistunut dynamotesti. Mikäli se ei olisi onnistunut niin sitten Life olisi saattanut vielä sittenkin lykätä sarjaan tuloaan koska yksi ehto vuodelle 1990 oli nimenomaan edes moottoritestien onnistuminen.

    Oman koneen lisäksi vuodeksi 1991 Lifella oli valmius tietenkin käyttää Juddin moottoreita ja jossain määrin tallin olisi kannattanut ehkä myös käyttää Juddia vuonna 1990 kuten se lopulta aivan tallin loppumetreillä pakotetusti käyttikin, mutta koko kauden ajan ja vasta sitten vuonna 1991 kunnolla kehitettynä omaa W12-moottoria.

    Gary Brabhamin ensimmäinen testikin toteutui eri tavalla kuin toteutui. Alun perin Lifen piti ajaa 28.1.1990 Misanossa minkä jälkeen sen piti mennä helmikuussa 1990 Jerezin Suurtestiin. Lopulta Gary Brabham ajoi ensimmäiset surkean lyhyeksi jääneen Lifen taipaleensa kierrokset Monzassa missä ajoi 20 kierrosta ja jonka aikana autosta hajosi vähän väliä osia sytytyksestä auton jousitukseen, pohjalevyjä, hammasrattaita vaihteistosta ja lopulta aina auton ajotietokoneeseen saakka.

    Eräs perustavanlaatuinen ongelma ensitesteissä oli se, että moottorin piti antaa parhaimmillaan 11 000 kierrosta koneesta irti. Se antoi kroonisen ylikuumenemisen takia kuitenkin vain 4000 kierrosta irti ilman räjähdystä.

    Tässä vaiheessa Gary Brabham ajautui tallin kanssa riitaan ensi kerran koska hänen mielestään ainakaan Phoenixiin ei olisi pitänyt mennä auton ollessa niin valmistautumaton kuin oli. Lopulta talli lupasi Brabhamille, että Monzassa tai Vallelungassa ajettaisiin seuraavan kerran testejä ja mikäli ne eivät onnistuisi niin siinä tapauksessa Life-talli oli valmis lykkäämään tuloaan aina Imolaan asti kisakaudella eli se olisi jättänyt Phoenixin ja Interlagosin kisat väliin. Brabham riiteli jopa tästäkin tallin kanssa koska kahden kisankaan lykkääminen ei hänen mielestään olisi ikinä ratkaissut auton ongelmia kuten ei ratkaissutkaan.

    Life-tallin osalta jopa uusiomallia samasta W12-moottorista yritettiin kuumeisesti kehitellä, mutta se ei vain onnistunut kunnolla. Helmikuun 1990 aikaa elettiin tuolloin. Tuolloin esimerkiksi Lifella olisi ollut toiseen autoon tarvittavat varat vasta maaliskuun lopulla koossa mikä oli katastrofi kun varsinaisesti tallilla ei ollut edes kunnollista budjettia eikä sponsoria!

    Helmikuun 1990 aikana tosin puolenvälin taittuessa Gary Brabham sai kun saikin testattua kerrankin kunnolla Life-tallin ensimmäisissä jonkinlaisissa julkisissa testeissä Vallelungan radalla mikä sitten virheellisesti antoi Gary Brabhamille ainoan kerran jotakin toivoa tallin toiminnasta ja siitä, että auto muka alkaisikin toimia oikein.

    Sittemmin vielä talli tiettävästi ennen kauden 1990 kisakauden alkua testasi Monzassa aivan helmikuun lopulla ja kun nekin vielä onnistuivat huolimatta edelleen valtavista teknisistä ongelmista niin niiden paluukaan ei pelottanut Life-tallia pois ruudukosta vuodeksi 1990 ja tulemaan vasta vuodeksi 1991.

    Vuodeksi 1991 Life-talli olisi tietenkin luonnollisesti ottanut ajamaan Gary Brabhamin vielä tuolloin ja tämän lisäksi ehkä F1:n kaikkien aikojen olemattomimman testikuljettajan ellei nyt Colonin Antonio Tamburinia vuodelta 1991 laskettu mukaan eli Franco Scapinin kisoihin. Scapinin osalta eräs legendaarinen testausongelma oli se vuonna 1990 hänen toimiessa Life-tallin testikuljettajana, että hänelle ei suureksi osaksi vuotta 1990 ollut Lifelta yksinkertaisesti tarjota lainkaan autoa ja kun oli niin sehän ei tietenkään toiminut paljoa mitään!

  3. #163
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Laitan tähän seuraavaksi tietoja Silverstonen Suurtestistä vuodelta 1985. Tämä Suurtesti ajettiin Kesäkuussa 1985 heti perutun Belgian Grand Prixin ja Kanadan Grand Prixin välisenä aikana. Ne olivat ensisijaisesti kilpakuljettajatestejä, mutta kaikki kuljettajat eivät olleet niissä erikoisesti mukana ja Brabham sai poikkeusluvan käyttää muitakin kuljettajia kuin vain kilpakuljettajiaan koska tässä yhteydessä järjestettiin myös yksi Marc Surerin ja Emanuele Pirron välisistä näyttöajoista.

    Silverstonen Suurtesteissä ajoi kaikkiaan 19 eri kuljettajaa ja laitan tähän ensin päivätiedot ja tuttuun tapaan vielä koko Suurtestin lopputulokset parhaan ajan kanssa.

    Tässä ne tulevat:

    3.6.1985:

    1. Ayrton Senna Lotus-Renault 1.09.840

    2. Stefan Johansson Ferrari-Ferrari 1.10.100

    3. Teo Fabi Toleman-Hart 1.11.150

    4. Manfred Winkelhock Toleman-Hart 1.11.480

    5. Niki Lauda McLaren-TAG-Porsche 1.11.910

    6. Derek Warwick Renault 1.11.940

    7. Nelson Piquet Brabham-BMW 1.12.110

    4.6.1985:

    1. Ayrton Senna Lotus-Renault 1.07.760

    2. Nelson Piquet Brabham-BMW 1.07.840

    3. Stefan Johansson Ferrari-Ferrari 1.08.070

    4. Niki Lauda McLaren-TAG-Porsche 1.08.220

    5. Teo Fabi Toleman-Hart 1.08.440

    6. Elio de Angelis Lotus-Renault 1.08.880

    7. Manfred Winkelhock RAM-Hart 1.10.200

    8. Philippe Alliot RAM-Hart 1.10.660

    9. Marc Surer Brabham-BMW 1.11.590

    10. Derek Warwick Renault 1.12.620

    11. Gerhard Berger Arrows-BMW 1.12.700

    12. Martin Brundle Tyrrell-Renault 1.12.850 (Tämä oli ensimmäinen kerta kun Tyrrell 014-automalli nähtiin radalla ja tietenkin turbomoottorin kanssa. Suomen Lehdistö virheellisesti raportoi Tyrrellin saaneen turbomoottoriautonsa ensi kerran radalle vasta 6.6.1985 joskin sen verran Hesarin ja Uuden Suomen puolustukseksi on sanottava, että molemmat lehdet raportoivat vain testien lopputulokset lyhyesti muuten sen kummemmin asioista kertomatta ja isommat tiedot noista testeistä tulivat vasta paljon myöhemmin Hannu Hännisen toimittamasta Formulaliitteestä myöhemmin samana vuonna.

    Itsekin erehdyin vahingossa tuon Vuoden 1985 Kausikoosteen raportissa tuosta päivämäärästä kun raportoin asian nimenomaan siten kuin miten aikanaan Hesari tai Uusi Suomi asiasta kirjoitti.)

    5.6.1985:

    1. Nelson Piquet Brabham-BMW 1.08.020

    2. Alain Prost McLaren-TAG-Porsche 1.08.390

    3. Teo Fabi Toleman-Hart 1.09.420

    4. Keke Rosberg Williams-Honda 1.09.640

    5. Michele Alboreto Ferrari-Ferrari 1.10.590

    6. Patrick Tambay Renault 1.11.090

    7. Stefan Bellof Tyrrell-Renault 1.11.420 (Toinen kerta kun Tyrrell 014-automalli nähtiin radalla.)

    8. Emanuele Pirro Brabham-BMW 1.11.910 (Emanuele Pirron ensimmäinen näyttöajo Brabhamilla jonka jälkeen sovittiin toisen näyttöajon paikka ja sillä kerralla Surer ja Pirro ajoivat jo selvästi radalla keskenään kilpaa samana päivänä.)

    9. Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.12.800

    10. Manfred Winkelhock RAM-Hart 1.13.830

    Silverstonen Suurtestien Lopputulokset parhaan ajan mukaan Kesäkuulta 1985 6.6.1985:

    1. Ayrton Senna Lotus-Renault 1.07.760

    2. Nelson Piquet Brabham-BMW 1.08.020

    3. Stefan Johansson Ferrari-Ferrari 1.08.070

    4. Niki Lauda McLaren-TAG-Porsche 1.08.220

    5. Alain Prost McLaren-TAG-Porsche 1.08.390

    6. Teo Fabi Toleman-Hart 1.08.440

    7. Elio de Angelis Lotus-Renault 1.08.880

    8. Keke Rosberg Williams-Honda 1.09.640

    9. Manfred Winkelhock RAM-Hart 1.10.200

    10. Michele Alboreto Ferrari-Ferrari 1.10.590

    11. Philippe Alliot RAM-Hart 1.10.660

    12. Patrick Tambay Renault 1.11.090

    13. Stefan Bellof Tyrrell-Renault 1.11.420

    14. Marc Surer Brabham-BMW 1.11.590

    15. Emanuele Pirro Brabham-BMW 1.11.910

    16. Derek Warwick Renault 1.11.940

    17. Gerhard Berger Arrows-BMW 1.12.700

    18. Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.12.800

    19. Martin Brundle Tyrrell-Renault 1.12.850

    Nelson Piquet, Teo Fabi ja Manfred Winkelhock olivat ainoita kuljettajia jotka ajoivat kaikkina päivinä testien aikana. Tyrrellin kuljettajat eli Martin Brundle ja Stefan Bellof olisivat myös ajaneet tässä testissä testiä tavallisella 012-automallilla, mutta tekniset viat myös jatkuvien 014-automallin oikuttelujen ohella pakottivat heidät pitämään maanantaina välipäivän ja lopulta 012-automalli jäi kokonaan testiä varten vain varalta käyttöön mikäli 014-automallin ongelmat olisivat jatkuneet. Myös Brabhamilla vaikutti olevan alustavasti ajoa jokaiselle päivälle.

    Emanuele Pirron harmiksi testien ensimmäiselle päivälle ei sovittu näyttöajoa kun Marc Surer oli muutenkin vieläkin hieman sairaana Belgian kilpailun tapaan ja Bernie Ecclestonen käskystä ensimmäinen näyttöajo miesten välillä sovittiin muutenkin lopulta vain tapahtuvaksi kelloa vastaan eikä radalla muutoin mies miestä vastaan kisana. Hyvin todennäköiseksi ensitestikseen F1-auton ratissa Pirro suoriutui melko hyvinkin testistä kaikkiaan.

    3.6.1985 keliolosuhteet maanantaina olivat testien parhaimmat aurinkosäässä, 4.6.1985 keliolosuhteet tiistaina olivat suurimman osan päivää pilviset ja 5.6.1985 keskiviikkona huonoimmat testeissä suurimman osan päivää jatkuneen vesisateen takia mikä jätti ajoajan kuivalla kelillä melko lyhyeksi ja mikä myös pilasi Pirron näyttöajoa Sureria vastaan. Suomalaisittain Williamsin Keke Rosbergilla oli Hondan moottorin kanssa jälleen pahoja ongelmia ja nekin rajoittivat hänen testiohjelmansa läpivientiä vaikka Keken sanoin hänelle olisi riittänyt kaksikin päivää testiä aivan jokaisen kolmenkin sijaan.

  4. #164
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Joulukuussa 1986 Zakspeed-talli halusi pitää näyttöajon jonka perusteella oli aikomus etsiä vuodeksi 1987 kuljettajat talliin. Jonathan Palmer oli kyllästynyt olemaan tallissa ja halusi lähteä, mutta samalla suostui sopimuksensa perusteella ajamaan tallin autolla vielä kerran Ranskan Paul Ricardin radalla pidetyssä näyttöajossa. Huub Rothengatterin jatko tallissa oli turvattu, mutta vain mikäli sponsorirahat löytyisivät joko Zandvoortin ratatoimiston kautta tai ilman niitä. Zandvoortin ratatoimisto oli kuitenkin jo joutunut konkurssiin tuolloin tai ainakin oli konkurssin partaalla joten Rothengatterin ajot olivat varsin epätodennäköisiä siinä vaiheessa.

    Alustavat kuljettajat näyttöajoon olivat Zakspeedin osalta tietenkin Palmer, joka vain oli myös sopimuksen mukaisena mittatikkuna jäähyväisajossaan tallille muutenkin, Derek Warwick huolimatta Arrows-sopimuksestaan seikkailunhaluisena brittinä ja myös tallipäällikkö Zakowskin mieleen käyvänä kuljettajana kun Palmer päätti kerran lähteä pois tallista, Philippe Alliot joka oli ulkona Ligieriltä vuotta 1987 ajatellen kaiken jälkeen, Kris Nissen ja nuori Volker Weidler. Weidlerin läsnäolo kiinnitti huomiota jossain määrin myös suomalaisittain koska Ortwin Podlechin ja sitä kautta myös Keke Rosbergin manageroitaviin Weidler kuului.

    Lopulta erinäisten syiden vuoksi näyttöajajat toteutuneesti testiin olivat edelleen Palmer ja Weidler, mutta uudet kuljettajat olivatkin Christian Danner Arrowsilta vaihtokauppana mikäli se päästää Warwickin jo pysyvästi talliin kuten kävikin ja Piercarlo Ghinzani jonka maksuvalmius tuntui olevan elintärkeää tallille ja jolla ainakin rahat tulisivat varmemmin kuin Rothengatterilta.

    Harmittavasti minulla ei ole Weidlerin ajamia aikoja tuosta testistä, mutta muiden kolmen ajajan ovat:

    Jonathan Palmer: 1.04.320

    Christian Danner: 1.06.330

    Piercarlo Ghinzani: 1.12.030

    Lopulta vuonna 1987 Zakspeedia edustivat Danner ja Martin Brundle joka sitten toimitti tallissa hieman hauskan oloisesti kiintiöbritin virkaa. Testirintamalla oli vapaampaa vaikkakin päätestaaja oli tallissa ennen pitkää Kris Nissen.

  5. #165
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuoden 1987 alkuvaiheessa Tyrrell-talli oli tavallaan taloudellisesti turvassa, mutta silti se halusi yhä enemmän rahaa itselleen.

    Tyrrell päätyi lopulta oikeastaan kolmeen vaihtoehtoon testien jälkeen eli Jonathan Palmeriin, Mauro Baldiin ja Emanuele Pirroon. Kaikki olivat testanneet tai olleet selvästi ehdolla testaamaan tallin kanssa. Lopulta muun muassa italialaisten sponsorien suurrahojen kuvat silmissä Ken Tyrrell alustavasti sopi Palmerin kanssa hänelle sopimuksen tulevaksi voimaan vain Brasilian kilpailuun ja loppukaudella 1987 lähinnä vain kutsusta ajettavaksi silloin kun rahamiehillä olisi ollut vaikeaa. Baldin piti ajaa Imolassa ja Spa-Francorchampsissa ja Monacossa sitten vuorostaan Pirron piti ajaa.

    Tämän jälkeen Palmerilla olisi ollut rahatilanteen mukaan aikaa ajaa loppukausi 1987 Tyrrelillä tai muutoin hän olisi vapaa ajamaan missä tahansa muussa tallissa.

    Lopulta testien perusteella, yleensäkin selvästi parantuneen taloustilanteen perusteella ja ehkä aivan kaikkiaan muutenkin huolimatta isoista sponsorirahojen torjumisestakin huolimatta (Kesäkuusta 1987 eteenpäin italialaisten sponsorien jatko olisi riippunut jonkun muun italialaisen lupaavan kuljettajan otosta talliin koska Baldia tai Pirroa ei nähty liian suurina lupauksina tai ei ainakaan enää ensimainittua jos jälkimainittu vielä nähtiin kuten varsinkin loppupelissä Pirro varsinkin testimiehenä oli pitkään kovaa valuuttaa F1:ssä.) herra Tyrrell yksinkertaisesti kieltäytyi ajattamasta muita kuin Palmeria tallissa vuonna 1987.

    Philippe Streiffin tallipaikka oli täysin turvattu sekä rahan vuoksi, että myös ranskalaisten muiden sponsorien tuen lisäksi vaikka Renault ei enää ollutkaan lajissa kuten oli ollut vuonna 1986 jolloin Tyrrell-talli oli nauttinut muun muassa moottorien alennusmaksuista.

    Loppupelissä ehkä silloin tällöin ollutta huonoa kisaa huomioimatta Palmerin ajotaidot ja lahjakkuus todella puhkesi kukkaansa juuri Tyrrelillä ja hän myös käytännössä piti tallia pystyssä ajo-otteillaan ennen kuin Jean Alesi sitten tuli ajamaan vaikka ei Michele Alboretonkaan Tyrrellin osakausi 1989 mikään huonokaan ollut.

  6. #166
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuonna 1977 Walter Wolfilla oli uskomattoman kauden alun jälkeen mielenkiintoinen yritys nuoren tallinsa kanssa. Jody Scheckter tuntui olevan vähän aikaa maailmanhuipulla uskomattoman kauden alun takia ja Wolfilla oli paljon hankkeita vireillä. Eräs näistä hankkeista oli kevätkaudella ja kesäkaudella 1977 luoda Wolf-talliin myös testijoukkue jonka tarkoitus oli laajentaa tallin toimintaa ja tuottaa talliin selviä ja luotettavia kakkoskuljettajia ennen pitkää Scheckterille. Testijoukkuetta johtamaan Walter Wolf halusi tässä vaiheessa vain yhden miehen:

    Juuri uransa tuolloin lopettaneen Chris Amonin joka oli vaikuttunut Scheckterin välittömistä hyvistä otteista ja myös voitostakin heti kauden avauksessakin. Amonille Herra Wolf tarjosi myös paikkaa tallin toisena varsinaisena kisakuljettajanakin mikäli tämä olisi halunnut. Valitettavasti tallilla ei ollut välittömästi toiseen autoon tarvittavia varoja ja vaikka olisi ollutkin niin Amon kuitenkin masentuneena katkerasta urastaan kieltäytyi palaamasta radoille ja ennen pitkää osin tämän takia Wolf-tallin ympärille aiotusta testijoukkueesta ei tullut mitään.

    Walter Wolfista puhuen hän oli vuosina 1977-1979 satunnaisesti myös ORF:n lähetysten erikoiskommentaattori ajoittain kisoissa Heinz Prüllerin kanssa niissä kisoissa missä Reinhard Windeler tai Niki Lauda eivät ymmärrettävästi päässeet kommentaattorin paikalle selostamoon. Wolf kun puhui myös erinomaisesti saksaakin pienellä itävaltalaisaksentilla.

  7. #167
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuonna 1985 ja tarkemmin sanottuna 10.7.1985 keskiviikkona tuolloin Itävallan Österreichringin radalla Williams-talli testasi tuolloin autojaan sillä radalla. Tiettävästi eräitä ensimmäisiä kertoja ja varmasti ensimmäisen kerran vuonna 1985 Williamsilla Mike Thackwell sai Williams-tallin testikuljettajana itselleen hoidettavakseen Suurtestin.

    Yksi tärkeimmistä ellei peräti tärkein syy tälle menettelylle ja yllättävälle luottamukselle oli se, että Nigel Mansell oli ollut vieläkin huonovointinen Ranskan Paul Ricardin kilpailuviikonlopun kolarin jäljiltä ja hänelle haluttiin antaa pisin mahdollinen toipumisaika Englannin Silverstonen kilpailua varten. Lisäksi mikäli Mansell ei toipuisi niin Mike Thackwell olisi tehnyt debyytin juuri Silverstonessa 1985 hyvin todennäköisesti ainakin testeistä riippuen.

    10.7.1985 ajetuissa Suurtestien ensimmäisen päivän ajoissa Keke Rosberg ajoi vain 5 kierrosta, vaihdelaatikko hajosi autosta, mies yksinkertaisesti söi tallin motorhomessa lounaan ja lähti yllättäen testeistä pois koska mitään erityistä muuta syytä jäädä Itävaltaan ei ollut ja tallikin suhtautui myönteisesti asiaan.

    Osin tuohon aikaan Kekellä oli huumorillisesti todettuna muutenkin vielä nk. Vauvaloma Nico-pojan muodossa ja muutenkin kun näissä testeissä ei ajanut mitenkään erityisen paljon muita tärkeitä kärkikuljettajia niin isommin syytä ei ollut jäädä ja Keke ei halunnut Silverstonen Kesäkuun 1985 uudelleentoistumista eli sitä, että olisi odotettu pitkin testejä taas kerran oikuttelevan Hondan turbomoottorin korjailuja ja toimintakelpoisuutta.

    Thackwell sai siten siis vielä odottamattomankin bonuksen kun Kekekin lähti testeistä jolloin hän sai jäädä kokonaan vastaamaan testien läpiviennistä. Williamsilla oli käytössään noihin testeihin kolme eri autoa jotka kaikki enimmäkseen oli säädetty kisasäätöihin ja niitä ajettiin enimmäkseen kisarenkailla ja myös jonkin verran Goodyearin Testirenkailla. Mansell ei tietenkään toipuvana ollut paikan päällä Itävallassa vaan kotonaan Englannissa.

    Testien ajoista minulla ei harmittavasti ole paljoakaan tiedossa. Keke Rosbergin paras aika oli 1.32.030 ja ainoa tiedossani oleva Thackwellin paras aika oli 1.32.950 ja ainakin 10.7.1985 testiruostekin näkyi koska aiemmin kaudella 1985 Thackwell oli ajanut Williamsilla vain välttämättömät pientestit koska kaikki suuret testiajat menivät niin Kekelle kuin Nigelillekin. Thackwell ajoi myös 11.7.1985 ja 12.7.1985, mutta näistä minulla ei ole mitään tietoja aikojen osalta.

    Österreichringin Suurtestien osalta nopein oli oikeastaan yksi harvoja muita paikan päälle vaivautuneita kärkikuljettajia ja tämä kärkikuljettaja oli Ferrarin Michele Alboreto jonka nopein aika oli 1.29.260.

  8. #168
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuoden 1985 viimeinen Suurtesti nähtiin Portugalin Estorilissa F1:n osalta.

    Tässä Suurtestissä ennen julistettua joulutaukoa formuloissa nähtiin F1-kauden 1985 jäähyväiset ja F1-kauden 1986 alkajaiset omalla mielenkiintoisella tavallaan. Tässä Suurtestissä joillakin ja itse asiassa jo aika monellakin kuljettajalla oli tallinsa lupa jo ajaa kilpailevankin tallin autoa. Ja vastavuoroisesti entisen kilpailijan tallin kuljettajat vaihtoivat myös työnantajaansa toiseen tai pysyivät tuttuun tapaan entisen tallinsa riveissä.

    Monien tallien testikuljettajille tämä oli viimeinen ajotilaisuus heidän entisille talleilleen. Näin oli myös Mike Thackwellille jolle testi oli viimeinen Williamsin riveissä ennen kuin hänet korvattiin Jean-Louis Schlesserillä vuodesta 1986 eteenpäin. Erikoisesti Jean-Louis Schlesser ei vielä tähän testiin saanut osallistua, mutta Satoru Nakajima sai osallistua.

    Pitkälti siksi kun Thackwell oli tehnyt Jonathan Palmerit eli inttänyt ajopaikasta aivan liian monta kertaa Frank Williamsia ja Patrick Headia ärsyttävällä tavalla. Monille muillekin tämä Suurtesti oli melkoinen näytönpaikka. Koska tämä Suurtesti oli myös testikuljettajille avoin niin Estorilin varikkotilat olivat äärimmäisen miehityksen alaisena ja äärimmäisen ahtaat koko Suurtestin ajan.

    Tosin huomattavasti isompiakin testejä oltiin ajettu radalla tai tultaisiin ajamaan myöhempinä vuosina joskin 30 kuljettajaa talleineen oli jo aika paljon. Myöhemmin tämän takia Estorilin varikkotiloja jonkin verran suurennettiinkin lähivuosina tämän Suurtestin jälkeen. Toleman-talli etenkin oli Suurtestin alla uskomattoman valtava kun sen koko testijoukkue monine eri nimineen vaivautui vielä kerran testaamaan ennen kuin tallista tuli Benetton.

    Laitan tähän seuraavaksi 13.12.1985 Portugalin Estorilissa ajetun FOCA:n, Goodyearin ja Pirellin hyväksymän Suurtestin tulokset ja Suurtestin joka oli vuoden 1985 viimeinen ja tavallaan myös alku vuoden 1986 Testikaudelle Formula 1:ssä ennen joululomaa ja testikauden jatkumista suuressa mittakaavassa. Kaikki tallit ja kuljettajat eivät kuitenkaan testeissä olleet paikan päällä lukemattomista eri syistä johtuen vaihdellen useimmiten rahamurheista sekavaan kuljettajatilanteeseen ja rahansäästöön.

    Huomattavin poissaolija oli mestaruutensa Alain Prostille menettänyt Ferrarin Michele Alboreto joka yksinkertaisesti kieltäytyi tulemasta testeihin ja se oli temppu mikä kuohutti Ferrarin johtoa paljon. Kuitenkin Marco Piccinini pystyi suosiollaan lohduttamaan Alboretoa ja selittämään asian parhain päin ylemmilleen aina Enzoa ja Italian Lehdistöäkin myöten.

    Tässä ajat Suurtesteistä:

    1 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.16.760

    2 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.18.450

    3 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.19.220 (Tämä ajo oli Patresen ensimmäinen Suurtesti Brabhamilla ja ajo tallissa yleensäkin sitten vuoden 1983.)

    4 Alain Prost Ranska McLaren-TAG-Porsche 1.20.650

    5 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG-Porsche 1.20.830 (Tämä ajo oli Rosbergin ensimmäinen Suurtesti McLarenilla ja mahdollisesti yksi ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen ajokin McLarenilla koskaan ellei sitten promootioajoja laskettu päälle. Mikäli Keke ajoi McLarenilla ennen tätä päivämäärää marraskuussa 1985-joulukuussa 1985 niin saa vapaasti tämän asian myös korjata. Williams-talli suostui tästä Suurtestistä puhuttaessa kuitenkin päästämään suomalaisen sopimuksestaan Williams-tallissa etuajassa vaikka Keken oli arveltu joutuvan odottamaan aina tammikuulle 1986 asti ennen ajojen alkua.)

    6 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari-Ferrari 1.21.020

    7 Teo Fabi Italia Toleman-Hart 1.21.280

    8 Elio de Angelis Italia Brabham-BMW 1.21.400 (Tämä oli Elio de Angeliksen ensimmäinen Brabhamin Suurtesti ja mahdollisesti myös ensimmäinen kerta kun Elio ajoi Brabhamia.)

    9 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.21.410

    10 Philippe Alliot Ranska Ligier-Renault 1.21.500 (Alliot ajoi tässä Suurtestissä osin jo varmaa Testikuljettajan paikkaansa vuodeksi 1986, mutta myös näyttöjä mahdollista Kilpakuljettajan paikkaa varten koska Ligier-talli ei tiennyt, että ottaako talli Alliotin vai tuleeko Rene Arnoux hänen sijaansa talliin vuodeksi 1986.)

    11 Jacques Laffite Ranska Ligier-Renault 1.22.340

    12 Mike Thackwell Uusi-Seelanti Williams-Honda 1.22.650 (Tämä oli viimeinen Suurtesti ja ehkä myös viimeinen ajo muutenkin Thackwellille Williams-tallissa ja minkä jälkeen Thackwell aloitti vielä surullisen RAM-tallin tallipaikan metsästyksen vuodeksi 1986 murheellisin lopputuloksin...)

    13 Paolo Barilla Italia Toleman-Hart 1.25.120 (Barilla ajoi näissä Suurtesteissä itse asiassa äärimmäisenkin hyvin moneen muuhun testiin nähden. Hän ei tosin jälleen ollut mahtua kunnolla auton ohjaamoon ennen Suurtestejä tukevan olomuotonsa takia...)

    14 Pierluigi Martini Italia Minardi-Motori Moderni 1.25.450 (Tämä saattoi olla viimeinen Martinin Suurtesti Minardille vaikkakin hän vielä ajoi vuosina 1986-1988 Minardille ennen paluutaan oikeastikin kisakuljettajaksi promootiotestejä ja maksutestejä.)

    15 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed-Zakspeed 1.25.480 (Palmer oli tuohon mennessä juuri ja juuri toipunut aivan lopullisen täysin vakavasta onnettomuudestaan aiemmin vuonna 1985 joskin Palmerin taival vuonna 1985 olisi loppunut muutenkin Zakspeed-tallin osakausiluontoisuuden myötä ennen aikojaan.)

    16 Oscar Larrauri Argentiina Toleman-Hart 1.25.500 (Larrauri maksoi ajoistaan tähän testiin ja sinällään myös näyttöjä vaikka hänen rahojaan ei Benettonin mukaan tullessa paljoakaan itsessään olisi tarvittu.)

    17 Willy T. Ribbs Yhdysvallat Brabham-BMW 1.25.830 (Willy T. Ribbs ajoi tässä testissä Brabhamin promootioajoa.)

    18 Volker Weidler Länsi-Saksa Toleman-Hart 1.27.440 (Tämä oli Weidlerin yksi ensimmäisiä kertoja muutenkin F1-auton ratissa ja ensimmäinen Suurtesti minkä hän sai yrittää ajaa näyttöajona mahdollista vuotta 1986 varten.)

    19 Alessandro Nannini Italia Minardi-Motori Moderni 1.29.060 (Tämä oli Nanninin ensimmäinen Suurtesti hyväksyttynä F1-kuljettajana ainakin alustavasti kun tuolloin hänelle myönnettiin tai oltiin myönnetty varmasti väliaikainen Superlisenssi ja mahdollisesti jopa jo pysyvä Superlisenssi.)

    20 Emanuele Pirro Italia Toleman-Hart 1.30.000

    21 Gabriele Tarquini Italia Toleman-Hart 1.31.000

    22 Luis-Perez Sala Espanja Toleman-Hart 1.32.000

    23 Piercarlo Ghinzani Italia Toleman-Hart 1.33.500 (Osin aika johtui teknisistä vioista ja osin valtavasta masentumisesta koska suurin piirtein noihin aikoihin oli yhtä selvää, että Ghizanin palveluksia ei tulevalla Benettonilla tarvita. Oli suurin piirtein Barillan vauhdissa tai vähän edellä ennen teknisiä murheita, mutta kauan kesti tason saannissa jo ennen teknisiä vikoja eikä Ghinzanin mieliala, kuten todettua ollut kovin korkealla tuohon aikaan.)

    24 Alain Ferte Ranska Ligier-Renault 1.34.000 (Tämä oli Ferten veljesten viimeinen Suurtesti Ligierille.)

    25 Michel Ferte Ranska Ligier-Renault 1.34.500 (Tämä oli Ferten veljesten viimeinen Suurtesti Ligierille.)

    26 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.35.000 (Tämä oli Dumfriesin ensimmäinen Lotuksen aikakauden Suurtesti joka päättyi teknisiin murheisiin.)

    27 Christian Danner Länsi-Saksa Zakspeed-Zakspeed 1.37.000 (Tämä oli yksi Dannerin näyttöajoista Zakspeedille vaikkakin hän neuvotteli ahkerasti myös Arrowsin ja Osellan paikasta. Erikoista oli, että Arrows ja Osella eivät kuitenkaan olleet Suurtestissä Estorilissa paikan päällä joskin jälkimäisellä syy varmasti oli tallin taloustilanteessakin. Dannerin Suurtestit olivat teknisten vikojen riivaamia ja ne myös näkyivät tulostaulussa.)

    28 Alan Jones Australia Lola-Hart 1.40.000 (Jonesin autossa oli myös erittäin paljon teknisiä vikoja jälleen kerran. Suurilta osin Hartin moottorista johtuen.)

    29. Patrick Tambay Ranska Lola-Hart 1.42.000 (Tämä oli Tambayn ensimmäinen ajo Team FORCE Lola-Haasin autolla ja teknisten murheiden riivaama sekin oli Hartin moottoreista johtuen.)

    30. Satoru Nakajima Japani Williams-Honda 1.43.000 (Tämä oli Nakajiman ensimmäinen kerta F1-autolla Estorilin radalla ainakin tiettävästi, mutta konerikkojen jälkeen hajosi vaihdelaatikko minkä jälkeen koskaan aiemmin Estorilin radalla ajamaton Nakajima ajoi korjausten jälkeen viitisen todella hidasta kierrosta ajaen lopulta ulos ja romuttaen autonsa.)
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 01.03.2017 01:24.

  9. #169
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuoden 1985 osalta laitan tähän hieman eri ratoja testeineen milloin Arrows-talli testasi kuljettajineen ja kuljettajien ajovuorot:

    Talvikauden 1984-1985 Testit

    Paul Ricardin Suurtestit: Thierry Boutsen (Boutsen ajoi Suurtestin yksinään koska Gerhard Berger oli loukkaantuneena sairaalassa.)

    Doningtonin Suurtestit: Thierry Boutsen (Boutsen ajoi Suurtestissä edelleen yksin koska Gerhard Berger oli loukkaantuneena sairaalassa.)

    Rio de Janeiron Suurtestit: Thierry Boutsen (Boutsen ajoi Suurtestissä edelleen yksin koska Gerhard Berger oli loukkaantuneena sairaalassa.)

    Imolan Suurtestit: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Berger ajoi aivan testien viimeisenä päivänä hyvin, hyvin vähän koska Berger oli Rio de Janeiron Suurtestien ja Imolan Suurtestien välisenä aikana päässyt sairaalasta toipumislomalle ja erittäinkin nopean ja uhkarohkean toipumisen varaan oli paljon laskettu ottaen huomioon, että Bergerille tehdyn leikkauksen jälkeen oli muutenkin onnettomuudesta kulunut vain vajaat 3 kuukautta.)

    Rio de Janeiron Talvikauden päättäneet Suurtestit: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Tämä oli Bergerin ainoa muu ajokokemus edes jotenkin useammalta päivältä vuonna 1985 Talvikaudesta puhuttaessa joskin niska ei aivan ajokunnossa vielä tuolloinkaan ollut.)

    Vuoden 1985 Suurtestit Arrowsilla Kisakaudella

    Paul Ricardin Suurtesti: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Tiettävästi tämä oli se heti tai melkein heti Monacon jälkeen ajettu Suurtesti minkä päätteeksi Francois Hesnault lähti pois Brabhamilta.)

    Silverstonen Suurtesti: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Tämä olikin jo testi minkä laitoin aiemmin.)

    Nürburgringin Suurtesti: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Tästä Suurtestistä puuttui joitakin talleja ja muistaakseni tästä testistä puuttui Williams-talli koska Nürburgringin Suurtesti ajettiin tässä tapauksessa Ranskan Paul Ricardin osakilpailun ja Englannin Silverstonen osakilpailun välisenä aikana.)

    Brands Hatchin Suurtesti: Thierry Boutsen ja Gerhard Berger (Tämä Suurtesti ajettiin Hollannin Zandvoortin osakilpailun ja Italian Monzan osakilpailun välisenä aikana. Samalla se oli viimeinen Suurtesti mihin Arrows-talli varmasti osallistui kaudella 1985 ja muutenkin se oli yksi viimeisimpiä Suurtestejä kaudella 1985.)

  10. #170
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuonna 1986 Arrows-tallin ajamista Suurtesteistä laitan asiaa seuraavaksi. Toisin kuin vuonna 1985, ei Arrows-talli ajanut vuonna 1986 lähimainkaan niin paljon Suurtestejä tai edes normaaleja pientestejä tallin budjetin tai toiminnan todella edellyttämissä määrissä kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Arrowsille vuosi oli kaiken kaikkiaan melko hankala vuosi ja sen kuljettajapaikatkin tuntuivat olevan melkoisia tuuliviirejä.

    Laitan tähän seuraavaksi vuoden 1986 Suurtestit näillä näkymin Arrowsin kannalta sitä ajaneiden kuljettajien osalta:

    1985-1986 Talvikauden Suurtestit

    Rio de Janeiron Suurtesti: Christian Danner ja Marc Surer (Danner ajoi tässä Suurtestissä yllättäen koska Thierry Boutsen oli jäänyt pois Suurtestistä henkilökohtaisten syiden takia. Toki Danner oli tässä vaiheessa jo muutenkin nimetty olemaan Arrowsin Testikuljettaja vuonna 1986. Tämä Suurtesti ajettiin juuri ennen kauden alkua edeltänyttä varsinaista Rio de Janeiron Suurtestiä.)

    Talvikauden 1985-1986 Päättäjäistesti Rio de Janeirossa: Thierry Boutsen ja Marc Surer

    Suurtestit kauden 1986 aikana

    Silverstonen Suurtesti: Thierry Boutsen (Boutsen ajoi tässä Suurtestissä yksinään koska Dannerilla oli ollut muistaakseni tähän aikaan jotain muuta menoa ja ehkä hieman kiistojakin tallin kanssa. Mahdollisesti Danner oli tallin mukana tässä Suurtestissä, mutta ei ehkä teknisten ongelmien vuoksi saanut järkevästi aikaa tauluun toisin kuin Boutsen. Danner oli tässä vaiheessa tallin kilpakuljettajakin koska Marc Surer oli jo joutunut pois lajista loukkaantumisen ja myöhemmin yleisen lopettamisenkin johdosta. Tämä Suurtesti ajettiin Englannin Brands Hatchin osakilpailun ja Länsi-Saksan Hockenheimin osakilpailun välisenä aikana jossakin välin. Danner oli toki ajanut muista testejä Arrowsille yksinään tai muiden kuljettajien kanssa ja ajoi Arrowsin laskuun myös Osella-tallissa ennen Surerin loukkaantumista.)

    Yksityinen Testi kauden 1986 päätyttyä Talvikaudella 1986-1987

    Doningtonin Yksityistestit: Christian Danner ja Jari Nurminen (Thierry Boutsen oli tässä vaiheessa jo lähdössä Benettonille vuodeksi 1987 minkä johdosta hän ei ollut mukana tässä testissä. Danner ajoi edelleen tallipaikastaan epävarmana näyttöjä vuodeksi 1987 ja muilta osin neuvoi myös Yksityistesteihin saapunutta Suomen Jari Nurmista joka taas vuorostaan ajoi itse näyttöjä Arrowsille tulevaa Arrowsin organisoimaa näyttöajoa varten. Nurmiselle tämä Yksityistesti aloitti hänen omat ja useat ajonsa Arrowsille Talvikaudella 1986-1987 eri radoille.)

  11. #171
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Arrowsin testeistä vuosina 1985-1986 voisi puhua hieman myös muutenkin lyhyesti...

    Vuonna 1985 Arrows pystyi oikeastaan loppupelissä melko hyvinkin testaamaan myös pientestien ja tavallistenkin testimäärien ohella. Tosin ainoa ongelma oli vain siinä se, että Arrowsin testeistä suurin osa vuonna 1985 oli hyvin paljon kuitenkin mitoitettu nimenomaan alkupuolelle kautta kuin loppupuolelle kautta.

    Vuonna 1986 Arrows menetti paljon aikaa ongelmalliseksi osoittautuneen A9-automallin suunnitteluun ja rakennustyöhön eikä tiettävästi autoja ollut enempää kuin vain yksi ainoa kappale ja toinen oli vain testirunkona käytössä siinä missä A8-automalleja tehtiin ainakin kuusi kappaletta jo vuonna 1985 pelkästään ja näidenkin autojen lisäksi vielä tehtiin 1-3 kappaletta vara-autoja vuotta 1986 varten. A7-automalleja ja puhumattakaan sitten A6-automallista runkoineen päivineen tehtiinkin sitten jo todella mahtava määrä näihin kahteen automalliin nähden.

    Vuonna 1986 Arrows kamppaili siis budjettinsa epätasapainoisuuksien välillä ja menetti paljon aikaa muutenkin vähän kaikessa eräänlaiseen kiistelyyn ja siihen kun niitä kaivattuja tuloksia ei vain alkanut näköpiirissä näkyä.

    Christian Danner toki ajoi joitakin pientestejä ja lisäksi 1-3 normaalimittaista testiä Arrowsille vuonna 1986 ollessaan testikuljettaja, mutta ei sen enempää tai sitten vielä korkeintaan 3-4 keskinäistä Arrowsin testiä yhdessä Thierry Boutsenin ja Marc Surerin kanssa koska budjettiongelmat rajoittivat testausta, Boutsen ja Surer kärttivät Dannerin kustannuksella lisää testiaikaa ja kun Danner tietenkin ajoi tuolloin Osellaa Arrowsin laskuun mikä sitten nähtiin jossain määrin ongelmana. Surerin jäätyä pois loukkaantumisensa takia Dannerin tilalle ei tämän tultua kisakuljettajaksi sitten enää palkattu ketään toista testaajaa.

    Testipuolella äsken luettelemieni testien lisäksi Arrowsilla oli vain yksi ainoa muu Suurtesti Rio de Janeirossa vielä äsken mainittujakin Suurtestejä aikaisemmin talvikaudella 1985-1986, yksi todella, todella nopea nk. Shakedown-testi A9-automallille Silverstonen Suurtestin jälkeen vain juuri hieman ennen Hockenheimin kilpailua keskellä kisakautta 1986 ja siinä sitä sai ajaa todella nopeasti myös Christian Dannerkin eikä vain pelkästään Thierry Boutsen jolle oli mennyt Silverstonen Suurtesti kokonaan Dannerin siitä poissa ollessa tai kärsiessä vaikeuksista ja lisäksi marraskuussa 1986 juuri hieman ennen tuota äsken mainitsemaani Doningtonin Yksityistestiä oli vielä Arrowsin viimeinen ajo minkä myös Thierry Boutsen ajoi Arrows-tallilleen ennen sieltä kokonaan poistumista ja se oli Arrowsin budjetissa alun perin suunnittelematon ylimääräinen testiajo.

    Tämä suunnittelematon testi oli Barclayn PR-päivätesti jonka Barclay sitten tietenkin Arrowsille korvasi täysimääräisesti kuluineen päivineen ja jossa tietenkin ajoivat vielä kerran Thierry Boutsen ja Christian Danner ja tämäkin testi ajettiin ennen pientä taukoa ja Jari Nurmisen ensitestiä Doningtonin radalla kun Silverstone tai Brands Hatch eivät jostain syystä kelvanneet Barclayn sponsoriedustajille.

  12. #172
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Paljoakaan harmittavasti tietoja en ole saanut tuosta vuoden 1992 Kyalamin ensimmäisestä Tutustumisharjoituksesta lisää. Sen verran tietoa olen löytänyt, että Nigel Mansell oli tosiaan niissä molemmissa eli ensimmäisessä ja toisessa Tutustumisharjoituksessa nopein. Ensimmäisessä nopein aika oli 1.18.850 ja hän käytti tuon kärkiajan ajamiseen 17 kierrosta rata-aikaa.

    Toisessa mistä tietenkin on tulokset tallessa ja aiemmin laitettuna kokonaisuudessaan niin siinä Mansell käytti kärkiaikansa 1.17.107 ajamiseen 12 kierrosta rata-aikaa eli yhteensä Mansell ajoi 29 kierrosta Kyalamin uudella radalla ennen varsinaisen viikonlopun alkua. Varikon toisessa päässä ollut uusi Andrea Moda-talli riiteli rahasta ja asemastaan lajin päättäjien kanssa jo alkumetreiltä lähtien.

    Tekninen valmistelu läpi viikonlopun oli niin hidasta, että sen kuljettajat eivät näyttäneet pääsevän radalle lainkaan Tutustumisharjoitusten aikana. Ensimmäisessä Tutustumisharjoituksessa ajan sai kaikkiaan 30 kuljettajaa tavalla tai toisella ja toisessakin Tutustumisharjoituksessa ajan sai myös 30 kuljettajaa joskin ilmeisesti radalla kuitenkin kävi ensimmäisestä Tutustumisharjoituksesta poiketen 31 kuljettajaa.

    Andrea Modan osalta sen oletettu kuljettaja ja sittemmin tallista Enrico Bertaggian tavoin ulos potkittu Alex Caffi oli ilmeisesti ainoa tallin kuljettaja joka sai aikakierroksen nimiinsä Tutustumisharjoituksissa niiden kestäessä. Ensimmäiseen tallin autot kuljettajineen eivät ilmeisesti päässeet lainkaan ajamaan ja toisestakin Tutustumisharjoituksesta puhuttaessa Caffi vietti varikolla ensimmäiset 55 minuuttia odotellen autonsa valmiiksi saattamista ennen kuin ajoi lopulta Tutustumisharjoituksen hitaimman ajan eli ajan 1.55.034.

    Bertaggia vuorostaan ei ilmeisesti saanut aikaa lainkaan vaikkakin ainakin tietääkseni juuri ja juuri Andrea Moda-talli saattoi saada auton ennen Tutustumisharjoituksen loppua valmiiksi ja Bertaggia olisi ehtinyt ajaa todella hitaasti ennen session lopetusta tai pikemmin session jo loputtua radalla josta ei sitten tietenkään tullut enää hyväksyttyä aikakierrosta kun tallin auto oli niin hidas kuin oli. Muussa tapauksessa Bertaggia vietti koko toisenkin Tutustumisharjoituksen varikolla odotellen autonsa valmiiksi saattamista.

  13. #173
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuonna 1982 sen eri tapahtumista keskusteltaessa mielenkiintoisena piirteenä siinä olivat tietyllä tapaa myös eri tallien harvat testikuljettajat.

    Oikeastaan vuosi 1982 oli lajin ensimmäisiä vuosia jossa testikuljettajia oli sellaisenaan joissakin tietyissä talleissa hyvinkin säännöllisesti käytössä ja joiden päivätyö oli ajaa testejä nimenomaan sopimuksessa olevalle tallilleen. Williamsilla esimerkiksi Jonathan Palmer, Renaultilla Philippe Streiff ja Lotuksella esimerkiksi ykköstestaaja Roberto Moreno ja kakkostestaaja Geoff Lees olivat tällaisia kavereita.

    Sitten vuonna 1982 oli myös ns. Testikuljettajia joita ei voinut pitää varsinaisina testikuljettajana vaan pikemmin promootiokuljettajana tai kutsukuljettajana testeihin vailla muuta sitovuutta tai edes puolikiinteää testisopimusta kuten vaikkapa millainen esimerkiksi Alfa Romeon Giorgio Francialla aikanaan oli heti sen jälkeen kun Vittorio Brambilla lopetti lopullisesti niin kilpakuljettajan kuin testikuljettajankin uransa.

    Siinä missä Francialla oli periaatteessa puolikiinteä testisopimus talliin Italian Marlboron haluamana edustajana joka kehitti sopimuksensa mukaan rajoitetusti myös Alfa Romeon turboauton kehitystyötä niin sitten oli tietenkin puhtaita promootiokuljettajiakin.

    McLaren esimerkiksi vuonna 1982 ei käyttänyt testikuljettajia, mutta silloin kun se kuitenkin tarvitsi testaajia tahdilla mitä Niki Lauda tai John Watson eivät pystyneet tekemään niin Marlboro ja erityisesti sen hyvin tunnettu edustaja John Hogan veti nopeasti naruista. Esimerkiksi tällainen kutsukuljettaja PR-päiville Marlboroa varten säännöllisesti oli kotimaassaan paljon herjailtu Stefan Johansson joka sitten ruotsalaisittain harmittavasti ei vain kyennyt saamaan sopimusta edes testipuolelle McLarenin kanssa.

    Tosin loppuvuoden 1982 mullistukset tallissa Ron Dennisin eduksi saattoivat myös tuhota Johanssonin potentiaalisen McLaren-paikan. Sitten oli tietenkin vielä PR-päivillä legendaarinen tapaus Tommy Byrne jonka epäonnen oikuksi koituivat lievästi sanottuna tuolloin todella paljon itseään täynnä olleen asenteen ohella myös Dennisin huonon tuulen oikut joita sittemmin melko rennolla Ronilla oli tuolloin koska hän kilpaili koko McLarenin omistajuudesta Teddy Mayerin kanssa.

    Sitten oli joitakin sellaisia kutsukuljettajia jotka uskomattomasti vain pääsivät verkon läpi näyttämään kykyjään.

    Brabham-tallissa oltiin mustasukkaisesti BMW:n toimesta varjeltu sen promootiokuljettajien seulaa jolloin juuri kukaan muu kuljettaja ei voinut edes haaveilla edes mahdollisuudestakaan testata tallin autoa. Käytännössä BMW:n tukemat tai edustamat ajajat saivat ajaa niiden moottoritoimittajien määrittämissä talleissa eli toisin sanoen vaikkapa Brabhamilla, mutta eivät muut.

    Italian Corrado Fabi pääsi kuitenkin ajamaan unelmatestin lopulta tallissa yksittäisenä tapauksena vaikka hän tuli kutsukuljettajien listan ulkopuoleltakin hieman turhan nuoreksi katsottuna. Johtokunta ei pitänyt BMW:llä asiasta, mutta lopulta nuoriherra Fabi sai ajaa. Alkuperäiset BMW:n kutsukuljettajat kun olisivat pitäneet olla tuolloisia nuoria saksalaisia lupauksia tai sitten joko Manfred Winkelhock tai Marc Surer.

    Corradon ajaminen oli yllätys sikälikin kun aina sanottiin, että mikäli ikinä Fabeista joku pääsee ajamaan edes huumorilla Brabhamilla niin se olisi hänen veljensä Teodorico eli Teo Fabi. Teo Fabi tosin oli huonon kautensa ja Kyalamin temppujensa johdolla varikon herjailtu vitsi kuljettajana joka maineensa parantamiseksi tarvitsi muita luokkia ja paljon muutakin ennen kuin hänen maineensa edes jotenkin puhdistui.

    Corradolle vuorostaan ei murheellisesti ja hieman erikoisestikaan vielä tuolloin irronnut testisopimustakaan melko hyvistä ajoista huolimatta mitä hän ensikertalaiseksi testissä ajoi vaan siitä aukesi vain karmean huono Osellan ajopaikka vuodeksi 1983 ja ennen pitkää toki Brabhamin testipaikka ja ajoja satunnaisesti vuonna 1984 silloin kun isoveli Teo ei ollut ajamassa.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 28.03.2017 14:31.

  14. #174
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Joulukuun 20:s päivä vuonna 1980 oli F1-historiassa melko merkittävä päivä tai ainakin melko keskusteltu päivä vielä tuolloin eri tallien kuljettajarintamilla.

    Muutaman seuraavan viestin ajan tarvittaessa jatkan asiasta kertomista pidempäänkin, mutta ainakin eräs tuona päivänä julkisuuden valokeilassa ollut kuljettaja oli Teodorico Teo Fabi jonka piti tulla ajamaan March-talliin vuodeksi 1981. March kuitenkin edelleen jossain määrin jatkoi yhteistyötä tai oikeammin jo teki tuolloin sopimuksen yhteistyöstä RAM Automotiven kanssa mikä ennen pitkää tulisi tietenkin tyrehtymään.

    Tuolloin Marchin palatessa F1-autoiluun isommissa määrissä Marchille annettiin etuoikeus valmistajanimeen ja samalla etuoikeus Maranellon Sopimukseen ja (Tulevaan Concorde-sopimukseen.) sen määrittämiin TV-tuloihin ja muihin tuloihin jolloin RAM Automotive jäi toistaiseksi vain pieneksi yhteistyökumppaniksi kasvattaen toki osuuttaan myöhemmin ja työllistäen silti useimmat uuden tallin vähäisestäkin henkilökunnasta.

    Marchin auto oli tuolloin tosin vuoden 1981 oikeasta värityksestä poiketen oranssi ja Teo Fabi ajoi vaihtelevasti riippuen ennen F1-uransa alkua varsinaisesti F1-autolla testiä 1000-5000 kilometrin verran. Maksutestaajana kun Fabilla ei ollut enempää varaa tuolloin ajaa kilometrejä eikä aloitteleva tallikaan sitä oikein halunnutkaan. Fabi oli lupaava kuljettaja, mutta valitettavasti rahat eivät riittäneet ja ehkä lopulta Marchin huonon kauden tietäen Derek Dalyn ja Eliseo Salazarin siitä kärsiessä oli ehkä parempi niin, että Fabi ei koskaan kisaamaan päässyt ihan vielä tuolloin.

  15. #175
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    20.12.1980 oli tärkeä päivämäärä myös Lotuksella ja erityisesti Nigel Mansellin uralla ainakin tavallaan. Tuolloin Lotuksella kun käytiin vakavia keskusteluja oikeastaan britin tietämättä ja vasta pikemmin lopulta vasta jälkikäteen Mansell sai tietää, että mitä oli ollut oikein tekeillä. Essexin David Thieme kun oli yrittänyt vielä tuolloinkin kampittaa hänen paikkaansa Lotus-tallissa vain takaisin testikuljettajaksi tai pahimmillaan jopa koko Lotus-tallista poiskin!

    Lotus-tallissa oli siinä vaiheessa aivan kiistattoman tai melkein kiistattoman varmaa Elio de Angeliksen ajopaikka vuodeksi 1981, mutta ei toisen kuljettajan paikka koska Mario Andretti päätti lähteä tallista Alfa Romeolle tai näin ainakin muutama lehti kuten hollantilainen Grand Prix Rennsport ja toinen hollantilainen, usein kuuluisamman brittiläisen vastineensa kanssa sekaisin mennyt Grand Prix International-lehti uutisoivat.

    Lotus-talliin Essexin Thieme kun halusi vaihtokauppana edelleen paljon hehkuttamansa ja arvossaan pitämänsä Jean-Pierre Jarierin joka ei vain koskaan ollut saanut näytönpaikkaa ja jolle joskus Lotus-paikka olisi kuulunut jo vuosina 1979 ja 1980 mieluummin kuin esimerkiksi Carlos Reutemannille tai vielä sitäkin varmemmin vielä etenkin vuonna 1980 alkuvaiheessa vuotta Elio de Angelikselle.

    Mikäli Jarier olisi ollut liian vieras niin Thieme ja muutama Lotuksen Länsi-Saksan tärkeä maahantuojaherra olisivat halunneet saada Jochen Massin Arrowsilta Lotukselle vuodeksi 1981. Colin Chapman kuitenkin toisti, että Nigel Mansell ajaa Lotuksella edelleen vuonna 1981 ja asia olisi loppuun käsitelty ja ei edes mahdollinen F1:n kahtia jakautuminen muuttaisi asiasta mitään kuten ei onneksi muuttanutkaan.

    Mansell totisesti oli hoitanut kauden 1980 Lotus-tallin testaajan paikkansa enemmän kuin hyvin eikä vuoden 1981 testikuljettajana jatkamisessa varsinkaan tuon ajan mentaliteettien mukaan olisi ollut enää mitään järkeä.

    Mitä Jarieriin ja Massiin tulee niin sikäli erikoista oli se, että myöhemmin esimerkiksi kaksikin kertaa 1980-luvulla Elio de Angeliksen yritettyä muun muassa ensin Alfa Romeolle ja myöhemmin Renaultille loikkausta ei varsinkaan nämä kaksi tai edes vaikka Jarier kyennyt tätäkään vaihtoehtoa tosin hyödyntämään itselleen sopivaksi.

    Jarier ajoi vuonna 1981 Ligierillä ja Osellalla ja riiteli Patrick Tambayn kanssa kovassa sanasodassa pitkin vuotta ja Mass vuorostaan joutui pitämään välivuoden kun lopulta edes tilapäinen Arrows-ajo Hockenheimissa tai loppuvuodesta 1981 ei onnistunut samassa tallissa loppuvuoden ajan kun Ragno ja Siegfried Stohrin manageriryhmä kiristi Arrows-tallia liian paljon ja jonka pattitilanteen katkaisi vasta Stohr itse täysin motivaationsa menettäneenä toki ymmärrettävästi Belgian 1981 järkytysten vain kasaannuttua muiden vaikeuksien ohella liikaa.

  16. #176
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Kun myös 20.12.1980 tilanteita eri tallipaikoista vuodeksi 1981 miettii niin mielenkiintoista oli myös Arrowsin ja Tyrrellin tilanne. Arrows-tallissa Warsteinerin olutpanimorahojen menettäminen alkoi tuoda pieniä taloudellisia ongelmia.

    Välillä huhuttiin myös maksuhäiriöistä jotka Jackie Oliver kiisti jyrkästi ja täydellisenä humpuukina ja lähes oikeusjutun arvoisena asiana hän piti mielestään järkyttävää valhetta siitä, että Oliver olisi houkutellut sponsoreitaan muutamaan täydelliseen taloudelliseen tappioputkeen eräiden yritysten mukaan kun nämä yritykset Arrows-tallia tukivat ja niissä ajaneita kuskeja sinä vuonna eli Riccardo Patresea ja Jochen Massia.

    Jos tämäkään ei saanut Jackie Oliveria näkemään punaista niin viimeistään Oliver raivostui kun muun muassa hollantilaiset ja länsi-saksalaiset lehdet alkoivat kiivaana julistaa Riccardo Patresen varmaa ja oletettavaa siirtymistä Eddie Cheeverin paikalle Osellalle ja josta Osella olisi saanut talousapua ja lisäksi Warsteiner olisi kuitannut Cheeverin siirron aiheuttamat taloustappiot Arrowsille.

    Oliver ja myös Warsteinerin sponsorijohtaja lajissa raivostuivat silmittömästi koska lähtevien positiivisten ja negatiivisten velkavelvoitteiden ja sponsoriapujen jälkeen ei Warsteiner todellakaan aikonut rahoittaa mitään sensaatiosiirtoa tai vaihtokauppaa edes sen tai aiemmin huhutun Manfred Winkelhockinkaan sijaan. Varsinkaan poistuvana sponsorina ei Warsteinerilla ollut haluja sellaisiin tekoihin. Ehkä länsisaksalaisen kuljettajan ollessa kyseessä ehkä juuri ja juuri, mutta ei todellakaan yhdysvaltalaisen kuljettajan ollessa kyseessä.

    Italian lehdissä myös Riccardo Patrese oli tuohtunut ja epäuskoinen koska Osellalle meno olisi ollut urallinen itsemurha siinä vaiheessa. Lisäksi Patresella oli vielä sopimustakin tavallaan jäljellä yksi vuosi jonka sekä kuljettaja ja talli halusivat käyttää. Ainoa mikä asiassa oli ollut totta ja sekin vain siteeksi oli ollut se, että eräässä vaiheessa vuotta yksittäinen Jochen Massin maksuerä oli ollut myöhässä.

    Senkin Mass oli saanut kuitenkin käsiinsä huolimatta siitä, että maksushekki tuli myöhästyneellä kerralla vuoden 1980 aikana eräässä vaiheessa vuotta vasta eräpäivän suoja-aikarajan jälkeen. Massin osalta tietenkin huhuttiin jo äsken mainittua Lotus-siirtoa eikä se tietenkään nyt aivan mahdotonta ollut joskin hyvin epätodennäköistä eikä Mass oikein halunnut siellä sinänsä ajaa ellei häntä sinne aivan todella olisi haluttu.

    Mass itse kun halusi jatkaa Arrowsilla tai mikäli se ei olisi ollut mahdollista niin muutoin ATS-tallissa joka tuolloin levottomuuksistaan huolimatta oli kuitenkin vielä sellainen länsi-saksalainen pientalli jolla olisi ollut ehkä vielä tulevaisuudessa jotakin mahdollisuutta nousta paremmaksi.

  17. #177
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Tyrrell-talli tosiaan tuona päivänä eli 20.12.1980 mennessä oli joutunut kurimukseen. Sen sponsorit eivät halunneet jatkaa tallin tukemista ja työntekijöitä oli alettu jo irtisanoa vuotta 1981 kohti mentäessä. F1-sarjan oletettava jakautuminen kahtia huolestutti myös Ken Tyrrelliä.

    Derek Dalyn kanssa ei jatkettu vuodeksi 1981 sopimusta kun potentiaalistaan huolimatta oli ollut vähän liian paljon kaikenlaisia kolareita tai muita ongelmia ja kun Herra Ukkoskypärä kävi usein hieman liian kovilla ja peräänantamattomilla kierroksilla myös tallinkin suuntaan ollen toki erittäin näyttävä varsinkin juuri Tyrrell-vuosina radalla tuoden myös pisteitäkin kunhan vain kaikki meni kohdalleen radalla ja kisassa.

    Koska Tyrrell-tallia maksuvaikeudet olivat kohdanneet niin sen oli turvauduttava maksukuljettajiin vaikka ei asia toki ollut aivan uusi kun muun muassa Jean-Pierre Jarier oli ollut maksukuskina ja ei aivan täysin tuntemattomasta asiasta ollut kyse. Se ei kuitenkaan ollut toivottu asia.

    Kun erikoinen Eddie Cheeverin Osella/Arrows-siirto oli osoittautunut täydelliseksi humpuukiksi tai erään suomalaisen formulatoimittajan sanoin tuohon aikaan himphampuksi niin toisaalta Ken Tyrrell teki eräänlaisen ikävän virheensä siinä vaiheessa ja sanoi, että Eddie Cheever voi tulla talliin kunhan hän vain varmistaa erään sponsorin jonka piti maksaa Cheeverin palkka sinä vuonna tai edes varmistaa Tyrrellin turvallisuus lajissa vuodeksi 1981.

    Cheever tietysti tarttui sopimukseen oletettavaan hyvään keskikastin tallipaikkaan, mutta ongelmaksi tuli kuitenkin sponsorin sijoitusvarallisuus.

    Sponsorilla kun oli tasan kaksi vaihtoehtoa:

    Ensiksi joko varmistaa Tyrrell-tallin tulevaisuus vuodeksi 1981 ja olla maksamatta mitään Cheeverille

    Toiseksi ja viimeiseksi vaihtoehtona oli tietenkin maksaa palkka Cheeverille ja olla muutoin käytännössä tukematta Tyrrell-tallia mitenkään

    Lopulta sponsori valitsi selvemmän ja järkevämmän vaihtoehdon eli se tuki Tyrrell-tallia jolloin sitten se päätös ajoi ennen pitkää Ken Tyrrellin ja Eddie Cheeverin välit läpi melkein koko vuoden 1981 kestäneeseen umpikujaan ja ilmiriitaan joka johti toki poislähtöön täydellä palkalla viivytystenkin jälkeen, mutta pahinta tietenkin olivat koko Cheeverin loppu-uraan asti vaikuttaneet seikat minkä takia Cheever ei päässyt Tyrrellille edes myöhemminkään urallaan kun milloin mies erityisesti olisi ajopaikan tarvinnut. (Kuten esimerkiksi vuonna 1986.)

    Kuitenkin 20.12.1980 mitään näistä ongelmista ei pitänyt olla koko vuoden kestävine vuoden 1981 maksuvaikeuksineen ilmassa kun sopimus julkistettiin. Silti jo sopimuksen julistamistilaisuudessa Ken Tyrrell käytännössä kiertoteitse ilmoitti, että toisella kuljettajalla tallissa ei ole mitään väliä kunhan vain rahaa tulee käytännössä Cheeverin 250 000 dollarin vuosipalkan maksuun mikä oli Tyrrellin tallille hieman turhan suuri palkka maksettavaksi sinä vuonna. Periaatteessa vaikka Keke Rosbergkin olisi päässyt Tyrrellin palkkalistoille, mutta taas kerran vain jos rahaa olisi ollut vaikkakin tuolla hetkellä Keke oli jo sopimuksessa Fittipaldin kanssa.

  18. #178
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    20.12.1980 oli Günther Schmidtille melkoinen ongelma kun hänen täytyi päättää ainakin taatusti yksi kuljettaja talliinsa vuodeksi 1981 ja toinen kuljettaja olisi ollut hänen henkilökohtaisen mielipiteensä mukaan myös tallipaikan ykköskuskin paikasta hävinnyt kuljettaja, mutta ATS:n sponsorit ymmärrettävästi halusivat talliin länsi-saksalaisen kuljettajan toiseksi kuljettajaksi tai sitten saksankielisen alueen kuljettajan eli itävaltalaisen tai sveitsiläisen kuljettajan.

    Vuodeksi 1981 ATS halusi joko Jan Lammersin tai Patrick Tambayn ja välillä Günther Schmidtin ehdottoman mielipiteen mukaan myös molemmat näistä. Sittemmin Lammers otti paikan, mutta Tambay päätti jäädä ensin odottamaan ja myöhemmin Schmidt ei halunnut häntä ja minkä takia Tambay ajelehti oikeastaan kuin lastu laineilla ennen Theodore-paikkaa vuodeksi 1981 vaikka ei myöskään Ensign-tallikaan etäällä ollut tallipaikasta puhuttaessa.

    Aluksi toisen kuljettajan piti mieluusti olla saksalainen nuori tai varsinkin vanha ja kokenut kuljettaja mikä viittasi Jochen Massiin ja myös ilman muuta oli ennen pitkää huhujenkin mukaan Jochen Mass, mutta sitten tulikin muuan ABBA-rumpali ajamaan talliin eikä varsinkaan vuoden 1982 Tyrrell-perseilyä huomioimatta edes oikeastaan ajanut niin kovinkaan huonosti silloin kuin ajoi vaikka ilman muuta nuorempi olisi saanut Borguddin Slim kyllä ollakin.

    20.12.1980 oli mielenkiintoinen päivä formulahistoriassa myös sikäli, että tuona päivänä aloitettiin neuvottelut jolloin saatiin myös F1:stä ennen pitkää kaikki pienyksityistallit ja yksityistallit pois lajista jopa jo ennen Concorde-sopimuksen voimaantuloa. Tämä oli melkein kuolinisku eräälle kuuluisalle yksityistallille eli B&S Fabricationsille joka oli jo vuosia toimittanut lajiin materiaalia eri talleille ja tosiaan toiminut pienimuotoisesti yksityistallina ja vuokratallina eri kuljettajille ostaen ja myyden yksityisiä tallimalleja.

    Parhaimmillaan talli oli kaupitellut myös vanhoja McLaren-tallin automalleja muun muassa Brett Lungerille. Vuodeksi 1981 ei Lunger enää aikonut F1:siin mennä, mutta B&S Fabrications aikoi osallistua ainakin yhden auton ja kuljettajan voimin koska Concorde-sopimus kielsi toki yksityistallit, mutta ei tietenkään normaaleja F1-talleja. Tosin lajin kalleus ja oletettava uhka jakautumiseen olivat sille myös haaste.

    Moottoriurheilun Maailman Federaatio Bernie Ecclestonen johtamana ei tietenkään juuri houkutellut kun juuri Bernie ja Max Mosley halusivat kieltää yksityistallit lajissa joten F1:n jakautuessa B&S Fabrications olisi todennäköisesti kilpailevan sarjan halpuudesta huolimatta nähty enemminkin FISA:n hallinnoimassa F1:ssä.

    Toki mikäli B&S Fabrications olisi koskaan todella saanut rahoitustaan oikeasti kokoon niin ainakin yksi kuljettaja olisi halunnut jatkaa uraansa lajissa sitten uuden tallin ajajana ja Brett Lunger oli myös vuoden 1981 alussa valmis toimimaan tulevan oikean entisen yksityistallin konsulttina tai johtohenkilönä.

    Oletettava ajaja olisi ollut maksukuskina ikävää mainetta saanut argentiinalainen Ricardo Zunino joka pääsi vielä ajamaan vuonna 1981 vain joutuakseen sittemmin pois koko lajista omat kisamaksunsa Tyrrell-talliin maksettuaan ja ajettuaan maksukisansa ja jouduttua vielä murheellisesti oman maan tuomaristonsa ylimitoitetun kilpailurangaistuksen kohteeksi sakkokierroksen muodossa vain pelkästä shikaanin oikaisusta kun rangaistus oli tarkoitettu viimesijaiseksi rangaistukseksi ilman mustaa lippua ja hylkäystä sen ajan sääntöjenkin mukaan tai umpitörkeästä estelystä radalla...

    Muutoin kun vuoden 1980 lopun päiviä ja erityisesti juuri päivämäärää 20.12.1980 miettii niin F1-sarja kävi valtavia kiistoja ja kulisseissa toki myös elintärkeitä neuvotteluja FISA:n ja FOCA:n kesken ettei sarja vain jakautui kahtia, Maranellon Sopimus Concorden edeltäjänä oli jo voimassa kuten oli ollut kuluneena kautena valtavana ja kiisteltynä kompromissisopimuksena jotta koko kilpailukaudesta 1980 ei olisi alkumetreillä tai myöhemmin kesken kauden jo tullut valtavaa katastrofia vaikka monta kertaa lähellä olisi voinut tulla ja jossain määrin ongelmat olivat heijastuneet itse kisoihinkin ja ennen kaikkea melkein kaikki järkevän arvoiset kuljettajapaikat olivat jo jaettu.

    Keke Rosberg Suomesta oli tietenkin jo aikaa sitten jäänyt tuolloin Fittipaldille ja suomalaislehdet toivoivat, että vuodesta 1981 tulee Keken ja Formuloiden Luvattu Vuosi ja etenkin suurten otsikoiden mieheksi Kekeä povattiin.

    Tärkein syy tälle optimismille ja jo tuolloiselle Keken haukkumisen vähentymiselle Suomessa oli tilapäisesti se, että jopa keskimäärin pahimmatkin Keken pilkkaajatkin ymmärsivät Keken ajaneen vasta ensimmäistä käytännössä kokonaista vuottaan autourheilun kuninkuusluokassa vaikka rivien välistä tietenkin juuri toivottiin ja odotettiin parempaa. Ja tämä toivo oli selvä myös vähemmän Kekeä pilkkaavien piirissä kuten myös ihan autourheilusta pitävienkin ihmisten piirissä.

    Ainoa muu ajopaikka mikä oli 20.12.1980 epävarma, mutta varmistuva varmoista ajopaikoista puhuttaessa oli Jean-Pierre Jabouillen Ligier-paikka vuodeksi 1981 koska jalkavaivat miehellä olivat edelleen melko kovat ja välillä etenkin näin loppupelissä puhuttaessa Jabouillen olisi kannattanut ehdottomasti olla enää ajamatta tuolloin lainkaan koska jalat eivät tietenkään myöskään kaudella 1981 enää kestäneet niissä kunnossa F1-auton rasitusta ja Jabouille lopetti kesken kaiken uransakin siirtyen toki muutoin Ligierille sitten yhdeksi tallin merkkihenkilöistä.

    Toisaalta Jabouille oli vain tuolloin kovin raivostunut Renaultille ja näytönpaikka entistä tallia kohtaan taisi vähän sokaista liikaa miestä jolle toki Renault oli ollut ennen Rene Arnoux'n tuloa talliin ja jälkimmäisen ranskalaisenkin aikana siellä koti ennen kuin riitoja oli kerta kaikkiaan liikaa.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 19.07.2017 17:53.

  19. #179
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Pitkästä aikaa ryhdyn laittamaan tähän ja muutamaan muuhunkin seuraaviin viesteihin tuloksia erilaisista Tutustumisharjoituksista tai vaihtoehtoisen nimensä mukaisesti, Epävirallisista Harjoituksista joita aikanaan formuloissa aina vuoteen 1997 asti ajettiin.

    Tähän viestiin tulee Australian Adelaiden ensimmäisen kisan Tutustumisharjoituksen tulokset joita en aikanaan laittanut vuoden 1985 ikiomaan kausikoosteeseen. Harkitsin niiden tulosten laittamista pian tulevista muista Tutustumisharjoituksista ja niiden tuloksista poiketen, mutta kyseiseen kausikoosteeseen aion vielä kirjoittaa kolmen parhaan kuljettajan vuositarinat ennen pitkää joten se ei vain oikein tuntunut sopivalta rikkoa rytmiä väliviestein.

    En myöskään tiedä, että aionko tuoda vuosien 1982-1985 kausikoosteita ajatellen aikanaan kirjoittamani ja silti osin aikapulan ja tarpeettomuuden takia (Tosin 1982 Kausikoosteen yhteydessä eräässä vaiheessa ollut valtava riita taas joko modejen kanssa tai jonkun forumistin kanssa sai minut luopumaan silloin hankkeesta myös tuohtumuksellisista seikoista johtuen.) pois niistä jättämäni Kausikoosteen Väliraportit jotka tietenkin kuvaisivat tai olisivat kuvanneet kuljettajien tuntemuksia siihen asti kautta mahdollisine väliarvosanoineenkin.

    Osin ja ehkä tärkeimmin luovuin myös noista Väliraporteista senkin takia kun se kuvailu tuli aina kovin selväksi jokaisessa kilpailussa muutenkin jolloin vielä erillistä lisäkatsausta ei niin tarvittu ennen vuoden loppua tietenkin.

    Tosin Kausikoosteen Väliraportit olivat aina lyhyempiä kuin esimerkiksi muut tallikohtaiset tai kuljettajakohtaiset läpikohtaiset kirjoitukset joten mene ja tiedä, että julkaisisinko sittenkin vielä nekin niihin vai tekisinkö niille oman aihealueensa joihin lisäisin myös vuosien 1986-1994 samankaltaiset puolivälimietinnöt ja havainnot jotka oli tarkoitettu Rengaskohtaisia muistoja vuosien varrelta-toikkiin niitä elävöittämään, että ei aina olisi vain niitä D-seosten tai C-seosten juttuja liikaa. Vaikkakin toki kirjoitin toki sille alueelle kisoista paljon toki muitakin oheishavaintoja kuin vain rengasjuttuja. Mikä kai oli syy siihen, että en julkaissut Väliraportteja sitten niihin vuosiin.

    Joka tapauksessa, Australian Adelaidessa ajettiin Epävirallinen Harjoitus 31.10.1985 torstaina tunnin mittaisena ja ennen juuri ja juuri session loppua ajat olivat olleet järkyttävän hitaita siihen asti. Kuitenkin juuri session lopulla ne olivat jo aiemmin 1985 kausikoosteessa kuvailemaani parempia, mutta suurimman osan sessiota Adelaiden rata todella oli hyvin hidas.

    Toisaalta aivan viime hetkellä kaikkien parantaessa huomattavasti ennakoitua paremmin aikojaan Adelaiden kilpailun tuomaristo ja päättäjät muutenkin juuri sen seikan takia ennen pitkää hylkäsivät vaatimukset muista ylimääräisistä Tutustumisharjoituksista joita kuljettajat Alan Jonesia lukuun ottamatta halusivat koko ajan tuolloin protestoiden.

    Tässä aikatulokset 31.10.1985 ajetusta Adelaiden Epävirallisesta Harjoituksesta:

    1 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.24.029
    2 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.24.947
    3 Nelson Piquet Brasilia Brabham-BMW 1.25.131
    4 Marc Surer Sveitsi Brabham-BMW 1.25.168
    5 Keke Rosberg Suomi Williams-Honda 1.25.171
    6 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.25.288
    7 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.25.327
    8 Elio de Angelis Italia Lotus-Renault 1.25.621
    9 Derek Warwick Iso-Britannia Renault 1.25.690
    10 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.25.734
    11 Gerhard Berger Itävalta Arrows-BMW 1.25.858
    12 Patrick Tambay Ranska Renault 1.25.893
    13 Eddie Cheever Yhdysvallat Alfa Romeo 1.25.919
    14 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Hart 1.26.081
    15 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.26.198
    16 Niki Lauda Itävalta McLaren-TAG 1.26.785
    17 Piercarlo Ghinzani Italia Toleman-Hart 1.27.136
    18 Jacques Laffite Ranska Ligier-Renault 1.27.355
    19 Teo Fabi Italia Toleman-Hart 1.27.522
    20 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.27.636
    21 Ivan Capelli Italia Tyrrell-Renault 1.27.943
    22 Riccardo Patrese Italia Alfa Romeo 1.28.723
    23 Philippe Streiff Ranska Ligier-Renault 1.28.733
    24 Huub Rothengatter Alankomaat Osella-Alfa Romeo 1.30.088
    25 Pierluigi Martini Italia Minardi-Motori Moderni 1.30.249

    Kilpailuun osallistui vain 25 kuljettajaa joten kaikki pääsivät mukaan kilpailuun kunhan vain lähtökohtaisesti ajoivat tuomariston vaatiman 110 % aikarajan sisään ja näillä näkymin jokainen kuljettaja etenkin parannusten jälkeen olisi päässyt noillakin ajoilla kilpailuun alustavasti vaikka kärkimiehet eivät aluksi tai oikeammin edes pitkään aikaan olleet lähelläkään 1.30:n aikoja ja häntäpään miehet pyörivät aluksi pitkään 2 minuutin paikkeilla ja hitaimmat kuten Rothengatter ja Martini pyörivät jopa 2.30:n aikoja hipoen tai niiden ylikin ennen kuin kyseisten herrojen umpihitaistakin autoista alkoi löytymään jotain tehoa.

  20. #180
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Tähän viestiin tulee aikanaan Espanjan Jerezissä 10.4.1986 torstaina ajetun Epävirallisen Harjoituksen aikatuloksia. Kyseisenä torstaina tosiaan arveltiin kierrosajan aluksi nopeimmillaan olevan 1.52:n luokkaa mitä se ei aivan alkukierroksia lukuun ottamatta koskaan ollut. Elio de Angeliksen puolen tunnin jälkeinen session nopein aika oli jo 1.36:n luokkaa ja päivän, koko Epävirallisen Harjoituksen nopein aika oli lopulta Alain Prostin ajama ja sitä tietenkin huomattavasti nopeampi.

    Aikanaan suunnittelin laittaa tämän session ajat osaksi silloista mahdollista vuoden 1986 Kausikoostetta (Johon olin kirjoittanut myös Jerezin, Hungaroringin ja Mexico Cityn rataesittelyt jotka myöhemmin julkaisin moottoriratojen toikissa erillisesti.) joka sitten suurimuotoisena tuli lopulta peruutettua joskin aivan täysin en sulje vielä sen tekemistä tulevaisuudessa pois, mutta se tulee olemaan vuoden 1987 mahdollisen Kausikoosteen tai sitä vastaavan vuosikoosteen tapaan todennäköisesti pienempimuotoisempi.

    Paljon riippuu tietenkin mielialan tai jaksamiseni lisäksi myös forumistien mielipiteistä ja toivomuksista niiden teko. Tosin vuoden 1986 Kausikoosteessa tai sitä vastaavassa vuosikoosteessa oli paljon enemmän tekstimateriaalia jo valmiiksi kirjoitettuna toisin kuin vuoden 1987 vuosikoosteessa olisi ollut ja jossa ainoa valmis juttu muutenkin oli sittemmin peruutusvaiheessa moottoriratojen toikin puolella erillisesti julkaistu Suzukan rataesittely.

    Näin ollen pääpaino tulee ehkä olemaan vielä viimeisessä Keken ajajauran vuodessa kuin ensimmäisessä vuodessa sitten vuoden 1977 ilman Kekeä lajissa, mutta kuten sanottua niin se tai kumpikaan kausi ei ole vielä poissa kuvioista aivan täysin.

    Toivomus on tietenkin ollut näinä vuosina myös Kausikooste-aikakauden jälkeen myös jonkun muunkin forumistin kirjoittama mahdollinen suuri kausikooste johon ilman muuta olen valmis antamaan materiaalia käyttöön tarpeen mukaan ja auttamaan sen kausikoosteen tekemisessä mikäli vain itse sen mahdollisesti kirjoittava henkilö niin haluaa. Ja mikäli joku haluaisi kirjoittaa vaikka sen vuoden 1986 tai 1987 niin en pahakseni sitä pane suinkaan.

    Sellaisia vain ei ole oikein ollut sitten WebSlaven kirjoittaman vuoden 1982 katsauksen alun ja se toimi itselleni aikanaan sytykkeenä juuri kirjoittaa itse vastaavia sellaisia kun mihin kyseinen henkilöhahmo tietenkin pystyi. Omalla tavallaan tietenkin. Vertailu olisi mukavaa suorittaa kun muutamilla forumisteilla tuntui joskus olevan se hirveä tarve aina tuoda vain kritiikkiä pelkästään kirjoituksistani koko ajan ilmi ja vaikka olisi toiminut tai yrittänytkin toimia annettujen palautteiden mukaan.

    Joka tapauksessa tässä 10.4.1986 torstaina ajetun tunnin mittaisen Jerezin Epävirallisen Harjoituksen tulokset:

    1 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.25.446
    2 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.25.807
    3 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.27.083
    4 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG 1.27.401
    5 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.27.570
    6 Teo Fabi Italia Benetton-BMW 1.28.002
    7 Gerhard Berger Itävalta Benetton-BMW 1.28.180
    8 Rene Arnoux Ranska Ligier-Renault 1.28.738
    9 Elio de Angelis Italia Brabham-BMW 1.28.800
    10 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.28.937
    11 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.29.211
    12 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.30.558
    13 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.30.845
    14 Patrick Tambay Ranska Beatrice Lola-Ford 1.31.036
    15 Marc Surer Sveitsi Arrows-BMW 1.31.270
    16 Andrea de Cesaris Italia Minardi-Motori Moderni 1.31.289
    17 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed 1.31.367
    18 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.31.373
    19 Alessandro Nannini Italia Minardi-Motori Moderni 1.31.498
    20 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo 1.31.654
    21 Philippe Streiff Ranska Tyrrell-Renault 1.31.670
    22 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Ford 1.32.301
    23 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.32.765
    24 Christian Danner Länsi-Saksa Osella-Alfa Romeo 1.34.316
    25 Jacques Laffite Ranska Ligier-Renault 1.35.788

    Koska kilpailuun osallistui 25 kuljettajaa niin jokainen kuljettaja oli pääsemässä mukaan kilpailuun vaikkakin alustavasti kilpailun tuomaristo toi tietenkin julki mietteensä 110 % rajan muistutuksesta ja tuomaristo oli mietintöjensä johdosta hyvin huolestunut jokaisesta kuljettajasta suurin piirtein Stefan Johanssonista eteenpäin aina Jacques Laffiteen asti kilpailuun selviämistä ajatellen vaikkakin lähinnä ehkä todellinen huolenaihe tuolloin oli lähinnä Osellan ja Minardin kuskien suhteen kun he ajoivat niin umpihitaita autoja joista olisi saattanut olla ja myös oli vielä vuonna 1986 vaaraa kisoissa vaikkakin ei ehkä ihan niin paljon kuin mitä vuonna 1985 oli ollut etenkin Minardista.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 27.08.2018 12:00.

  21. #181
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Seuraavaksi tähän viestiin tulee Unkarin Hungaroringin vuoden 1986 kilpailun Epävirallisen Harjoituksen tuloksia. Tämä Epävirallinen Harjoitus ajettiin 7.8.1986 ja se oli monilta osin poikkeuksellisen vaikea ja haastava sessio koska kyseinen sessio määrättiin ajettavaksi kaksituntisena sessiona radan kuohuttavan likamäärän, hiekkaisuuden ja pölyisyyden takia.

    Kaksi tuntia kestävää sessiota oltiin valmiita käyttämään jatkossa tarpeen mukaan ja näin tultaisiin tekemään loppukaudesta 1986 Meksikossa ja tuolloin vieläpä peräti kahteen kertaan kun löytyi vielä Hungaroringiäkin tuolloin olleiden, kriittisten kuljettajien saatesanojen mukaisesti vieläkin likaisempi ja törkyisempi rata ajettavaksi. Unkarinkin ensikilpailun viikonlopun osalta monet olisivat kuljettajista halunneet toisenkin kahden tunnin sessiota ajettavaksi perjantaina, mutta pyyntöihin ei suostuttu kun kerran sitten Meksikossa voitiin harkita asiaa ja jälleen ehkä kieltäytymiseen vaikuttivat myös ennen pitkää onneksi riittävän pitkässä sessiossa parantuneet ajat.

    Joka tapauksessa tässä torstaina 7.8.1986 ajetun Hungaroringin Epävirallisen Harjoituksen tuloksia:

    1 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.35.494
    2 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.35.670
    3 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.36.182
    4 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Ford 1.36.331
    5 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.36.763
    6 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG 1.37.190
    7 Philippe Alliot Ranska Ligier-Renault 1.37.559
    8 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.37.581
    9 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.38.116
    10 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.38.119
    11 Patrick Tambay Ranska Beatrice Lola-Ford 1.38.685
    12 Teo Fabi Italia Benetton-BMW 1.38.711
    13 Rene Arnoux Ranska Ligier-Renault 1.38.941
    14 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.39.529
    15 Gerhard Berger Itävalta Benetton-BMW 1.39.567
    16 Christian Danner Länsi-Saksa Arrows-BMW 1.40.305
    17 Derek Warwick Iso-Britannia Brabham-BMW 1.40.345
    18 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.40.451
    19 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.40.922
    20 Alessandro Nannini Italia Minardi-Motori Moderni 1.40.969
    21 Andrea de Cesaris Italia Minardi-Motori Moderni 1.41.126
    22 Philippe Streiff Ranska Tyrrell-Renault 1.41.382
    23 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed 1.42.566
    24 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo 1.44.097
    25 Allen Berg Kanada Osella-Alfa Romeo 1.45.698
    26 Huub Rothengatter Alankomaat Zakspeed 1.47.264

    Jokainen kuljettaja oli pääsemässä kilpailuun kun sopivasti kilpailijoita oli 26 kappaletta eli lähtöruudukon verran. Kuitenkin suurin piirtein Thierry Boutsenista alkaen alaspäin ja aina Huub Rothengatteriin asti kilpailun tuomaristo ilmaisi huolensa 110 % rajoissa pysymisestä mitä tuomaristo edellytti vaikkakin reaalinen karsiutumisen vaara oli lähinnä Minardin ja Osellan miehiä koskeva vaikka ei Huub Rothengatterin tai Jonathan Palmerin otteetkaan aina tuomaristoa miellyttäneet radalla joskin Zakspeedin auton tekniset ja tunnistetut murheet saattoivat liennyttää tuomariston mielialaa ja toki osin muutenkin Unkarin ensikilpailun tuoma julkisuusarvo.

  22. #182
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Tässä viestissä tulee näkymään Mexico Cityssä torstaina 9.10.1986 ajetun toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia. Ensimmäisen Epävirallisen Harjoituksen tulokset kun ovat toistaiseksi valitettavasti kateissa. Vaikka tietenkin nekin tulee laitettua ennen pitkää kunhan vain löytyvät.

    Mexico Cityn ja Meksikon Grand Prixin yleisessä paluukilpailussa tuolloin 16 vuoteen sen viikonloppuna ajettiin tosiaan kaksi Tutustumisharjoitusta ja peräti 2 tunnin mittaisia olivat molemmat sessiot ja vuoden 1986 aiemmista uusista radoista eli Espanjan Jerezistä ja Unkarin Hungaroringistä poiketen kuljettajat vaativat poikkeuksellisen ankarasti perjantainakin vielä yhtä viimeistä 2 tunnin Tutustumisharjoitusta tai edes kompromissin mukaista tunnin mittaista Tutustumisharjoitusta kun likaisuudesta ei vain eroon päässyt ja rata oli aika heikossa kunnossa ajamista varten, mutta silti siellä vain ajettiin.

    Ja lopulta ei tietenkään enää nähty kolmatta Tutustumisharjoitusta tai mitään ajajaboikottia vaikkakin ehkä myös löysien ilmaantuminen pöksyihin oikeastaan melkein kaikilla kuljettajilla kesken viikonlopun lienee lopettanut ajajaboikotin. Tallien henkilökuntakin kärsi tuolloin ankarista ripuliepidemioista mihin tulevina vuosina toivottiin parannusta osin turhaan vaikka loppupelissä kiusallinen vaiva saatiin kuriin tulevina vuosina ja sen kanssa voitiin edes elää vaikkakin ajajilla totisesti ei aina ollut hauskaa tuolloisissa oloissa ja vuosina 1986-1992 Meksikossa muutenkaan.

    Joka tapauksessa tässä Mexico Cityn toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia torstailta 9.10.1986:

    1 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.19.883
    2 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.20.614
    3 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.20.713
    4 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Ford 1.21.062
    5 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.21.402
    6 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.21.493
    7 Gerhard Berger Itävalta Benetton-BMW 1.21.763
    8 Teo Fabi Italia Benetton-BMW 1.21.787
    9 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG 1.22.348
    10 Derek Warwick Iso-Britannia Brabham-BMW 1.22.610
    11 Rene Arnoux Ranska Ligier-Renault 1.22.740
    12 Patrick Tambay Ranska Beatrice Lola-Ford 1.23.370
    13 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.23.410
    14 Philippe Alliot Ranska Ligier-Renault 1.23.480
    15 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.23.530
    16 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.23.700
    17 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed 1.24.070
    18 Philippe Streiff Ranska Tyrrell-Renault 1.24.070 (Streiff oli huonompi Palmeria parhaan ajan tasapelistä huolimatta kun toiseksi nopein kierros oli huonompi kun Palmerin oma vastaava toiseksi nopein kierrosaika.)
    19 Andrea de Cesaris Italia Minardi-Motori Moderni 1.24.540
    20 Christian Danner Länsi-Saksa Arrows-BMW 1.24.610
    21 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.25.260
    22 Huub Rothengatter Alankomaat Zakspeed 1.25.340
    23 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.25.990
    24 Alessandro Nannini Italia Minardi Motori-Moderni 1.27.060
    25 Allen Berg Kanada Osella-Alfa Romeo 1.31.020
    26 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo Ei aikaa

    Kilpailuun jokainen kuljettaja tietenkin oli osallistumiskelpoinen kun kuljettajia oli 26 ja kuljettajista 25 kuljettajaa oli saanut ajan toisessa Epävirallisessa Harjoituksessa. Piercarlo Ghinzani jäi ilman aikaa teknisten murheiden takia, mutta oli ajanut ajan ensimmäisessä Epävirallisessa Harjoituksessa. Kilpailun tuomaristo muistutti 110 % rajasta, mutta jälleen Meksikon paluukisa tuntui media-arvoltaan vaikuttavan tuomariston silmissä sinänsä tärkeämmältä kuin sääntöjen orjallinen pilkuntarkka noudattaminen mahdollisesti Minardin tai Osellan miesten kohdalla kun näitä talleja ja kuljettajia tuo mahdollinen 110 % sääntö ja karsiutumisen uhka tuntui usein koskevan eniten vuonna 1986.

  23. #183
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vihdoin ja viimein myös vuoden 1992 Etelä-Afrikan Kyalamissa ajettu vuoden 1992 paluukilpailun ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus tuloksiltaan on löytynyt kokonaisuudessaan ja aion sen tähän myös liittää. Lisäksi pienenä ilouutisena kun tuo sessio tosiaan nyt löytyi niin tulevan mahdollisen kuskitoikin erään henkilön esittelyyn löytyi juuri tuosta Tutustumisharjoituksesta paljon asiaa.

    Toki myös mahdollista viimeistä tulevaa Kausikoostetta varten löytyi nyt kaikki sessiot puhuttavaksi mikäli aikoisin kirjoittaa sen vuodesta 1992 kun viime vuonna olin harkita sen kirjoittamista juuri tuolloin kun Nigel Mansellin maailmanmestaruudesta tuli kuluneeksi tuolloin 25 vuotta.

    Aika tietenkin myös näyttää, että kirjoitanko tästä nimeltä mainitsemattomasta kuljettajasta paljonkin asiaa koska kyseinen kuljettaja oli yllättävänkin arvostettu ja silti yllättävänkin kritisoitu kuljettaja aikanaan F1:ssä ja voisi kai sanoa tämän kuljettajan tosiaan valloittaneen monia vuoria intohimonaan ja harrastuksenaan mikä antaa jo melko hyvän vihjeen tulevasta kuljettajasta josta kirjoitan sitten paljon juttuja omassa toikissa mikäli vain joskus aika sen vain toivottavasti sallii tehdä.

    Tämä ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus ajettiin Kyalamissa 1992 27.2.1992 torstaina aikaisemmin iltapäivällä, aamupäivän aivan lopussa tai melkein heti aamupäivän loputtua sessio aloitettiin ja lopetettiin selvemmin iltapäivässä kun jälkimmäinen Epävirallinen Harjoitus ajettiin tietenkin selkeämmin kisaoloissa ajetun aikataulun mukaisesti iltapäivällä ja se päättyi hyvän matkaa ennen alkuiltaa.

    Ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus oli myöhemmin toisen Epävirallisen Harjoituksen tapaan Kyalamissa tunnin mittainen ja tässä siitä tulokset 27.2.1992 ajetun sellaisen osalta:

    1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1.18.850
    2 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1.19.461
    3 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1.21.069
    4 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1.21.404
    5 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1.21.460
    6 Martin Brundle Iso-Britannia Benetton-Ford 1.21.724
    7 Ivan Capelli Italia Ferrari-Ferrari 1.22.169
    8 Mika Häkkinen Suomi Lotus-Ford 1.22.291
    9 Karl Wendlinger Itävalta March-Ilmor 1.22.667
    10 Stefano Modena Italia Jordan-Yamaha 1.22.740
    11 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1.22.929
    12 Pierluigi Martini Italia Dallara-Ferrari 1.23.246
    13 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Ilmor 1.23.312
    14 JJ Lehto Suomi Dallara-Ferrari 1.23.569
    15 Michele Alboreto Italia Footwork-Mugen-Honda 1.23.589
    16 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Lamborghini 1.23.752
    17 Mauricio Gugelmin Brasilia Jordan-Yamaha 1.23.943
    18 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford 1.24.049
    19 Bertrand Gachot Belgia Venturi-Larrousse-Lamborghini 1.24.095
    20 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Renault 1.24.154
    21 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1.24.391
    22 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Lamborghini 1.24.507
    23 Olivier Grouillard Ranska Tyrrell-Ilmor 1.24.548
    24 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1.24.842
    25 Erik Comas Ranska Ligier-Renault 1.25.837
    26 Paul Belmondo Ranska March-Ilmor 1.26.428
    27 Ukyo Katayama Japani Venturi-Larrousse-Lamborghini 1.26.579
    28 Andrea Chiesa Sveitsi Fondmetal-Ford 1.30.952
    29 Eric van de Poele Belgia Brabham-Judd 1.31.033
    30 Giovanna Amati Italia Brabham-Judd 1.36.626
    31 Alex Caffi Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa
    32 Enrico Bertaggia Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa

    Kilpailusta olisivat esikarsiutuneet Enrico Bertaggia ja Alex Caffi ja siinä vaiheessa karsiutuneet muutoin noilla ajoilla olisivat olleet Ukyo Katayama, Andrea Chiesa, Eric van de Poele ja Giovanna Amati. Tosin Bertaggian ja Caffin tilannetta vaikeutti Andrea Modan kilpailulupaongelmat sarjan päättäjien kanssa ja välillä molemmat kuljettajat tuntuivat olevan jopa osallistumiskelvottomia kunnes edes tilapäinen osallistumisoikeus järjestyi.

    PS. Kyalamin 1992 toisesta Epävirallisesta Harjoituksesta on käynyt ilmi, että olen aikanaan 16.7.2014 kirjoittanut vahingossa siihen useita nopeimpia kierrosaikoja vahingossa toiseksi nopeimman kierrosajan mukaan jolloin joidenkin kuljettajien erot toisiinsa nähden olivat joko pienempiä tai suurempia toisiinsa nähden. Ja nimenomaan väärään suuntaan menevänä kuin mitä ne tulevat menemään tietenkin korjauksen jälkeen.

    Korjattavat ajat tulevat olemaan Ayrton Sennan ajamasta ajasta aina Christian Fittipaldin ajamaan aikaan asti. Näin ollen esimerkiksi Mika Häkkisen ja Aguri Suzukin ero tulee korjauksen jälkeen olemaan pienempi vaikkakin japanilainen oli äärimmäisen niukasti silti suomalaista nopeampi myös sillä varsinaisellakin oikealla nopeimman kierroksen ajallaan. Tulen korjaamaan tämän ennen pitkää ja viimeistään tietenkin lähipäivinä mikäli en nyt tänään tai huomenna sitä ehdi tekemään. Yritän toki ehtiä tänään tai huomennakin niin asia ei jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa.

    Pahoittelut aiemmin kerrotuista virheellisistä ajoista.

    Lisäksi toinen virhe oli tietenkin siinä toisessa Epävirallisessa Harjoituksessa se, että Enrico Bertaggia ei suinkaan ollut ainoa kuljettaja ilman aikaa sessiossa vaan myös Gabriele Tarquini jäi ilman aikaa toisessa sessiossa joskin Tarquini ehti ilmeisesti ennen teknisiä murheitaan ajaa useita tutustumiskierroksia joskin ei kuitenkaan yhtäkään selvää aikakierrosta ja toinen mahdollinen selitys asialle olisi voinut olla ehkä myös Tarquinin yhtä mahdollinen ulosajo sessiossa jolloin tietenkin aika olisi jäänyt saamatta mikäli ei olisi ollut tallilla antaa vara-autoa käyttöön tai Andrea Chiesa ei olisi jostakin syystä suostunut lainaamaan omaa autoansa hänelle.

    Enrico Bertaggia sitten joko ei koskaan ehtinyt radalle tai ehti, mutta jäi tietenkin ilman aikaa Andrea Modan automallin järkyttävän hitauden vuoksi ja paljosta ei jäänyt myöskään Alex Caffinkaan jääminen ilman aikaa myöskään toisessa sessiossa tallin automallin ongelmien ja hitauden vuoksi.

  24. #184
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Seuraavaksi laitan Etelä-Afrikan Kyalamissa torstaina 27.2.1992 ajetun toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia niiden korjattujen aikatulosten muodossa:

    1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:17.107
    2 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:18.660
    3 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1:19.007 (Ayrton Sennan toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.19.743.)
    4 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:19.691 (Riccardo Patresen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.19.807.)
    5 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:19.743 (Jean Alesin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.20.502.)
    6 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:19.807 (Michael Schumacherin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.20.588.)
    7 Ivan Capelli Italia Ferrari-Ferrari 1:20.502 (Ivan Capellin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.050.)
    8 Martin Brundle Iso-Britannia Benetton-Ford 1:20.588 (Martin Brundlen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.342.)
    9 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Ilmor 1:21.050 (Andrea de Cesariksen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.386.)
    10 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1:21.342 (Johnny Herbertin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.587.)
    11 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Lamborghini 1:21.386 (Gianni Morbidellin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.734.)
    12 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Renault 1:21.587 (Thierry Boutsenin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.940.)
    13 Karl Wendlinger Itävalta March-Ilmor 1:21.734 (Karl Wendlingerin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.949.)
    14 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1:21.940 (Aguri Suzukin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.22.113.)
    15 Mika Hakkinen Suomi Lotus-Ford 1:21.949 (Mika Häkkisen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.22.389. Se olisi sijoituksellisesti tarkoittanut tasa-aikaa Erik Comasin kanssa mikä myös oli aiemmassa virhe.)
    16 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Lamborghini 1:22.113 Christian Fittipaldin nopein aika itse asiassa oli aiemmin kirjoittamaani vasten oikea nopein aika, mutta korjaus johtui tuolla ajalla aiemmin virheellisestä muka olemisesta Mika Häkkisen edellä sillä ajalla kuin oli ja muka tasa-ajassa olemisesta Aguri Suzukin kanssa kun korjattuna Suzuki ja Häkkinen olivat tietenkin Fittipaldin edellä.)
    17 Erik Comas Ranska Ligier-Renault 1:22.389
    18 Michele Alboreto Italia Footwork-Mugen-Honda 1:22.399
    19 Stefano Modena Italia Jordan-Yamaha 1:22.434
    20 Olivier Grouillard Ranska Tyrrell-Ilmor 1:22.686
    21 Mauricio Gugelmin Brasilia Jordan-Yamaha 1:22.808
    22 JJ Lehto Suomi Dallara-Ferrari 1:23.134
    23 Bertrand Gachot Belgia Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.015
    24 Ukyo Katayama Japani Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.497
    25 Eric van de Poele Belgia Brabham-Judd 1:25.045
    26 Andrea Chiesa Sveitsi Fondmetal-Ford 1:25.068
    27 Pierluigi Martini Italia Dallara-Ferrari 1:26.923
    28 Paul Belmondo Ranska March-Ilmor 1:27.250
    29 Giovanna Amati Italia Brabham-Judd 1:28.937
    30 Alex Caffi Italia Andrea Moda-Judd 1:55.034 (Ennen aikakierrostaan Caffin auto oli seissyt teknisen valmistelun hitauden ja Andrea Modan ja FIA:n välisen tallin asemariitelyn takia Andrea Modan varikkopilttuussa 55 minuuttia, 3 sekuntia ja 34 sekunnin tuhannesosaa ennen kuin Caffi ehti lähteä radalle ajamaan ensin erittäin hitaan tavallisen lämmittelykierroksen ennen tietenkin omaa aikatulostaan jonka aikaan sitten heiluikin jo ruutulippu kun niin hidas kierros se oli. Välillä joissakin tuloksissa edes Caffin ajamaa aikaa ei ole laskettu aikakirjoihin kun niin lähellä session loppua se ehdittiin merkitä aikakirjoihin ja kun ruutulippukin heilui kovin samanaikaisesti Andrea Modan ylittäessä maaliviivan. Ei ainakaan missään tapauksessa aikaa kelloon jäänyt aikaa parhaimmillaankaan paljoa mitään edes teoreettisen uuden kierroksen aloittamista varten.)
    31 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford Ei aikaa (Tarquini oli sijoituksellisesti ainakin näillä näkymin Bertaggian edellä johtuen useammasta tutustumiskierroksesta radalla kuitenkin ilman aikakierrosta ja ennen tietenkin mahdollista teknistä murhetta tai ulosajoa joka esti Tarquinin aikakierroksen yritykset sessiossa.)
    32 Enrico Bertaggia Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa (Enrico Bertaggia ei saanut aikakierrosta joko lainkaan mitenkään kun mies joko ei päässyt ajamaan mitenkään tai sitten pääsi ajamaan aivan session lopulla kyllä radalla äärettömän hitaan yhden kierroksen, mutta aikakierrosta ei hyväksytty session päättymisen johdosta ja tietenkin Bertaggian ja Caffin seikkailut umpihitaalla autolla Kyalamin uudella radalla olivat kauheaa katsottavaa. Joissakin aikakirjoissa Bertaggia on laskettu olleen Tarquinin edellä johtuen mahdollisesta Tarquinin ajot sessiossa kokonaan estäneestä teknisestä viasta tai välittömästä ulosajosta heti varikkoalueen jälkeen.)

    Kilpailusta olisi esikarsiutunut Enrico Bertaggia ja aiemmin merkitsemätön Gabriele Tarquini ja siinä vaiheessa karsiutuneet muutoin noilla ajoilla olisivat olleet Pierluigi Martini, Paul Belmondo, Giovanna Amati ja Alex Caffi.

  25. #185
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Laitan pitkästä aikaa vuoden 1993 Euroopan Grand Prixin eli Doningtonin viikonlopun Tutustumisharjoitukseen täydennystä kuljettajien ajamien kierrosten muodossa ja myös hyvin pientä korjausta Alessandro Alex Zanardin ajamaan kierrosaikaan koska oikea kierrosaika Zanardilla oli rahtusen hitaampi kuin mitä olin 6.8.2014 kirjoittanut.

    Tässä tietoja kyseiseltä torstaipäivältä eli 8.4.1993:

    1 Alain Prost Ranska Williams-Renault 1:13.182 18 kierrosta
    2 Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault 1:13.263 12 kierrosta
    3 Gerhard Berger Itävalta Ferrari-Ferrari 1:14.370 21 kierrosta
    4 Ayrton Senna Brasilia Mclaren-Ford 1:14.481 14 kierrosta
    5 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1:14.899 14 kierrosta
    6 Martin Brundle Iso-Britannia Ligier-Renault 1:15.318 26 kierrosta
    7 Philippe Alliot Ranska Larrousse-Lamborghini 1:15.330 15 kierrosta
    8 JJ Lehto Suomi Sauber-Ilmor 1:15.432 15 kierrosta
    9 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:15.504 10 kierrosta
    10 Mark Blundell Iso-Britannia Ligier-Renault 1:15.845 11 kierrosta
    11 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:15.930 16 kierrosta
    12 Riccaro Patrese Italia Benetton-Ford 1:15.971 16 kierrosta
    13 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Ford 1:16.389 17 kierrosta
    14 Fabrizio Barbazza Italia Minardi-Ford 1:16.492 11 kierrosta
    15 Erik Comas Ranska Larrousse-Lamborghini 1:16.538 13 kierrosta
    16 Thierry Boutsen Belgia Jordan-Hart 1:17.549 13 kierrosta
    17 Karl Wendlinger Itävalta Sauber-Ilmor 1:17.678 10 kierrosta
    18 Rubens Barrichello Brasilia Jordan-Hart 1:17.887 11 kierrosta
    19 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Yamaha 1:18.967 14 kierrosta
    20 Derek Warwick Iso-Britannia Footwork-Mugen-Honda 1:19.034 6 kierrosta
    21 Michael Andretti Yhdysvallat McLaren-Ford 1:19.128 3 kierrosta
    22 Luca Badoer Italia Dallara-Lola-Ferrari 1:19.167 15 kierrosta
    23 Alessandro Zanardi Italia Lotus-Ford 1:19.611 16 kierrosta (1:19.611 on oikea kierrosaika. Virheelinen kierrosaika oli 1:19.511.)
    24 Michele Alboreto Italia Dallara-Lola-Ferrari 1:20.137 14 kierrosta
    25 Ukyo Katayama Japani Tyrrell-Yamaha 1:23.107 13 kierrosta
    26 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1:24.419 13 kierrosta

    Kilpailusta olisi sen hetken sääntöjen perusteella karsiutunut Aguri Suzuki.

  26. #186
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Pitkästä aikaa olen löytänyt jälleen uuden Tutustumisharjoituksen tai myös toiselta kutsumanimeltään Epävirallisen Harjoituksen.

    Kyseessä on siis Japanin Grand Prixin 1987 Tutustumisharjoituksesta tai Epävirallisesta Harjoituksesta joka ajettiin Suzukan radalla 29.10.1987 torstaina.

    Tässä siitä aikoja kokonaisuudessaan:

    1. Nigel Mansell Iso-Britannia Williams FW11B-Honda 1.43.305

    2. Ayrton Senna Brasilia Lotus 99T-Honda 1.43.550

    3. Alain Prost Ranska McLaren MP4/3-TAG Porsche 1.44.254

    4. Gerhard Berger Itävalta Ferrari F1/87 1.44.509

    5. Michele Alboreto Italia Ferrari F1/87 1.46.149

    6. Stefan Johansson Ruotsi McLaren MP4/3-TAG Porsche 1.46.192

    7. Satoru Nakajima Japani Lotus 99T-Honda 1.46.734

    8. Teo Fabi Italia Benetton B187-Ford 1.47.017

    9. Thierry Boutsen Belgia Benetton B187-Ford 1.47.017 (Boutsenin aika oli tasapelissä Fabin ajan kanssa, mutta Boutsenin toiseksi nopein aika oli 1.47.181 millä hän sitten putosi Fabin taakse kun Fabin toiseksi nopein aika oli rahtusen Boutsenin toiseksi nopeintakin aikaa nopeampi.)

    10. Nelson Piquet Brasilia Williams FW11B-Honda 1.47.917

    11. Riccardo Patrese Italia Brabham BT56-BMW 1.48.380

    12. Martin Brundle Iso-Britannia Zakspeed 871 1.50.025

    13. Derek Warwick Iso-Britannia Arrows A10-Megatron 1.50.504

    14. Ivan Capelli Italia March 871-Ford 1.50.593

    15. Alessandro Nannini Italia Minardi M187-Motori Moderni 1.50.633

    16. Jonathan Palmer Iso-Britannia Tyrrell DG016-Ford 1.51.431

    17. Philippe Alliot Ranska Lola-Larrousse LC87-Ford 1.52.388

    18. Yannick Dalmas Ranska Lola-Larrousse LC87-Ford 1.52.827

    19. Alex Caffi Italia Osella FA1I-Alfa Romeo 1.52.879

    20. Philippe Streiff Ranska Tyrrell DG016-Ford 1.53.027

    21. Rene Arnoux Ranska Ligier JS29C-Megatron 1.53.370

    22. Piercarlo Ghinzani Italia Ligier JS29C-Megatron 1.53.459

    23. Eddie Cheever Yhdysvallat Arrows A10-Megatron 1.54.549

    24. Roberto Moreno Brasilia AGS JH22-Ford 1.53.668

    25. Andrea de Cesaris Italia Brabham BT56-BMW 1.54.241

    26. Adrian Campos Espanja Minardi M187-Motori Moderni 1.54.695

    27. Christian Danner Länsi-Saksa Zakspeed 871 1.55.407

    Siinä vaiheessa kilpailusta sen hetken tilanteen pohjalta olisi ollut karsiutumassa Christian Danner, mutta Japanin Grand Prixin paluun myötä Japanin kilpailun tuomaristo oli tarpeen tullen valmis kaikkien yhteisellä hyväksynnällä hyväksymään 27 autoa radalle kilpailuun vaikkakin tuomaristo ilmaisi huolensa myös 110 % aikarajan käyttämisen suhteen.

    Lopulta tietenkin ennen pitkää Nigel Mansellin loukkaantumisen myötä kilpailuviikonloppuna koko karsiutumisen kysymyksestä tuli käytännössä tarpeeton vaikkakin 110 % aikarajalla tuomaristo jatkoikin muun muassa Dannerin pelottelua jossain määrin läpi viikonlopun.

  27. #187
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vihdoin ja viimein pitkästä aikaa tulee vuoden 1995 Argentiinan Grand Prixin Tutustumisharjoituksiin lisäystä. Kyseessä ovat siis toisen Tutustumisharjoituksen ajat. Toinen Tutustumisharjoitus ajettiin Klo 13.30-14.30 Argentiinan aikaa 6.4.1995 torstaina, mutta ikävä kyllä tämä Tutustumisharjoitus kirjaimellisesti vesittyi koska tästä Tutustumisharjoituksesta eteenpäin aina lauantain aika-ajoihin asti vettä satoi läpi viikonlopun ja ajoittain todella rajusti. Lopulta kuivan kelin ajoaikaa koko viikonloppuna oli ensimmäinen Tutustumisharjoitus unohtaen laskuista vain 10 minuuttia!

    Kilpailu oli tietenkin sitten kuivan kelin sellainen ja eri asia, mutta kaikkiaan viikonloppu loi omanlaisensa puitteen jännittävälle kilpailulle kun ei ollut rengastietoja käytössä.

    Tämän toisen Tutustumisharjoituksen valopilkkuja oli kolme-neljä. Mika Häkkisen kärkiaika sadekelissä, Ukyo Katayaman nelospaikka ja huippuyritykset ajaa kärkiaika karmeassakin kaatosateessa luistatten autoa, mutta ilman ulosajoa, Fortin Roberto Morenon ja Pedro Dinizin pärjääminen silloin kun ei ollut niin paljon muita ajanyrittäjiä radalla ja Carlos Reutemannin innokas ajo näytösmallin Ferrarilla vuoden 1994 automallilla kuin muita kuljettajia ja varsinaisia kuljettajia ei sadekelin ajaminen kiinnostanut.

    Tässä Tutustumisharjoituksessa 18 kuljettajaa lähti radalle yleensäkin ja vain 15 kuljettajaa sai järkevän ajan tauluun yleensäkin joskin tietenkin tuon ajan kaavan mukaisesti ajan käyntiin päästäneidenkin kuljettajien aika näkyi ruudussa huomioimatta aikakierroksen keskeyttämistä ulosajoon, tekniseen vikaan tai muuhun syyhyn. Laitan myös nekin kuljettajat jotka eivät ajaneet mitään lainkaan tai tuon ajan määritelmällä korkeintaan kävivät varikolla tai vielä tiukemmin kävivät radalla ylittämättä kuitenkaan ajanottoviivaa edes tutustumiskierroksen määritelmää täyttämättä merkinnällä Ei aikaa lainkaan.

    Tässä ajat siis toisesta Tutustumisharjoituksesta 6.4.1995 torstailta:

    1. Mika Häkkinen Suomi McLaren-Mercedes 1.59.458

    2. Heinz-Harald Frentzen Saksa Sauber-Ford 1.59.532

    3. Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 2.01.605

    4. Ukyo Katayama Japani Tyrrell-Yamaha 2.01.832

    5. Rubens Barrichello Brasilia Jordan-Peugeot 2.04.130

    6. Mika Salo Suomi Tyrrell-Yamaha 2.05.687

    7. Luca Badoer Italia Minardi-Ford 2.05.880

    8. Karl Wendlinger Itävalta Sauber-Ford 2.06.105

    9. Roberto Moreno Brasilia Forti-Ford 2.07.970

    10. Michael Schumacher Saksa Benetton-Renault 2.08.417

    11. Pedro Diniz Brasilia Forti-Ford 2.17.514

    12. Pierluigi Martini Italia Minardi-Ford 2.20.092

    13. Johnny Herbert Iso-Britannia Benetton-Renault 2.27.023

    14. Bertrand Gachot Belgia Pacific-Ford 2.35.521

    15. Andrea Montermini Italia Pacific-Ford 4.03.891 (Joissakin tilastoissa Monterminille annettiin noin 2.40:n aika ja joissakin tilastoissa myöskään Monterminia ei ole hyväksytty radalle lainkaan lähteneeksi.)

    16. Gerhard Berger Itävalta Ferrari-Ferrari Ei aikaa (Berger ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 12 minuuttiin, 19 sekuntiin, 5 kymmenykseen, 3 sadasosaan ja 3 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

    17. Mark Blundell Iso-Britannia McLaren-Mercedes Ei aikaa (Blundell ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 15 minuuttiin, 20 sekuntiin, 3 kymmenykseen, 2 sadasosaan ja 3 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

    18. Olivier Panis Ranska Ligier-Mugen-Honda Ei aikaa (Panis ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 45 minuuttiin, 21 sekuntiin, 7 kymmenykseen, 8 sadasosaan ja 8 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

    19. Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault Ei aikaa lainkaan

    20. David Coulthard Iso-Britannia Williams-Renault Ei aikaa lainkaan

    21. Eddie Irvine Iso-Britannia Jordan-Peugeot Ei aikaa lainkaan

    22. Gianni Morbidelli Italia Footwork-Hart Ei aikaa lainkaan

    23. Aguri Suzuki Japani Ligier-Mugen-Honda Ei aikaa lainkaan

    24. Taki Inoue Japani Footwork-Hart Ei aikaa lainkaan

    25. Domenico Mimmo Schiattarella Simtek-Ford Ei aikaa lainkaan

    26. Jos Verstappen Hollanti Simtek-Ford Ei aikaa lainkaan

  28. #188
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Brasilian Grand Prixin 1981 Tutustumisharjoituksen ajat ovat vihdoin ja viimein pitkän etsinnän jälkeen löytyneet ja viime aikoina kun noita Tutustumisharjoituksia ja niiden historiaa on yrittänyt muistella tarkemmin niin vaikka vuodesta 1981 lähtien ja siitä eteenpäin ne olivat aina vuoteen 1997 asti mahdollisia virallisten sääntöjenkin mukaan niin ennen vuotta 1981 oli myös pidetty Tutustumisharjoituksia pari-kolme kertaa aiemminkin ja kertaalleen se oli myös kiellettykin ennen virallistamista pidoltaan.

    Rio de Janeiron kisaviikonloppuna 1981 Tutustumisharjoitus tosiaan pidettiin ja se ajettiin näillä näkymin poikkeuksellisesti Las Vegasin 1981 Tutustumisharjoituksen tapaan keskiviikkona vaikka normaalisti jokainen Tutustumisharjoitus pidettiin torstaina paitsi vain siiloin kun ajettiin lauantaikisa jolloin ajettiin keskiviikkona Tutustumisharjoitus tai muuna sääntöjen sallimana poikkeuspäivänä milloin sitten ajettiin erillisesti ilmoitettuna päivänä.

    Rion 1981 poikkeava käytäntö johtui hyvin todennäköisesti virallistamisen yhteydessä sovitusta sellaisesta menettelystä.

    Joka tapauksessa itse Tutustumisharjoitus piti ajaa 2 tunnin mittaisena klo 14-16 välisenä aikana Brasilian aikaa, mutta melkoiset viivyttelyt FISA:n, FOCA:n ja Ricardo Londono-Bridgen superlisenssiasian myöntämisen kanssa viivästyttivät sessiota, sen alkamista ja sen kestoa vaihtelevasti päättymään aikaisintaan klo 17.30 ja myöhäisimmillään jopa vasta klo 19.30. Tietenkin myös erinäiset kolarit ja punaiset liput milloin minkäkin syyn takia häiritsivät Tutustumisharjoitusta ja sen läpiviemistä.

    Yksi ilmiselvä syy Tutustumisharjoituksen virallistamisen lisäksi sen ajamiselle oli se, että Rio de Janeiron radalla eli Jacarepagualla ei ollut ajettu sitten vuoden 1978 mitenkään jolloin sen suostumiseen olisi ilman käytännön virallistamistakin todennäköisesti myönnytty.

    Tässä itse ajat Rio de Janeiron 1981 ja Suomen Median tuon ajan nimeämiskäytännön mukaisesta Epävirallisesta Harjoituksesta keskiviikkona 25.3.1981:

    1. Carlos Reutemann 1'37.486
    2. Alain Prost 1'38.421
    3. Hector Rebaque 1'38.735
    4. Riccardo Patrese 1'38.961
    5. Elio de Angelis 1'39.717
    6. Mario Andretti 1'39.823
    7. Jacques Laffite 1'39.851
    8. Nigel Mansell 1'40.018
    9. Eddie Cheever 1'40.307
    10. Jean-Pierre Jarier 1'40.406
    11. Jan Lammers 1'40.671
    12. Didier Pironi 1'40.709
    13. Andrea de Cesaris 1'41.089
    14. Keke Rosberg 1'41.207
    15. Patrick Tambay 1'41.252
    16. John Watson 1'41.458
    17. Alan Jones 1'41.464
    18. Gilles Villeneuve 1'41.464 (Jones ja Villeneuve olivat tasapelissä nopeimman kierroksensa kanssa, mutta Jonesilla oli nopeampi toiseksi nopein kierros kuin Villeneuvella ja se riitti. Jonesin toiseksi nopein kierros oli 1'41.500 kun taas Villeneuven toiseksi nopein kierros oli 1'41.613 ja Villeneuven kolmanneksi nopein kierros näin esimerkkinä oli 1'41.710.)
    19. Ricardo Londono-Bridge 1'41.776 (Londono-Bridge tosiaan ajoi kaikkiaan korkeintaan 10 kierrosta radalla ja suurin osa kierroksista olivat todella surkeaa katseltavaa kunnes vauhtia löytyi ja tietenkin näytti löytyvän parempaankin aikakierrokseen kunnes sitten tunnetusti osui Kekeen ja menetti sitten pitkin hampain myönnetyn väliaikaisenkin superlisenssinsä lopullisesti jonka jälkeen sitten Marc Surer laitettiin takaisin Ensignin puikkoihin hyvinkin tunnetuin seurauksin.)
    20. Nelson Piquet 1'42.012
    21. Rene Arnoux 1'42.087
    22. Derek Daly 1'42.324
    23. Bruno Giacomelli 1'42.364
    24. Chico Serra 1'42.453
    25. Miguel Angel Guerra 1'42.847
    26. Jean-Pierre Jabouille 1'43.055
    27. Siegfried Stohr 1'43.118
    28. Beppe Gabbiani 1'43.645
    29. Ricardo Zunino 1'44.554
    30. Eliseo Salazar 1'48.774

    Loppukilpailusta olisivat pudonneet noilla ajoilla Miguel Angel Guerra, Jean-Pierre Jabouille, Siegfried Stohr, Beppe Gabbiani, Ricardo Zunino ja Eliseo Salazar.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 10.10.2018 22:43.

  29. #189
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuonna 1979 pidettiin F1:ssä yksi Tutustumisharjoitus sinä vuonna jo ennen kuin sitä oli virallistettu sääntöihin.

    Tutustumisharjoitus pidettiin huonojen rataolojen vuoksi alkuperäisellä pitkällä Interlagosin radalla.

    Tämä Tutustumisharjoitus pidettiin yleisesti ottaen sittemmin normaalin oloisten käytäntöjen mukaisesti torstaina.

    Tässä Interlagosin 1979 Tutustumisharjoituksen tai tuolloisen Suomen Median harrastaman kielikuvan mukaisesti, Epävirallisen Harjoituksen tulokset torstailta 1.2.1979:

    1. Carlos Reutemann 2'25''460
    2. Jacques Laffite 2'25''900
    3. Mario Andretti 2'26''030
    4. Patrick Depailler 2'26''250
    5. Gilles Villeneuve 2'27''560
    6. Didier Pironi 2'28''250
    7. Jean-Pierre Jabouille 2'29''310
    8. Clay Regazzoni 2'29''370
    9. Riccardo Patrese 2'29''780
    10. Alan Jones 2'30''020
    11. Patrick Tambay 2'30''120
    12. Emerson Fittipaldi 2'30''350 (Tämän aikakierroksen Emmo ajoi F5-A-automallilla ja se oli vanhempi automalli koska Fittipaldilla oli tuona kyseisenä viikonloppuna käytössä myös F6-automalli joka tietenkin oli Fittipaldi-tallin uusi automalli. Emmo ajoi ajan 2'30''570 aikakirjoihin F6-automallilla.)
    13. Jochen Mass 2'30''420
    14. Niki Lauda 2'30''570
    15. John Watson 2'31''120
    16. Jody Scheckter 2'31''280
    17. Elio de Angelis 2'31''850
    18. Rene Arnoux 2'32''720
    19. Hans-Joachim Stuck 2'33''430
    20. Jean-Pierre Jarier 2'34''330
    21. Jan Lammers 2'35''130
    22. Derek Daly 2'37''050
    23. Arturo Merzario 2'40''420
    24. Nelson Piquet 2'43''470
    25. James Hunt Ei aikaa (Hunt kävi Tutustumisharjoituksen aikana ehkä kerran radalla tai sitten oli käymättä mahdollisten teknisten vikojen tai muiden syiden takia. Mikäli hän sittenkin kävi radalla kerran tai ehkä jopa useamminkin niin aikoja ei merkitty tauluihin koska hän aina ajoi takaisin varikolle kuin, että olisi yrittänyt aikakierroksen ajamista. Hän ei välttämättä ajanut sessiossa lainkaan monenlaisten ja erittäin ongelmallisten syiden johdosta kun tästä kisaviikonlopusta eteenpäin muutenkin Hunt alkoi vakavasti harkita uransa lopettamista jopa kesken kauden tai ainakin tästä eteenpäin alkoivat lopettamiseen viittaavat tunteenpurkaukset ja arvostelut yleistyä britiltä Wolf-tallissa kun siihen asti Hunt oli aina ainakin vaikuttanut edes jotenkin tyytyväiseltä tallin toimintaan.)
    26. Hector Rebaque Ei aikaa

    Loppukilpailusta olisivat pudonneet ajattomuutensa takia James Hunt ja Hector Rebaque.

  30. #190
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Pitkien etsintöjen aikana löytämistäni muista Tutustumisharjoituksista tulee nyt seuraavaksi niistä viimeinen.

    Vuonna 1978 Brasilian Rio de Janeirossa pidettiin myös Tutustumisharjoitus kokonaan uuden radan johdosta.

    Tutustumisharjoitus pidettiin torstaina klo 10-12 välillä 2 tunnin mittaisena sessiona.

    Tässä ajat Rio de Janeiron 1978 Tutustumisharjoituksesta tai Suomen Median tuolloisen nimeämiskäytännön mukaisesta Epävirallisesta Harjoituksesta torstailta 26.1.1978:

    1. James Hunt 1'42''560
    2. Carlos Reutemann 1'42'900
    3. Gilles Villeneuve 1'43''330
    4. Emerson Fittipaldi 1'43''440
    5. Ronnie Peterson 1'44''180
    6. Mario Andretti 1'44''270
    7. Hector Rebaque 1'44''350
    8. Niki Lauda 1'44''600
    9. Clay Regazzoni 1'44''790
    10. Hans-Joachim Stuck 1'45'110
    11. John Watson 1'45''260
    12. Riccardo Patrese 1'45''460
    13. Patrick Tambay 1'45''570
    14. Patrick Depailler 1'45''610
    15. Jody Scheckter 1'45''780
    16. Jochen Mass 1'46''040
    17. Jean-Pierre Jarier 1'46''260
    18. Lamberto Leoni 1'46''340
    19. Eddie Cheever 1'46''630
    20. Jacques Laffite 1'46''750
    21. Vittorio Brambilla 1'46''920
    22. Alan Jones 1'46''980
    23. Brett Lunger 1'47''550
    24. Arturo Merzario 1'48''080
    25. Didier Pironi 1'48''150
    26. Danny Ongais 1'48''610
    27. Rupert Keegan 2'12''440
    28. Divina Galica Ei aikaa

    Loppukilpailusta olisivat pudonneet noilla ajoilla Didier Pironi, Danny Ongais ja Rupert Keegan ja Divina Galica tietenkin aikakierroksetta olemisensa vuoksi.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 10.10.2018 23:16.

  31. #191
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Tähän asti viimeisen ja vuonna 1997 ajetusta Tutustumisharjoituksesta tai myös Tutustumisajosta puhuttaessa tulee nyt pientä korjausta 4 kuukautta ja 22 vuorokautta vaille täsmälleen 5 vuotta ja 5 kuukautta ennen kun edellisen kerran mainitsin 18.9.1997 A1-Ringillä ajetusta Tutustumisharjoituksesta jotakin.

    Korjattavat asiat ovat 6.8.2014 lähettämäni viestin osalta lähinnä Jean Alesin ajaman ajan marginaalinen korjaus koska aiemmin laittamani aika oli vahingossa oikeasti toiseksi nopein aika ja Mika Häkkisen osalta muuta korjattavaa ei tule paitsi tietenkin nimenomaan sukunimeen kuuluva ä-kirjain kun vahingossa tuli merkittyä Häkkinen Hakkisena.

    No näitä sattuu.

    Laitetaan sitten vielä kerran 18.9.1997 ajetun Itävallan A1-Ringin Tutustumisajon tulokset korjattuna.

    Sessio ajettiin torstaina:

    1 Damon Hill Iso-Britannia Arrows-Yamaha 1:12.553
    2 Rubens Barrichello Brasilia Stewart-Ford 1:12.589
    3 Jan Magnussen Tanska Stewart-Ford 1:12.823
    4 Jean Alesi Ranska Benetton-Renault 1:12.896 (Edellinen merkitsemäni aika 1:12.956 oli todellisuudessa Alesin toiseksi nopein aika kun oikea nopein aika oli 1:12.896.)
    5 Jarno Trulli Italia Prost-Mugen-Honda 1:13.025
    6 Mika Häkkinen Suomi McLaren-Mercedes 1:13.034
    7 David Coulthard Iso-Britannia McLaren-Mercedes 1:13.095
    8 Heinz-Harald Frentzen Saksa Williams-Renault 1:13.108
    9 Johnny Herbert Iso-Britannia Sauber-Petronas 1:13.251
    10 Giancarlo Fisichella Italia Jordan-Peugeot 1:13.261
    11 Gerhard Berger Itävalta Benetton-Renault 1:13.368
    12 Jacques Villeneuve Kanada Williams-Renault 1:13.524
    13 Eddie Irvine Iso-Britannia Ferrari-Ferrari 1:13.632
    14 Pedro Diniz Brasilia Arrows-Yamaha 1:13.762
    15 Michael Schumacher Saksa Ferrari-Ferrari 1:13.827
    16 Ralf Schumacher Saksa Jordan-Peugeot 1:14.060
    17 Shinji Nakano Japani Prost-Mugen-Honda 1:14.176
    18 Jos Verstappen Hollanti Tyrrell-Ford 1:14.266
    19 Ukyo Katayama Japani Minardi-Hart 1:14.590
    20 Gianni Morbidelli Italia Sauber-Petronas 1:14.591
    21 Mika Salo Suomi Tyrrell-Ford 1:14.887
    22 Tarso Marques Brasilia Minardi-Hart 1:16.502

    Kaikki olisivat päässeet noilla ajoilla mukaan sunnuntain kilpailuun.

  32. #192
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Tähän viestiin tulee seuraavaksi vuoden 1984 Dallasin Grand Prixin Tutustumisharjoituksen tulokset kun aikanaan ne jäivät vuoden 1984 Alpun Vuoden kausikoosteesta pois.

    Jossain välin saattaa tulla myös 1984 Euroopan Grand Prixin Tutustumisharjoituksen ja 1984 Portugalin Grand Prixin Tutustumisharjoituksenkin tulokset kunhan vain ne aikalistat löytyisivät jostakin varaston uumenista.

    Vuoden 1984 Dallasin Grand Prixin Tutustumisharjoitus loi pohjat karmealle ja vaikealle kisalle jonka sittemmin voitti tunnetusti Suomen Keke Rosberg.

    Vielä torstaina 5.7.1984 oli todella rohkeaa väittää Keken voittavan Dallasissa tai välttämättä monen muunkaan kuljettajan kuten esimerkiksi Renaultin tai Lotuksen kuljettajien jotka myös menestyivät kisaviikonlopun aikana hyvin.

    Etenkin Renaultin kuljettajat Derek Warwick ja Patrick Tambay ja Lotuksen Nigel Mansell tuntui lentävän viikonloppuna ja Mansellin tapauksessa lopulta myös pyörtyvän tietenkin hienon suorituksen jälkeen.

    Tutustumisharjoituksen Dallasissa piti olla alun perin tunnin mittainen klo 11.30-12.30 välillä paikallista aikaa, mutta lopulta siitä ajettiin vain 50 minuuttia jo tuolloin tulleiden radan murtumisen ensimerkkien, bitumin alkaessa sulaa muuttaen rataa tervaiseksi helteessä, asvaltin alkaessa kuplia ja yksinkertaisesti punaisen lipun keskeytysten jatkuttua liian kauan jolloin sessio päätettiin lopettaa 10 minuuttia sovittua aiemmin radan säästämisen nimissä muulle viikonlopulle.

    Tätä ennen oli jahkailtu jatkamisen kanssa ainakin puolitoista tuntia ja pisimmillään kriittisistä katsantokannoista riippuen 3 tuntia ennen kuin lopulta yhteisheilautuksin punainen lippu, musta lippu ja ruutulippu tuon ajan yhteisin heilutuksen säännöin lopettivat Tutustumisajon ennen sovittua päätöstä.

    Teknisiä vikoja ja kolareita riitti Tutustumisharjoituksessa riitti joista ensin mainittu oli syynä Kekenkin vaatimattomille ajoille aluksi kuten myös Johnny Cecottolle ja kolarit sitten olivat Huub Rothengatterin, kisan myöhemmän huippusankarin ja Detroitin tapaan etenkin Francois Hesnaultin radalta ulos kolaroimiseen väliaikaisesti erikoistuneen Piercarlo Ghinzanin ja Philippe Alliotin aikojen kertovia tekijöitä.

    Patrick Tambayn aikaa taustoitti kolarin lisäksi myös se seikka, että hän ei päässyt ajamaan kunnolla nopeaa kierrostaan ennen punaista lippua. Muussa tapauksessa hän olisi ollut kahden sektorin perusteella nopein heti Derek Warwickin jälkeen.

    Keken osalta FW09 tosiaan oli levoton ja sitä jouduttiin tosiaan Detroitin tapaan muokkaamaan vanhemmista Williamsin automalleista jotta se olisi ollut edes jotenkin ajokelpoinen ja sama juttu tehtiin Jacques Laffitellekin.

    Muina kehuina jälleen ja lopulta myös kaiken kaikkiaan uransa viimeistä kertaa F1:ssä ajanut Corrado Fabi oli erittäin harvinaisesti vuoden 1984 tapahtumia mukaillen Nelson Piquetia nopeampi missään sessiossa kun melkein ainahan Piquet oli vuonna 1984 nopeampi kuin kukaan tallikaverinsa. Sensaatioaika tuntui tietävän Fabille hyvää myös kisaan jossa hän ei aivan loppua huomioimatta edes menettänyt pisteajoaan ja hyvän mallin ajotaidot alkoivat juuri tulla esille lajissa ennen Teo-veljen paluuta rattiin.

    Joka tapauksessa tässä ajat itse viikonlopulta jonka jälkeen tietenkin kerron vielä hieman lisää asiaa muun Dallasin viikonlopun tapahtumista kun Tutustumisharjoitus ajettiin 5.7.1984 torstaina:

    1 Derek Warwick Iso-Britannia Renault RE50 1:38.617

    2 Nigel Mansell Iso-Britannia Lotus-Renault 95T 1:39.531

    3 Alain Prost Ranska McLaren-TAG-Porsche MP4/2 1:40.062

    4 Elio de Angelis Italia Lotus-Renault 95T 1:40.379

    5 Rene Arnoux Ranska Ferrari 126C4 1:40.437

    6 Corrado Fabi Italia Brabham-BMW BT53 1:40.877

    7 Nelson Piquet Brasilia Brabham-BMW BT53 1:41.000

    8 Andrea de Cesaris Italia Ligier-Renault JS23 1:41.250

    9 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW A7 1:41.323

    10 Michele Alboreto Italia Ferrari 126C4 1:41.447

    11 Stefan Bellof Länsi-Saksa Tyrrell-Cosworth 012 1:41.457

    12 Ayrton Senna Brasilia Toleman-Hart TG184 1:41.614

    13 Niki Lauda Itävalta McLaren-TAG-Porsche MP4/2 1:41.804

    14 Eddie Cheever Yhdysvallat Alfa Romeo 184T 1:41.885

    15 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Cosworth 012 1:41.977

    16 Jacques Laffite Ranska Williams-Honda FW09 1:42.381

    17 Manfred Winkelhock Länsi-Saksa ATS-BMW D7 1:42.866

    18 Keke Rosberg Suomi Williams-Honda FW09 1:42.884

    19 Francois Hesnault Ranska Ligier-Renault JS23 1:42.978

    20 Johnny Cecotto Venezuela Toleman-Hart TG184 1:43.181

    21 Huub Rothengatter Hollanti Spirit-Hart 101B 1:44.424

    22 Patrick Tambay Ranska Renault RE50 1:44.681

    23 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo FA1F 1:44.782

    24 Riccardo Patrese Italia Alfa Romeo 184T 1:45.131

    25 Jonathan Palmer Iso-Britannia RAM-Hart 02 1:45.230

    26 Philippe Alliot Ranska RAM-Hart 02 1:45.688

    27 Marc Surer Sveitsi Arrows-BMW A7 1:47.522

    Näillä ajoilla siihen mennessä Marc Surer olisi mahdollisesti saattanut karsiutua kilpailusta, mutta välttämättä ei siltikään.

    Syynä karsiutumattomuuteen mahdollisesti olisi ollut niin järjestäjissä joille olisi ollut mieleistä nähdä kilpailussa 27 autoakin ja toinen syy oli tietenkin Tapaus Tyrrellissä jonka ongelmat vahvistettiin vuodesta 1984 puhuttaessa Brands Hatchista eteenpäin jolloin siis tilapäisesti sai osallistua muutenkin sääntöjen sallimissa rajoissa aina 27 autoa kilpailuun jota noudatettiin aina Tyrrell-tallin lopulliseen hylkäämiseen asti pääkohtaisesti lajissa.

    Lopulta edes teoreettinen karsiutumisen uhka muuttui olemattomaksi kun Martin Brundle loukkaantui viikonlopun aikana ja kun Philippe Alliot romutti autonsa niin pahasti, että kaikkien viivytyksienkään kanssa ja alkuperäisellä kisalähdön aikataulullakaan Alliot ei välttämättä olisi enää kisaan päässyt ja tietenkään ei mitenkään päässyt sunnuntain 3:lla tunnilla aikaistettuun kisalähtöön.

    Ayrton Sennakin oli ajoittain vetäytyä viikonlopulta muun muassa toistuneiden lämpöhalvausten ja auringonpistosten takia ja moni muukin kuljettaja loukkaantui lievemmin viikonlopun aikana kolarien vuoksi tai vakavammin kuten Huub Rothengatter sunnuntain kisassa polttaen selkänsä palovammoille autoon valuneen tulikuuman polttoaineen takia.

    Itse kisaviikonloppuna erikoista oli ainakin muun muassa Niki Laudan ja Alain Prostin puuhaama boikotti johon liittyivät Elio de Angelis ja Nigel Mansell.

    Siihen olisi liittynyt muitakin kuskeja mikäli vaatimuksiin ei olisi suostuttu vaikka poikkeuksena boikottiin ei liittynyt muun muassa Suomen Keke Rosberg.

    Muutoin ennen sunnuntain kisaa muun muassa Niki Lauda piruuntui järjestäjille koska esimerkiksi Lauda olisi halunnut Course Carin kuljettajan Philippe Schellin kanssa tarkastaa radan 10 kertaa ennen lopullista päätöstä ajamisesta tai kisan peruuntumisesta mihin ei suostuttu.

    Lopulta tosiaan FISA:n Virallinen Course Car-kuljettaja Philippe Schell päätti ajaa tarkastuskierroksen ellei peräti pari-kolme ja enintään 4 tarkastuskierrosta kun Monsieur Schellkin kävi hyvin kuumana järjestäjille radan tarkastuksen tärkeydestä. Monacon kohusta sinä vuonna poiketen Monsieur Schell puolsi Dallasissa 1984 näkemystä kisalähdöstä, mutta erittäin vastentahtoisin mielin.

    Philippe Schellin ajamassa Renault Fuego Turbo USA Course Carissa mukana olivat tietenkin Niki Lauda ja Virallinen Lähettäjä Derek Ongaro.

    Ongaro puolsi myös starttia, mutta Niki Lauda ei poistuen kiukkuisena lehdistötilaisuudesta, Jean-Marie Balestren ja muiden kisatuomareiden kiivastuneista vastalauseista piittaamatta.

    Lauda äksyili ja temppuili ajamisen ja ajamattomuuden kanssa niin kauan, että entinen tallipäällikkö Bernie Ecclestone ja sen hetken tallipäällikkö Ron Dennis joutuivat pitämään puhuttelun.

    Puhuttelun jälkeen Lauda lopulta jäi vähäksi aikaa miettimään asiaa omassa rauhassaan, mutta päätti lopulta ajaa.

    Mikäli Lauda olisi tehnyt yhden miehen boikotin niin siinä tapauksessa jälleen vuoden 1984 monien toteutumattomien asioiden tapaan Alain Prost olisi ollut maailmanmestari koska sunnuntain starttiin mennessä jopa Prostkin oli päättänyt ajaa ilman temppuilua kun kerran muun muassa Course Carin kuljettaja Schell oli jo antanut näkemyksen, että voitiin ajaa ja kunhan Dallasin tilanne ei ikinä enää toistuisi mistä muun muassa Balestre ja Bernie antoivat Monsieur Prostille kunniasanansa.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 15.03.2019 17:21.

  33. #193
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    12 180
    Vuoden 1987 Goodyearin Suurtesteistä Hockenheimista tulee seuraavaksi tähän viestiin aikoja.

    Tässä Goodyearin Suurtestissä jälkimaailmalle usein ainoa sen muistama asia keskimäärin oli Ayrton Sennan rengasrikko ja äärimmäisen pahalta näyttävä ulosajo josta Senna selvisi kuitenkin jälleen kerran loukkaantumatta käytännössä mitenkään.

    Näin muun muassa Course Car-ajaja Herbert Lingen ja myös tietenkin itse Sid Watkinsin mukaan jotka olivat kolaripaikalla hyvinkin nopeasti.

    Goodyearin Lee Gaug tuntui kuitenkin olevan huolissaan melko kauankin Sennan kolarin aiheuttamasta mediakohusta ja toivoi, että kovin montaa rengasrikkoa ei enää olisi tullut kaudella koska tuolla kaudella oli tapahtunut rengasrikoista aiheutuneita kolareita joista oli kärsinyt ehkä vakavimmin Nelson Piquet Imolassa.

    Goodyear toi myös itse F1-kisaan ylimääräisiä sarjoja renkaita, kehoitti käyttämään muun muassa Virallisia Harjoituksia silmällä pitäen C-seoksia mieluummin kuin D-seoksia juurikin Hockenheimin radan hurjien voimien takia kuten myös Sennan kolarin takia kun brasilialaisella oli kolariautossaan D-seokset alla kolaroidessaan ja oli tarpeen mukaan vakavasti miettimässä rengasrikkojen välttämiseksi niin tuolloin kuin tulevaisuudessakin myös erikoiskestäviä seoksia kisaviikonlopulle, mutta lopulta se ei siihen sentään ryhtynyt vaikkakin muutoin rengasmääräänsä kisaviikonlopulle se lisäsi alkuperäistä suuremmaksi.

    Goodyearin Suurtesti ajettiin 19.7.1987 Hockenheimin radalla eli täsmälleen viikkoa ennen vuoden 1987 Saksan Liittotasavallan Grand Prixiä:

    Hockenheim Goodyearin Suurtestit 1987

    Nigel Mansell: 1.43.800

    Ayrton Senna: 1.45.700

    Alain Prost: 1.47.200

    Michele Alboreto: 1.47.500

    Gerhard Berger: 1.48.000

    Rene Arnoux: 1.48.300

    Derek Warwick: 1.49.600

    Christian Danner: 1.52.300
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 21.03.2019 16:38. Syy: Vaihto Rengastestistä Suurtestiksi kun unohdin sen äsken mainita ja kun aiemmin olen maininnut niin.

Tämän ketjun tagit

Viestien lähettämisen luvat

  • Et voi avata uusia ketjuja
  • Et voi vastata keskusteluihin
  • Et voi lähettää liitetiedostoja
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
© F1-Forum - Tietosuojaseloste - Evästekäytäntö