F1Forum.fi
 
-Etusivu Forum LIVE-keskustelu Säännöt Fanituotteet
 
Sivu 1 / 9 123456789 ViimeisinViimeisin
Tulokset 1-40/356

Ketju: Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

  1. #1
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741

    Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

    Tällä otsikolla laitankin uuden ja omalta osaltani ilman mitään todella merkittävää tilannemuutosta myöskin viimeisen Kausikoosteen. Ainakin pitkässä muodossa. Pienempimuotoisesta kausikerronnasta jatkossa en tiedä, mutta ainakin Kausikooste-tyyliin todella laajasti kertovalla tavalla en tämän jälkeen enää aio tehdä kausikerrontoja.

    Suomessa ja maailmalla Formula 1:sten kausi 1985 oli 30 vuotta sitten kaikin puolin uskomaton. Polttoainerajoitukset olivat edelleen voimassa, mutta se oli tasapuolinen ja ennen kaikkea helkkarin mielenkiintoinen kausi monessa mielessä.

    Keke Rosberg onnistui saamaan melkein yhtä hyvän kauden kuin vuonna 1982 ajetuksi ja ennen kaikkea ajo-otteet vakuuttivat suomalaisetkin ja kaikkiaankin monen mielestä juuri vuonna 1985 Rosbergin olisi pitänyt voittaa vuonna maailmanmestaruus. Ja tietenkin mikäli itse Professori eli Alain Prost sitä ei voittaisi.

    Vuonna 1985 nousivat parrasvaloihin myös itse Ayrton Senna eli Brasilian Formulan Ihmepoika ja se brittiläinen Keke eli Nigel Mansell josta käytettiin Kanadan Montrealin osakilpailusta eteenpäin lopullisesti myös nimitystä Punainen Vitonen. Solariumille eli Juha Jokisellekin melkoinen selostuskausi vuosi 1985 oli ja hän sai omalla tavallaan erittäin yllättäen noita Keken voittokisojakin selostaa. Samoin myös tietenkin debytoineelle Matti Kyllösellekin vuosi 1985 oli tärkeä.

    Keken Manageri eli Ortwin Podlech pisti pystyyn Tähtien Kisan ja nuorisoa ei ehkä vuonna 1985 Suomessa vielä silloinkaan välttämättä formulat kiinnostaneet, mutta Dingo ainakin jos ei sitten muu kiinnostanutkaan.

    Muutenkin Suomessa alettiin elää sitä ensimmäistä todella kuuluisaa rahaonnelan vuotta ja aikakautta joka huipentuisi ennen pitkää Kasinotalouteen ja lopulta pahimpaan lamaan sitten 1930-luvun ja aivan juuri ja juuri lamaksi sinänsä pahimmassa merkityksessään laskettavien 1970-luvun loppuvuosien jolloin Suomi kärsi niin Suuren Öljykriisin kuin myös puhjenneen vuoden 1976 Pikku-Öljykriisin jälkiseurauksia.

    Toisaalta toinen noista nk. Pikku-Öljykriiseistä tuli vielä niinkin myöhään kuin vuoden 1982 aikoihin, mutta sen seuraukset talouttaan parantaneessa Suomessa jäivät pienemmäksi ja välillä sitä hädin tuskin muiden sen vuoden juttujen takia edes muistetaan.

    Suomessa alettiin vihdoin ja viimein myös kannattamaan Kekeä sinänsä nykypäivän tyyliinkin kuten ketä tahansa suomalaista kuljettajaa ja sekin oli vain hyvä asia.

    Pidemmittä puheitta laitan seuraavaksi prologin, tietenkin tallit ja kuljettajat testikuljettajien lisäksi, pienet kauden ennakkoarviot, kalenterit ja sitten vuorossa onkin jo Rio de Janeiron kisaviikonloppu koska uusien Formulakuukausi-raporttien lisäksi en aio laittaa rataesittelyjä ja en myöskään liikaa kertoa muita taustoittavia asioita ajansäästön nimissä ellei joku niin muutoin erikseen halua/pyydä.

  2. #2
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuosi 1985 sääntöjen suhteen tasainen vuosi

    Vuodeksi 1985 Formula 1:ssä vaikutti siltä, että mitään todella uutta ja tarkkaa ei sääntöjen osalta juuri tulisi. 220 litran polttoainerajoitus säilyi samana ja välitankkaus ei palannut lajiin.

    Ainoat todella merkittävät sääntömuutokset olivat lähinnä aerodynaamisten apuvälineiden kuten nk. Siipipeilien kieltäminen lähellä auton tärkeitä aerodynaamisia kohtia, takasiivekkeiden leveyden kaventamista muiden pienempien apuvälineiden kuten ilmanohjainten lisäksi ja lopulta myös ennen kaikkea erittäin kiistanalainen polttoaineiden jäähdyttäminen ja muu kemiallinen hyötykäyttö suurilta osin kiellettiin etenkin kilpailuja varten.

    Löytyykö McLarenille haastajaa?

    Tämä oli tärkein kysymys ennen kautta. McLaren oli toki menettänyt Michelinin renkaat, mutta Goodyearille palaavanakin talli vaikutti murskaavan ylivoimaiselta etenkin parivaljakollaan Niki Lauda ja Alain Prost. Lauda voitti viisi kilpailua ja Prost seitsemän kilpailua vuonna 1984. Todelliset haastajat tuntuivat olevan vähissä, mutta niitäkin oli tarjolla. Lotukselle kovalla kohulla noussut Ayrton Senna tuntui olevan formulakauden ilmiö jo välittömästi ja myös Elio de Angelis nostettiin ilman muuta mestaruushaastajaksi.

    Molemmat olivat nousseet talvikaudella 1984-1985 erittäin johtavaan asemaan testeissä joskin jo aivan ensitestejä lukuun ottamatta Senna oli jo nopeampi kuin de Angelis ja tämän tilanteen on otaksuttu luovan jännitteitä. Nelson Piquet olisi maailmanmestari tai edes haastaja vain jos Brabhamin auto olisi vuonna 1985 luotettavampi. Sitä se ei ollut vuonna 1984.

    Suomalaiset luonnollisesti odottivat eniten Keke Rosbergin Williams FW10:ltä vaikka talvikaudella 1984-1985 välillä niin Keke kuin Nigel Mansell uutena tallikaverina tuntuivat olevan jatkuvasti lehdistön kyseltävinä enemmän keskinäisistä väleistään kuin ajoistaan radalla!

    La Famiglialla valtavat paineet

    La Famiglialla eli Ferrarilla oli valtavat paineet kautta 1985 ajatellen. Michele Alboreto oli ajanut yhtä epäonnisesti välillä kuin itse Chris Amon ja Rene Arnoux vuorostaan oli suorittanut välillä järkyttävän huonosti tallin autolla kisoissa eikä edes Viralliset Harjoituksetkaan vakuuttaneet. Mauro Forghieri on käytännössä syrjäytetty pienempiin tehtäviin ja Marco Piccinini tuntuu nyt olevan Il Commendatoren virallinen ykkösnyrkki kauden 1985 suhteen päätöksenteossa. Mestaruus oli pitkälti kiinni heti ensimmäisistä kisoista. Muuten sitä ei olisi ollut mahdollista saavuttaa.

    Uusia talleja mukaan lajiin

    Niitä oli vuodeksi 1985 odotettavissa, mutta vain piskuinen Giancarlo Minardin johtama Minardi-talli otti haasteen vastaan kuninkuusluokassa ajamisesta koko kauden ajan. Tallilla oli rahaa vain 2 miljoonaa dollaria ja tallipäällikkö ja kuljettaja Pierluigi Martini mukaan luettuna vain 14 henkilöä kokonaisuudessaan!

    Zakspeed oli vuorostaan ilmoittautunut vain osalle kautta ja uusi Team Haas pystyi saamaan Alan Jonesin takaisin lajiin, mutta mysteeriksi jäi tarkka ja selkeä tuleminen vuoden 1985 MM-sarjaan.

    Kustannukset huolettavat talleja

    Kustannukset lajissa olivat kasvaneet valtavasti ja ne huolettivat myös talleja. Uusista talleista tai pikemminkin talliehdokkaista pois jäivät entisiä F1-autoja ajattavat Barron Racing ja Roger Cowman Racing. Molemmat näistä käyttivät Tyrrellin ja Arrowsin entisiä F1-autoja ja liittyivät poisjääntinsä vuoksi uuteen F2-sarjan korvanneeseen F3000-sarjaan. Isoilla merkkivalmistajilla lajitukea riitti muille annettavaksi. Rengasvalmistajat Goodyear ja Pirelli maksoivat yhteensä 24 miljoonaa dollaria lajitukea F1:siin mikä on ollut valtava määrä. Sen sijaan Spirit-talli oli talleista ylivoimaisesti köyhin ja ihmeenä nähtiin, että se edes liittyi sarjaan talvikauden 1984-1985 jälkeen. Tallilla huhuttiin olleen vain miljoona dollaria budjetissa ennen kauden alkua!

    Televisiointi Suomessa paranee- vai paraneeko sittenkään?

    Suomessa formuloiden lähettäminen Yleisradiossa tuntui olevan jälleen varsinainen aihe etenkin talvikaudella 1984-1985. Yleisradion selostajistakin Matti Lammi oli yllättäen päättänyt lopettaa selostukset ja alustavasti Jokisen Juhalle tuntui olevan erittäinkin paljon selostettavia kilpailuja luvassa kaudelle. Toisaalta taas Yleisradio oli kiinnostunut näyttämään vaihtelevasti 4-7 osakilpailua kaudella televisiosta ja samalla myös radiopuolella Raimo Häyrinen oli valmiina selostamaan f1-ajoja kiinnostuneille suomalaiskuuntelijoille vaikkakin rajua palautetta Häyrisen ajoittain vahvastikin asian vierestä menneistä selostuksista oli tullutkin.

    Kaksi Formula-veteraania palaa kehiin= Tavallaan

    Vuoden 1985 aikana F1 sai kaksi mielenkiintoista veteraania paluumuuttajina lajiin. Tosin tavat ja tehtäväalueet olivat hyvin mielenkiintoiset. Suomalaisten osalta hieman tuntemattomampi tai mahdollisesti paljonkin tuntemattomampi tapaus oli Henri Pescarolo.

    Parrakas ranskalainen ajoi F1:ssä vuosina 1968-1976 niin Matralla, alkuperäisillä Williamsin tallin autoilla, Marchilla, BRM:llä ja lopulta Surteesilla. Keikka-ajoja F1:siin oli tullut hyvinkin myöhään, mutta aina oli ollut esteitä.

    Vuodeksi 1985 hän palasi lajiin kiintoisalla tavalla. Hän oli lopettanut uransa, mutta hänestä tuli melkein kaikkiin kilpailuihin kaudeksi 1985 lajin virallinen helikopteripilotti sillä hänellä oli lentolupakirjakin hallussa.

    Toinen veteraani olikin suomalaisille formulan seuraajille tutumpi kaveri. Argentiinan poliittisissa ympyröissä vuonna 1982 toistaiseksi päättyneen uransa jälkeen ja lopullisesti vuonna 1985 uransa ajopaikkojen puutteessa lopettanut Carlos Reutemann kaikkien yllätykseksi palasi lajiin. Reutemanniakin ihmetytti mystinen tehtäväilmaisu kun hän sai palata lajiin mukaan. Brabhamin, Ferrarin, Lotuksen ja Williamsin miehestä huokui ihmettelyä kunnes hän hymyili lopulta tuttua hymyään tapauksen selvittyä.

    Hänestä tuli FISA:n virallinen Course Carin kuljettaja kaudelle ja hänen tehtävänään oli ajaa kaikissa kauden 16 osakilpailussa. Niin kauan kun hänen varsinainen tehtävänsä politiikassa ei vaarantuisi niin Reutemann piti haasteesta ja mahdollisuudesta ajaa ainakin ruudukossa mukana jos ei muuten voisi ajaa.

    Näihinkin tehtäviin tulisi kuitenkin muutoksia kauden aikana. Ja jatkoa kauden 1985 osalta seuraakin ihan pian.

  3. #3
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 tallien ja kuljettajien osallistuneisuus tulee ilmi tässä:

    McLaren: Niki Lauda, Alain Prost ja John Watson

    Tyrrell: Martin Brundle, Stefan Johansson, Stefan Bellof, Ivan Capelli ja Philippe Streiff

    Williams: Nigel Mansell, Keke Rosberg, Mike Thackwell ja Satoru Nakajima

    Brabham: Nelson Piquet, Francois Hesnault, Marc Surer, Emanuele Pirro, Paolo Barilla ja Willy T. Ribbs

    RAM: Manfred Winkelhock, Philippe Alliot ja Kenny Acheson

    Lotus: Elio de Angelis ja Ayrton Senna

    Renault: Patrick Tambay, Derek Warwick, Francois Hesnault, Alain Ferte ja Michel Ferte

    Arrows: Gerhard Berger ja Thierry Boutsen

    Toleman: Teo Fabi, Piercarlo Ghinzani, John Watson, Stefan Johansson, Alessandro Nannini, Oscar Larrauri, Paolo Barilla, Luis-Perez Sala, Emanuele Pirro, Gabriele Tarquini ja Volker Weidler

    Spirit: Mauro Baldi, Huub Rothengatter ja Allen Berg

    Alfa Romeo: Riccardo Patrese, Eddie Cheever ja Giorgio Francia

    Osella: Piercarlo Ghinzani, Huub Rothengatter ja Giorgio Francia

    Ligier: Andrea de Cesaris, Philippe Streiff, Jacques Laffite, Alain Ferte ja Michel Ferte

    Ferrari: Michele Alboreto, Rene Arnoux, Stefan Johansson ja Johnny Dumfries

    Minardi: Pierluigi Martini

    Zakspeed: Jonathan Palmer ja Christian Danner

    Team FORCE Lola-Haas: Alan Jones

    Lisäksi Superlisenssin omistivat seuraavat kuljettajat ja he olivat jossakin välissä ehdolla F1:siin vuonna 1985:

    Roberto Moreno, Jan Lammers, Mauricio Gugelmin, Bobby Rahal, Carlos Reutemann, Yannick Dalmas, Franco Forini, Johnny Cecotto, John Nielsen, Derek Daly, James Hunt, Jody Scheckter, Jean-Louis Schlesser, Corrado Fabi, Andy Wallace, Nicola Larini, Koji Sato, Jo Gartner, Josele Garza, Raul Boesel, Kurt Thiim, Rick Mears, Alex Caffi, Olivier Grouillard, Pascal Fabre, Adrian Campos, Tommy Byrne, Chico Serra, Jari Nurminen ja Danny Sullivan.

    Superlisenssi hylättiin ainakin Alessandro Nanninilta ja Roberto Del Castellolta vuodeksi 1985 jolloin Del Castellon ura päättyi ja Nannini jäi testaamaan toisen tallin autoa kuin Minardia. Lisäksi Eric Langin, Claudio Langesin tuleminen ja Slim Borguddin paluu jäi vuodeksi 1985 näkemättä lisenssiepäselvyyksien ja tallien tulemattomuuden takia.

  4. #4
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 tallien ja kuljettajien ennakkotunnelmia kauden alulta tulee seuraavaksi tässä. Ne pohjautuivat kauden alun tunnelmiin joten ne väistämättä myös muuttuivat kauden aikana:

    McLaren

    Niki Lauda 1, Alain Prost 2 ja John Watson 31 (Watson loikkasi McLarenin testikuljettajaksi melko varhain Tolemanin ongelmien takia.)

    Selvää oli kauden 1985 alkaessa se, että McLaren tulisi jälleen uusimaan vuoden 1984 tapaan maailmanmestaruutensa. Ainakin mikäli kaikki ennusteet pitäisivät paikkansa. Niki Lauda ja Alain Prost olivat valmiita ottelemaan uudelleenkin mestaruudesta.

    Ainoa todella merkittävä asia oli Michelinin renkaiden menettäminen ja siirtyminen Goodyeariin mikä ei olisi tallin osalta mikään hankala pala hallitsevana mestarina niin kuljettajien kuin tallin osalta.

    Tyrrell

    Martin Brundle 3, Stefan Johansson tai Stefan Bellof 4 ja Mike Thackwell 32 (Häviäjä sai jäädä vaihtoehtoiseen testaukseen talliin.)

    Tyrrell-talli oli taistellut koko talvikauden 1984-1985 paikastaan edes jäädä lajiin. Se haki turhaan oikeusteitse menettämiään vuoden 1984 pisteitä ja sitä uhkasi sulkeminen kokonaan myös kaudeksi 1985. Lopulta Jean-Marie Balestre salli kaikkivoivana Tyrrelille oikeuden palata lajiin pitkän taistelun jälkeen. Ilman vuoden 1984 pisteitä tietenkin.

    Stefan Bellofin tilanne oli epäselvä niin Willi Maurerin oikeustaistelun ja Urheiluautojen MM-Sarjan takia virallinen hire-in-kuljettaja kaudelle 1985 eli Mike Thackwell ajaa kaudella 2-3 osakilpailua riippuen tilanteista.

    FOCA korvasi Tyrrellin matkustuskulut ja lisäksi myös järjesti ennen pitkää isoa maksukorvausta vastaan Renaultin moottorisopimuksen ilmaiseksi kaudeksi 1985. Maksukorvaus meni tietenkin Renaultille.

    Williams

    Nigel Mansell 5, Keke Rosberg 6 ja Mike Thackwell 34

    Williams tuntui vakuuttavan kaikki lajissa talvikaudella 1984-1985 ja Keke Rosberg jatkoi tallin johtavan ykkösnimenä. Kakkosnimeksi tullut Nigel Mansell oli vielä pieni mysteeri Lotuksen vuosien jälkeen, mutta apua hänestä varmasti on Rosbergille. Thackwell on edelleen testikuljettaja.

    Brabham

    Nelson Piquet 7, Francois Hesnault 8, Marc Surer 35, Emanuele Pirro 36 ja Willy T. Ribbs 37

    Brabham otti monen mielestä virheaskeleen väärään suuntaan ottaessaan Michelinin vetäydyttyä Pirellin renkaat Goodyearin sijaan. Pirellin kerrotaan tarjonneen Bernie Ecclestonelle rahaa enemmän kuin Goodyear joten tilanne oli siten selvä. Piquet jatkoi ykkösnimenä, mutta järkytys oli Francois Hesnaultin liittyminen talliin vaikka toki Parmalatin jäätyä sponsorimaan enää vain nimellisesti tallia vapaus valita kuljettaja oli toisenlainen. Marc Surer näki Brabhamin testisopimuksen huonona heittää hukkaan vaikkakin korosti pitävänsä välivuotta ennen kautta lajista. Myös Emanuele Pirro ja Willy T. Ribbs ovat olleet testipaikoistaan innoissaan.

    RAM

    Manfred Winkelhock 9, Philippe Alliot 10 ja Kenny Acheson 38

    Winkelhock meni RAM:lle joka vieläkin yrittää sinnitellä lajissa mukana aliarvoisen pienellä budjetilla. Gustav Brunner korvasi Dave Kellyn suunnittelijana ja RAM 03 sentään vaikuttaa jo kunnon autolta. Acheson ajaa silloin kisoissa kun maksuvarat jommalta kummalta kuljettajalta loppuvat tai mahdollisesti vain Englannissa ajettavissa kisoissa. Muutoin Acheson ajaa Japanissa muita moottoriurheilukilpailuja.

    Lotus

    Elio de Angelis 11 ja Ayrton Senna 12

    Lotuksen osalta uusi 98T-automalli on ollut testikaudella erittäin vakuuttava kuten myös Ayrton Senna tallin uutena löytönä. Toistaiseksi Elio de Angelis ei ole kyennyt löytämään vauhtia, mutta edelliskauden tasaisuudella de Angelis voi myös menestyä.

    Renault

    Patrick Tambay 15, Derek Warwick 16, Michel Ferte 14, Alain Ferte 39 ja Francois Hesnault 40 (Myöhemmin kauden aikana Ferten veljekset loikkasivat kokonaan Ligierille jolloin Hesnault sai yksinään numeron 14 käyttöön. Hesnault liittyi Renaultille melkein heti Brabhamin potkujen jälkeen.)

    Renaultilla Jean Sage oli ylennetty Urheilujohtajaksi ja Gerard Larrousse oli saanut potkut ja uusi tallipäällikkö Gerard Toth oli hyvin kokematon valinta. RE60:n suunnitteli Michel Tetun sijaan Renault Sportin oma suunnitteluosasto jonka taitojen vähäisyys näkyi selvästi yleissuunnittelevana firmana. Goodyearin renkaat eivät sovellu ollenkaan Michelinin renkaita pitävälle mallille. Vaikea kausi kuljettajille on edessä.

    Arrows

    Gerhard Berger 17 ja Thierry Boutsen 18

    Arrowsille kokonaan ensimmäinen turbomoottorien kausi oli ollut melkoinen pettymys jo 1984 ja sitä se olisi alustavastikin vuonna 1985. Arrows A8 oli ensimmäinen hiilikuituauto ja menetteli sentään edes testikaudella. Nordica häipyi sponsoripuolella, mutta DeLonghi ja Barclay korvasivat rahoituksen puutetta. Berger loukkaantui, mutta niskaleikkauksen avulla toipui talvikaudella juurikin Brasiliaan. Boutsenilta odotetaan ehkä ensi kertaa jo kovemmankin luokan tuloksia.

    Toleman

    Stefan Johansson 19 ja John Watson 20

    Tolemanille talvikausi 1984-1985 oli hyvin dramaattinen tallin heikentyneenä taloutena ja lukuisten sponsorisopimusten menettäminen tarkoitti taistelua melkein konkurssia vastaan. Tallilla ei ollut mitään renkaita antaa käyttöön kuljettajilleen käyttöön koska Michelin vetäytyi, Pirelli kieltäytyi yhteistyöstä ja Goodyear ei vain halunnut rengastaa tallia. Toleman saattaa joutua pysymään kauankin poissa ja tilapäisesti molemmat kuljettajat saavat tehdä mitä haluavat. Yksi äärimmäinen vaihtoehto olisi ollut ajattaa joko Puurenkailla tai vuoden 1982 Avonin renkailla tallia ja sen autoja, mutta testitulokset olivat järjettömän huonoja joten talli ei ota sitä riskiä muuttua pelleksi radalla. Lukuisia maksukuljettajia pyörii tallin huhuissa mukana.

    Spirit

    Mauro Baldi 21 ja myöhemmin kaudella auton kanssa vuorottelevat Huub Rothengatter ja Allen Berg

    Spirit oli viittä vaille konkurssissa kaudelle 1985 lähdettäessä ja sama vuoden 1983-automalli oli nyt päivitetty vain Spirit 101D:ksi. Uusi 102 lojuu edelleen testimallin kehikkona tallin pienessä ja surkealta näyttävässä päämajassa. Baldin rahat ovat tallin elämänlanka.

    Alfa Romeo

    Riccardo Patrese 22, Eddie Cheever 23 ja Giorgio Francia 41

    Toisilleen varsin vihainen parivaljakko Patrese ja Cheever jatkavat vuonna 1985 tallissa ja Francian oletukselle ajoista voi viitata kintaalla kun tallin tilanne on mitä on. Tallin uusi automalli 185T näyttäisi olevan varsin paljon polttoainetta syövä auto. Nähtäväksi jää sen oikea teho.

    Osella

    Piercarlo Ghinzani 24 ja myöhemmin kaudella auton kanssa vuorotteli Huub Rothengatter Giorgio Francian sijaan

    Osellan piti ajattaa Ghinzania ja Jo Gartneria myös kaudella 1985, mutta sitten Gartner tavoitteli ensin Tolemanin paikkaa ja lopulta häipyi koko sarjasta Urheiluautojen MM-sarjaan. Siten Ghinzani jäi yksin ajamaan tallissa. Ghinzanin rahat ovat myös tallille tärkeä asia sillä ylimääräistä sponsorirahaa ei ole juuri jaossa edes vuoden 1984 hyvien tulosten jälkeen.

    Ligier

    Andrea de Cesaris 25, Jacques Laffite 26, Michel Ferte 42 ja Alain Ferte 43 (Ferten veljekset olivat liitännäisellä sopimuksella mukana niin Renaultilla kuin Ligierillä.)

    Ligierille kausi 1985 oli melkoinen piristysruiske Jacques Laffiten palattua talliin. Gerard Larroussen ja Michel Tetun tulo talliin rauhoitti myös Guy Ligierin. Ligier JS25-automalli on osoittautunut lupaavaksi joskin ylipainoiseksi autoksi ja kuljettajista Laffiten lisäksi myös Andrea de Cesaris on erittäin vahva kuljettaja jatkamaan Ligierillä. Ferten veljekset saavat testata molemmissa talleissa palveluksena molempiin suuntiin teoistaan.

    Ferrari

    Michele Alboreto 27, Rene Arnoux 28, Johnny Dumfries 45 ja Dario Benuzzi 46

    Michele Alboreton vahvat otteet olivat olleet Ferrarille hienoa nähtävää vuonna 1984, mutta vuodeksi 1985 niiden odotettiin parantuvan. Rene Arnoux oli suorastaan pettymys vuoden 1985 lähestyessä, talvikauden mystinen loukkaantuminen ja aivan viime hetkellä ennen kautta 1985 tapahtunut nimeäminen puhuivat äärimmilleen kiristyneestä tilanteesta. Arnoux on pulassa mikäli joutuu pois tallista.

    Dumfries on testaaja tallissa joskin on häipymässä koska talli on vienyt hänen testivuoronsa liian monta kertaa eikä Ferrarin oletettua nelisylinteristä turbomallia tullutkaan lopulta radoille. Dario Benuzzi jatkaa myös mielenkiintoisena vierailijana testijoukkueessa. (Benuzzi unohtui laittaa noiden muiden vuoden 1985 ehdokkaiden nimilistaan joten pahoittelut siitä.)

    Minardi

    Pierluigi Martini 29

    Minardi on uusi tulokas lajiin F2-luokasta ja ainoa uusi talli joka nähdään koko kauden ajan mukana lajissa!

    Pierluigi Martinilla oli testiä ja yksi karsiutuminen takanaan lähdettäessä uran ensimmäiseen kokonaiseen kauteen ja ongelmaherkällä M185-automallilla tilanne näytti pahalta. Tallin piti saada aluksi runkoonsa Alfa Romeon turbomoottori, mutta lopulta Alfa Romeolta ei riittänyt koneita sille annettavaksi ja suunnitellun moottorin sijaan auto sai suunnittelemattoman Motori Moderni-moottorin joka sekään ei ollut valmis kun Rio de Janeiroon oltiin menossa. Siten talli sai vähäksi aikaa käyttöönsä Ford Cosworthin moottorin.

    Zakspeed

    Jonathan Palmer 30

    Toinen uusi ja Länsi-Saksan ikioma turbotalli Zakspeed pääsi mukaan lopultakin omalla automallillaan eli Zakspeed 841:llä. Se ajaa sääntöjenmukaisesti kaudella 1985 vain osakautisena tallina kaikki Euroopan osakilpailut, mutta ei mitään muita kilpailuja.

    Team Haas

    Alan Jones 33

    Team Haas onnistui saamaan Alan Jonesin jälleen mukaan F1:siin, mutta kaikki muu tallin ympärillä oli mysteeriä. Ennen kautta ei tiedetty, että milloin talli varmasti liittyisi lajiin mikäli edes liittyisi? Eric Broadleyn hallitsema Lola linkitettiin talliin, mutta sillä ei ollut paljonkaan Carl Haasin ja FORCE Groupin vetämän hankkeen kanssa mitään tekemistä. Huntingdonin lähellä ainakin tilapäistä tukikohtaa ylläpitäneenä se oli onnistunut saamaan Beatricen pääsponsoriksi ja lisäksi Neil Oatleyn suunnittelijaksi talliin.

  5. #5
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 rengasasioista ja myös kautta 1986 sivuten tulee asiaa tässä aikanaan vuoden 1982 Kausikoosteeseen linkittämästäni viestistä. Siitä selviää, että millaisia renkaita ne keskimäärin olivat:

    Vaikka tämä ei myöskään varsinaisesti kuulu Keken kauteen niin laitetaan tämäkin tänne kuitenkin. Kausilla 1985 ja 1986 Goodyear ja Pirelli toimivat rengasvalmistajina. Goodyearin renkaat eivät olleet jälleen juurikaan muuttuneet aiempiin kausiin verrattuna. Michelinin vetäydyttyä Pirelli jäi vastustamaan Goodyearia sarjassa.

    Pirellin renkaat muuttuivat siten, että se yritti imitoida Goodyearin rengasideaa ja luopui omien jyvärenkaiden valmistamisesta kokonaan. Lisäksi Pirelli hankki tietotaitoa Micheliniltä ja Pirelli kehitti uuden Enduro-renkaan. Enduro-rengas tai koodinimeltään E-rengas oli varikon ylivoimaisesti kovin rengas sillä se oli kovempi kuin A ja AA-rengas Goodyearilla. Vain molempien valmistajien Harjoitusrenkaat olivat kovempia.

    Pirelli nimesi uudelleen kolme entistä jo edellisellä kaudella hieman muuttunutta rengastaan. Pirelli käytti Pehmeää, Keskikovaa ja Kovaa rengasta. Goodyear käytti kirjainrenkaita D:stä A:han. Enduro-rengas Pirelillä valmistettiin erittäin kovista ja kestävistä materiaaleista ja siihen lisättiin Rouhentajiksi kutsuttuja erittäin pieniä rengasnyrhelmiä jotka muokkasivat radan pintaa ja kadotessaan lisäisivät pitoa renkaassa.

    Lisäksi renkaassa oli rajallinen määrä erikoiskumia jonka piti parantaa pitoa mutkissa ja hajotessaan sen erikoiskumi muodosti liimaisen kerroksen joka pystyi tarjoamaan mutkissa pitävyyttä. Enduro-renkaan heikko puoli oli erittäin heikko lämpenemiskyky ja sen raskaus muihin renkaisiin verrattuna. Se johti siihen, että Enduro-renkaita ei käytetty kisoissa juuri lainkaan. Testeissä sen sijaan niitä käytettiin.

    Enduro-renkaat olivat tehty kuitenkin erittäin vahvoja turbomoottoreita varten ja turbomoottoreiden voimat kuluttivat vahvintakin rengasta nopeasti. Lisäksi lähtökyvyltään Enduro-renkaat olivat parhaimmillaan täydessä polttoainelastissa kisan alussa. Enduro-renkaat olivat kaikkiaan rengastesteissä yli 4-5 sekuntia hitaammat D-seoksiin tai Pehmeisiin renkaisiin nähden.

    Enduro-renkaat suhteessa A-renkaisiin olivat kuitenkin nopeammat johtuen renkaan kumimassan koostumuksesta ja kun lämmöt olivat kohdillaan ja rengas oli kulunut sopivasti niin Enduro-rengas oli kierroksella 0,3 sekuntia nopeampi kuin A-rengas ja 0,6-1,2 sekuntia AA-rengasta nopeampi radasta riippuen.

    Näiden renkaiden lisäksi olivat Harjoitusrenkaat ja aika-ajon erikoisrenkaat olivat poikkeavia. Goodyearin rengas oli kestävämpi ja se tarjosi melkein kaikilla radoilla noin 2 kierroksen keston. Pirellin aika-ajorengasta nimitettiin Liimarenkaaksi sen tarjoaman erittäin hyvän pidon takia. Se kesti kuitenkin vain yhden ainoan kierroksen.

    Seuraavalle kierrokselle se saattoi säästeliäällä ajolla kestää yhden kierroksen lisää mutta eroa aloituskierrokseen oli jo 0,3 sekuntia huonompaan suuntaan. Kolmas kierros oli jo 1,5 sekuntia hitaampi ja neljän kierroksen jälkeen 2 sekuntia verrattuna aloituskierrokseen. Goodyearillakin renkaat heikkenivät nopeasti, mutta eivät näin rajusti suhteessa Pirelliin.

    Sadekelin renkaat eivät eronneet paljoakaan. Pirellin sadekelin renkaat eivät kuitenkaan poistaneet vettä aivan niin paljon kuin Goodyearin ja lisäksi ne olivat erittäin herkät lämpötilojen vaihteluille. Lisäksi lämpiäminen aiheutti ongelmia Pirellin kuljettajille.

    Vähänkin kuivemmalla radalla Pirellit eivät sadekelin renkaan osalta kestäneet kauan sillä renkaan kumiosat sulivat alle hetkessä ja Goodyearin vastaavilla pystyi ajamaan rajoitetusti pitempään. Lisäksi Pirellin saderengas oli raskaampi painoltaan, mutta pehmeämpi kumiosiltaan.

    Kauden 1986 aikana Pirelli käytti enimmäkseen Kovaa ja Keskikovaa rengasta kisoissaan. Keskikovan renkaan toimimaan saaminen oli myös vaikea ongelma mitä Pirelli ei oikein kauden aikana saanut ratkaistua. Kovia renkaita käytettiin myös kisoissa. Pehmeitä renkaita Pirelli käytti lähinnä hitailla radoilla kuten Monacossa tai nopean tyyppisillä katuradoilla kuten Adelaidessa. Myöskin vähän rengasta kuluttavalla radalla kuten Monzassa talli käytti Pehmeitä renkaita.

    Enduro-renkaita ei juuri käytetty kaudella muuta kuin testeissä ja harjoituksissa. Ainoat kisat missä Pirellin tallit käyttivät Enduro-renkaita olivat Hockenheim ja Spa-Francorchampsin kisat. Niissäkin vain harvat Pirellin kuljettajat ottivat ne ja loput ottivat kovat renkaat.

    Monzassa niitä käytettiin vielä harjoituksissa ja Virallisissa Harjoituksissa (Aika-ajo) lähinnä radan rouhentamiseen ja kumintuottoon mutkiin. Ja tietysti bravuurikierrosten ajamiseen ennen aika-ajon renkaita. Goodyearilla kuljettajat käyttivät vaihtelevasti kauden aikana kaikkia rengasseoksia.

    Pirelli vetäytyi kisoista kauden 1986 jälkeen ja ei ilmestynyt ennen kauden 1989 alkua. Lisäksi FISA kielsi kauden 1986 jälkeen erikoiset Enduro-renkaat tai pikemminkin niiden rakennusaineena käytettävät materiaalit jonka jälkeen sen tyyppisiä renkaita ei ole f1:ssä nähty. Lisäksi se yritti kieltää aika-ajon renkaat ja rajoitti turbojen tehoa.

    Aika-ajokin haluttiin kieltää erikoisella tavalla. Kauden alussa ensimmäisessä kilpailussa paikat määräytyisivät edellisen kauden sijoitusten perusteella automaattisesti. Seuraavasta kisasta lähtien pidettäisiin 30 % kisamitasta oleva pienoiskilpailu ja 70 % edellisen kisan sijoitusten perusteella arvottaisiin lähtöruudut. Tällainen formaatti sai kylmän vastaanoton ja FISA hylkäsi sen vähin äänin.

  6. #6
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 F1-kalenterin osalta oli vilkasta arvuuttelua meneillään ja jälleen ennen kauden alkua ja kauden aikana tapahtui dramaattisia muutoksia kilpailujen osalta. Tässä joulukuun 1984 tilanne pienenä uusintana ennen tammikuun 1985, helmikuun 1985, maaliskuun 1985 ja aivan huhtikuun 1985 alkupäivien tilanne ja lopulta aivan viimeinen lopullinen kauden 1985 F1-kalenteri joka jäi toteutumatta aivan sellaisenaan ja näistä kaikki muut tulevat muissa viesteissä, mutta nyt ensin vuoden 1985 alustava kalenteri vuoden 1984 joulukuun osalta:

    Joulukuussa 1984 aivan juuri sen vuoden nimenomaisena jouluaattona F1-kalenteri näytti luonnollisesti kautta 1985 arvioidessa erilaiselta. Dallasin kilpailu oli otettu alustavasti kokonaan pois kalenterista ensimmäistä kertaa ja Monacon kilpailua ei FISA:n, FOCA:n ja ACM:n kiistojen vuoksi ollut lainkaan kalenterissa talvikaudella 1984-1985 aina maaliskuuhun asti. YLE arveli tuolloin kauden 1985 tv-lähetysten määräksi vähintään 4, mutta korkeintaankin 7 kilpailua televisiosta lähetettävän kaudella.

    Tässä kuitenkin kalenteria 24.12.1984 näyttäneessä muodossa kaudelle 1985:

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroit: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Silverstone: 20.7.1985

    Hockenheim tai Nürburgring: 4.8.1985 (Kisajärjestäjillä oli tuolloin hintakilpailu. Hintakisan häviäjä olisi ollut varakilpailu.)

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 22.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa: 13.10.1985

    Australian Grand Prix Adelaidessa: 3.11.1985

    Kyalami: 17.11.1985

    Vähintään 16 osakilpailua aiottiin ajaa kaudella 1985, mutta poikkeuksellisesti kilpailukaudella pystyi olemaan 17 tai jopa 18 osakilpailua siinä vaiheessa. Monacon kilpailusta käytiin edelleen neuvotteluja ja Dallasin kilpailu haluttiin myös taloudellisten vaatimusten takia kalenteriin. Dallasin kilpailu olisi ajettu maaliskuussa viikko tai kaksi viikkoa ennen Rion kisaa 24.3 tai 31.3 sinä vuonna. Monacossa olisi ajettu kuten ajettiin eli 19.5.1985 sillä päivämäärä oli päätetty jo kauan ennen televisiokiistaakaan. Fuengirolan radan viimeiset hetket lähestyivät tuolloin kalenterissa sillä alkutalvella 1985 se sanottiin jo irti kalenterista. Mikäli Fuengirolassa olisi ajettu niin se olisi ajettu joko syyskuussa tai lokakuussa Meadowlandsin tai Rooman kilpailun jälkeen.

    Rooman katuratahanke oli myös sen verran puoliteissä, että sen kilpailupaikka oli annettavissa kaikkein todennäköisimmin muille kisoille kuten Saksan Grand Prixin tarjouskisan häviäjälle tai Brands Hatchille joka oli varakilpailuehdokkaista paras sinä vuonna. Rakennustöiden nopeutuessa myös Fuengirola oli edelleen hyvä ehdokas, mutta raha oli liian suuri este ylitettäväksi. YLE:n televisioinneista Monaco oli alustavasti listalla, mutta mikäli kisaa ei ajettaisi niin TV2 saisi ylimääräisen yhden kilpailun mahdollisesti näytettäväkseen muulle osalle kautta. Muut televisiokilpailut olivat varattu Spahan, Nürburgringille tai Hockenheimiin ja Monzaan. Mahdollisesti YLE oli valmis näyttämään myös Meadowlandsin tai Rooman kilpailun. Ja vielä jonkun muun yksittäisen kilpailun.

  7. #7
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Tammikuussa 1985 tapahtui pieniä ja vähäisiä suuntamerkityksiä eri kilpailujen osalta kaudelle 1985. Jonkun verran muutoksia silti tapahtui. Dallasin kilpailua yritettiin vielä saada kalenteriin mukaan kauden avaukseksi ajettavaksi 24.3.1985 ja Monacon kilpailu oli edelleen arveluttavan epävarma. Fuengirolan kilpailu palasi vielä kalenteriin toiseksi viimeisen kerran. Tuossa vaiheessa se ajettaisiin heti Meadowlandsin kilpailun jälkeen.

    Tässä kalenteria kilpailuista siltä miltä kalenteri näytti tammikuussa 1985:

    Keski-Yhdysvaltain Grand Prix Dallasissa tai vaihtoehtoisesti Dallasin Grand Prix: 24.3.1985

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroitin Grand Prix tai Itä-Yhdysvaltain Grand Prix Detroitissa: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Silverstone: 20.7.1985

    Hockenheim tai Nürburgring: 4.8.1985

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 22.9.1985

    Espanjan Grand Prix Fuengirolassa: 29.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa: 13.10.1985

    Adelaide: 3.11.1985

    Kyalami: 17.11.1985

    Korkeintaan 18 osakilpailua oltiin valmiit ajamaan, mutta lähtökohtaisesti 15-17 osakilpailua haluttiin ajaa kaudella 1985. Mahdollisesti Monaco oli tulossa kalenteriin ajettavaksi 19.5.1985 tai sitten ei.

  8. #8
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Helmikuussa 1985 vuoden 1985 F1-kisakalenteri otti jälleen ratkaisevia askeleita.

    21.2.1985 FISA esitti yhdessä FIA:n ja FOCA:n kanssa vaatimuksen Monacon ACM:lle vuoden 1985 F1-kilpailun pidosta joka velvoitti sen antamaan vastauksensa 2.3.1985 mennessä siitä, että halusivatko he pitää vuoden 1985 Monacon Grand Prixin vai eivät. Lisäksi Fuengirola oli aivan viimeistä kertaa mukana kalenterissa ja alustavassa kokoonpanossa Fuengirolan korvaajaksi ehdolla oli Mugelloa, Hockenheim-Nürburgringin parivaljakon häviäjää, Zolderia ja Brands Hatchia tarjolla.

    Rooman Grand Prix alkoi myös huojua Euroopan Grand Prixin paikallaan. Dallas oli toiseksi viimeistä kertaa mukana kalenterissa koska sen määräaika oli aivan lopuillaan siitä, että pystyisikö se maksamaan vaadittuja maksusummia kilpailusta ja sitä myös viivytettiin ensimmäisen kerran sijoiltaan.

    Tässä kuitenkin kalenteria:

    Keski-Yhdysvaltain Grand Prix tai Dallasin Grand Prix: 31.3.1985

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroit: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Silverstone: 20.7.1985

    Nürburgring tai Hockenheim: 4.8.1985

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 22.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa: 13.10.1985

    Espanjan Grand Prix Fuengirolassa: 20.10.1985

    Adelaide: 3.11.1985

    Kyalami: 17.11.1985

    Edelleen kalenterin koko oli 18 osakilpailua suurimmillaan.

  9. #9
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Maaliskuussa 1985 aivan alkupäivinä 2.3.1985 Monacon ACM antoi alustavan hyväksyvän vastauksensa FOCA:n, FISA:n ja FIA:n tarjoukseen pitää F1-kilpailu vuonna 1985. Kalenterista poistui Fuengirola ja aivan viimeisillä hetkillä oli omalta osaltaan myöskin mukana Dallasin osakilpailu. Dallasin Grand Prix siirtyi myös kauden toiseksi kilpailuksi ainoan kerran ennen lopullista poistumistaan hyvin pian tämän jälkeen. Tässä vaiheessa myös Saksan Grand Prix melkein varmasti oli pidettävissä Nürburgringin radalla.

    Tältä kalenteri siis näytti maaliskuun alussa 1985:

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Dallasin Grand Prix Dallas: 14.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Monaco: 19.5.1985 (Melkein varma kilpailu pidettäväksi. Mahdollisesti muutoin parivaljakon Nürburgring-Hockenheim häviäjä.)

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroit: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Silverstone: 20.7.1985

    Nürburgring tai Hockenheim: 4.8.1985

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 22.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa: 13.10.1985

    Adelaide: 3.11.1985

    Kyalami: 17.11.1985

    17 osakilpailua oltiin lähtökohtaisesti valmiita ajamaan kaudella 1985.

  10. #10
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Huhtikuussa 1985 Aprillipäivänä ja siihen mennessä julkaistiin toiseksi viimeinen kalenteri ennen silloista lopullista kalenteria vuodelle 1985. Monacon Grand Prix vuodeksi 1985 kiinnittyi pysyvästi paikoilleen vuodeksi 1985 18.3.1985 ja Dallasin kilpailu oli jo peruutettu 14.3.1985 kuukautta ennen kilpailua.

    Saksan Grand Prix varmistui pidettäväksi Nürburgringille ja Meadowlandsin ohella Rooman Grand Prix oli nyt erittäin horjuva. Euroopan Grand Prix alkoi suuntautua kohti Brands Hatchia, Hockenheimia, Zolderia tai Mugelloa jota myös tarjottiin Rooman Grand Prixin korvaajaksi ja joka oli myös varakilpailu vuonna 1985 F1:ssä vaikkakin hyvin heikosti.

    1.4.1985 F1-kalenteri vuodelle 1985 näytti tältä:

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Monaco: 19.5.1985

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroit: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Brands Hatch: 20.7.1985

    Nürburgring: 4.8.1985

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands tai Itä-Yhdysvaltain Grand Prix: 22.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa, Brands Hatchissa, Hockenheimissa, Zolderissa tai Mugellossa: 13.10.1985

    Adelaide: 3.11.1985

    Kyalami: 17.11.1985

    Vuoden 1985 TV-kisoiksi Yleisradio oli valinnut jälleen vähintään neljä kilpailua eli Monacon, Spa-Francorchampsin, Nürburgringin ja Monzan. Näistä Monaco ja Nürburgring tulisi TV2:lla ja Spa-Francorchamps ja Monza TV1:ssä. Epävarmoja televisiokilpailuja YLE:n puolella olivat Meadowlands, Euroopan Grand Prix ja keskikauden kilpailuista Paul Ricard tai Silverstone. Kaikki epävarmat kilpailut esitettäisiin TV2:ssa. Matti Lammin sijaan TV2:n uudeksi selostajaksi meni tuolloin Matti Kyllönen. Ja Juha Jokinen jatkoi TV1:n puolella kilpailujen selostamista. Kevennyksenä ilmoitettiin myös Suomen Grand Prixin Helsingissä peruuntuneen, mutta ehkäpä kilpailu nähtäisiin vuonna 1986...

  11. #11
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 lopullinen kalenteri selvisi F1:n osalta 4.4.1985 juuri ennen kauden avausta Brasilian Rio de Janeirossa. Kilpailukalenteri käsitti 17 kilpailua korkeintaan ja muutoin ajettaisiin vaihtelevasti 15-16 kilpailua kaudella. Rooman Grand Prix oli Meadowlandsin tapaan erittäin epävarma ja näistä Meadowlandsin kilpailua viivytettiin. Silverstonen kilpailu siirtyi sunnuntaiksi ja Kyalami siirtyi lauantaikilpailuksi. Televisiopuolella juuri mikään ei muuttunut paitsi, että YLE aikoi televisioida aiemman 7 osakilpailun sijaan mieluummin vain 6 kisaa kaudella. Epävarmat Meadowlands ja Rooma olivat ensisijaisia, mutta myös muut kilpailut olivat mahdollisia televisioitaviksi.

    Ne olisivat tulleet TV2:ssa. Kauden ajalta televisioinnin verrattava vähäisyys herätti kritiikkiä suomalaisissa, mutta erityisesti alustava radioinnin vähäisyys pöyristytti joskin vähemmän silti kuin vuotta aiemmin 1984. Radiosta kauden aikana aiottiin alustavasti suorana kuuluttaa Raimo Häyrisen toimesta vain kauden avaus Brasiliasta ja yksi muu suora kilpailu vapaavalintaisesti jossakin välin kautta ja muut kilpailut vain ohjelmakohtaisesti mikäli kerettiin. Toisaalta radiointiin enemmänkin kauden aikana uskottiin silti enemmän kuin vaikkapa televisiointiin. Etenkään lisäkilpailujen osalta.

    Joka tapauksessa tässä kuitenkin se lopullinen kalenteri joka ei taas tietenkään ollut aivan lopullinen vuoden 1985 osalta 4.4.1985:

    Rio de Janeiro: 7.4.1985

    Estoril: 21.4.1985

    Imola: 5.5.1985

    Monaco: 19.5.1985

    Spa-Francorchamps: 2.6.1985

    Montreal: 16.6.1985

    Detroit: 23.6.1985

    Paul Ricard: 7.7.1985

    Silverstone: 21.7.1985

    Nürburgring: 4.8.1985

    Österreichring: 18.8.1985

    Zandvoort: 25.8.1985

    Monza: 8.9.1985

    Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 29.9.1985

    Euroopan Grand Prix Roomassa, Brands Hatchissa, Hockenheimissa, Zolderissa tai Mugellossa: 13.10.1985

    Adelaide: 3.11.1985

    Kyalami: 16.11.1985

    17 osakilpailua oltiin siis valmiita ajamaan vuonna 1985.

  12. #12
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Näin Kuukauden sisällä Formuloissa tapahtui

    Formulakuukausi Tammikuu 1985

    1/85

    5.1.1985: Jonathan Palmer pääsi Zakspeedille ja Tyrrell Racing teki vastaprotestin

    9.1.1985: ATS luopuu F1:stä kauden 1985 osalta ja Tyrrellin vastaprotesti hylätään

    19.1.1985: Ayrton Sennalla ongelmia Lotuksen testeissä, Piercarlo Ghinzani Osellalle Jo Gartnerin aisapariksi myös kaudeksi 1985, Pensken tai Chevroletin tulo Formuloihin vuodeksi 1986 tyrmätään, Rene Arnoux jalkaleikkaukseen testikauden onnettomuuden vuoksi ja Niki Lauda jatkaa vain McLarenilla uraansa mikäli jatkaa eli hän ei aio loikata vuodeksi 1986 Renaultille

    24.1.1985: Niki Laudan mielestä ylivoima laiskistaa ja ajaminen ei

    31.1.1985: Alan Jonesin paluu takaisin F1:siin varmistui

  13. #13
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Näin kuukauden sisällä Formuloissa tapahtui

    2/85

    7.2.1985: Marc Surer ottaa vastaan Brabhamin testikuljettajan tarjouksen vuodesta 1985 sillä ehdolla, että saa ajaa muutoin vapaasti Urheiluautojen MM-Sarjaa ja erilaisia ralleja. Rallin MM-Sarjaan ja sen spekulointeihin ei Surer halunnut ottaa kantaa

    13.2.1985: Keke Rosberg Helmikuun Suurtestien kolmanneksi nopein Rio de Janeirossa

    14.2.1985: Keke Rosberg nopein Helmikuun Suurtestien toisen päivän osalta

    15.2.1985: Keke Rosberg nopein Helmikuun Suurtestien kolmannen ja viimeisen päivän osalta

    21.2.1985: Monaco mahdollisesti mukana kalenterissa ja Fuengirola peruuntumassa
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 27.10.2015 03:04.

  14. #14
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Näin kuukauden sisällä Formuloissa tapahtui

    3/85

    1.3.1985: Francois Hesnaultin shokkisiirto Brabhamille

    2.3.1985: Monacon Grand Prix mukaan erittäin vahvan alustavasti kalenteriin ja Fuengirola poistui kalenterista

    9.3.1985: Elio de Angelis nopein maaliskuun Suurtesteissä Rio de Janeirossa

    10.3.1985: Francois Hesnaultin suuronnettomuus ja tulipalo Suurtesteissä Rio de Janeirossa, mutta mies selvisi vahingoittumattomana

    11.3.1985: Rio de Janeiron Suurtestit jatkuvat Keke Rosbergin komennossa

    12.3.1985: Alain Prost nopein Rio de Janeiron Suurtesteissä

    13.3.1985: Rooman Grand Prix vaarassa peruuntua, McLaren Rio de Janeiron Suurtestien päätöspäivän nopein talli Niki Lauda nopein ja Alain Prost toinen ja Williams kieltää Bridgestonen ottaneen sitä kohtaan mitään yhteyttä huhuista poiketen

    14.3.1985: Toleman luopuu sarjasta? Lisäksi Dallasin Grand Prix peruttiin lopullisesti

    18.3.1985: Rooman Grand Prix luopuu paikastaan alustavasti ensimmäisen kerran ja Monacon Grand Prix varmistui lopullisesti pidettäväksi

  15. #15
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Ennen kautta 1985 aivan viimeisissä Suurtesteissä jälleen Rio de Janeiron radalla Talvikauden 1984-1985 päättäneiden testikauden viimeisten testien kaikkein nopein kuljettaja oli kautta ennakoiden Michele Alboreto Ferrarilla.

    Tämä ennakoi Ferrarin vahvaa tuloa kaudeksi 1985 ainakin edes Rioon jos ei muihin kilpailuihin. Nelson Piquet oli ajanut kotiradallaan vahvoja suorituksia kuten myös Ayrton Senna. Suurtestit ajettiin noin viikkoa ennen kauden alkua maaliskuun lopun ja huhtikuun alun vaihteessa vuonna 1985.

    Sen jälkeen oli pieni tauko ja sittemmin ajettiinkin jo itse Brasilian Grand Prixiä Rio de Janeiron radalla. Tässä vaiheessa Suomessa oltiin erittäin innostuneita Keke Rosbergin tulevasta kaudesta ja Talvikaudella 1985 oli ehtinyt olla jo Keke Rosbergin Formula Rockia Hittimittarissa ja harmiteltiin lähinnä Dallasin Grand Prixin peruuntumista kun jäi mahdollinen J.R:n formulakuvio itse saippuasarjassa näkemättä ja kokematta.

    Huhtikuun Formulakuukauden tapahtumat laitan Portugalin Estorilin kilpailun jälkeen ja jatkossa formulakauden 1985 aikana laitan ne tapahtumat jotka eivät ole välittömiä tai lähes välittömiä tapahtumia ennen kilpailuviikonloppua tai sen jälkeen ylimääräisten viestien laittamisen sijaan.

  16. #16
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Rio de Janeiron radalla Brasilian Grand Prix oli valmiina ajamaan Dallasin sijaan vuoden 1985 formulakauden. Kolmatta vuotta peräkkäin se avasi kauden ja mielenkiinto kohdistui lähinnä siihen, että nähtäisiinkö yhtä jännittävä ja mielenkiintoinen kilpailu kuin mitä vuosina 1983-1984 oli nähty.

    Vuoden 1983 Brasilian Grand Prixissä Cossyliiga oli ollut voittavaa luokkaa ainakin melkein ja vuonna 1984 McLarenin ylivoimaa haastoi koko muuta kautta selvästi enemmän niin Renault, Ferrari, Lotus kuin Williamskin. Vuodeksi 1985 vuoden 1984 tapaan Michele Alboreto Ferrarilla oli nopein, mutta vuosien 1983-1984 tapaan ei mitään merkittävää johtopäätöstä kannattanut päätöksestä vetää.

  17. #17
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Rio de Janeiroon saapui lopulta siis vain 25 kuljettajaa ja ainoana uusista talleista vain Minardi. Toleman oli joutunut jäämään ilman renkaita ja vaikka talli matkusti paikan päälle niin se ei yksinkertaisesti voinut ajaa. John Watson jäi Englantiin, mutta Stefan Johansson matkusti kaikesta huolimatta paikan päälle. Toleman ei ollut oikeastaan paljon lainkaan muiden tallien kanssa testaamassa testikaudella. Johanssonin matkustus Rioon oli onnenkantamoinen.

    Tyrrellin osalta ainakin sillä Stefan Bellof oli hyllytetty tallin osalta sillä Willi Maurerin oikeussotku ja Ken Tyrrellin oma piruuntuminen saksalaisnuorukaisen ajoittain erittäinkin kriittiseen asemaan testikaudella aiheutti myös sponsorien väliintulon ja lopulta Ken Tyrrell teki ääriratkaisun ja hyllytti ajajansa Riosta vilttiketjuun. Siten Tyrrell tarvitsi toisen kuljettajan.

    Mike Thackwell oli hyvinkin valmis tulemaan Rioon, mutta onnettomuudekseen hän valitsi väärän reittilennon toiseen maahan ja jäi rannalle siten kilpailusta!

    Thackwellin osalta kuitenkin hänelle oli luvattu ajo niin Montrealiin kuin Meadowlandsiin kuten myös mahdollisesti Rooman kilpailuun Tyrrellin ratissa sillä Frank Williams ja Ken Tyrrell olivat alustavasti niin kaudesta sopineet. Johansson oli siten hyvin onnekas mies paikallaan lunastamassa Tyrrellin 1984 Monzan ajoaan tavallaan takaisin sillä Monzassa 1984 Johanssonin olisi pitänyt ajaa vielä yksi kilpailu ennen Tyrrellin sulkemista sarjasta. Mielenkiintoisesti hän sai siten ajaa miestä vastaan jonka ruotsalainen oli korvannut. Kyseessä oli siis Martin Brundle.

    Johanssonin omat kypärät olivat jääneet äkkilähdön takia yleensäkin kotiin kun muu Toleman-tallikaan ei ollut ensin tullut ja oli vain sitten lähtenyt paikan päältä. Lopulta Keke Rosberg antoi yhden omista kypäristään ruotsalaisen käyttöön ja näin nähtiin radalla peräti kaksikin Rosbergia.

    Johansson sai myös varakypäränkin käyttöön sunnuntain kilpailua varten. Koko tämä episodi sattui viimeisen Suurtestin jälkeisenä aikana aina Rio de Janeiron perjantain Vapaisiin Harjoituksiin mennessä.

  18. #18
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Perjantain Virallisissa Harjoituksissa tilanne oli siis hyvin selvä. Koska kuljettajia oli vain 25 kappaletta niin jokainen kuljettaja pääsi kilpailuun kunhan aika jäi vain 110 % rajan alle ja myös mikäli tuomaristo muiden sessioiden aikoja hyväksi katsoi tai vain antoi poikkeusluvan ajamiseen muuten vain.

    Perjantain Virallisen Harjoituksen nopein oli rohkaisevasti Elio de Angelis ajalla 1.28.081 ja toiseksi ajoi Ayrton Senna ajalla 1.28.705 ja kolmanneksi ajoi talvikauden johdossa päättänyt Michele Alboreto ajalla 1.28.899 ja neljänneksi ajoi itsensä Alain Prost ajalla 1.30.253 ja Patrick Tambay oli vastoin aiempia kovia puheitaan peräti viides vain tuhannesosan Prostia hitaampana ajalla 1.30.254 ja hallitseva maailmanmestari Niki Lauda oli kuudes ajalla 1.30.716 ja Rene Arnoux oli edes jotenkin pirteän oloisesti seitsemäs ajalla 1.30.813 ja Nigel Mansell oli kahdeksas ajalla 1.31.211. Kymmenen parhaan täydensivät ainakin toistaiseksi Nelson Piquet Brabhamillaan ajalla 1.31.364 ysipaikalla mikä oli pettymys. Piquetiä hieman harmitti myös brasilialaisfanien pyöriminen Ayrton Sennan ympärillä positiivisesti ja kymppipaikka meni Derek Warwickille ajalla 1.31.533.

    11:sta sija meni Riccardo Patreselle ajallaan 1.32.107, Keke Rosberg oli 12:sta ajallaan 1.32.135, Thierry Boutsen oli 13:sta ajalla 1.32.207, Eddie Cheever oli 14:sta ajalla 1.33.094, Andrea de Cesaris oli 15:sta ajalla 1.33.718, Francois Hesnault oli 16:sta ensimmäisessä Brabhamin kilpailussaan vaikkakin huolestuttavasti varsinkin helmikuun Suurtestien onnettomuutensa jälkeen hän ei missään vaiheessa ollut enää sen jälkeen erityisen nopea ennen kauden alkua.

    Hesnault oli omalla ajallaan 1.34.742 16:sta ja Gerhard Berger edelleen niskakivuissa leikkauksensa jäljiltä oli 17:sta ajalla 1.34.919 ja Philippe Alliot oli 18:sta ajalla 1.35.726 ja 19:sta oli Martin Brundle ajalla 1.36.225 ja 20:s oli Manfred Winkelhock ajalla 1.36.239 ja Stefan Johansson oli vierailevana Tyrrellin ajajana 21:s ajalla 1.37.799 ja Jacques Laffite oli 22:s ajalla 1.37.803 ja 23:s oli Piercarlo Ghinzani ajalla 1.38.272 ja kaksi viimeistä miestä mukana olivat Spiritin Mauro Baldi ja Minardin Pierluigi Martini ajoillaan 1.41.330 ja 1.44.046 ja sijoilla 24 ja 25.

  19. #19
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Lauantain Virallisessa Harjoituksessa paalupaikan nappasi itselleen Michele Alboreto Ferrarilla, mutta paalupaikka oli vain rahtusen verran häntä hitaamman Keke Rosbergin käsissä aina melkein loppuun asti hänen ajettuaan veret seisauttavan Virallisen Harjoituksen kierroksen aika-ajorenkaillaan. Keke Rosberg oli joutunut ajamaan vanhalla FW09:n pohjalle pohjautuneella vara-autollaan ja ilman kytkintä! Kytkin oli hajonnut melkein kokonaan kesken kierroksen ja se hajosi heti kierroksen loputtua.

    Heti heidän jälkeen tulivat Lotuksen miehet järjestyksessä Elio de Angelis ja Ayrton Senna. Vapaiden Harjoitusten nopeimmat eli Renaultin Patrick Tambay ja Derek Warwick vaikuttivat olevan eturivissä myös Virallisen Harjoituksen päätteeksi, mutta heidän nopeimmat kierrokset vajosivat estelyjen kivikkoihin. Nigel Mansell oli lupaavan oloisesti viides Williams-debyytissään.

    Alain Prost oli lainausmerkeissä sanoen vain kuudes, mutta Prostin ja McLarenin keskittyessä ajamaan vain kisa-asetuksissa ja melkein koko ajan ratkaisevaa kierrosta lukuun ottamatta pelkästään kisarenkailla kisasäätöjä hakien ei kukaan innostunut yleisöstä ainakaan vähänkin lajista tietävänä Prostin nimellisen alhaisesta suorituksesta. Rene Arnoux oli seitsemäs mikä oli jälleen pienen pettymyksen herättävä seikka, mutta todella pettynyt mies oli Nelson Piquet joka oli kahdeksas.

    Häntä ärsytti aivan huomattavan paljon brasilialaisyleisön pyöriminen kultapoika Ayrtonin ympärillä ja se näkyi selvästi pettymyksenä ja vain hyvin vaikeina kehuina nuorukaisen ajoista. Missä tahansa muualla Ayrtonin suoritus ilmeisesti olisi kelvannut Piquetille, mutta ei Riossa. Ei hänen kotiyleisönsä edessä.

    Niki Lauda keskittyi myös vain kisa-asetuksiin eikä kukaan juuri Virallisen Harjoituksen osalta häneltä mitään odottanutkaan. Ysipaikka oli hallitsevan maailmanmestarin ja Derek Warwick täydensi kymppipaikan. Jossain määrin Warwick tosin piti Alboreton, Rosbergin ja Lotuksen aikoja lähes lyömättömänä heti näiden ajettua aikansa tauluihin, mutta viitospaikka olisi ollut hänen mukaansa hyvinkin mahdollinen ilman estelyä.

    Patrick Tambay ajoi myös sijojen 5-6 tuntumassa joka tapauksessa heti edellä mainittujen kärkimiesten huikeiden kierrosten jälkeen oltuaan sitä ennen joko toinen tai kärjessä, mutta oli Warwickin tapaan huonompi kuin olisi ansainnut olla estelyn takia. Tambay oli 11:sta. Hyvin vähän mitään todella merkittävää tapahtui, mutta Minardin tallille naureskeltiin varikolla.

    Pierluigi Martinin autosta oli hajonnut moottori ja sen myötä sitä ei ollut vieläkään keretty korjata heti Vapaiden Harjoitusten tai edes koko Virallisen Harjoituksen aikana. Lisäksi Minardi oli ollut monien mielestä uskomattoman hidas radalla eikä olisi ansainnut saada kilpailulupaakaan Rioon kun ajettiin muutenkin sopimattomalla autolla radalla. Elio de Angelis ei tehnyt lauantaina aikaa lainkaan. Ei myöskään Spiritin Mauro Baldi tai ilman moottoria ollut Martinikaan Minardilla.

    Siten 22:n kuljettajan aikalista lauantain session osalta tulee tässä:

    Michele Alboreto: 1.27.768

    Keke Rosberg: 1.27.864

    Ayrton Senna: 1.28.389

    Nigel Mansell: 1.28.848

    Alain Prost: 1.29.117

    Rene Arnoux: 1.29.612

    Nelson Piquet: 1.29.855

    Niki Lauda: 1.29.984

    Derek Warwick: 1.30.100

    Patrick Tambay: 1.30.516

    Thierry Boutsen: 1.30.593

    Andrea de Cesaris: 1.31.411

    Riccardo Patrese: 1.31.790

    Jacques Laffite: 1.32.021

    Manfred Winkelhock: 1.32.560

    Francois Hesnault: 1.32.904

    Eddie Cheever: 1.33.091

    Gerhard Berger: 1.34.773

    Martin Brundle: 1.36.152

    Piercarlo Ghinzani: 1.36.743

    Stefan Johansson: 1.37.293

    Philippe Alliot: 1.37.409

    Elio de Angelis, Mauro Baldi ja Pierluigi Martini jäivät ilman aikaa sessiosta.

  20. #20
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:


    Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
    1 Niki Lauda McLaren-TAG 1:30.716 1:29.984
    2 Alain Prost McLaren-TAG 1:30.253 1:29.117
    3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:36.225 1:36.152
    4 Stefan Johansson Tyrrell-Cosworth 1:37.799 1:37.293
    5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:31.211 1:28.848
    6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:32.135 1:27.864
    7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:31.364 1:29.855
    8 Francois Hesnault Brabham-BMW 1:34.742 1:32.904
    9 Manfred Winkelhock RAM-Hart 1:36.239 1.32.560
    10 Philippe Alliot RAM-Hart 1:35.726 1:37.409
    11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:28.081 Ei aikaa
    12 Ayrton Senna Lotus-Renault 1:28.705 1:28.389
    15 Patrick Tambay Renault 1.30.254 1.30.516
    16 Derek Warwick Renault 1:31.533 1:30.100
    17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1.34.919 1.34.773
    18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.32.207 1.30.953
    21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.41.330 Ei aikaa
    22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.32.107 1.31.790
    23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.33.094 1.33.091
    24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.38.272 1.36.743
    25 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.33.718 1.31.411
    26 Jacques Laffite Ligier-Renault 1.37.803 1.32.021
    27 Michele Alboreto Ferrari 1.28.899 1.27.768
    28 Rene Arnoux Ferrari 1.30.813 1.29.612
    29 Pierluigi Martini Minardi-Cosworth 1.44.046 Ei aikaa

  21. #21
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

    Lähtöruudukko

    Alboreto Rosberg
    Ferrari 156/85 Williams FW10
    1.27.768 (206,358 km/h) 1.27.864

    de Angelis Senna
    Lotus 97T Lotus 97T
    1.28.081 1.28.389

    Mansell Prost
    Williams FW10 McLaren MP4/2B
    1.28.848 1.29.117

    Arnoux Piquet
    Ferrari 156/85 Brabham BT54
    1.29.612 1.29.855

    Lauda Warwick
    McLaren MP4/2B Renault RE60
    1.29.984 1.30.100

    Tambay Boutsen
    Renault RE60 Arrows A8
    1.30.254 1.30.953

    de Cesaris Patrese
    Ligier JS25 Alfa Romeo 185T
    1.31.411 1.31.790

    Laffite Winkelhock
    Ligier JS25 RAM 03
    1.32.021 1.32.560

    Hesnault Cheever
    Brabham BT54 Alfa Romeo 185T
    1.32.904 1.33.091

    Berger Alliot
    Arrows A8 RAM 03
    1.34.773 1.35.726

    Brundle Ghinzani
    Tyrrell 012 Osella FA1F
    1.36.152 1.36.743

    Johansson Baldi
    Tyrrell 012 Spirit 101D
    1.37.293 1.41.330

    Martini
    Minardi M185
    1.44.046

  22. #22
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Rio de Janeiron kilpailun alkaessa lähestyä kovaa vauhtia rengasvalmistaja Goodyearin ja Pirellin edustajat Lee Gaug ja Mario Mezzanotte olivat tuttuun tapaan hyvin jännittyneitä. Varsinkin Mezzanotte oli jännittynyt koska Pirellin rengaslaadut vuodeksi 1985 olivat uudistuneet. Kuten todettua enää ei ollut olemassa vuosina 1981-1984 tutuksi tulleita itse valmistettuja nk. Jyvärenkaita Pirellin osalta enää olemassa vaan renkaita oli muutettu malleiltaan vastaamaan enemmänkin Goodyearin rengasmalleja vaikka toki edelleen Pirelli sinänsä itse tekikin renkaat.

    Tuttuun tapaan laitan siis varikkokäynnit ja rengaslaadut jokaisen tallin ja tarvittaessa myös kuljettajien osalta ja mahdollisen sekarengastuksen esiintyessä tulee esiin rengaskuvio. Vuoden 1985 Brasilian Grand Prix tarjosi melkoisen rengasnäytöksen kaikille talleille sillä alun perin pysähdyksiä piti olla kilpailussa vain yksi keskimäärin kutakin kuljettajaa kohti ja Pirelli ei tietenkään voinut mitenkään kokonaan uusien rengaslaatujen ollessa kyseessä sanoa mitään varmaksi.

    Goodyear ja Pirelli olivat jälleen huolissaan siitä, että miten renkaat voisi toimia 220 litran polttoainelasteilla ja lisäksi myös useiden tallien halusta jälleen kerran lähteä kilpailuun tavallista pehmeämmillä renkailla kovempien renkaiden sijaan. Kilpailun aikana tulisi tapahtumaan massavarikkopysähdyksiä jotka toivat lajille paljon hyvää viihdettä. Ja tuomaan melkoiset yllätysajajat ainakin hetkeksi aikaa pistesijoillekin. Sunnuntain kilpailun aattona Suomessa oltiin todella ilahtuneita Keke Rosbergin hyvästä ajosta ja odotettiin myös hyvää kilpailuakin iltaa kohti.

    Huomatun tilanteen mukaisesti Tolemania, Zakspeedia tai Team Haasia käsitellään kauden 1985 kausikerronnan aikana vain silloin kun ne ennen pitkää aina kisoihin ilmaantuivat mikä varsinkin Team Haasin kohdalla tarkoitti pitkää odottelua.

    Tässä kuitenkin vuoden 1985 Rio de Janeiron tallien käyttämät rengaslaadut ja oletetut pysähdykset tallien ja kuljettajien osalta:

    McLaren: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun C-seoksilla. Niki Lauda aikoi pysähtyä kierroksella 26 ja Alain Prost kierroksella 29.

    Tyrrell: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun C-seoksilla. Stefan Johansson aikoi pysähtyä kierroksella 34 ja Martin Brundle kierroksella 35.

    Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun C-seoksilla. Nigel Mansell aikoi pysähtyä kierroksella 31 ja Keke Rosberg kierroksella 30.

    Brabham: Kuljettajista Nelson Piquet lähti Pirellin Pehmeillä renkailla kilpailuun ja Francois Hesnault lähti kilpailuun Pirellin Enduro-renkailla. Piquet aikoi pysähtyä kierroksella 30, mutta Hesnault aikoi yrittää mahdollisesti maaliin asti ainoana huipputallina pidettävän tallin kuljettajana koko kilpailussa. Toki oli valmis pysähtymäänkin jos tarvetta oli, mutta vasta kilpailun loppupuolella.

    RAM: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Pirellin Keskikovilla renkailla. He aikoivat pysähtyä kierroksilla 34 ja 35 järjestyksessä Manfred Winkelhock-Philippe Alliot.

    Lotus: Kuljettajista Elio de Angelis otti kilpailuun Lotuksen B-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 41 kun taas Ayrton Senna otti C-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 32.

    Renault: Kuljettajista Patrick Tambay otti kilpailuun A-seokset ja aikoi käydä varikolla kierroksella 50 tai yrittää jopa ajoa maaliin asti pysähtymättä kun taas Derek Warwick otti B-seokset ja aikoi käydä varikolla kierroksella 45.

    Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset kilpailuun. Gerhard Berger aikoi käydä varikolla kierroksella 28 ja Thierry Boutsen kierroksella 29.

    Spirit ja Mauro Baldi: Baldi otti kilpailuun Pirellin Kovat renkaat ja aikoi yrittää ajamista maaliin asti ilman pysähdystä.

    Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat ottivat kilpailuun C-seokset. Riccardo Patrese aikoi pysähtyä kierroksella 28 ja Eddie Cheever kierroksella 29.

    Osella ja Piercarlo Ghinzani: Ghinzani otti Pirellin Kovat renkaat kilpailuun ja yritti ajaa maaliin asti ilman pysähdystä.

    Ligier: Kuljettajista Andrea de Cesaris veti käytännössä tallikaverinsa Jacques Laffiten kanssa pitkää tikkua rengasvalinnoista ja de Cesaris sai lyhyemmän tikun jolloin hän otti käyttöön Pirellin Kovat renkaat ja Laffite Pirellin Keskikovat renkaat. Kuljettajista de Cesaris aikoi yrittää käydä varikolla vasta kierroksella 50, mutta oli valmis ajamaan maaliinkin asti ilman pysähdystä. Laffite olisi halunnut pysähtyä kierroksella 42.

    Ferrari: Molemmat kuljettajat lähtivät B-seoksilla kisaan. Michele Alboreto aikoi käydä varikolla kierroksella 42 ja Rene Arnoux kierroksella 43.

    Minardi ja Pierluigi Martini: Martini sai poikkeusluvalla ajaa kilpailussa ja siten Martini valitsi kilpailuun Pirellin Kovat renkaat ja aikoi yrittää ajamista maaliin asti ilman pysähdystä.

    Lopulta kilpailun varikkopysähdykset ja arviot voitiin heittää Rion helteessä romukoppaan hetkessä kun eräs tietty kierros ja aika tuli ilmi...

  23. #23
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Rio de Janeiro 7.4.1985

    Kuten tavallista niin oli odotettavissa, että formulakauden avauskilpailu vuosimallia 1985 tarjoaisi jännittävän avauskilpailun. 50 asteen lämmöissä ja jopa Brasiliankin mittakaavalla uskomattoman kuumassa helteessä ajettu avauskilpailu tarjosi viihdettä paljonkin. 90 000 katsojaa pidätti hengitystään ja Rinnakkaisohjelman puolella Höyry vartoi jo kuumana selostamossa etukäteen.

    Television puolellakin TV2:n puolella ennen pitkää nähtiin kummia vaikka mitään isompia ilmoituksia Riosta ei pitänyt tulla. Kun vielä Volkswagen Santana Mainosauto, Fiat Uno Turbo Medical Car ja Course Carina Carlos Reutemannin ajama Ford Escort XR3i olivat ruudukon perällä ja valo vaihtunut vihreäksi niin 25 autoa huristi täysillä kohti Molykotea.

    Ja tuleva Gobernadorkin selvisi ensimmäisen kierroksen rallistaan vaikka ohjaus oli ollut kuulemma jäykkä ja auto hieman nuhapumpun oloinen. Vanha kunnon Carlos.

    Suomalaisittain Keke Rosberg otti loistavan lähdön kun taas Michele Alboreto otti hieman vaisumman lähdön. Alboreto ja Alain Prost välttyivät osumasta, mutta Nigel Mansell osui Alboretoon italialaisen vain osuessa tielle linjan loppuessa ja Mansellin kisa tuntui olevan pilalla. Sitten tästä kolarista hyötyi eniten Ayrton Senna joka veti perässään Elio de Angelista, Rene Arnouxia, Nelson Piquetia ja Niki Laudaa.

    Puolivälissä aloituskierrostakin ero oli huikea tältä joukolta Rosbergista Laudaan saakka ja keskikastin kuninkaaksi nousi Riccardo Patrese ainakin vielä avauskierroksen ajaksi. Mauro Baldi oli viimeisenä. Rosbergin johto oli huikea. Avauskierroksen jälkeen eroa oli reilusti yli 2,5 sekuntia ja ero oli kasvamaan päin.

    Sitten Alboreto vain löysi jostakin vauhtia ja pian otti kokonaisen Juncaon suoran verran kiinni suomalaista. Se huolestutti Höyryäkin radion puolella. Kierroksella 2 Piquet keskeytti vaihdelaatikkovikaan. Mansell oli toki päässyt jälleen pääryhmän mukaan kolarinsa jälkeen, mutta kierroksella 10 Mansell keskeytti lopullisesti. Auton pakoputki oli jo vääntynyt kolarissa. Mansell jatkoi ajoaan kunnes oikeastikin oli pakko keskeyttää varikolle.

    Kierroksella 10 Rosberg ja Alboreto olivat jo kiinni toisissaan ja Rosberg ei paljon toisena ehtinyt olla kuin jo Prostkin meni ohi ja sitten Rosbergin auto hajosi moottoririkkoon. Rosberg keskeytti varikolle.

    Kierroksella 8 Francois Hesnault oli keskeyttänyt kyettyään juuri aloittamaan kilpailunsa ja osuttuaan Eddie Cheeveriin kilpailun aikana. Lauda vuorostaan ohitti de Angeliksen ja kierrokseen 14 mennessä myös Sennan. Kauden varikkokäynnit avasi Baldi kierroksella 5 mentyään moottorivaurion korjaukseen. Syy olikin turbossa ja sittemmin Baldi ajoi kaksi kierrosta 20 sekunnin korjauksen jälkeen ja tuli uudestaan varikolle kierroksella 7. Sitten käynti kestikin jo hyvin pitkään.

    Ennen pitkää Baldi tuomittiin keskeyttäneeksi vaikka hän ajoikin vielä kisassa sattumanvaraisesti kierrokseen 40 asti kunnes lopulta keskeytti turbon leimahdettua tuleen ja onneksi auton tulipalon sammuessa. Hän myös keskeytti varikolle. Arnoux alkoi vuorostaan tippua ja jälleen Marco Piccinini kihisi kiukkua Ferrarin varikkopilttuussa.

    Sanaharkkaa oli käyty ranskalaisen kanssa taas ennen kilpailua. Ferrarin suoranopeus oli hetken aikaa ongelma Prostille, mutta Höyrynkin sanoin Professori osasi aina opettaa oikein ajamisen mallia ja saikin päänahan italialaisesta kun Alboreto vaihtoi väärin mutkassa vaihdetta kierroksella 19 ja Prost oli ohittanut hänet. Lauda tuntui pääsevän molemmistakin ohi, mutta sitten polttoaineensyöttö ja renkaat alkoivat reistailla. Laudan meno tippui pian Sennan taakse ja selviä ongelmia oli Maailman Nopeimmalla.

    Kierroksella 20 Derek Warwickin päivä oli pilalla kun autoon tuli tekninen vika ja hänelle vaihdettiin 4 kierrosta kestäneen varikkokäynnin aikana alle D-seokset. Ne eivät kestäisi pitkään. Kierroksen 22 Jacques Laffiten varikkokäynti enteili pahaa siitä, että renkaat eivät kestäisi. Laffiten pysähdys oli katastrofi 33 sekunnin pituudellaan. Samalla kierroksella Eddie Cheever tuli varikolle myöskin rengashuolien takia.

    Pysähdys kesti mallikkaat 9 sekuntia, mutta vahingossa Cheever sai jälleen C-seokset alleen mitä hän ei halunnut. Riccardo Patrese tuli kierroksella 22 aivan Cheeverin jälkeen hieman kauempaa varikolle. Hänen pysähdyksensä kesti 12 sekuntia ja hän lähti hyvin hitaasti takaisin radalle. Kierroksella 23 Patrese oli ulkona kilpailusta ja hänen ajoaan B-seoksilla ei nähty enempää. Syy oli vannepohjainen rengasrikko Laffiten kanssa tapahtuneen kolarin jälkeen.

    Kierroksella 26 Lauda kävi varikolla kärkikuljettajista ja pysähdys kesti 11,5 sekuntia. Lauda sai A-seokset joilla oli tarkoitus ajaa kilpailu loppuun asti, mutta vauhti alkoi silti hidastua. Kierroksella 27 de Angeliksen renkaat loppuivat tyystin pidoltaan ja varikko alkoi elää heti tämän jälkeen vilkkaana paikkana. Vain muutamaa kuljettajaa lukuun ottamatta kaikki kuljettajat tulivat varikolle kierroksilla 27-29. Pierluigi Martini meni varikolle samalla kierroksella kuin de Angelis, Gerhard Berger kierroksella 28 kuten myös Martini uudelleen, Prost, Alboreto, Patrick Tambay ja Thierry Boutsen kierroksella 29.

    Ja kun vielä muutama kuljettaja oli kokonaan pysähtymättä olivat aivan hetken aikaa RAM:n miehet Philippe Alliot viidentenä ja Manfred Winkelhock kuudentena kierroksella 30! Mahdolliset televisiokatsojat tai Höyry Häyrinen eivät olleet uskoa tilannetta kuten ei kyllä moni muukaan. Rion armoton helle oli käristänyt renkaat kirjaimellisesti taas kerran.

    Pysähdyksistä puhuen de Angeliksen pysähdyksen ja päivän pilasi 18,01 sekunnin pysähdys pyöränmutterin jumiutumisen vuoksi ja hän sai B-seokset maaliin ajoa varten, Martini taas pysähtyi 14 sekunnin ajaksi ja sai Pirellin Kovat renkaat pysähtyi kuitenkin uudelleen teknisen vaurion vuoksi eikä palannut ennen kuin kierrosta myöhemmin, Bergerin pysähdys kesti 11 sekuntia, Prostin pysähdys kesti 10,79 sekuntia ja Alboreton 10,31 sekuntia, Tambayn 10,5 sekuntia ja Boutsenin 15,27 sekuntia.

    He saivat kaikki A-seokset alleen varmaa maaliin pääsyä varten. Winkelhockin tuhkimotarina ei pitkään kestänyt Tyrrellien mentyä Martin Brundlen ja Stefan Johanssonin voimin ohi hänestä ja kierroksella 30 kierroksen loppupuolella Alliot oli yksinään enää kuudentena ja Winkelhock jo yhdeksäntenä.

    Kierroksella 30 tapahtui melkein varikko-onnettomuus kun de Cesaris ja Arnoux kolaroivat keskenään jolloin de Cesariksen kisa jäi siihen ja Arnoux kävi hieman pidempään varikolla kuin oli suunnitellut. 18 sekuntia kesti pysähdys. Alliot pysähtyi samalla kierroksella ja pysähdys kesti 15 sekuntia ja liian pitkään teoreettisesti jatkamaan pisteunelmaa. Arnoux sai A-seokset varmaa maaliin ajoa varten ja Alliot otti Pirellin Kovat renkaat. Kierroksella 31 Lauda tuli jälleen varikolle nyt 20 sekunnin korjauskäyntiä varten. Se ei auttanut, mutta hän jatkoi matkaa eteenpäin.

    Winkelhock tuli niin renkaanvaihtoon kuin lopulta murheelliset 4 kierrosta kestäneeseen auton korjaukseen. Pirellin Kovilla renkailla Winkelhock aikoi ajaa loppuun asti. Samoin Berger tuli varikolle jolloin korjattiin myös autoa joskin Berger pääsi sentään uusilla B-seoksilla lopulta radalle edes 43 sekunnin pysähdyksen jälkeen. Sennan pysähdys kesti vuorostaan 16,12 sekuntia, mutta Senna pääsi jatkamaan kilpailukykyisesti.

    Kierroksella 33 Laudan autoa korjailtiin lohduttomasti kierroksen verran varikolla taas kerran ja nyt Lauda alkoi käydä todella kuumana, mutta joutui silti jatkamaan testauksen nimissä kaikkea muuta kuin iloisesti radalla. Warwick kävi varikolla ja hänen pysähdys kesti 10 sekuntia. Warwick piti nyt A-seoksia varman maaliin pääsyn toivossa. Lauda keskeytti lopullisesti varikolle kierroksella 34.

    Johansson kävi varikolla kierroksella 34 ja hänen pysähdys oli katastrofi. 18 sekuntia kesti pysähdys ja taas väärät renkaat D-seosten muodossa esiintyivät hänelläkin. Brundle kävi varikolla kierroksella 35 ja hänen pysähdys kesti 10 sekuntia. Brundle sai B-seokset maaliin ajamista varten.

    Varikkokäyntien melkein päätyttyä Prost oli ennen pysähdyksiä ollut jo 21 sekunnin johdossa ja niiden jälkeenkin kaikkiaan menettelevässä johdossa. Senna pysyi parhaimmillaan hienosti kolmantena ja muistakin pisteistä taistelua riitti. Kierroksella 41 Martini kävi jälleen varikolla konevaurion huollossa ja huoltoreissu kesti 2 kierrosta. Piercarlo Ghinzani suoritti mattimyöhäisen varikkostopin samalla kierroksella ja pysähdys kesti 13 sekuntia. Ghinzani päätti ajaa riskillä Pirellin Pehmeillä renkailla maaliin asti.

    Kierroksella 45 Martini kävi varikolla taas ja pysähdys korjauskäynteineen kesti 3 kierrosta. Moottori yksinkertaisesti autoon sopimattomana keitti vähän väliä yli ja sitä täytyi huollattaa jatkuvasti. Samoin Cheever kävi uudestaan vaihtamassa renkaat. Pysähdys kesti 18 sekuntia ja Cheever sai B-seokset maaliin asti ajamista varten.

    Niitä ei tarvittu koska kierroksella 46 Cheever keskeytti varikolle. Kierroksella 50 Sennan hieno päivä päättyi sähkövikaan kotiyleisön edessä, mutta brasilialaisyleisö osoitti kultapojalleen äärimmäistä suosiota. Johansson taas kävi varikolla 10 sekunnin pysähdyksellä ja päätti ajaa uudella sarjalla C-seoksia maaliin asti.

    Kisan loppua kohti juuri mitään ei tapahtunut koska erot olivat liian suuria joskin Arnoux ja Tambay kävivät oman sijoitustaistelunsa Laffiten, Johanssonin ja Brundlen ajettua lisäksi omat sijoitustaistelunsa. Kierroksella 59 Martini keskeytti aivan lopullisesti varikolle oltuaan jo lukemattomia kierroksia jäljessä ja tuomaristo oli jo tuominnut hänet keskeyttäneeksi.

    Alain Prost voitti siis, Michele Alboreto oli 2:n, Elio de Angelis 3:s, Rene Arnoux 4:s, Patrick Tambay 5:s, Jacques Laffite 6:s, Stefan Johansson 7:s, Martin Brundle 8:s, Philippe Alliot 9:s, Derek Warwick 10:s, Thierry Boutsen 11:sta, Piercarlo Ghinzani 12:sta ja Manfred Winkelhock 13:sta ja viimeinen.

  24. #24
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Rion kilpailun päätteeksi Alain Prost tuntui virkistyneen heti kauden alkuun saavuttamastaan voitosta. Uran 17:sta osakilpailuvoitto tuntui totta kai hyvältä ja Michele Alboreto ei milloinkaan ollut kilpailun myöhemmässä vaiheessa ollut häntä kolmea sekuntia lähempänä. Elio de Angelis tuntui hieman kiusaantuneelta kolmospaikallaan sillä jossain määrin tapaus Ayrton Senna olisi monen mielestä ansainnut kolmospaikan paremmin kuin italialainen.

    Rene Arnoux vuorostaan ajoi kilpailun loppupuolella pitkästä aikaa kuten oli aina ajanut vuonna 1983 Ferrarilla ja lisäksi myös ainakin vuotta 1984 edes Dallasin kilpailun kaltaiseen malliin. Olemalla neljäs hänen paikkansa edes tallissa vaikutti turvatulta.

    Patrick Tambayn viitospaikka oli edes jonkinlainen palkinto koko vaikeasta viikonlopusta uuden auton ongelmien kanssa. Michelinin renkailla RE60 olisi vielä edes jotenkin voinut toimia, mutta Goodyearin renkailla auto oli painajainen ja auto oli oikeastaan vuoden 1984 automalliin eli RE50:een nähden huonompi jopa Rion testikaudella ja myös Michelininkin renkailla.

    Jacques Laffite toi mukavasti Ligierin jo välittömästi pisteelle vaikka kisa oli ollut kaikkea muuta kuin helppo katastrofia hiponeen varikkokäynnin ja turhan kolarin takia. Stefan Johansson vuorostaan mukavasti ohitti jälleen ehkä lajin parhaimpana tilapäiskuljettajana lopussa Martin Brundlen seiskapaikan taistelussa eikä pistekään ollut ruotsalaiselta kovinkaan kaukana. Brundle oli kasipaikalla ja harmissaan kun ajot olisivat riittäneet pisteeseen kiinni.

    Philippe Alliotin 9:s tila ei paljon tietenkään riemua herättänyt, mutta yleinen Rion pisteillä ajaminen edes hetkenkin aikaa massapysähdysten takia jopa kahden auton voimin toi ainakin edes uskoa tallin uuteen 03-automalliin jatkoa ajatellen. Derek Warwick olisi voinut rajallisestikin menestyä kilpailussa Tambayn tapaan ilman pahaa sytytysvauriota ja sen korjausta.

    Thierry Boutsen oli melkein joutua keskeyttämään polttoaineensyötön vaurioiden takia ja Piercarlo Ghinzani sinnittei myös maaliin sillä Osella oli hyvin hidas ja Manfred Winkelhockin päivän pilasi yksinkertaisesti kesken varikkopysähdyksen tullut polttoaineensyöttövaurio.

    Ainakin tapahtumarikas kilpailu Riossa oli jälleen nähty joskin toki hieman harmitti jälleen myös McLarenin ja etenkin Alain Prostin ylivoima kuten myös se, että Riossa ei juuri ohituksia nähty lainkaan heti kun massavarikkopysähdykset olivat nähtyjä ja uutta massavarikkopysähdyskertaa ei nähty joka hieman vei arvosta kilpailun osalta, mutta ei paljon.

    Mauro Baldi ja Pierluigi Martini olivat ajajien silmissä jokseenkin epäsuosittuja vieraita, mutta varsinkaan Baldi ei voinut yksinkertaisesti mitään hitaudelleen eikä edes Martinikaan joskin Martini vähän kyllä esteli kisan aikana.

    Keke Rosbergin keskeytys herätti Suomessa taas keskustelua ja siten Rosbergin pinna alkoi lähestyä kotimaisia lehtimiehiä kohtaan katkeamispistettä kun toistui otsikoissa vain Rosbergin kauden alkamisella taas kerran huonosti ja yleensäkin jatkuva keskeytysten demonisointi alkoi olla jo liikaa.

    Ennen hänen maailmanmestaruusvuottaan tuollainen asenne ei ehkä olisi ollutkaan mikään ongelma kun lajin tietämys oli mitä oli, mutta vuoteen 1985 mennessä ja silloin kun lajista oli alkanut jo melko lailla tulla normaali urheilulaji uutisoitavaksi muidenkin joukossa niin sellainen asenneongelma mitä lehdissä Keken ajoja kohtaan esiintyi alkoi ymmärrettävästi olemaan liikaa.

  25. #25
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Vuoden 1985 Brasilian Grand Prixin jälkimietteitä tallien ja kuljettajien osalta tulee seuraavaksi tässä:

    McLaren: Kausi käynnistyi toista vuotta peräkkäin melkein kokonaan testaamattomalla uudella autolla jolla oli allaan vain hyvin lyhyt pikatesti Brands Hatchissa ennen Rioon saapumista sillä melkein koko talvikauden loppuun asti McLaren käytti vuoden 1984 automalliaan eli pelkkää MP4/2:sta. Sadesää pilasi senkin testin.

    Kummatkin kuljettajat ajoivat Viralliset Harjoitukset kisarenkailla pois lukien ratkaisevia kierroksiaan. Prost ajoi upeasti läpi kilpailun sijoilla 1-3 ja ei kärsinyt edes varikkokäynnistäkään ajaessaan voittoon. Lauda oli pitkään sijoilla 3-6, mutta Boschin polttoaineensyöttölaitteen ongelma aiheutti vauhdin hiipumisen ja ennen pitkää keskeytyksen. McLarenin paraatikautta vuodesta 1985 pelätään muodostuvan.

    Tyrrell: Stefan Bellof joutui tallista tilapäisesti vilttiketjuun ja Stefan Johanssonilla oli näytönpaikka tallin autolla ja sen hän myös täyttikin. Martin Brundle ajoi ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan F1-autoa sillä Tyrrell ei ollut juuri testannut ennen kautta. Siten Brundle erityisesti oli ajoruosteessa.

    Johansson oli kisan tähtiä ajaessaan seiskapaikalle, mutta Brundle ohitti ehkäpä John Watsonilta perittyyn tyyliin peräti 8 autoa lähdössä ja oli 15:sta kunnes tippui alemmas. Johanssonin tapauksessa tosin näyttävyyden pilasi ylipitkä ensimmäinen varikkokäynti.

    Williams: Alustavasti Keke Rosberg ja Nigel Mansell olivat erittäin onnellisia FW10:n käyttäytymisestä, mutta Hondan turbomoottori oikutteli ja muitakin pienempiä ongelmia riitti paljonkin. Turbomoottori räjähti Rosbergilta. Mansell vuorostaan keskeytti ajettuaan alkukolarin takia jopa viimeisenä eikä ensimmäinen kilpailu muutenkaan hirveän helppo ollut. Pakoputki vääntyneenä ei tosin ole helppoa ajaa.

    Brabham: Pirellin ykköstallina Brabham oli Riossa pettymys. Jopa kisan voittajaksi tai vahvaksi haastajaksi kuumuuden takia ennakoitu Nelson Piquet ajoi ensin Pirellin aika-ajorenkailla vain kasipaikalle Virallisessa Harjoituksessa ja Francois Hesnault ajoi sinänsä toki kelpaavan ajon ensimmäisen huipputallin ajokerran ollessa kyseessä, mutta 17:sta lähtöruutu ei miellyttänyt kuitenkaan itse Bernietä. Piquet piti seiskapaikkaa parin kierroksen ajan koska keskeytti.

    Hesnault oli viime kauden perustyyliin aloittamassa omaa kisaansa jo lupaavalta 13:sta paikalta kunnes tuli tarpeeton kolari Eddie Cheeverin kanssa ja keskeytys. Hesnaultin vauhti olisi sillä tahdilla riittänyt ainakin pistesijaan. Toisaalta ranskalainen on ollut poissaolevan oloinen ja levoton aina helmikuisesta suuresta tulipalo-onnettomuudestaan lähtien. Lisäksi Hesnault ja Bernie olivat eri linjoilla Cheeverin kolarin jatkamisen tiimoilta.

    RAM: Kovassa vastavirrassa ollut pikkutalli ajoi ainakin hämmästyttävän hyvin tasoon nähden Riossa! Gustav Brunnerin suunnittelema uusi 03 on erinomainen auto ja ilman muita pieniä teknisiä ongelmia ja Pirellin renkaita Manfred Winkelhock ja Philippe Alliot olisivat olleet Virallisissa Harjoituksissa paremmillakin sijoilla kuin vain 16 ja 20.

    Valitettavasti Winkelhockin kilpailun pilasi ennen pitkää tapahtunut polttoaineensyötön korjailu hänen oltuaan parhaimmillaan hetken aikaa kuudes kun taas Alliot oli parhaimmillaan massavarikkokäyntien takia viides kierroksilla 28-30 ja aivan hetken aikaa vielä kuudes ennen omaa varikkopysähdystään. Nopeuserot muihin talleihin olivat valtavia.

    Winkelhock oli ennen pysähdystään jo yhdeksäs ja Alliot kuudes ja tippumassa hyvin äkkiä ilman pysähdystä. Tällainen on edistystä ja jos edes muutamakin tällainen suoritus nähdään huipentuen pisteisiin niin talli ajaisi paremmin kuin koskaan vuosina 1977-1984 eri muodoissaan on ajanutkaan. Tai aivan kokonaan omana tallinaan vuosina 1983-1984.

    Lotus: 97T siivittää Ayrton Sennaa kovaa vauhtia kohti tähtiä. Sennan auton ilmiömäinen aerodynamiikka oli kuitenkin tuomariston tarkastelun alla, mutta Gerard Ducarougen autosta ei löytynyt ylimääräisiä nk. Köyhän Miehen Maaefektiä mahdollistavia siipipeilejä tai mitään muitakaan ilmanohjaimia. Etujousituskin herätti tuomariston kiinnostusta, mutta mitään laitonta ei löytynyt.

    Senna jäi Elio de Angelikselle perjantaina, mutta lauantain Virallisen Harjoituksen mahdollisen paalupaikkakierroksen pilasi ylimääräinen liikenne radalla kuten myös de Angeliksenkin joskin de Angeliksella oli teknisiä vaikeuksia lauantaina. Senna ja de Angelis taistelivat läpi kilpailun sijoista 4-5 välillä vaihtuen ja välillä ei.

    Senna taisteli hyvin ja jopa enemmänkin kuin hyvin vaikka kaksintaisteluissa de Angeliksella olikin yliote. Kaksintaistelun pilasi de Angeliksen ylipitkä varikkokäynti. Sennan kilpailun pilasi sähkövika ja siten de Angelis peri Sennan kolmostilan. Jännittävä vuosi on näiden kaverien osalta tulossa...

    Renault: Uusi RE60 ei vaikuta hyvältä autolta ohjausvaurioineen ja renkaisiin sopimattoman rungon jäykkyyden takia. Vapaissa Harjoituksissa Renaultit ajoivat ulos perjantaina ja lauantaina olivat kärjessä. Sittemmin kaikki pilaantui Virallisissa Harjoituksissa ja vähän myös kisassakin.

    Derek Warwick sai surkean lähdön ja kaiken sen korvaamisen jälkeen vuorossa olikin vain meneminen varikolle sytytystulppavian takia ja sen korjaaminen ja uusien sytytystulppien vaihto kesti autoon neljä kierrosta. Viallinen renkaanvaihto pilasi päivän lopullisesti. Patrick Tambay oli vaikean alkupuoliskon jälkeen kilpailussa parhaimmillaan neljäs ja aivan lopuksi viides.

    Arrows: Thierry Boutsen oli näyttävä Virallisessa Harjoituksessaan. Mies oli 12:sta, mutta suorituksen pääosan esittäjä oli leimahtava BMW:n turbomoottori. Gerhard Berger vuorostaan ajeli edelleen niskaleikkauksesta toipuvana ja ihme oli edes 19:sta sija. Vara-autolla ajaminen oli epätyydyttävää ja Warm-Upissa Bergeriltä hajosi tulipalon takia kisa-auto.

    Sijoilla 9-10 Berger ajeli parhaimmillaan ennen keskeytystään. Berger kärsi kisan jälkeen nestehukasta ja hänen autoonsa toisen varikkokäynnin aikana vaihdettiin myös juomapullo. Myöhemmin siitä tuli melkein tahaton kuoleman välinekappale...

    Boutsen taas jouduttiin työntämään käyntiin lähdössä koska polttoaineenpaineet putosivat liian alhaalle. Myöhemmin Boutsen ajoi erinomaisesti tilanteeseen nähden, mutta tuloksia katsomalla pelkästään sitä voisi taas manailla jotenkin huonoksi. Boutsen oli parhaimmillaan kasipaikalla kilpailussa.

    Spirit: Mauro Baldin seikkailut jatkuivat Riossa ja valitettavasti mitään ihmeitä ei Spirit saanut matkastaan Rioon. Pysyvä, krooninen sytytysvaurio pysyi turboahtimessa eikä talli osannut korjata vikaa ja tallin sytytyskorjauslaitteetkin reistailivat. Baldi ajeli viimeisenä ja keskeyttäneeksi hänet julistettiin kauan ennen lopullista keskeytystäkin.

    Alfa Romeo: 185T-automalli vaikuttaa viidennen polven turboilla melko hyvältä, mutta kuluttaa edelleen paljon polttoainetta ja lisäksi ohjaus ei ole hyvä autolla. Eddie Cheever lähti todella heikosta lähtöruudusta lähinnä polttoainepumpun repeämän vuoksi. 184T vara-autona ei ollut mikään maailman paras vaihtoehto.

    Riccardo Patrese vuorostaan lähti hyvin, oli yhdeksäs avauskierroksen jälkeen ja jopa kahdeksas ennen kolariaan Jacques Laffiten kanssa. Rengasrikko tai edes vannerikko ei olisi keskeytystä merkinnyt. Vaurioitunut auton pohja tarkoitti. Cheever oli 13:sta ennen omaa pysähdystään. Kierroksilla 39-41 Cheever oli uskomattomasti vastoinkäymisistä piittaamatta jo kuudes, mutta sitten ensin tuli sytytysvaurio ja lopulta moottori hajosi.

    Osella: Rioon yksinään ja ilman testausta sitten vuoden 1984 Estorilin kisaviikonlopun saapunut melkein rutiköyhä talli ei Piercarlo Ghinzanin hyvästä yrityksestä huolimatta kyennyt ainakaan vielä toistaiseksi uusimaan vuoden 1984 otteitaan kautta katsoen. Ghinzanille sattui kilpailuviikonlopun aikana vaaratilanne. Gerhard Bergerin autosta lensi yllättäen kisan aikana muovinen vesipullo joka kolahti kovasti kumahtaen päin Ghinzania.

    Kypärä kesti, mutta hajoava pullo vesijäänteineen aiheutti melkein Ghinzanin keskeytyksen ja mikäli vesipullo olisi ollut kovempaa materiaalia kuin muovikumia niin Ghinzanin henki olisi todennäköisesti lähtenyt. Ghinzani oli luonnollisesti tuohtunut asiasta kilpailun jälkeen ja italialainen selvisi järkyttävästä tilanteesta mustelmalla ja kuhmulla päässä. Ghinzani ajoi muutenkin koko päivän melkein viimeisten joukossa ja ainoa järkevä syy ajamiselle oli vain testimäärien saaminen.

    Ligier: JS25 oli koko F1-sarjan toiseksi painavin automalli ja ylipainoista autoa oli vaikea ajaa. Andrea de Cesaris joutui turvautumaan vara-autoon lauantaina, mutta ajoi silti paremmin kuin Ligierille paluun tehnyt Jacques Laffite.

    Kilpailussa de Cesaris alkoi olla kisan tähtiä, mutta nelospaikan taistelu Rene Arnouxin kanssa päättyi kolariin ja keskeytykseen. Laffite oli jopa kahdeksas ennen kolariaan Riccardo Patresen kanssa. Sittemmin ajoi kuudenneksi ja toi heti Ligierille pisteen.

    Ferrari: Uusi 156/85 on todella nopea auto ainakin suorilla. Michele Alboreto otti siten paalupaikan. Rene Arnoux oli seiskapaikalla kun hän joutui käyttämään vara-autoa. Arnoux olisi voinut saada jopa ehkä paalupaikankin tai toisen ruudun ilman teknistä vikaa kisa-autossa. Alboreto oli kuitenkin harmittavasti läpi kisan lopulta vain toiseksi paras Alain Prostin jälkeen.

    Arnoux vuorostaan ajoi sijoilla 6-7 kilpailun ensimmäisellä puoliskolla, nousi neljänneksi kunnes kolaroi Andrea de Cesariksen kanssa ja lopulta ajoi hienosti itsensä neljänneksi yleensäkin ajaen parhaimman ajonsa aikoihin. Ferrarin osalta lupaava suoritus.

    Minardi: Pierluigi Martinin taival kokonaan uudessa tallissa ei ollut hauskaa. 16 sekuntia paalupaikka-aikaa hitaampana ja sopimattomalla moottorilla ylikuumenemista vastaan taistellut Martini oli viimeinen heti Mauro Baldin keskeytettyä kilpailussa tai tultua julistetuksi keskeyttäneenä. Kierroksen 11 jälkeen Martini jäi lukemattomia kertoja kisassa kierroksia kärjelle. Martini julistettiin keskeyttäneeksi myös jo ennen oikeaa keskeytystä.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 27.10.2015 16:23.

  26. #26
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan seuraavaksi tulokset Rion kilpailun jälkeen.

    Tulokset:

    Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

    1. Alain Prost McLaren-TAG 61 1.41.26.115/181,529 km/h
    2. Michele Alboreto Ferrari 61 +3,259
    3. Elio de Angelis Lotus-Renault 60 + 1 kierros
    4. Rene Arnoux Ferrari 60 + 1 kierros
    5. Patrick Tambay Renault 59 + 2 kierrosta
    6. Jacques Laffite Ligier-Renault 59 + 2 kierrosta
    7. Stefan Johansson Tyrrell-Cosworth 58 + 3 kierrosta
    8. Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 58 + 3 kierrosta
    9. Philippe Alliot RAM-Hart 58 + 3 kierrosta
    10. Derek Warwick Renault 57 + 4 kierrosta
    11. Thierry Boutsen Arrows-BMW 57 + 4 kierrosta
    12. Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 57 + 4 kierrosta
    13. Manfred Winkelhock RAM-Hart 57 + 4 kierrosta

    Keskeyttäneet

    Gerhard Berger Arrows-BMW 51 jousitus

    Ayrton Senna Lotus-Renault 50 sähkölaitteet

    Eddie Cheever Alfa Romeo 46 moottori

    Pierluigi Martini Minardi-Cosworth 41 moottori (Julistettiin keskeyttäneeksi vaikka ajoi aina kierrokselle 59 saakka.)

    Niki Lauda 34 McLaren-TAG polttoainejärjestelmä

    Andrea de Cesaris Ligier-Renault 29 kolari Arnoux/de Cesaris

    Riccardo Patrese Alfa Romeo 23 kolari vaurio/kolari Patrese/Laffite

    Keke Rosberg Williams-Honda 10 moottori

    Nigel Mansell Williams-Honda 10 moottori/pakoputken hajoaminen lähtökolarissa

    Francois Hesnault Brabham-BMW 8 kolari Cheeverin kanssa

    Mauro Baldi 7 Spirit-Hart moottori/turboahdin (Julistettiin jo tuolloin keskeyttäneeksi vaikka ajoi aina kierrokselle 40 saakka.)

    Nelson Piquet 2 Brabham-BMW vaihdelaatikko

    Kilpailun nopein kierros: Alain Prost McLaren-TAG 1.36.702 187,293 km/h kierroksella 34.
    Viestiä on viimeksi muokannut CCMK; 27.10.2015 18:12.

  27. #27
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Tässä seuraavaksi MM-Sarjan tilanne 1/16 ajetun osakilpailun jälkeen:

    1 Alain Prost Ranska 9 pistettä

    2 Michele Alboreto Italia 6 pistettä

    3 Elio de Angelis Italia 4 pistettä

    4 Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

    5 Patrick Tambay Ranska 2 pistettä

    6 Jacques Laffite Ranska 1 piste

  28. #28
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Ja vielä tallien MM-kilvan tilanne ensimmäisen eli 1/16 osakilpailun jälkeen:

    1= McLaren Iso-Britannia 9 pistettä

    1= Ferrari Italia 9 pistettä

    3 Lotus Iso-Britannia 6 pistettä

    5 Renault Ranska 2 pistettä

    6 Ligier Ranska 2 pistettä

  29. #29
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Portugalin Estoril oli kauden toisena osakilpailuna täsmälleen puolen vuoden kuluttua siitä missä viimeksi ajettiin lokakuussa 1984. Lokakuun 1984 ja huhtikuun 1985 välillä oli moni asia muuttunut ja Estorilin rata oli lopullisesti saatu asianmukaisesti kaikkea myöten valmiiksi ja asvaltti oli vielä erikseenkin uusittu. Estoril oli korvannut ajamatta jääneen Fuengirolan kilpailun ja silloin radalla oli paha tilapäisradan leima mitä ei helpottanut vaikea sää niin silloisessa Tutustumisharjoituksessa kuin myöskään perjantain Virallisessa Harjoituksessa sattunut viemäröinnin pettäminenkään rata-alueella.

    Pomppuja täynnä ollut rata tuntui kuitenkin nyt edes hieman ajettavammalta ja rata itsessään jo hyvin mukavalta onneksi myös talvikauden testien jälkeenkin. Alain Prost oli voittanut Riossa ja siten hänen oltiin vahvin suosikki uusimaan voittonsa. Michele Alboreton, Keke Rosbergin, Elio de Angeliksen ja Ayrton Sennan toivottiin olevan Prostille haastajiksi.

  30. #30
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Estorilin aikaan suurin kohu-uutinen oli Rene Arnouxin äkillinen poistuminen kohun saattelemana Ferrarilta. Suljettujen ovien takana ja jopa julkisestikin oli ollut jo pitkään tyytymättömyyttä, mutta potkut olivat älytön tempaus jopa heidän omalla draaman mittakaavallaan.

    La Famiglia oli toki ennenkin järjestänyt näyttäviä savustuksia kuljettajille joista se halusi päästä eroon, mutta ei koskaan näin epäkunnioittavasti tavallaan eikä myöskään niin salakavalasti. Kaikkein naurettavinta oli muun muassa hyväksyä Arnoux vielä jatkamaan tallissa vielä vuonna 1985 vaikka molemminpuoliset tavoitteet olivat olleet jo hyvin kauan lopullisesti erilaisia.

    Ranskalaisen paikkaa olivat vahvimmin tavoitelleet Johnny Dumfries ja Andrea de Cesaris joka oli ollut tyytymätön Ligierin MM-kauteen 1984. La Famiglia teki kuitenkin tavallaan melkoisen shokkivalinnan ottamalla ehkäpä lajin parhaimman ns. Tilapäiskuljettajan eli Stefan Johanssonin.

    Enzo Ferrari oli salaisesti halunnut hänet talliinsa pitkään, mutta lopullisesti valinnan hänestä hän oli tehnyt jo Monzan 1984 ajon perusteella. Vaikka toki tallilla oli aikansa kestänyt myös ruotsalaisen saaminenkin. Ruotsin lehdet olivat avoimesti hämmästyneitä siirrosta kun heidän pilkkaamansa kuljettaja nähtiin huipputallin ajohaalareissa ja sittemmin alettiinkin odottaa enää vain voittouutisia.

    La Famiglialla tekosyitä riitti ja Kusettajan mainetta kantanut Signor Direttore Marco Piccinini selitti kaikkea mahdollista ranskalaisen kuljettajan tapauksessa aina tallia vastaan kapinoinnista aina erikoiseen loukkaantumiseen saakka talvikaudella. Ferrari ja Arnoux ajautuivat oikeustaistoon keskenään ja jonka päätteeksi Rene Arnoux joutui jäämään koko vuoden 1985 loppukauden osalta sivuun alkaen välittömästi Portugalin Estorilista.

    Toisaalta jäämällä sivuun Arnoux sai kaikkine korvauksineen kauden ajalta yhtä paljon palkkaa kuin Niki Lauda. Mikäli Arnoux olisi ajanut niin hän olisi jäänyt pennittömäksi sillä Ferrari olisi vedonnut sopimusrikkomukseen ja muutenkin käyttäytynyt häntä vastaan pahoin.

    Toleman-talli oli taas matkustanut paikan päälle, mutta mitään ei taaskaan ollut tallilta tehtävissä koska sillä ei vain ollut renkaita. Ferrarin tarjous oli kohtuullisen suuri ja Johanssonin myyminen Ferrarille oli riittävä tallin toiminnan pyörittämiseen. Tosin John Watson oli jäämässä yksin Tolemanille ja Tolemanin toiseen autoon tuntui olevan tunkeutumista jopa juuri ulos potkitun Rene Arnouxin toimesta. Watson oli Portugalissa Brasiliasta poiketen myös paikan päällä ja häntä hieman harmitti Johanssonin ajamaan pääseminen Tyrrelillä. Watson kuitenkin joutui tyytymään BBC:n kommentaattorin virkaan Estorilin viikonloppuna ajohommien sijaan.

    Zakspeed-talli saapui myös Portugaliin kuten sen kuuluikin. Se aloitti oman osakausi-ajojensa sarjan joiden vastineena oli harmittavasti kuitenkin jäädä pisteittä mikäli se olisi onnistunut niitä sääntöjen mukaan saamaan osakausiluonteisena tallina. Jonathan Palmer saapui myös ajamaan uudessa tallissaan.

    Team Haasista ei ymmärrettävästi kuulunut vieläkään mitään ja Stefan Bellof pääsi palaamaan lopulta Tyrrelille vilttiketjustaan ja samalla hänen managerisuhteensa oli kariutumassa Willi Maurerin kanssa osin juurikin koko vuoden 1984 Tyrrel-sotkun takia ja muutenkin koska Bellof halusi ajaa vain F1:ssä eikä vain pelkästään Urheiluautojen MM-Sarjassa.

    Tämä oli huono uutinen Williamsin testikuljettaja Mike Thackwellille joskin edelleen Thackwell tiesi ainakin vielä tuolloin ajavansa Tyrrellin autolla ainakin Montrealissa, Meadowlandsissa ja erittäin uhanalaiseksi kisaksi Meadowlandsin kilpailun tapaan muuttuneella Rooman Grand Prix-areenalla.

  31. #31
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Estorilin perjantain Virallisessa Harjoituksessa ja siitä lähtien Ayrton Senna tuntui hallitsevan muutenkin lähes maagisesti miehen ajotavan kanssa yhteensopivalla radalla. Alustava paalupaikka oli hänen ajalla 1.21.708. Session epäonnisimmat olivat sijoilla 25 ja 26 olleet Francois Hesnault ja Keke Rosberg jotka eivät saaneet varsinaista aikaa sessiossa lainkaan. Tai oikeastaan saivat, mutta teknisten vikojen sävyttämät ajat 14.46.042 ja 15.59.178 olivat karmeaa kuriositeettia.

    Michele Alboreto oli toinen ajalla 1.22.831 ja Elio de Angelis oli kolmas ajalla 1.23.306, Niki Lauda neljäs ajalla 1.23.670, Alain Prost oli viides ajalla 1.23.887, Riccardo Patrese oli kuudes ajalla 1.24.519, Derek Warwick oli seitsemäs ajalla 1.24.538, Andrea de Cesaris oli kahdeksas ajalla 1.24.723, Thierry Boutsen oli yhdeksäs ajalla 1.24.747 ja kärkikymmenikön täydensi Eddie Cheever ajalla 1.24.880. Jacques Laffite oli 11:sta ajalla 1.24.943 ja uusi Ferrari-kuljettaja Stefan Johansson pääsi epävarmasta Toleman-tallista huipputalliin, mutta ensimmäinen sessio Vapaan Harjoituksen ohella autossa oli erittäinkin vaikea ja Johansson ei pystynyt saamaan tuntumaa autoon.

    Siten sija oli 12:sta ajalla 1.25.136, Nelson Piquet oli 13:sta ajalla 1.25.588, 14:sta oli Patrick Tambay ajalla 1.25.718, 15:sta oli Gerhard Berger ajalla 1.26.154, 16:sta oli Nigel Mansell ajalla 1.26.459 kun auto ei toiminut hänelläkään paljon mitenkään joskin Rosbergiin verrattuna autosta ei sentään varsinaisesti hajonnut mitään ja 17:sta oli Stefan Bellof ajalla 1.26.284 ja 18:sta oli Philippe Alliot ajalla 1.26.430, 19:sta oli uudella Zakspeedin 841-automallilla Jonathan Palmer ajalla 1.28.166 ja 20:s oli Martin Brundle ajalla 1.28.694.

    21:s oli Mauro Baldi ajalla 1.30.231, 22:s oli Piercarlo Ghinzani ajalla 1.30.855, 23:s Pierluigi Martini ajalla 1.31.205 ja 24:s ja viimeinen järkevän ajan saanut kuljettaja session kolmanneksi viimeisenä miehenä oli Manfred Winkelhock ajalla 1.34.876.

  32. #32
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Lauantaina Ayrton Senna otti uransa ensimmäisen paalupaikan vasta uran 18:sta kilpailuviikonlopun kohdalla ja yleensäkin 17:sta kertaa sunnuntaina kilpailuun starttaavana henkilönä. 25-vuotias brasilialainen ajoi hämmästyttävän hyvin, eikä tehnyt 20.4.1985 Virallisen Harjoituksen kierroksellaan oikeastaan juuri yhtään mainitsemisen arvoista virhettä ja oli paalulla ajalla 1.21.007.

    Elio de Angelis oli ainoa joka vaikutti ensin voivan uhata Sennan paalupaikkaa ja hän oli vielä pitkään kiinni kakkospaikassa, mutta se meni Alain Prostille ajalla 1.21.420 ja de Angelis oli vielä aivan viime hetkellä kolmas, mutta Keke Rosbergin kiilattua itsensä kolmostilalle jälleen uskomattoman hienolla Virallisen Harjoituksen kierroksellaan ja ajalla 1.21.904 aivan session loppupuolella de Angelis oli neljäs ajalla 1.22.159. Pientä estelyäkin oli ollut jälleen ratkaisevalla kierroksella. Michele Alboreto oli viides ajalla 1.22.577, Derek Warwick oli kuudes ajalla 1.23.084 ja Niki Lauda seitsemäs ajalla 1.23.288 ja Andrea de Cesaris kahdeksas ajalla 1.23.302.

    Nigel Mansell oli yhdeksäs jouduttuaan mielenkiintoisesti osaksi Alfa Romeon keskinäisen kiistan välikappaleeksi. Riccardo Patrese ja Eddie Cheever ns. Erittäin Hyvinä Ystävinä lainausmerkeissä tönivät toisiaan ja lopulta Mansell joutui osaksi jopa herrojen omaa melkein nyrkkitappeluksi päättynyttä kahakkaa Virallisessa Harjoituksessa.

    Sittemmin kiistakumppanit alkoivat moittia Mansellia ja Mansell oli taas siellä missä tapahtui ja melkoista sanasotaa käytiin puolin ja toisin. Lopulta erikoisessa tilanteessa joka alkoi Patresen osumasta Cheeveriin ja Manselliin tuli enemmän tai vähemmän kaikkien keskinäinen vika ainakin väittelyn osalta ennen videokuvaa. Jopa videokuvan näyttämisen jälkeenkin Patrese kävi kuumana ja siitähän James Hunt sai taas irtopisteitä omaan ristiretkeensä häntä vastaan.

    Mansellin aika oli lopulta kaiken jälkeen parhaan kierroksen osalta 1.23.594 ja Nelson Piquet valitti myös ruuhkasta ja oli 10:s ajalla 1.23.618. Stefan Johansson paransi Ferrarilla lauantaina vain hyvin vähän. Hän ei osannut tottua Goodyearin aika-ajorenkaisiin samalla tavalla kuin liukuvaan Michelinin Slicks-aika-ajorenkaaseen.

    Johanssonin aika oli 11:sta sijalla 1.23.653 ja Patrick Tambay oli 12:sta ajalla 1.24.111 ja Riccardo Patrese ja Eddie Cheever olivat 13:sta ja 14:sta ajoillaan 1.24.230 ja 1.24.563 ja Manfred Winkelhock oli 15:sta ajalla 1.24.721. 16:sta sija meni Gerhard Bergerille lauantaina ajalla 1.24.842 vaikka hän tietenkin oli kokonaisen lähtöruudukon 17:sta perjantain ajalla 1.26.154, 17:sta lauantaina oli kokonaisruudukon 19:sta, edelleen melko huonoja suorituksia jopa suhteessa edelliskauden Ligierin Virallisiin Harjoituksiin nähden esittänyt Francois Hesnault ajalla 1.25.717, 18:sta lauantaina oli kokonaisruudukon osalta samaan ruutuun sijoittunut Jacques Laffite ajalla 1.26.181.

    Laffiten perjantain aika oli ollut 1.24.943 ja 19:sta lauantaina oli kokonaisruudukon 20:s Philippe Alliot ajalla 1.26.186 ja 20:s lauantaina oli kokonaisruudukon 16:sta perjantain aikansa 1.24.747 perusteella Thierry Boutsen ajalla 1.26.695. Lauantaina 21:s myös kokonaisruudukonkin perusteella oli Stefan Bellof ajalla 1.27.284 vaikka hänen lauantain aikansa olikin 1.27.474 ja 22:s oli Martin Brundle ajalla 1.27.602. Lauantaina session 23:s oli Mauro Baldi ja 24:s Pierluigi Martini ajoilla 1.28.473 ja 1.28.596, mutta kokonaisruudukossa he olivat sijoilla 24 ja 25 aikojensa 1.30.231 ja 1.31.205 perusteella.

    Jonathan Palmer jäi ilman aikaa lauantaina, mutta sai pitää 23:n sijansa perjantain ajalla 1.28.166. Piercarlo Ghinzani olisi ollut 23:s kokonaisruudukossa ajalla 1.28.000 ja lauantain session 22:s, mutta hänen takasiipensä osoittautui sentin liian leveäksi. Koska virhe oli marginaalinen niin Ghinzani selvisi rangaistuksena pelkällä aikojen diskaamisella. Muutoin hänet olisi voinut riittävän törkeän virheen tai liian montakin senttiä leveän siivekkeen takia sulkea kilpailusta ulos. Ghinzani joutui siis lähtemään viimeisestä ruudusta perjantain aikansa 1.30.855 perusteella koska jopa Mauro Baldikin ja Pierluigi Martini pystyivät parantamaan kaikkea muuta kuin hyvillä autoillaan kunhan tilaa ja aikaa annettiin riittävästi.

  33. #33
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:


    Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
    1 Niki Lauda McLaren-TAG 1:23.670 1:23.288
    2 Alain Prost McLaren-TAG 1:23.887 1:21.420
    3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:28.694 1:27.602
    4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:27.284 1:27.474
    5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:26.459 1:23.594
    6 Keke Rosberg Williams-Honda Ei aikaa (15:59.178) 1:21.904
    7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:25.588 1:23.618
    8 Francois Hesnault Brabham-BMW Ei aikaa (14:46.042) 1:25.717
    9 Manfred Winkelhock RAM-Hart 1:34.876 1.24.721
    10 Philippe Alliot RAM-Hart 1:27.430 1:26.186
    11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:23.306 1:22.159
    12 Ayrton Senna Lotus-Renault 1:21.708 1:21.007
    15 Patrick Tambay Renault 1.25.718 1.24.111
    16 Derek Warwick Renault 1:24.538 1:23.084
    17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1:26:154 1.24.842
    18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.24.747 1.26.695
    21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.30.231 1.28.473
    22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.24.519 1.24.230
    23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.24.880 1.24.563
    24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.30.855 (1.28.000) Diskattu
    25 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.24.723 1.23.302
    26 Jacques Laffite Ligier-Renault 1.24.943 1.26.181
    27 Michele Alboreto Ferrari 1.22.831 1.22.577
    28 Stefan Johansson Ferrari 1.25.136 1.23.652
    29 Pierluigi Martini Minardi-Cosworth 1.31.205 1.28.596
    30 Jonathan Palmer Zakspeed 1.28.166 Ei aikaa

  34. #34
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

    Lähtöruudukko

    Senna Prost
    Lotus 97T McLaren MP4/2B
    1.21.007 (193,317 km/h) 1.21.420

    Rosberg de Angelis
    Williams FW10 Lotus 97T
    1.21.904 1.22.159

    Alboreto Warwick
    Ferrari 156/85 Renault RE60
    1.22.577 1.23.084

    Lauda de Cesaris
    McLaren MP4/2B Ligier JS25
    1.23.288 1.23.302

    Mansell Piquet
    Williams FW10 Brabham BT54
    1.23.594 1.23.618

    Johansson Tambay
    Ferrari 156/85 RE60
    1.23.652 1.24.111

    Patrese Cheever
    Alfa Romeo 185T Alfa Romeo 185T
    1.24.230 1.24.563

    Winkelhock Boutsen
    RAM 03 Arrows A8
    1.24.721 1.24.747

    Berger Laffite
    Arrows A8 JS25
    1.24.842 1.24.943

    Hesnault Alliot
    Brabham BT54 RAM 03
    1.25.717 1.26.186

    Bellof Brundle
    Tyrrell 012 Tyrrell 012
    1.27.284 1.27.602

    Palmer Baldi
    Zakspeed 841 Spirit 101D
    1.28.166 1.28.473

    Martini Ghinzani
    Minardi M185 Osella FA1F
    1.28.596 1.30.855

  35. #35
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Estorilin kilpailun osalta sunnuntaiksi tapahtui pahin mahdollinen keli mitä oli ollut viimeksi korkeintaan 1984 Portugalin Grand Prixin perjantaina eikä ehkä välttämättä sittenkään. Siihen asti kisaviikonloppuna oli ollut vesisadetta kyllä vaihtelevin välein ja välillä oltiin ajettu niin märällä radalla kuin kuivallakin radalla, mutta sunnuntaina pahin tapahtui. Vettä satoi jo varhaisesta aamusta lähtien uskomattoman paljon ja radan viemäröintijärjestelmä oli uudistettunakin äärirajoillaan. Kilpailusta uhkasi tulla todella ongelmallinen ajettavaksi.

    Lopulta kilpailu päätettiin ajaa viivyttelemättäkään mikä herätti kauhunsekaisia tunteita monilla eri kuljettajilla. Ayrton Senna pysyi silti rauhallisena vaikka häntäkin huolestutti silti vesisade. Sadekelin renkaita alettiin kaivaa esille ja jo aiemmin oli tullut selville, että sateella ei Pirellin saderenkaista välttämättä olisi muutenkaan kovinkaan suureksi tekijäksi, mutta Estorilin sateesta tulisi Mario Mezzanottelle henkilökohtainen painajainen viikkokausiksi eteenpäin niin PR-mielessä kuin muutenkin.

    Etenkin kun saderenkaat eivät tehneet mitään muuta kuin tukkeutuneet vedestä ja ne alkoivat olla hengenvaarallisia saderenkaita kuljettajille sen takia, että niiden vedenpoistotaso oli riittämätön.

    Pirellin osalta muutenkin kuivan kelin kilpailu olisi ollut arpapeliä rengasuudistusten jälkeen ja ei Goodyearinkaan peli vielä Estorilin osalta kuivalle kelille ollut selvä vuonna 1985 toisin kuin myöhempinä vuosina tulisi olemaan vaikka enemmistö kaiketi olisikin lähtenyt B ja C-seoksilla kisaan vuonna 1985 mikäli radalla olisi ollut kuiva keli. Tämän johdosta nyt ei tietenkään tule rengasasioiden kaavailupostia toisin kuin yleensä.

  36. #36
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Estoril 21.4.1985

    Portugalin Grand Prix tarjosi historiallisen selvän ja kiistämättömän ensivoiton Ayrton Sennalle jonka sadetaidoista vuoden 1984 Monacosta eteenpäin oli aina odotettu tapahtuvan. Sennakin toisaalta oli lähellä menettää voittonsa.

    Kilpailun osalta tuomariston toiminta hämmästytti Estorilissa ja paljon tapahtumia totisesti riitti. TV2:n puolellakin riitti tapahtumia Estorilin kaatosateesta ennen pitkää.

    Lämmittelykierroksellakin Nigel Mansell, Pierluigi Martini ja Eddie Cheever spinnasivat ja he kaikki menivät lähtöruudukon sijaan varikolle starttaamaan sieltä käsin kilpailuun. Keke Rosberg harkitsi hetken liittyvänsä mukaan auton ongelmien takia, mutta piti päänsä kylmänä. Kun Carlos Reutemann oli Fiat Uno Turbo Course Carilla ruudukon takana ja kun vielä Medical Carina toiminut Mercedes-Benz 190E AMG oli Fiatin Course Carin vieressä niin sen jälkeen valo vaihtui vihreäksi ja hirveä vesisumu valtasi kaiken näkyvyyden osalta. Paitsi tietenkin Sennan autoa.

    Korkeintaan 20 000 katsojaa ja todennäköisemmin vain ehkä 12 000 katsojaa vaivautui uskomattoman kaatosateen valtaamalle ja pahimmillaan jopa mutaisellekin Estorilin radalle.

    Pirellin rengasmiehet radalla alkoivat liukastella välittömästi miten sattui, Rosbergin auto sammui ja lisäksi Jonathan Palmer osui häneen ja sen seurauksena Rosbergin piti käydä renkaanvaihdossa kuten myös Palmerin siivenkorjauskäynnillä. Rosbergin autossa Hondan moottori potki kuin vihainen muuli ja auto pyörähteli muutaman kerran vaikka mies itse ajoi autoa normaalistikin. Palmerin varikkokäynti siivenvaihtoineen kesti 2 minuuttia ja sen jälkeen vielä yksi erittäin hidas kierros ja päivä oli Palmerin osalta keskeytyksen myötä pulkassa.

    Rosbergin mielihalut keskeyttää varikolle olivat todella suuret. Sama ohjausvika alkoi vaivata kuin Itävallassa 1984. Toisaalta Keke ei missään nimessä halunnut enää samaa mediamyllytystä tai jopa tallimyllytystä kuten oli käynyt Österreichringillä 1984. Siten hän siis jäi ajamaan radalle 9 sekunnin varikkokäynnin jälkeen.

    Järjestys kaiken tämän keskellä oli siis Senna, Elio de Angelis, Alain Prost, Michele Alboreto, Derek Warwick, Niki Lauda ja Andrea de Cesaris. Elio de Angelis näki Sennan vain ensimmäisen kierroksen ajan ja sen jälkeen hän yksinkertaisesti kadotti tallikaverinsa. Niin ylivoimainen Senna oli joitakin vaaranpaikkoja lukuun ottamatta koko päivän, että kukaan ei enää nähnyt häntä.

    Prost pysyi kannoilla, mutta ei päässyt ohi ja Alboreto varmisti nelospaikan ja Lauda kuutospaikan. Palmerin autosta oli hajonnut toiseen kierrokseen mennessä kokonaan jousitus, Francois Hesnault ehti jälleen hädin tuskin aloittaa kilpailua kun hirveä vesimassa osui hänen autonsa sisään ja tuhosi sähkölaitteet, Philippe Alliot ajeli hiekoilla ja keskeytti nopeasti ja lopulta kierroksella 5 Riccardo Patrese ja Ferrarin ruotsalainen Stefan Johansson kolaroivat. Patresen kisa jäi siihen. Johansson kävi varikolla kierroksella 5 ja korjauskäynti kesti 20 sekuntia. Sen jälkeen ruotsalainen ajeli sijalla 17 tai sitä huonommalla vähän aikaa.

    Stefan Bellof ja Manfred Winkelhock törmäsivät keskenään kierroksella 6 14:sta sijan takia ja Bellof oli ohittanut hurjasti keskellä vesimassoja jo 7 autoa ennen kolariaan! Bellofilta repeytyi vajaat puoli etusiipeä irti, mutta mies jatkoi radalla joskin kokonaan repeytyivät vain ilmanohjaimet ja keulassa ammotti reikä aivan keskellä. Sen kummemmin vauhti ei kuitenkaan hidastunut.

    Winkelhock kävi korjauskäynnissä varikolla ja vaihtoi vedestä turvonneet sadekelinrenkaat uusiin 20 sekunnissa. Etusiivenvaihdon huomioiden erittäin nopea pysähdys. Kierroksella 10 pysähdys kesti jo 20 sekuntia, kierroksella 27 18 sekuntia ja lopulta kierroksella 35 17 sekuntia.

    Lopulta Winkelhockin autoon tuli tekninen vika ja kiitos umpiheikkojen Pirellin sadekelinrenkaidenkin hän ajeli mateluvauhtia ja jäi ilman sijoitusta maalissa. Kierroksella 9 Mauro Baldi aloitti varikkoennätysmaratoninsa. Baldin ensimmäinen stoppi kesti 30 sekuntia, kierroksen 12 stoppi taas 30 sekuntia, kierroksen 13 pysähdys jo kolmatta kertaa 45 sekuntia ja lopulta kierroksen 28 neljäs stoppi jo minuutin verran. Pirellin umpisurkeat 75-80 litraa vettä poistavat saderenkaat tukkiutuivat Estorilin radalla armotta sillä milloin Baldi ei esimerkiksi käynyt varikolla niin pyörähtelyt ja ympyräajelut estelyn ohella olivat arkipäivää.

    Sennan kanssa Baldi oli kohtalokkaasti kerran osua yhteen, mutta Senna vetäisi vaistonvaraisesti toiseen suuntaan, ajoi nurmikolle mutaisen hiekan sijaan ja selvisi tilanteesta valtavalla säikähdyksellä. Martini ajeli myös yhtä karmaisevalla tavalla kuin Baldikin. Milloin kävi varikolla ja spinnaili vähän väliä. Kierroksen 11 stoppi kesti 30 sekuntia ja kierroksella 17 kolarin jälkeen neljä kierrosta toinen pysähdys varikolla ja lopulta kierroksella 23 Martinin pysähdys kesti minuutin verran. Lopulta Martininkin kilpailu päättyi keskeytykseen. Baldin auto jäi radalla pahaan paikkaan ja samoin kierroksella 12 oli keskeyttänyt Gerhard Berger ulosajoon. Ja Piercarlo Ghinzani tuli varikolle samalla kierroksella. Pysähdys kesti 15 sekuntia ja Ghinzani pysähtyi kierroksella 13 uudestaan taas 15 sekunnin ajaksi varikolle.

    Nähtyään koko surkuhupaisuuden hän kuitenkin halusi yrittää. Kilpailijoita tippui kuin kärpäsiä. Hän tiesi toivottomuuden, mutta muista Pirellin sadekelin renkaita käyttäneistä kuljettajista poiketen Ghinzani kävi varikolla vain kaksi kertaa koko aikana. Sitten Keke Rosberg kolaroi pahoin ja jopa satutti kättään kolarissa kierroksella 16 osuttuaan kaiteisiin.

    Baldin kolarin tapaan Rosbergin auto jäi pahaan paikkaan ja Reutemannin ajama Fiat Uno Turbo Course Car siirtyi Baldin tilanteen jatkosta poiketen aivan varikon portille. Hälytysvalot välähtivät jo kertaalleen päälle vain sammuakseen, mutta kertaakaan Reutemann ei saanut käskyä mennä todella radalle. Derek Ongaro oli valmiina liputtamaan punaisella lipulla pelin poikki milloin tahansa. Ratavalvojien toiminta oli äärimmäisen hidasta ja lähes amatööritasoa mitä oltiin luvattu olevan näkymättä enää vuoden 1984 kisaviikonlopun vaikean alun jälkeen.

    Sitten Sennankin vauhti alkoi hidastua ja Senna vaati kilpailua vihaisesti niin tiimiradiossa kuin muutenkin nyrkkejä puimalla keskeytettäväksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jopa Sennakin alkoi olla vaarassa ajaa vähän väliä ulos radalta ja sateen oli tauottava tai vähennyttävä äkkiä. Muutoin kilpailua ei ajettaisi loppuun asti. Keskeytystä ja yhteisaikakilpailua näytti tulevan, mutta sitten Rosbergin ja Baldin autonromut saatiin pois ja vaikka Course Car jäi varikon portille niin sitä ei tarvittu ja kilpailu sai jatkua vaikka olosuhteet olivat karmeat ja Monacon 1984 ns. Vaarallisuus oli lastenleikkitasoa verrattuna vuoden 1985 Estorilin sateeseen kaikilla mittapuilla.

    Jopa Goodyearin saderenkaat olivat kestävyytensä rajoilla Estorilin sateessa etenkin kierrosten 20-30 välisen ajan jolloin sade oikeasti oli kaikkein pahimmillaan. Kierroksella 17 Jacques Laffite ajoi autonsa yksinkertaisesti varikolle. Hän keskeytti tavalla jota voisi joku sanoa luovutukseksi, mutta sitä se ei ollut.

    Ei sellaisissa keleissä ollut etenkään Pirellin saderenkailla mitään järkeä ajaa. Laffite oli niin vihainen, että jopa Guy Ligier perääntyi räyhäämiskisassa hänen läheltään. Laffite jyrisi, että hänen tallikaverinsa pitää saada pois tuolta ja että koko kisa pitäisi liputtaa poikki ja lopettaa. Andrea de Cesaris ennen pitkää kävi varikolla kerran vaihtamassa sadekelin renkaat kierroksella 30 10,5 sekunnissa ja hän yritti ajaa varovasti, mutta herra Ligier vaati tiimiradiossa lopulta de Cesarista tulemaan pois radalta ja de Cesaris oli lopulta tyrmistynyt.

    Miksi hänet vedettiin pois kilpailusta? Hän vaati selitystä, mutta turvallisuussyistä ei tingitty. Nelson Piquet kävi varikolla kierroksella 17 jolloin hänen stoppinsa kesti 15 sekuntia, uudelleen kierroksella 25 ollen varikolla 15 sekuntia, kolmannen kerran kierroksella 26 jolloin Piquetin mitta alkoi olla täysi 17 sekunnin pysähdyksen jälkeen ja vielä kerran kierroksella 28 18 sekunnin pysähdyksellä käytyään Piquet kysyi sarkastisesti tiimiradiossa, että onko saderenkaita vielä jäljellä?

    Tallin kerrottua, että vielä olisi yksi sarja niin Piquet sai tarpeekseen ja kierroksella 34 Piquet ajoi pilttuuseen terveen auton ja keskeytti. Raivokkuus oli Piquetillä käsin kosketeltavan selvä ja Mario Mezzanotte tuntui vajoavan häpeästä maan sisään. Kierroksella 17 Johansson ajoi varikolle 2 minuutin pituiseen korjauskäyntiin ja varmuuden vuoksi vaihdettiin uudet sadekelin renkaat alle. Korjauskäynti johtui osumasta Winkelhockin autoon. Kierroksella 20 Martin Brundle keskeytti vaihdevikaan.

    Derek Warwick kävi varikolla kierroksella 23 ja pysähdys kesti 39 sekuntia ja kierroksella 25 Nigel Mansell meni varikolle. Hänen pysähdyksensä kesti 18 sekuntia ja hän oli harvoja Goodyearin miehiä Warwickin ohella jotka kävivät normaalilla varikkokäynnillä. Kierroksella 28 Patrick Tambay kävi varikolla ja pysähdys kesti 16 sekuntia. Kierroksella 29 Thierry Boutsen kävi varikolla ja hänen pysähdyksensä kesti 11 sekuntia.

    Kierroksella 30 Warwick kävi varikolla ja pysähdys kesti 2 kierrosta. Kierroksella 30 edes teoreettisesti voitosta kilpailun osalta haaveillut Alain Prost yksinkertaisesti ajoi valtavaan seisovan veden lammikkoon. Auto lähti käsistä osuen seinään. Prost keskeytti. Boutsen keskeytti varikolle kierroksella 33 ja Cheever keskeytti varikolle kierroksella 36 sytytysvian vuoksi. Viimeinen keskeyttäjä oli Lauda sähkövikaan kierroksella 52 varikolle.

    Lopulta 2 tunnin jälkeen kilpailu lopetettiin kierroksen 67 tultua täyteen ja Ayrton Senna oli voittaja. Michele Alboreto oli toinen ja Patrick Tambay oli kolmas, Elio de Angelis 4:s, Nigel Mansell 5:s, Stefan Bellof 6:s, Derek Warwick 7:s, Stefan Johansson 8:s ja Piercarlo Ghinzani oli 9:s. Manfred Winkelhock ei tulosta saanut maalissa. Muutoin hän olisi ollut 10:s.

  37. #37
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Ayrton Sennan uran ensivoitto 17 kilpailun kokemuksella ja 1 karsiutumisen sisältäen oli melkoinen ihmepotti vaikka toisaalta taas Sennan odotettiinkin voittavan kyllä sateella. Silti Sennan voitto oli huikea siitäkin syystä Estorilissa, että hän ei ollut johtanut F1-kilpailua kuin vain ohimenevän hetken ajan Monacossa 1984 ennen omaa uransa ensivoittoa eli ei käytännössä lainkaan ja parhaimmillaan hän oli aina ollut kilpailun aikana joko toinen tai kolmas.

    Kilpailun muita onnistujia Sennan huikeuden ohella olivat Patrick Tambay joka onnistui ajamalla sankaroimaan myös vesisumun keskellä ajoittain aivan yhtä hienosti kuin Sennakin ja lopulta hyötyi Elio de Angeliksen ulosajoista kisan lopulla.

    Elion ja Lotuksen välit alkoivat Sennan ensivoiton jälkeen alkaa rakoilemaan siitäkin syystä, että Peter Warr moitti Eliota ulosajoista ja koska Warrin mukaan de Angelis ei kuulemma osannut iloita nuoren tallikaverinsa ensivoiton kunniaksi riittävän ponnekkaasti. Sen sijaan Warrin vihaama Nigel Mansell onnistui ohittamaan jopa sadespesialisti Stefan Bellofin ja olemalla viides hän saavutti uransa ensimmäiset Williamsin pisteet.

    Bellof taas keräsi jälleen uskomatonta ihailua ja monen mielestä hän olisi ollut se todellinen Sennan haastaja kilpailussa Monacon 1984 tapaan mikäli vain lähtöruutu olisi ollut parempi ja ilman vain hänen todella uskomatonta rämäpääasennetta. Stefan Johanssonin osalta Ferrarin debyytti oli ehkä pieni pettymys, mutta olosuhteet ja parikin kolaria huomioiden vain huono Virallinen Harjoitus vei hänen mahdollisuutensa loistaa. Joten ainoat varsinaiset panettelijat olivat vain Ruotsin lehdistön edustajat tuttuun ja murheelliseen tapaan.

    Prostin harvinainen ulosajo oli räikein hänen harvoista virheistään mitä hän oli tehnyt. Ainakin hänen vuosien 1981-1984 käsittävällä menestyjän mittakaavalla mitaten. Kierros toisensa jälkeen Prost ajoi harvinaisenkin riskialttiisti samasta paikasta mistä häntä oli varoitettu tiimiradiossa ja jota ei jostakin syystä Professori halunnut noudattaa. Prost oli ajanut samanlaisella hieman erikoisen uhkarohkealla tavalla jo Itävallassa 1984 ja menettänyt tavallaan mestaruuden olemalla näkemättä ja kokematta sitä kohtalokasta öljyläikkää jotka muut kyllä radalla näkivät, mutta mies itse ei...

    Päivän sinnittelijän palkinto monien mielestä Sennan itsensä lisäksi lähti ehdottomasti Piercarlo Ghinzanille joka yksinkertaisesti pysyi ja pysyi radalla ajaen uskomattoman hiljaa Estorilin umpimärällä radalla jopa hengenvaarallisen heikoilla Pirellin saderenkailla jotka lähtivät välittömään uudistukseen sillä sellaisilla sadekelinrenkailla ei käytännössä ollut lehtikommenttienkaan mukaan enää mitään tekemistä moottoriurheilun kanssa.

  38. #38
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Seuraavaksi laitan tähän tallien ja kuljettajien lyhyitä mietteitä Estorilista:

    McLaren: Alain Prost oli hienosti Virallisen Harjoituksen toinen ja Niki Lauda 7:s. Prost oli alun jälkeen kolmas ja enemmän kuin 30 kierrosta lähinnä Elio de Angeliksen perässä. Hän oli ainoa kuljettaja joka olisi voinut Ayrton Sennan ohella ehkä voittaa Estorilissa kaikilla muilla kierrosajoilla mitattuna. Valitettavasti arviointivirhe johti ulosajoon ja keskeytykseen. Lauda oli viides jo kolmannella kierroksella, mutta moottorivaurio pahentui siitä lähtien aina keskeytykseen asti.

    Kaikki tapahtui lopulta viallisen männän takia. Seiskapaikka oli keskeytyshetkellä jo suurin mahdollinen suoritus Laudalta sillä vauhti oli jo tippumassa kuin kivi lammen pohjaan. Ei pisteitä ja kilpailu oli ensimmäinen sitten Dallasin Grand Prixin vuonna 1984 jolloin joku muu kuin McLaren on voittanut kilpailun.

    Tyrrell: Stefan Bellof totisesti paluun tehneenä on yhtä näyttävä kuin ennenkin. Bellof onnistui ohittamaan 7 autoa lyhyessä ajassa keskellä vesisadetta kunnes kolaroi Manfred Winkelhockin kanssa. Kierrokseen 18 mennessä Martin Brundle oli jo 10:s, mutta ei kyennyt nousemaan enempää ennen keskeytystä.

    Bellofin etusiivestä puuttui suurimman osaa kisaa palasia, mutta silti mies ohitti Eddie Cheeverin ja Niki Laudan kaltaisia kuljettajia käymättä varikolla. Lisäksi taisteli Nigel Mansellin kanssa viitospaikasta ennen luovutusta. Ensimmäinen virallinen MM-piste tuo ainakin hieman lohtua muuten vaikeaan taisteluun ylivoimaa vastaan.

    Williams: Tallin auto on voittaja-auto, mutta yleinen luotettavuus ja moottorin ongelmat Hondalta vievät siltä sen potentiaalia. Nigel Mansell oli vaikeuksien ja jopa melkein kahakkaan joutuneena 9:s Virallisen Harjoituksen jälkeen. Lopulta kilpailu sujui loppua kohti jopa paremmin kuin mitä mies itse tai edes talli ennakoi.

    Mansell kolaroi heti maaliviivan ylittämisen jälkeen mikä kertoi melkoisesta tempusta. Keke Rosberg oli taas joutua tuomariston kanssa tekemisiin ennen kuin sai Virallisen Harjoituksen kolmanneksi parhaan ajan itselleen. Sekin suoritus meni hukkaan kun auto sammui ja Jonathan Palmer osui häneen. Rosberg selvisi rengasrikolla, mutta myöhemmin satutti kättään kolarissa. Rosberg oli 14:sta kolarihetkellä mikä ei ollut kovin hyvä itsessään, mutta ohjausvikaisella autolla hyvä suoritus sinänsä.

    Rosbergin käsi on ollut kipeä ja Imolassa ehkäpä Mike Thackwell pääsee ajamaan?

    Brabham: Nelson Piquet oli radan nopein mies ylivoimaisesti suoralla jonka vauhtihuippu Brabhamilla oli 309,396 kilometriä tunnissa, mutta joka ei kymppipaikkaa korkeammalle yltänyt. Virallisissa Harjoituksissa siis. Francois Hesnault vuorostaan oli karmean huono 19:sta sijalla sinänsä. Toisaalta ranskalainen hädin tuskin taaskaan ehti ajaa edes kolmeakaan kierrosta kun sähköt menivät autosta veden osuttua siihen. Piquet oli parhaimmillaan ysipaikassa kiinni kunnes Pirellit pettivät ja lukuisten varikkokäyntien jälkeen Piquet lopetti ajot valtavaan pettymykseen.

    RAM: Rion Ihme ei toistunut RAM:lle Estorilissa. Nimellisen lupaava Virallinen Harjoitus muutoin ja lupaava RAM:n mittapuulla sijoilla 15 ja 20 järjestyksessä Manfred Winkelhock ja Philippe Alliot ei saanut potentiaaliaan vesikelin iskiessä radalle. Alliot ajoi kierrokset 1-3 16:sta kunnes auto karkasi käsistä ja hän keskeytti. Winkelhock ajoi kierrokset 1-4 13:sta kunnes osui ensin Stefan Bellofiin ja myöhemmin Stefan Johanssoniin. Sittemmin Winkelhock teki lukuisia varikkokäyntejä ja oli lopulta 17 kierrosta voittajaa jäljessä. Siten häntä ei laskettu lopputuloksiin.

    Lotus: Ayrton Senna otti uskomattomalla taidolla niin uransa ensimmäisen paalupaikan kuin ensivoitonkin samalla kertaa! Se oli ensimmäinen voitto Peter Warrin tallipäällikkyyden aikakaudella ja tallin ensimmäinen voitto sitten Colin Chapmanin aikakauden ja vuoden 1982 Itävallan Grand Prixin. Se oli myös ensimmäinen Lotuksen turbomoottorivoitto. Elio de Angelis oli ensimmäiset 42 kierrosta toinen kunnes ajoi ulos radalta ja antoi sijan Michele Alboretolle ja myöhemmin ajoi ulos vielä kolmospaikaltakin ja oli lopulta neljäs kun Patrick Tambay pääsi kolmanneksi.

    Renault: Aerodynamiikkauudistus RE60:n osalta sai samanlaiset etusiipipalat kuin Lotuksellekin ja samanlaisen jarrujärjestelmän kuin Lotuksellekin. Se ratkaisi tai edes helpotti ohjaustasoa autossa. Derek Warwick oli Patrick Tambayn kanssa radan taistelijoita. Hän ns. Taisteli suurimman osan päivää vain Tambayn tai sitten Niki Laudan kanssa sadesumun keskellä.

    Tambay ajoi Estorilissa osin Sennan aiheuttaman valokeilan takia hieman mediapimennossa parhaimman ajonsa pitkään aikaan näyttävyydessä olemalla kolmas ja sellainen tilaisuuteen tarttuminen oli yleistä vain Jody Scheckterillä, Didier Pironilla tai Gilles Villeneuvella kuin miten Tambay niihin tarttui Estorilissa. Warwick olisi ilman kolariaan voinut olla samassa veneessä Tambayn kanssa. Lopulta ajeli sijoilla 7-12 loppupäivän kolarinsa jälkeen.

    Arrows: Molemmat kuljettajat eli Gerhard Berger ja Thierry Boutsen kärsivät moottorivaikeuksista Virallisissa Harjoituksissa. Berger oli kymmenes kun keskeytti. Boutsen oli 11:sta kunnes auton runkoon tuli reikä jonka johdosta vettä virtasi auton sisälle. Sen myötä vauhti heikkeni kun moottori alkoi pätkiä ja lopulta sytytys ensin vaurioitui, sitten hajosi ja lopulta kaikki auton sähkölaitteet hajosivat samassa hetkessä kun kaikki vauriot tulivat ilmi kunnolla.

    Spirit: Mauro Baldi oli kolmanneksi viimeinen ja konkurssi kolkuttaa ovella. Baldi kuitenkin ajoi taas näyttävästi valkealla ja sponsoroimattomalla autolla. 7 autoa Baldi ohitti lähdössä mikä oli huippumiehen veto, mutta siihen positiiviset kehut päättyvätkin koska Pirellin vesikelin renkaat pilasivat hänen ja köyhän tallin teoreettisenkin unelman pisteestä. Lukuisat varikkokäynnit päättyivät lopulta kolariin. Loppu on lähellä.

    Alfa Romeo: Kiistakumppanit Riccardo Patrese ja Eddie Cheever olivat ryhtyä nyrkkisille Virallisissa Harjoituksissa, mutta nyrkkeilyiltaa ei nähty lopulta sen kummemmin vaikka jopa Nigel Mansell ehti kiistaan mukaan. Patrese osui Johanssonin kanssa ja keskeytti kun taas Cheever ajoi kierroksella 31 jo seiskapaikalla taistellen kasipaikan miehen Stefan Bellofin kanssa, mutta Cheeverin autoon tuli ensin sytytysvaurio ja lopulta matka päättyi varikolle keskeytykseen.

    Osella: Piercarlo Ghinzanin viikonloppuna mahtui yksi hylkäyskin mukaan, mutta muutoin Ghinzani ajoi ainoana Pirellin miehenä koko kilpailun läpi hyväksytysti. Hän ohitti peräti 9 kuljettajaa omalla huippulähdöllään vain joutuakseen pian viimeisten joukkoon. Pirellin umpiheikoilla saderenkailla maaliin asti ajaminen oli uroteko. Pian jälleen kerran talli saa uusvanhan edelliseen malliin pohjautuvan uuden auton eli FA1G:n. Sen pitäisi tulla heti Imolaan.

    Ligier: Candy tuo mukavaa lisäsponsorointia talliin ja lisäksi Ligierillä tuntui olevan melkoisen positiivista tekemistä luvassa. Andrea de Cesaris ajoi aluksi hyvin sijoilla 7-9 vaan joutuakseen Pirellin saderengasuhriksi ja pian kilpailusta tuli lekkeripeli. Hän halusi ajaa, mutta talli veti hänet pois kilpailusta. Jacques Laffite inhosi niin märällä kelillä ajamista eikä milloinkaan ollut 15:sta paikkaa korkeammalla tilalla.

    Laffite veti auton varikkopilttuuseen varmana seurauksista jotka eivät häntä pelottaneet häntä. Etenkään siinä mielentilassa missä hän oli Estorilissa. Muualla ehkä, mutta ei siellä painajaismaisen sateen keskellä. Ligierille kilpailu oli katastrofi. Sadekisat eivät ole missään nimessä toivottavia tallille jatkossa.

    Ferrari: Stefan Johansson shokkitulemisellaan oli huomion keskipiste. Toisaalta pienet vaihdelaatikko-ongelmat ja muut ongelmat veivät parasta terää. Johanssonin kolarit ja joutuminen niiden uhriksi maksoi hänelle pistesijan, mutta kisoja riittää. Michele Alboreto vuorostaan ajoi todella hienon kilpailun vaikka ei voittanutkaan. Alboreto johtaa siten MM-sarjaa toisen sijan jälkeen.

    Minardi: Kokematon talli, nuori ja melkein yhtä kokematon kuljettaja ja hengenvaarallisen kyvyttömät sadekelin renkaat Pirelliltä tekivät Minardista varikon motorisoidun risteilyohjuksen. Etenkin sateella. Jatkuvat pyörähtelyt ja muut temput ovat nostattaneet suurta närkästystä tallia kohtaan. Ja myös kuljettajaa kohtaan. Se ei toisaalta ole reilua. Pierluigi Martinin osalta painajainen onneksi päättyi pian keskeytykseen.

    Zakspeed: Jonathan Palmer oli Virallisessa Harjoituksessa 23:s, mutta uuden tallin ysipaikka Warm-Upissa kohotti kulmakarvoja korkealle. Erich Zakowski vannoi, että tulos oli tehty normaalein kisasäädöin eikä Virallisen Harjoituksen säädöillä. Valitettavasti osuma Keke Rosbergin kanssa pilasi Palmerin kilpailun ja keskeytys oli pian selviö. Minardiin verrattuna ainakin vaikuttaa organisoidummalta tallilta.

  39. #39
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Laitetaan seuraavaksi tulokset Estorilin kilpailun jälkeen.

    Tulokset:

    Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

    1. Ayrton Senna Lotus-Renault 67 2.00.28.006/145,160 km/h
    2. Michele Alboreto Ferrari 67 +1.02,978
    3. Patrick Tambay Renault 66 + 1 kierros
    4. Elio de Angelis Lotus-Renault 66 + 1 kierros
    5. Nigel Mansell Williams-Honda 65 + 2 kierrosta
    6. Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 65 + 2 kierrosta
    7. Derek Warwick Renault 65 + 2 kierrosta
    8. Stefan Johansson Ferrari 62 + 5 kierrosta
    9. Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 61 + 6 kierrosta

    Keskeyttäneet

    Manfred Winkelhock RAM-Hart 50 Ei saanut 90 % voittajan kierrosmääristä ajetuksi

    Niki Lauda McLaren-TAG 52 moottorin mäntä

    Eddie Cheever Alfa Romeo 36 moottori

    Andrea de Cesaris Ligier-Renault 35 ohjausvaurio (Vetäytyi todellisuudessa tallin määräyksestä pois kilpailusta.)

    Nelson Piquet Brabham-BMW 34 ohjausvaurio (Vetäytyi kilpailusta sadekelinrenkaiden alkaessa loppua kesken varikolta ja turhautuneisuudesta.)

    Thierry Boutsen Arrows-BMW 33 sähkölaitteet

    Alain Prost McLaren-TAG 30 ulosajo

    Mauro Baldi Spirit-Hart 28 ulosajo (Tuomittiin keskeyttäneeksi jo kierroksella 19.)

    Pierluigi Martini Minardi-Cosworth 23 ulosajo (Tuomittiin keskeyttäneeksi jo kierroksella 12.)

    Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 20 vaihdekaapeli

    Jacques Laffite Ligier-Renault 17 renkaat (Vetäytyi kilpailusta sadekelinrenkaiden heikkouden vuoksi.)

    Keke Rosberg Williams-Honda 16 ulosajo

    Gerhard Berger Arrows-BMW 12 ulosajo

    Riccardo Patrese Alfa Romeo 5 kolari Johanssonin kanssa

    Philippe Alliot Spirit-Hart 4 ulosajo

    Francois Hesnault 3 Brabham-BMW sähkölaitteet

    Jonathan Palmer 2 Zakspeed kolari Rosbergin kanssa ja etujousitusmurtuma ripustuksen pettämisen ohella

    Kilpailun nopein kierros: Ayrton Senna Lotus-Renault 1.44.121 150,402 km/h kierroksella 15.

  40. #40
    Registered User
    Liittynyt
    Nov 2009
    Viestit
    11 741
    Tässä MM-sarjan pistetilanne 2/16 osakilpailun jälkeen:

    1 Michele Alboreto Italia 12 pistettä

    2= Alain Prost Ranska 9 pistettä

    2= Ayrton Senna Brasilia 9 pistettä

    4 Elio de Angelis Italia 7 pistettä

    5 Patrick Tambay Ranska 6 pistettä

    6 Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

    7 Nigel Mansell Iso-Britannia 2 pistettä

    8= Jacques Laffite Ranska 1 piste

    8= Stefan Bellof Länsi-Saksa 1 piste

Viestien lähettämisen luvat

  • Et voi avata uusia ketjuja
  • Et voi vastata keskusteluihin
  • Et voi lähettää liitetiedostoja
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
© F1-Forum - sivuinfo - email